torstai 8. elokuuta 2019

Alaspäin on menty



The Glory that was Man

Muutaman viime vuosikymmenen mittaan näyttää tapahtuneen nopeita intellektuaalis- moraalisia prosesseja, jollaisista ei menneiden vuosisatojen kuluessa olisi voitu uneksiakaan.
Yksi niistä on ihmisen arvon aleneminen.
Tämä saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, kun otetaan huomioon kaikki se puhe ihmisoikeuksista, luonnollisista ja luovuttamattomista ihmisoikeuksista ja jakamattomasta ihmisarvosta ja ties mistä, jota suolletaan päivästä toiseen. Mutta siitähän paljon puhutaan, mistä puutetta on.
Jos ajatellaan ihmishenkeä ja niitä arvoja, joita ollaan valmiita uhraamaan sen pelastamiseksi, voidaan havaita erinäisiä paradokseja.
Toisaalta ihmishenkeä ei voi myydä mistään hinnasta, sellaisia markkinoita kieltäydytään kerta kaikkiaan tunnustamasta. Toisaalta lääkärit joutuvat päivittäin päättämään, kenen henki priorisoidaan, kun resurssit eivät kaikkeen riitä. Hinta se usein tulee hengellekin.
Ei noiden resurssien myöskään haluta riittävän. Muuten tulisi pää pian vetävän käteen. Niitä kalliita ja vielä kalliimpia hoitoja kun olisi kyllä hankittavissa ja niitä kehitetään joka päivä lisää.
Voidaan tietenkin kysyä, miksi ihmiselämä on niin tavattoman arvokas, suorastaan mittaamattoman arvokas. Dostojevskin Ivan Karamazovhan peräti esitti, ettei mikään maailmassa riittäisi maksamaan yhden viattoman lapsen kärsimyksiä ja henkeä.
Ehkä näin onkin. Siinä tapauksessa joudumme uskonnolliseen mystiikkaan, joka saattaakin olla aivan oikea ratkaisu, mutta ei siitä tässä enempää.
Mutta en tarkoita nyt tässä tätäkään hinnan problematiikkaa, jossa sentimentaalisuus ennen pitkää kohtaa kyynisyyden, ellei modernia syvätyperyyttä soveltava ajattelija suostu irrationaalisiin ratkaisuihin.
Tarkoitan ihmisen arvoasemaa maailmassa, siis luomakunnassa ja sen inflaatiota, havainnollistaakseni asiaa sopimattomalla vertauksella.
Yhtä kaikki, ennen kaikki oli toisin. Nykypäivän vanha polvi muistaa vielä hyvin käsitteen luomakunnan kruunu, joka kuului muuten erityisesti miessukupuolen edustajalle ja syystä kuuluikin.
Toki nainen oli ihmiskunnan niin sanoakseni kultavaranto, joka oli sen uusintamisen kannalta välttämätön. Luonnon kanssa taistelemiseen sen sijaan tarvittiin miehistä voimaa. Muuten olisi hukka perinyt koko sukukunnan.
Kun luonto nyt sitten viimein on saatu tottelemaan ihmistä pelkällä sormien napautuksella eli siis hiiren klikkauksella, ei sukupuolten välinen ero luonnon hallinnassa enää ole olennainen. Nyt tärkeintä olisi pystyä toteuttamaan ihmisyyden mahdollisuuksia sopusoinnussa luonnon kanssa.
Nykyaikainen elämä ei tarvitse sankareita eikä neroja eikä edes pysty ymmärtämään sellaisten merkitystä. Nykyihmisen toiveiden täyttyminen on tai ainakin näyttää olevan mitä yksinkertaisin asia. Vaikeinta, mitä voidaan kuvitella, on vapaaehtoinen yltäkylläisyydestä luopuminen, ei sen luominen.
Mutta siihen ryhtyvät harvat.
Koska tulevien, ellei nyt juuri tämänhetkisten onnettomuuksiemme lähteenä on liiallinen aineellisen hyvän määrä, ei sen luojia enää palvota sankareina, kuten asia oli vielä ns. reaalisosialismissa aivan hetki sitten. Sen sijaan koko hyvinvointi ja etenkin sen luojat on lähes demonisoitu.
Eikö olisikin ollut parempi elää rakkaassa Egyptin yössä tuntematta massatuotantoa ja saastumista? Miten pieni olisikaan ollut hiilijalanjälki! Ehkä se olisi ollut vain apinan jäljen kokoinen?
Tästä ajatuksenjuoksusta johdumme väistämättä vertaamaan itseämme apinoihin ja, kuten minusta näyttää, meidät väistämättä havaitaan köykäisiksi niiden rinnalla. Tai siis hiilidioksidimäärällä mitaten kovin raskaiksi.
Hiljattain luin jonkun eläintieteilijän (?) kirjoittaman vertailun, jossa kerrottiin, että ennen maailmassa luomakunta kuviteltiin hierarkkiseksi. Sen alapäässä olivat kaikenkarvaiset yksisoluiset, nilviäiset ja ties mitkä alhaisina pidetyt olennot.
Ylimpänä keikkui sitten ihminen, joka oli ylivertainen kehitysasteeltaan.
Tämähän oli kovin naiivia tämä. Nykyään ymmärretään, että monien eliölajien lahjakkuus voittaa ihmisen mennen tullen. Mitäpä me oikein olemme vaatimaan erikoisasemaa tässä tasa-arvoisten ja vieläkin tasa-arvoisempien olentojen joukossa? Kuka se antaakaan sellaisen oikeuden?
Johdonmukainen ratkaisu lienee tällöin omalla tavallaan veganismi, jonka logiikkaa olen aina hieman ihmetellyt. Jos emme kerran syö lajitovereitammekaan, miten voisimme syödä vieraiden lajien edustajia? Ja taitaapa olla niin, ettei noita vieraita lajeja sovi muutenkaan käyttää hyväksi. Jopa niiden eräänlainen palkkaaminen vaikkapa maidon tuotantoon on väärin.
Miksi se on väärin, taitaa kyllä jäädä perustelematta. Eihän yksikään toinen luomakunnan laji jätä käyttämättä hyväksi kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita muut olennot sille tarjoavat. Yksi pitää karjaa, kuten muurahaiset kirvoja, toinen loisii, kolmas syö toisen ja niin edelleen.
Miksi ihminen siis olisi poikkeus säännöstä?
Looginen selitys tähän voi olla vain se, että ihminen, joka on herännyt veganismin ilosanomaan, ymmärtää olevansa luomakunnan kaikkein alin olio. Niinpä hänelle kuuluu, ehkä rangaistuksena menneistä, nääntyä kasveja rouskuttamalla, Millä oikeudella hän muuten sitäkään mahtaa tehdä?
Samaan konkurssiin menee sitten kotieläinten hävittäminen maan päältä, sillä ei kai kukaan niitä voi ylläpitää pelkästä ylläpitämisen ilosta. Kyseessä on siis eräänlainen lopullinen ratkaisu, jonka perusideana näyttää olevan, että on parempi olla olematta kuin olla. Vanha itämainen periaatehan se on, kieltämättä.
Kukapa on tällä vuosituhannella enää kuullut puhuttavan käsitteestä luomakunnan kruunu tai sanokaamme nyt vaikkapa kuullut tuon Maksim Gorkin aikoinaan viljelemän tunnuksen, jonka mukaan sana Ihminen kuulostaa ylpeältä? Eihän se enää kuulosta.
Vielä noin sukupolvi sitten kyseessä kuitenkin oli normaalin länsimaisen ajattelun kulmakivi, josta poikkeaminen olisi ollut outoa.
Siitä huolimatta puhetta ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista viljellään juuri nyt aivan erityisen paljon.
Koska kovin harvoin kuulee kerrottavan, mihin tuo arvo perustuu, ehdotan, että asiasta puhuttaisiin mahdollisimman selkeästi.
Utilitaristit arvelivat, mikäli olen asian oikein käsittänyt, että arvo perustuu ja voi perustua vain mielihyvään eli halujen tyydytykseen. Bertrand Russell, joka edusti tuon koulukunnan traditiota, totesi saman asian.
Mikäli ihminen ei ole eläintä kummempi, on kai syytä ottaa myös muu eläinkunta mukaan kalkyloitaessa maksimaalisen mielihyvän määrää.
Luulen, että siinä tapauksessa vegaanit ovat perin heikoilla ja arvokkaimmaksi havaitaan maailma, jossa on mahdollisimman paljon mielihyvää tuntevia olentoja, joista myös pidetään hyvää huolta. Siis näitä kotieläimiä. Niitä hoidetaan hyvin ja syödään sitten, kun aika on kypsä.
Eihän tässä mitään periaatteellista uutta ole, mutta käytännössä uutta voisi olla entistä suuremman huomion kiinnittäminen eläinten hyvinvointiin. Sehän kuuluu parantavan makuakin ja siitähän me olemme varsin kiinnostuneita.
Tässä entistä paremmin perustellussa isännän roolissaan ihminen epäilemättä ansaitsee jälleen luomakunnan kruunun nimen ja arvon.
Kotieläinten pitoa vastustavat eli siis niiden tuhoamista vaativat piirit sen sijaan tuskin voivat rationaalisesti puolustella zoofobista asennettaan.

28 kommenttia:

  1. Nyt kyllä professori heitti hauskan väitteen itämaisesta ajattelusta taas kerran. Kyllä se olemattomuuden parempana pitäminen tulee ihan länsimaalaisesta filosofiasta, vieläpä Saksasta itse Schopenhauerilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, hänkös se nirvanan keksikin? Ja pyrkimyksen pois elämän kehästä?

      Poista
    2. Intialainen ja vedalainen kulttuuri keksi nirvanan käsitteen historiallisesti, en kyllä tiedä yhtään hindulaisuuden tai buddhalaisuuden koulukuntaa, joka samaistaisi nirvanan olemattomuudeksi. Epäilenpä teidän saaneen tälläisen käsityksen Nietzscheltä. Nietzsche lähteenä itämaisen ajattelun ymmärtämiseen on sama kuin yrittäisi 1700-luvun Japanissa ymmärtää kristinuskoa paikallisten oppineiden välityksellä, kuva olisi kieltämättä kovin vinoutunut. Lasten rikkinäinen puhelin -leikki tulisi minulle mieleen moisesta. Jos edelleen olette mieltä nirvanasta yhtä kuin olemattomuutena niin teillä on tällöin vastuu näyttää buddhalainen, hindulainen tai vaikkapa jainalainen teksti, jossa näin väitetään. Itse en ole sellaiseen törmännyt.

      Poista
    3. Entäpä elämän kehästä pois pyrkiminen? Epäilenpä teidän tarkoittavan tällä Bhavacakraa eli syklistä samsarista olemassaoloa, joka usein on maalauksena esillä buddhalaisissa temppeleissä. Tälläisestä elämän kehästä pois pääsemisen ymmärtämiseksi meidän ymmärrettävä samsaran ja nirvanan käsitteet intialaisessa ajattelussa. Samsara tarkoittaa päämäärätöntä vaeltelua eli arkipäiväistä elämää yleisesti eri olennoilla, jota ajaa eteenpäin takertuminen, mielihalut, ylpeys, viha, inho, harhat kuten pysyvän muista erillisen minuuden usko jne. Kun taas nirvana on tila, jolloin näitä negatiivisia ominaisuuksia eli asioita, jotka estävät meitä näkemästä maailmaa niin kuin se on, ajavat kausaaliset ketjut on sammutettu. Eli nirvana on hallitsemattoman ja impulsiivisen samsarisen elämän lakkaaminen. Näin ainakin buddhalaisuudessa.

      Poista
    4. Ymmärtääkseni Schopenhauerin ajattelu perustui intialaiseen/budhalaiseen ajatteluun. Tuon ajattelu nirvana-käsitteen sisältökin taitaa vaihdella ryhmäkunnan ja eri gurujen mukaan: osan mielestä se on olemattomuutta, osan mielestä erilainen taivas tms moitittavista haluista vapaana. Länsimaista on jälleensyntymisen pitämistä hyvänä (toinen tilaisuus), idässä sitä pidettiin kahleena.

      Poista
    5. Schopenhauerin aikana itämaisen filosofian tutkiminen oli lasten kengissään ja käännösten laatu oli kovin vähäinen ja kehno. Se, että hän väittää filosofiansa saaneen vaikutteita hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta ei tarkoita välttämättä Schopenhauerin ymmärtäneen yhtään mitään näistä filosofioista. Vielä kerran osoittakaa minulle hyvät ihmiset buddhalainen tai hindulainen teos, jossa nirvana samaistetaan olemattomuuteen. Näin ei ole yhdessäkään kuudessa klassisessa hindulaisuuden filosofisessa koulukunnassa asian laita. Ei myöskään jainalaisuudessa, ei myöskään buddhalaisuuden theravada-koulukunnassa, ei mahajanassa, ei chan-koulukunnassa eli zenissä, ei madhyamikassa, ei yogacarassa, ei buddhalaisessa tantrassa jne.

      Poista
    6. Buddhalaisuus kieltää asioiden/ilmiöiden itsenäisen ja sisäsyntyisen olemassa olon, joka nyt on täysin eri asia kuin olemattomuus.

      Poista
    7. Että sekin oli sitten niin heiveröinen argumentti. Enpä ole sitä koskaan arvostanutkaan.

      Poista
    8. Tuomas L: "Vielä kerran osoittakaa minulle hyvät ihmiset buddhalainen tai hindulainen teos, jossa nirvana samaistetaan olemattomuuteen."

      Ollaan nyt rehellisiä: tuskin sen parempi blogisti kuin me kommentaattorit olemme perehtyneet noihin primääriteksteihin. Käsityksemme perustuvat joko omiin ennakkoluuloihimme tai parhaassa tapauksessa sekundäärilähteisiin, mitä nimitetään ns YLEISsivistykseksi. Sen avulla tallustamme tämän elämän telluksellamme.

      Toinen vaihtoehtoehto tietenkin olisi, että asiasta saisivat keskustella vain "viralliset asiantuntijat".

      Poista
    9. Nykyään on netti ja helpostihan se tieto löytyy googlaamalla. Hae vaikka hakusanoilla "does nirvana mean non-existence," jne.. Internetin valtakauttahan elämme! Ei tietämättömyys oikeuta harhaluulojen ylläpitämiseen, jos toisin on osoitettu. Matalan tasonkin yleissivistys itämaisesta ajattelusta osoittaa väitteen kumotuksi. 1800-luvun aikana luojajumalan käsitteen kieltävä uskonto kuulosti sen ajan eurooppalaisista nihilistiseltä. Sehän tarkoitti heidän perspektiivistään kaiken olevan perustan kieltämistä. On parempi ihmisen jättää asia, jota ei tunne, avoimeksi kuin muodostaa hataralta pohjalta kärjistetty mielipide, niin minä ainakin teen kun en ymmärrä jotain asiaa, käsitettä, uskontoa tai ideologiaa. Miksi sitä väen vängällä olla jotain mieltä jostakin, jota ei tunne tai tiedä? Ja jos oikeasti haluaa olla jotain mieltä niin alkaa tutkimaan asiaa itsessään. Esimerkiksi en tiedä yhtään mitään vaikkapa mikronesialaisten uskonnosta ja kulttuurista, en silti ala kutsua heitä vaikkapa pakanoiksi, mitä järkeä siinä on?

      Poista
    10. Enkä ole "asiantuntija," vaan erehtyväisyydestäni ja rajallisuudestani huolimatta syvästi buddhalainen mies. Pidän Vihavaisen kirjoituksista ja kirjoistustyylistä suunnattomasti, mutten voi vastustaa kiusausta oikaista tälläisissä lähellä sydäntäni olevissa asioissa. Samalla tavoin ymmärrän perinteisten kristittyjen tuskaa kun heidän maineensa mustamaalaantuu kaiken maailman amerikkalaisten kulttien ja harhaoppien perusteella. Kuinka moni tietää kirkkoisä Augustinoksen pitäneen raamatun luomiskertomusta allegorisena? Siihen, että ortodoksit uskovat vapaaseen tahtoon? Etc etc... Eipä moni. Suhteellisen usea lännessä kyllä tietää kiirastulet ja Kalvinin predestinaatio-opin, että vastaavat heresiat. Hindulaisuudesta sen, että palvovat monia jumalia, mutta kuinka moni tietää hindujen palvovan näitä vain eri aspekteina kaikkein korkeimmasta? Eipä usea. Loputon suo on väärinkäsitysten kanssa kamppailu. Siksipä blogisti tekee hienoa työtä selventäessään ihmisten kuvaa Suomen ja Venäjän suhteista ja historiasta. Tärkeä, mutta raskas työ, jota moni intressiryhmä ja ideologia koittaa sumentaa, jotta me kaikki harhailisimme toisen käden valmiiksi pureskeltujen ideologisten mielikuvien varassa, lampaina ei niin hyvien paimenten johdateltavina.

      Poista
    11. Yritin tähdentää kahta asiaa:

      - jonkun uskontokunnan käsitykssiä on mahdonta määritellä, se vaihtelee ryhmittäin, johtajien käsityksen mukaan ja myös ajallisesti (esim juutalaisuuden käsitys ylösnousemuksesta, josta on Talmudissa käyty pitkät väittelyt). Ainoastaan roomalaiskatolisten paavi ja Iranin ylin uskonnollinen johtaja voivat ilmoittaa, mikä on noiden ryhmien "virallinen totuus".

      - somekeskustelun olemukseen kuuluu se, että siihen osallistujien enemmistö perustaa kantansa jos ei suoraan ennakkoluuloihinsa niin ainakin rajalliseen määrään ym. sekundäärilähteisiin.

      Siitä sitten voidaan keskustella kannattaako ainoaa rajallista lahjaansa aikaa käyttää ylipäänsä somessa tai internetissä - johon en lainkaan luota - vai lukemalla hyviä kirjoja. Ainakin tämä on kohtuullisesti käytettynä hauskaa ja voi tehdä mielipiteiden kirjon.

      Ymmärrän halusi oikaista ilmiselvät virheet, jos joku väittäisi Hitlerin rakastaneen ja arvostaneen juutalaisia taikka Muhamedin kannattaneen viinin ja sianlihan nauttimista, en ehkä itsekään voisi mieltäni malttaa.

      Olisin kokenut kuitenkin kommenttisi arvokkaampana, jos se olisi sisältänyt edes yhden suoran sitaatin noista primääriteoksista.

      Poista
    12. Jaaha minun on mahdotonta määritellä pyhän kolminaisuuden kuuluvan kristinuskoon tai Jeesuksen olevan messias, mutta te voitte määritellä sellaisen abstraktion kuin nettikeskustelun olemuksen, jota muiden tulisi seurata. Ja vaikka nettikeskustelu olisi sellaista yleensä niin miksi siitä pitäisi muodostaa sääntöä? Aikakautenamme on trendi, ettemme voi sanoa mitään olennaisesta, mutta sitäkin enemmän ei-olennaisesta.


      Poista
    13. Mutta viimeinen moite on asiaankuuluva. Kaikki oikeaoppiset buddhalaiset koulukunnat uskovat keskitiehen, jolla tarkoitetaan kahden ääripään torjumista ajattelussa.

      Buddha:

      "If we can see the truth
      of the causes of worldly sufferings,
      we will not be attached to the view of nothingness.
      If we can see the truth of cessation in the world,
      we will not be attached to worldly existence.
      By avoiding the two extremes,
      the Tathagatha teaches us
      the Middle Path, which is,
      what this is, that is; this arising, that arises…"

      Tripitaka, Samyuktagama(Samyutta Nikaya) 12. luku

      Äskeinen lainaus on kiinalaisten Tripitakasta tai Tipitakasta, joka on pienin variaatioin yhteinen kaikille maailman buddhalaisille.

      Vielä toinen lainaus theravadojen eli Sri Lankan ja Kaakkois-Aasian buddhalaisten Tipitakasta :

      "The Tathāgata teaches the Dhamma by the middle without veering to either of these extremes – eternalism or annihilationism – having abandoned them without reservation. He teaches while being established in the middle way. What is that Dhamma? By the formula of dependent origination, the effect is shown to occur through the cause and to cease with the cessation of the cause"

      Samyutta Nikaya 12.17

      Poista
    14. Tathagata on historiallisen Buddhan titteli tai kunnianimi.

      Poista
  2. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin nirvana _on_ samsara. Me olemme kaikki jo valaistuneita, mutta jotkut eivät ole vielä huomanneet sitä.

    Yhden asian Siddharta mielestäni unohti, mutta ei siitä nyt sen enempää.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C4%81g%C4%81rjuna

    VastaaPoista
  3. Mutta pahoitteluni, että noin takerruin yksittäiseen lausuntoon muuten mainiossa tekstissä. Mieleni vain tuppaa pahoittumaan moisista väärinkäsityksistä. Nykyisin länsimaissa mielestäni asioiden arvo ja hierarkia täysin hämärtynyt ja hukassa. En itse näe nykymenoa ja arvoja edistykseksi suhteessa menneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä sure, ei näe blogistikaan eikä suurin osa kanssakommentoijistakaan. Onko siihen syynä viisaus vai ikäheikkous jää kunkin lukijan arvioitavaksi.

      "Älä kysy miksi vanhat ajat olivat parempia kuin nykyiset, sillä sitä et viisaudesta kysy"

      Poista
  4. "Looginen selitys tähän voi olla vain se, että ihminen, joka on herännyt veganismin ilosanomaan, ymmärtää olevansa luomakunnan kaikkein alin olio. Niinpä hänelle kuuluu, ehkä rangaistuksena menneistä, nääntyä kasveja rouskuttamalla, Millä oikeudella hän muuten sitäkään mahtaa tehdä?"

    - Ei kai se sitten auta kuin yrittää opetella elämään aamukasteella ja auringonvalolla, sitäkin kai jotkut fakiirit ovat koettaneet? Sen strategian menestyksellisyydestä en sitten niin tiedä... Vaan kaikkihan on MikäMikä-maassa mahdollista, jos niin vaan halutaan olevan. Siispä esimerkkitapausta odotellessa. Tai jotain...

    "Eihän tässä mitään periaatteellista uutta ole, mutta käytännössä uutta voisi olla entistä suuremman huomion kiinnittäminen eläinten hyvinvointiin. Sehän kuuluu parantavan makuakin ja siitähän me olemme varsin kiinnostuneita."

    - Eläinten hyvän kohtelun pitäisi toki olla kaiken lähtökohtana, karjataloudessakin. Tämä nykyinen tehotuotanto on kyllä vienyt tuossa kohtaa selvästi huonompaan päin. Vaikka ei siitäkään voi yksin tuottajia syyttää, sillä elintarviketeollisuus haluaa huokeita raaka-aineita, ja kuluttajat siellä tuotantoketjun toisessa päässä mahdollisimman halpaa safkaa...

    Erään määritelmän mukaan, ainakin eläinten hyvinvointia silmällä pitäen, optimaalinen karjakoko olisi sellainen, että hoitajat oppisivat tuntemaan jokaisen hoidokkinaan olevan otuksen nimeltä. Voisihan tuokin yhtenä silmänmittana toimia.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen aina halunnut tiikeri- ei ihmisoikeuksia: oikeuden syödä kaikkea lihaa, jonka kiinni saan - marketistakin - ja pystyn tappamaan. Vegaanina olisin kuten blogisti sanoo alin kaikista olennoista, mitä asemaa en hyväksy.

      Miksi luonto ei olisi hierarkinen, sitä kutsutaan ravintoketjuksi, jonka huipulla ovat pedot. Olkaamme siis ylpeydellä pedoista korkein.

      Poista
  5. Rudolf Steinerin mukaan, elämä uinuu kivessä, herää kasvissa, toimii eläimessä ja ajattelee ihmisessä. Mihinkähän se kunnon eettinen vegaani vetää rajansa? Ehkä tämä ultraprosessoitu keinoliha on yksi ratkaisu, vaikka luulen, että jos asiaa kysyttäisiin suolistobakteereilta, jotka edustavat lihallista elämää jos mitkä, niin vastaus olisi AAARG...APUA!

    VastaaPoista
  6. Elämä ei voi elää, jos se ei syö itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Kovasti ymmärrän niitä käytännön argumentteja, joiden mukaan esimerkiksi siirtyminen karjankasvatuksesta enemmän kasvisproteiinien suuntaan on ekologisesti järkevää.

      Sen sijaan veganismin ja vegetarisminkin perustelu moraalilla on aika epätoivoista. Kasvit, sienet ja bakteerit ovat ihan samalla tavalla sukulaisiamme kuin eläimet.

      Poista
    2. Tässä on mielipide, johon voin täydestä sydämestä yhtyä.

      Poista
  7. "Hinta se usein tulee hengellekin."

    Kyllä sillä on: sitä miettivät päivittäin vakuutusalan ihmiset ja tuomarit kuin hinnoittelevat päivittääin erilaisia henkilövahinkoja (ks esim Henkilövahinkolautakunnan taulukot). Vieläpä sillä kärsimyksellä, minkä lapsen murhaaminen aiheuttaa on euromääräinen hinta, enää ei sovelleta sitä viikinkien periaatetta, että emme kanna sukulaisiamme kukkarossa ts veri maksetaan verellä.

    VastaaPoista
  8. "Luonnon kanssa taistelemiseen sen sijaan tarvittiin miehistä voimaa. Muuten olisi hukka perinyt koko sukukunnan. Kun luonto nyt sitten viimein on saatu tottelemaan ihmistä pelkällä sormien napautuksella eli siis hiiren klikkauksella, ei sukupuolten välinen ero luonnon hallinnassa enää ole olennainen."

    Tässäpä on blogisti loistavasti tiivistänyt nykyisen sukupuoltan välisen suhteen ongelman syyn: mies on luotu traktoriksi tai panssarivaunuksi, tekemään työtä ja puolustamaan perhettää valittamatta ja tunteilematta, mutta nyt pitäisi tunteilla ja puhua niistä. Mitähän Tuntemattoman maailmassakin olisi tapahtunut jos kaikki miehet olisivat olleet Riitaojia, joita pelotti niin? Sen tulemme tulevaisuudessa näkemään kun kahden äidin - toinen ehkä "mies"oletettu - kasvattamat lapset tulevat täyteen ikään.

    VastaaPoista
  9. ”arvo perustuu ja voi perustua vain mielihyvään eli halujen tyydytykseen”

    Mielihyvä eli halujen tyydytys on niin laaja käsite, että sitä ei millään pysty tyhjentämään tältä istumalta. Sanottakoon tässä nyt kuitenkin jotakin.

    Mielihyvä eli halujen tyydytys on ennen kaikkea yltäkylläisyyttä. Tom of Finlandille se on orgasmi, paljon orgasmeja. [Kerran nuoruudessa minä sain peräti kymmenen orgasmia yhden vuorokauden sisällä ihanan partnerin kanssa.]

    Mielihyvä eli halujen tyydytys voi myöskin olla toisen ihmisen lompakko, taikka toisen ihmisen perunamaa, taikka toisen valtion jokin kolkka, jotka on saatava haltuun hinnalla millä hyvänsä.

    Nyt kyseessä on kuitenkin Suomen armeijan ja sen vihollisten mielihyvästä. Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin suomalainen tossu/kalossi Erkki Tuomioja (sd, piilotaistolainen, Suomen eduskunnan oligarki) väittää, että Suomen armeijan ei saa harjoitella sotaleikkejä naton kanssa. Toisin sanoen, Suomen armeijan pitää harjoitella vain venäläisten kanssa mahdollista marsilaisten hyökkäystä vastaan.

    Eräässä nettikirjoituksessaan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov oli mielihyvästä oikein lääpällään kun totesi, että kerran Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja odotti häntä hissin oven edessä, vaikka Lavrov oli myöhässä tapaamiseen puoli tuntia. Tossu/kalossi.

    VastaaPoista
  10. Ihailen Erkki Tuomiojaa. Keitä ovat Suomen armeijan viholliset?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.