lauantai 10. elokuuta 2019

Hyvä sanoma tuli idästä



Hyvää sanomaa pakanoille

Tuli tässä käytyä Punkaharjun Retretissä tai oikeastaan vain luolassa, joka kerran oli osa Retrettiä. Tuo aikoinaan mahtava näyttely- ja konserttitila, jossa tuli kuunneltua muun muassa Hvorostovskia ja katseltua erinomaisia klassikkonäyttelyitä, on vieläkin alennustilassa. Ravintolassa on pahveja ikkunoissa ja pusikot valtaavat maisemaa.
Mutta ilahduttava asia joka tapauksessa on, että maanalainen konserttisali alkaa heräillä. Siellä on syksyn mittaan vielä monenlaista ohjelmaa, muun muassa useat mieskuorot esiintyvät.
Se musikaali, ”Poika”, jonka näin, oli aika omituinen. Tarina kertoi lyhyesti sanoen ”vain” Jeesuksen elämästä ja kuolemasta, taustanaan syntiinlankeemus. Siis normaalia kristillistä perusasiaa.
Asian esittäminen musikaalina ei kuitenkaan oikein napannut. Mieleen tuli, että tässä mysteerit, joiden merkitystä ei ylipäätään liene mahdollista popularisoida, saati kääntää show-maailman kielelle, esitettiin tässä helppohintaisena kansanpainoksena, jollaisen ajateltiin tavoittavan pakanoita ja alaikäisiä.
Melkoisista pakanoista yleisö tosin taisi koostuakin.
Mikäli itse joutuisin kiteyttämään vaikutelmani hyvin lyhyesti, voisin sanoa, että vaikuttavinta esityksessä oli tavaton määrä kuvankauniita tyttöjä tiukoissa trikoissa. Jyrisevät ja välkkyvät show-efektit savuineen olivat myös harvoin nähtyinä kiinnostavia. Uskonnollinen kokemus jäi tavoittamatta.
Mutta jälkimmäisethän ovat hyvin henkilökohtaista laatua ja se, mikä vetoaa yhteen, on toisesta vastenmielistä ja päinvastoin.
Tällä kertaa minua joka tapauksessa kiinnostivat eniten järjestäjät. Kuka oikein keksi lähettää Venäjältä väkeä julistamaan sanaa Suomen pakanoille?
Netistä ilmenee, että kyseessä on pietarilainen Dmitri Dmitrijevitš Šatrov, joka myös omistaa pietarilaisen Kolizej (Colosseum) elokuvateatterin, joka sijaitsee keskellä Nevskiä, Amiraliteetilta katsoen vasemmalla puolella. Šatrovilla on ollut myös oma TV-kanava.
Šatrov syntyi protestanttisen (helluntailaisen) papin poikana Leningradissa ja toimii liikkeensä piispana. Hän on opiskellut useita aloja (teologian lisäksi mm. management) sekä Pietarissa että USA:ssa ja on mm. reservissä panssarijoukkojen kapteeni, mikä mainittakoon kaikille salaliittoteorioista kiinnostuneille.
Mutta leikki leikkinä. Joka tapauksessa siis Šatrov, joka on melko varakas, vaikka ei mikään oligarkki, edustaa Venäjän ortodoksiseen kirkkoon nähden vierasta lahkolaisuutta, jollaista on siellä pyritty myös lainsäädännöllä kitkemään.
Uskonnolliset liikkeet ovat kuitenkin hyvin sitkeähenkisiä, mistä kertoo sekin, että tämä liike kukoisti maassa jo neuvostoaikana, jolloin se toimi maanalaisena.
Vaikka kerettiläisten uskonnollisten liikkeiden levittämisestä saattaa Venäjällä saada jopa aikamoisen rangaistuksen oikeudessa, kuuluu Šatrovin liikkeessä nykyään olevan noin 4000 jäsentä, mikä ei sinänsä ole paljon, mutta ei niin vähänkään, mikäli oletetaan, että kyseessä ovat aktiiviset uskovaiset.
Kun en itse tunne näiden lahkojen ja virtausten välisten erojen hienouksia, mainitsen vielä, että tämän liikkeen nimi on Церков Евангельских Христиан в Духе Апостолов «Миссия Благая Весть» eli ”Hyvän sanoman” mission evankelisten kristittyjen kirkko apostolien hengessä. Se kuuluu laajempaan yleisvenäläiseen helluntailaiseen yhteisöön Российский объединенный Союз христиан веры евангельской (пятидесятников) (РОСХВЕ).
Sana evankeliumihan tarkoittaa sananmukaisesti hyvää sanomaa ja, kuten tunnettua, sitä ei suurin osa kasteen saaneista kristityistäkään ota vakavasti. Niinpä evankeliset harrastavat evankeliointia eli tuon asian kertomista yhä uudelleen. Monissa tapauksissa saatetaan tällöin joutua jonkinlaisen hurmoksen valtaan, kuten kansa helluntaiepistolassa.
Venäjän ortodoksinen kirkko on vanhan konservatiivin mielestä hyvin onnistunut pyrkimyksissään säilyttää kristillisyyden alkuperäinen meno kaikkine mysteereineen, auktoriteettiuskoineen ja rituaaleineen.
Tosin instituutiona se on aina ollut taipuvainen rappeutumiseen ja serviiliyteen, mutta syntisiähän ne papitkin ovat ja ehkäpä juuri he aivan erityisesti.
Joka tapauksessa protestanttiset liikkeet Venäjällä ovat merkittävä ilmiö ja sitä paitsi melko vanhakin. Niitähän Venäjä sai myötäjäisinä valloittaessaan Vanhan Suomen ja Baltian maat, kuten se sittemmin pian myös sai katoliset ja juutalaiset.
Jälkimmäiset, muhamettilaisten ja buddhalaisten ohella, lasketaankin yleensä Venäjän perinteisiksi uskonnoiksi. Suhtautuminen protestantismiin näyttää olevan nuivempaa, vaikka myös sen kannattajia on suunnilleen saman verran kuin buddhalaisiakin, noin yksi prosentti väestöstä.
Omakohtaista kokemusta ja ajattelua korostava protestantismi taitaa kuitenkin olla vaikeammin hallittavissa ja siksi epäilyttävämpää.
Jo keisariaikana voi huomata slavofiilien ja heihin verrattavien vieroksuneen protestantismia, jota pidettiin paljon pahempana lahkolaisuutena kuin skismaattisia katolisia tai vanhauskoisia.
Toki luterilaisuus toimi keisarivallan aikana aivan normaalisti ja hyväksyttynä uskontunnustuksena. Sitähän edustivat muun muassa keisarikunnan saksalaiset hallintomiehet, joita oli hyvin huomattava määrä.
Vasta vallankumous hyökkäsi voimakkaasti myös luterilaisuutta vastaan, mutta sen hampaisiin toki joutuivat kaikki uskonnot.
Nykyään, kun uskonnollisuus on taas muotia, on ortodoksinen kirkko noussut uuteen mahtiin ja kukoistukseen ja palvelee vastalahjaksi valtaa uskossa ja totuudessa, kuten sanotaan –veroi i pravdoi.
Kun se nyt istuu voiman oikealla puolella, näyttää sillä olevan suuri kiusaus hyökätä kilpailijoidensa kimppuun, olivatpa kyseessä sitten Konstantinopolin patriarkaatin alaiset ortodoksit tai muita suuntauksia edustavat kristityt.
Kuten tiedetään, Jehovan todistajia on jo tullut pyytämään turvapaikkaa Suomesta. Muita saattaa olla pian tulossa tai kukaties tullutkin. Veikkaukseni kuitenkin on, etteivät muhamettilaiset tai buddhalaiset kuulu tähän joukkoon.

9 kommenttia:

  1. Puhuttaessa uskonnollisesta mystiikasta ei oikein voi ohittaa erästä tiettyä risupartaa. Hänestä on kirjoitettu hyvää ja pahaa, josta kaikesta osa lienee totta ja osa ei. Lähes vahingossa eräässä hänen elämänkerrassaan huomasin pienen yksityiskohdan. Kirjoittaja ei edes itse huomannut noteerata sitä, mutta minulle tuo pieni välähdys avasi koko miehen. Samanlaiset tuntevat samanlaiset.

    Aikalaisena toisaalla eli, joskaan ei vaikuttanut, Aleister Crowley, johon jostain syystä joku aina tuntee tarvetta verrata ja jopa etsiä mahdollisia yhteyksiä. Tämähän on naurettavaa. Toinen oli hurskas ja vilpitön kirkon rivijäsen, joka ei uneksinutkaan henkilökohtaisesta suuruudesta. Toinen taas epätoivoinen nousukas ja kiipijä, jonka itse itselleen myöntämiensä komeiden ja hienojen arvonimien tulvalla ei tuntunut loppua olevan.
    Toinen yritti epätoivoisesti hinnalla millä hyvänsä tungeksia piireihin, kun taas toisen luokse piirit itse tungeksivat .
    Toinen vaikutti oikeasti valtakuntien ja historian kohtaloon toisen syödessä omaa paskaansa Sisiliassa.
    Toisen kuolema oli ainakin suurmiehen arvoinen, ja toinen kuoli huumeisiin ja maksakirroosin rahattomana kerjäläisenä ja kaikkien unohtamana.
    Lähes kaikki omatekoisetkin mystikot esittävät saman varoituksen, ja aina säännöllisesti he itse unohtavat sen.

    VastaaPoista
  2. Jaa Venäjän ortodoksinen kirkko hyökkää Istanbulin patriarkkaattia vastaan? Kyllä se menee ihan toisin päin. Niin maallisesti kuin kanonisen lainkin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toki kiusauksesta hyökätä onkin vain kysymys...

      Poista
  3. Tuomas L
    Sellaista kuin "Istanbulin patriarkaatti" ei ole olemassakaan.
    Tarkoittanet Konstantinopolin ekumeenista patriarkaattia, jonka alaisuuteen myös Suomen ortodoksinen kirkkokin kuuluu.

    VastaaPoista
  4. "Venäjän ortodoksinen kirkko on vanhan konservatiivin mielestä hyvin onnistunut pyrkimyksissään säilyttää kristillisyyden alkuperäinen meno kaikkine mysteereineen, auktoriteettiuskoineen ja rituaaleineen. Tosin instituutiona se on aina ollut taipuvainen rappeutumiseen ja serviiliyteen," 

    Tästä olen samaa mieltä kreikkalaiskatolinen kirkko on lännen kirkkoa paremmin osannut mieltää sen, että tämän maailman järjellä ei voi vaikeuksitta käsittää ja puhua transkendenttisistä asioista; ei Jeesus turhaan puhunut vertauksilla. Erityisesti protestanteilla tämä on ollut ns helmasynti, on luo taskukokoinen jumala (ts kunkin saarnamiehen taskuun). Sen vuoksi ortodoksinen kirkko on paremmin välttänyt erilaiset muoti-ilmiöt, ei siellä puhuta naispappeudesta tai "tasa-arvoisesta avioliitosta".

    Ortodoksien helmasynti puolestaan on kritiikitön mukautuminen valtiovaltaan eli caesareopapismi. Se juontuu suoraan Itä-Roomasta. Meillä lännessä paavin ja keisarin ja muiden eroavaisuus loivat terveellisen jännitteen, joka esti teokratian, vaikka keskiaikana läheltä piti.

    Laajempi aihe, joka ei sovi lyhyeen kommenttiin, on keskiajan feodalismin vaikutus länsi-Euroopan ja Venäjän eroon. Pidän sitä ratkaisevana.

    VastaaPoista
  5. "Hyvä sanoma tuli idästä"

    Suomi on aina ollut Venäjälle kova nakki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hyvä sanoma tuli idästä"

      Suomi on aina ollut Venäjälle helppo nakki.

      Poista
  6. "Hyvä sanoma tuli idästä"

    Hyvä/huono sanoma tuli idästä. Valkovenäjän jälkeen nyt tuli Suomen vuoro selvittää asioita Moskovalle. Vladimir Lukashenkon jälkeen nyt tuli Sauli Niinistön vuoro päästä ripille Moskovan poliittisen oligarkaatin systeemille.

    Vladimir Putin kunnioitti Valkovenäjää ja Vladimir Lukashenkoa ja saapui Minskiin. Nyt Vladimir Putin kunnioittaa Suomea ja saapuu Helsinkiin.

    Taustalla tietenkin erittäin valtavat ongelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun vuosinaan Putin varmaankin tutustui idänkaupan toimijaan Paavo Suomiseen. Huurre yhtymä vei kylmä-pakastekalusteita eli suomalaisittain ihan oikeata rautaista high techiä. Eikä vain suurisuisia puheita.

      Kuorma-autoilijasta sodan jälkeen aloittanut tuleva vuorineuvos herätti närää ja Norppa kalusteet oli kauppa- ja teollisuuskamarin vastaisku tavaranvaihtopöytäkirjoihin merkittäviksi. Kanttuvei meni Huurre ja Suominen. Ei auttanut vaikka mies jatkoi idän vaihtokauppaa NL romahduksen jälkeen gruusialaisella konjakilla. Vastalastit tulivat, mutta eivät kelvanneet Alkolle ja niin mentiin ryöstöhuutokauppaan.

      Suku oppi. Vävy Ari Tolppanen perusti Capmanin ja eilen kolmen vuosikymmenen mellastuksen jälkeen (mm. Mehiläinen MedOne ja hoivayhtiöitä vaikka mitä) hän möi Kämpin ja 9 muuta. Hotelli- ja ravintolatoiminnot vain, siksi hintakin koko komeudesta vain 100 milj.€. Talot ovat Ilmarisen ja muiden eläkeyhtiöiden kuten valtio-kunta virkailijoiden Kevan, sen Ailuksen ja Laura Rädyn bemari-korkosaapikas johdetun rahaviemärin. Se muuten aloitti ekana eläkerahan toimittamisen ulkomaille -mikä tila aukeni kun EU erityisehtoja Sundquist ja Salolainen kieputtelivat ja tulivat kieputelluiksi. Vastalahjaksi Saksa lupasi jättää Suomen Eläke-Varman ja Ilmarisen saalismaaksi.

      Ari Tolppanen oli eilen klo 17 TVuutisissa. Olipa kiva nähdä. Klo 22 kun maikkari selvitti kauppaa se oli jo hakenut Kauppakorkeakoulun päivystyksestä professorin, minkä "johtamisen" herra olikaan. Ihan järkyttävää kun Tolppanen sentään rohkeni kameroiden eteen. Capmanista on ihan avoimehko 25 v. historiikkikin. Esikuvallista Suomessa.

      Paavo Suominen ei saanut vaihtokauppa hommaansa eteenpäin. Suomella itsellään olisi ollut sijaa jatkaa öljyllä jota olisi voinut diilata länteen, D-markat Kremliin (oli sellainen akanvirta jo ennestäänkin). Toisekseen olisi voitu ostaa ne Mighit joista Koiviston hallinto ehti jo loppuviivoille. Siitä olisi saatu ostettavaa ja meiltä olisi voinut viedä yhä Suomisen Huurretta ja Koposten Turoa ja Pomarkin kenkää. Ei viety, vietiin Etyk-Kanervan E 18 moottoritietä H&M ja Benettonia ja Mersua ja Koskenlaskijaa.

      No millä se Suomi sitten äkkiä osti Hornetit ? Myymällä vastakauppoina valtionyhtiöiden osakepotteja Merrill Lynchille ja Goldman Sachsille ja niiden kautta kaiken maailman sijoittajille. Mukaan lukien muuten suomalaiset itse. Ulkoistustensa kautta suomalaisten eläkemaksukassavirrasta menee varallisuudenhoitojäteille Morganille tai BlackRockinlle hilsettämme biljooniensa päälle. Ihan äsken viimemainittu osti tekijänoikeuksia, esittämislupia ikuisuuteen Elviksen ja Marilyn Monroen ääneen ja kuviin. Että kun niitä veivataan hoivakodeissa, niin esittämismaksuista tulee osa takaisin eläkesuoja sateenvarjojemme alle! Noin raha kiertää. Ja ottaa hiivaakin tasekieputuksista Eduskunnan nenän alla PwC KPMG Ernst&Young ja headhunterit sanelevat nimitettävät. Viimeksi Stockmann -taas. TackXellia vaan.

      Miksiköhän se Kauppakorkea tai Hanken tai Sopimusjuridiikkatulkinta-laitokset kautta maan eivät lainkaan koe pureutua todellisuuteensa ? Jostakinhan tämä maailma on luotu ja kai uudelleenluotu kun ei tämä siltä raamatunaikaiselta ahdistukselta tunnu. Pahemmalta tuntuu. Synnintunnosta oli sentään parannusta tarjolla.Jukka Sjöstedt

      Poista

Kirjoita nimellä.