perjantai 9. elokuuta 2019

Syvätyperyyden paluu



Syvätyperyyden paluu

Amerikan joukkoampumisten jälkeen eturivin kansalliset ajattelijamme eli journalistit kiiruhtivat useammassakin lehdessä julistamaan, että tapahtumat ovat johtuneet vihapuheesta.
Ennemmin tai myöhemmin vihapuhe muuttuu vihateoiksi, muistelen jonkun ajatusten Tonavan aivan hiljattain taas päätelleen.
Onpa meillä sitten mitä pelätä. Meillähän voidaan myös todeta vihapuhetta, ainakin mikäli asia niin tulkitaan ja miksei tulkittaisi.
Iltalehden mukaan meillä jopa on ainakin yksi poliitikko, joka on suoraan kannustanut vihatekoihin. Lehti ei täsmentänyt, olivatko tässä kyseessä juuri joukkoampumiset, mutta ilmeisesti asialla ei ole mitään väliäkään. Vihateko nyt on vihateko ja sillä siisti.
Niin, että miksei ole väliä? No siksi, että nyt toimitaan vapaasti leijalevien yleiskäsitteiden maailmassa, jonka suhde reaalimaailmaan on sellainen, kuin niiden käyttäjä kulloinkin haluaa.
Nummisuutarin Esko päätteli aikoinaan, että mikäli saappaita ei olisi, ei voisi olla jalkojakaan ja lienee tässä uskossaan sitten kuollutkin, kun ei ollut maanläheistä vaimoakaan palauttamassa mieleen arkipäivän realiteetteja. Eskohan teki sen pyhän lupauksen, ettei koskaan naisi.
Mutta Eskon logiikka ei mennyt hautaan hänen kanssaan, vaan on nyt voimalla palannut maahamme ja erityisesti sen politiikkaan.
Kun pääkirjoituksia tehdään, oli ennen tarkoituksena yleensä ilmaista lehden ja siis myös sen takana olevien tahojen mielipide. Lehdistökeskustelusta sitten voitiin havaita se asia, jota nimitettiin yleiseksi mielipiteeksi, olipa se sitten todellisuudessa yleinen tai ei.
Nyt, kun lehdet ovat yhä enemmän muuttuneet poliittisten liikkeiden äänitorvista liikeyrityksiksi, lienee pääkirjoitustenkin tarkoitus lähinnä kertoa, millaista imagoa lehti haluaa itselleen luoda.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että se kiirehtii ottamaan kantaa myös sellaisiin asioihin, joiden kanssa sen lukijoilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä ja joihin he eivät mitenkään voi vaikuttaa.
Kuitenkin mahdollisimman tiukka linja esimerkiksi USA:n sisäpolitiikkaan nähden näyttää olevan monelle aviisille hyvin tärkeä asia. Mielipiteiden korrektius on ominaisuus, joka on lukijoiden oman imagon kannalta ensisijaisen tärkeä. Niiden suhteella reaalimaailmaan ei sitten olekaan mitään merkitystä.
Takavuosina tapahtui usein, että joku kommunistisen puolueen peräkylän paikallisosasto esitti vaatimuksia Yhdysvalloille, harvoin muille valtioille. Niiden tehosta ei monella liene ollut harhakäsityksiä, mutta kysymyshän oli silloinkin muusta. Näin asemoitiin itseä tähän maailmaan ja sen politiikkaan.
Tuohon aikaan kuului vastustaa imperialismia, mikä siis merkitsi USA:n imperialismia. Se tosiasia, että ihan naapurissa sijaitsi viimeinen todellinen imperiumi, ei taas kuulunut ollenkaan asiaan. Tai kuuluihan se sikäli, että kyseessä oli vastapaino imperialismille, anti-imperialistinen suurvalta.
Oikein ajatteleville olisi ollut täysin turhaa ruveta esittämään faktoja siitä, että läheinen suurvalta eli tuo oletettu hyvän valtakunta olisi itse imperialistinen. Tiedettiin näet hyvin, että siinä tapauksessa oli kyseessä vapaaehtoisesti solmittu veljesliitto, jota piti yllä kansojen ystävyys ja yhteinen etu. Tätä tietoa ei voinut eikä saanutkaan epäillä.
Sen, joka muuta väitti, oli parasta varmistaa itselleen turvallinen poistumistie, mikäli kyseessä oli yleinen kokous. Muuten olisi vihateko ollut lähellä.
Mutta siihen aikaan ei vihapuheesta eikä vihateoista puhuttu. Silloin ajateltiin tieteellisemmillä kategorioilla ja analysoitiin yhteiskunnallisten ryhmien välisiä ristiriitoja ja niihin liittyviä tarpeita ja tiedostamisen ehtoja. Yksilöiden käytöstä tuskin edes kannatti vaivautua tutkimaan.
Nyt asia näyttää kääntyneen päälaelleen. Kuten hevoset synnyttävät rattaita ja kadut autoja, synnyttää vihapuhe julkisten intellektuelliemme mielestä vihatekoja ja ne taas kuuluvat suurimpiin esteisiin matkalla utopiaan, jossa kaikilla on kivaa.
Herättää huomiota, että meilläkin tässä juuri niin yksiäänisesti kohkattiin nimenomaan vihapuheen olevan joukkoampumisten syynä. Olisi voinut kuvitella, että tällaisten johtopäätösten tekijällä on edes jotakin perusteita idealle, jota hän suuriäänisesti esittää.
Ikävä kyllä, edes yritystä siihen suuntaan ei ollut havaittavissa.
Kun kerran Suomessa ollaan, olisi voinut aloittaa ihan kotimaisten joukkoampumistemme tulkitsemisesta.
Millainen vihapuhe siis aiheutti sen, että kaksi nuorta miestä ampui koulutovereitaan? Entä millaista puhetta oli sen taustalla, että yksi kemian opiskelija räjäytti pommin Myyrmannissa?
Mikä oli se mekanismi, joka näissä tapauksissa muutti puheen teoksi? Olisiko asia voitu estää, mikäli puhumista olisi aikoinaan ajoissa rajoitettu?
Kysymyksiä löytyy, edes yrityksiä vastauksiksi ei sen sijaan ole ollut näkyvissä. Sen sijaan on pyöritelty abstraktia termiä ja siirrytty sen avulla ketterästi asiasta A asiaan B, jolla ei ole mitään tekemistä asian A kanssa. Vain molempien sijoittaminen saman löyhän ja lähes rannattoman yleiskäsitteen piiriin mahdollistaa moisen älyllisen salto mortalen.
Valitettavasti kyseessä on uusi normaali ja minun mielestäni tämä kehitys edustaa ajattelun rappiota.
Asia voidaan kyllä rinnastaa johonkin 1970-luvun imperialisminvastaisuuteen ja sen yhteydessä esiintyneeseen tapaan käyttää käsitteitä.
Minusta nykytilanne on kuitenkin pahempi. Se ajattelun primitiivisyys, joka nykyisin tuodaan aivan estottomasti julki arvovaltaisiksikin pyrkivillä forumeilla, on pahempaa kuin peräkylän naisosastojen aikoinaan tehtailemat julkilausumat.  Ehkä voitaisiin puhua syvätyperyydestä.
Kyseessä on yhäkin aika pitkälti tuo sama politisoitunut tapa vapautua ajattelemasta ja turvautua sen sijaan tyhjiin kliseisiin. Melkoisessa määrin kyse näyttää olevan aivan tahallisesta kyynisyydestä. Politiikassahan on nykyään yleisen näkemyksen mukaan kaikki sallittua, jos se vain toimii tai niin ainakin uskotaan.
Pelkäänpä kuitenkin, ettei asia ole näin simppeli. Luulen, että monet käyttävät tätä newspeakia aivan vilpittömästi tai ainakin lähes vilpittömästi. Jotkut näyttävät olevan siihen jo niin tottuneita, ettei heillä ole edes mitään tarvetta ajatella, mitä sanovat.
Suomeksi ilmiötä voisi kai siis nimittää syvätyperyydeksi. Orwellilla on hieno kuvaus siitä, miten tämä ilmiö vaikuttaa puheessa.
Orwellhan käytti käsitettä ankkapuhe (duckspeak), joka tarkoitti sellaista puhetta, joka syntyi kokonaan ääntä muodostavissa elimissä, ilman että olisi tarvittu yhteyttä aivoihin.
Orwellin dystopiassa tällaista puhetta pidettiin erityisen tavoiteltavana asiana ja suurena kehuna saatettiin ihmisestä sanoa: hän on tuplahyvä ankkapuhuja (he is a doubleplus good duckspeaker).
Ehkä meidän olisi ryhdyttävä vuosittain valitsemaan toimittaja, joka ansaitsee tämän kunnianimen? Ehdokkaista ei nykyään ole puutetta.

26 kommenttia:

  1. Jokelan ampujalla oli kyllä selkeä innoittaja, Pentti Linkola. Heikki Patomäki tosin ennätti julistamaan, että Pentti Linkolaa ei voi pitää vastuullisena, koska Linkolan ajattelu on eettistä. Sen sijaan syyllinen oli tietenkin uusliberalismi.

    VastaaPoista
  2. ”Amerikan joukkoampumisten jälkeen eturivin kansalliset ajattelijamme eli journalistit kiiruhtivat useammassakin lehdessä julistamaan, että tapahtumat ovat johtuneet vihapuheesta”.

    Hyvin ovat lukeneet Orwellinsa ja Iso Veli valtion opit sisäistäneet. Tämän takana on se ajatusketju, että kun teot ovat rangaistavia seuraavaksi on yhtä rangaistavaksi saatettava puheet ja sitten ajatukset. Toisille se Iso Veli –valtio on dystopia jota pitää ehdottomasti välttää ja varoa, toisille se on tavoiteltava esikuva.

    VastaaPoista
  3. Suomen kouluampujat taisivat olla ateisteja, mikä ei tietenkään tarkoita että ateismi aina johtaisi väkivallantekoihin. No mediassahan ei paljon pohdittu heidän maailmankatsomustaan,vaan etsittiin syitä kauan sitten tapahtuneista koulukiusaamisista.

    VastaaPoista
  4. Inhimillinen kehitys -- joka Erich Frommin mukaan on eniten ihmistä lajiolentona määrittelevä seikka -- on pirullinen juttu. Kehittymätön ihminen ei mitenkään voi ymmärtää miten kehittynyt ihminen ajattelee. Ja kehittynyt ihminen puolestaan tekee aina sen virheen, että näkee kehittymättömän ihmisen samanlaisena kuin itsensä.

    Normimoraalin vallassa -- suuren sosiaalisen sitovuuden vallassa -- elävät kulttuurit ovat kehittymättömiä. Niissä ero ajatuksen, puheen ja teon välillä ei ole suuri -- on jopa lopulta arpapeliä kuka paineen alaisista yksilöistä päätyy tekemään sen teon. Normipaineen kasvaessa ahdistus kautta koko yhteisön kasvaa, ja lopulta se purkautuu "vihatekona".

    Oma eurooppalaisen uuden ajan moraalimme perustuu individualismiin, ei sosiaaliseen paineeseen. Meillä asioiden pitäisi olla jo päinvastoin -- yksilöiden pitäisi pystyä irrottautumaan joukkotodellisuudesta ja ajattelemaan ihan omilla aivoilla. Valitettavasti emme edes omassa keskuudessamme yritä suunnistaa selvästi irti normimoraalista autenttisen omantunnonetiikan suuntaan. Ideologisiin ryhmiin identifioituminen muuttaa meidät taas ankoiksi.

    Filosofi, psykoanalyytikko, elokuvakriitikko Slavoj Zizek antoi eurooppalaisille hyvän neuvon koskien eriperusteisia kulttuureja. "Pitäkää tiettyä etäisyyttä." -- Neuvo sopisi hyvin esimerkiksi presidentillemme, jonka kannanottoja moraalikysymyksiin voi kerrata jutusta johon pääsee nimeäni klikkaamalla.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seppo, oletko lopullisesti poistunut US-blogista?

      Poista
    2. Sinne on aika mahdotonta kirjoittaa. Tekstit nimittäin väistämättä värjäytyvät ympäristön vaikutuksesta, ja ko. ympäristöä määräävät, tai leimaavat, nykyisin lähinnä älyttömät, päivittäistä vihapuhetuoppiaan pöytään paukuttelevat blogiholistit.

      Kun kirjoittaa aiheista, jotka yhteiskunnassamme ovat tulehtuneita ja virallisen, yhtä vähäjärkisen vihapuhevirkavalvonnan piirissä, täytyy vältellä upottamasta omia juttujaan pelkkiä ennakkoluuloja huuhteleviin ja huuteleviin likavesiin.

      Poista
  5. Tällä kertaa ainakin yksi ampujista taisi olla ns antifantti, vaan eipä ole taidettu esittää sen ajatussuunnan edustajille mainittavampia irtisanoutumisvaatimuksia, mitkä puolestaan ovat automaattisia kuin auringonnousu, mikäli herää vain epäilyskin jostain äärioikeistokytkennöistä (ja tiedostavaiston projektiomaailmassa tämäkin on refleksinomainen reaktio).

    https://yle.fi/uutiset/3-10910233

    Vaan ehkäpä tuo tapaus edusti sitten sitä parempaa väkivaltaa™?

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bret Stephens on vanhan ajan eisenhowerilainen konservatiivi. Antaa hänen kertoa, mikä ero on Daytonin yksittäistapauksella ja El Pasossa presidentin linjaa ajaneella valkoisen ylivallan näytöllä:

      https://www.nytimes.com/2019/08/08/opinion/trump-el-paso-shooting-nationalism.html

      Poista
    2. Aika järkyttävä osoitus amerikkalaisen politiikan tasosta tämäkin.

      Poista
  6. Rote Armee Fraktionin tapauksessa poliisi otti käsittääkseni aikansa hengessä aluksi suht tosissaan sellaisen mahdollisuuden, että kyseessä olisivat olleet yhteiskunnallisesti riittävän onnettomista oloista tulleet ihmiset. Tämä aiheutti hämmennystä, koska vasemmistolla meni tuolloin lujaa, ja Länsi-Saksassa jos missä oli tuolloin työtä ja jopa elintasoa tarjolla yllin kyllin silloin yleisesti mahdolliseksi koetulla mitalla. Lisäksi ruvettiin pikku hiljaa huomaamaan, etteivät terroristit olleet itse suinkaan mitään askeetteja.

    Luulen, että pari seikkaa voi ehkä piirtää jollain lailla yleisenä tällaisten tapausten taakse ideologioista ja uskonnoista suhteellisen riippumattomina. Yksi on kuvien merkitys. Jo televisio, videosta ja internetistä puhumattakaan, on yksinkertaisesti jollain tavalla sekoittanut ennen näkemättömissä määrin hmisen lajibiologisen koodin sen suhteen, mikä on pyhää, tavoiteltavaa ja "ylhäällä". Se postmoderni ilmiö, että katseita saattaa saada suhteellisen vähin ponnistuksin ja että toisaalta niitä ei välttämättä sitten riitä spektaakkelin ulkopuolisille "taviksille" enää edes paikallissarjassa, tuottaa monenlaisia anomalioita.

    Toinen ja edellisistä seuraava seikka nimittäin on, että pelkkä formaali tasa-arvo - esimerkiksi uskonnolliselle liberalismille ominainen (yksilöidenvälisen) "mahdollisuuksien tasa-arvon" ihanne - on jollain lailla jo täysin lähtökohtaisesti riittämätön yhteiskunnan vakauttamiseen. Ihmisyhteisöissä on mekanismi, jolla nimenomaan haavoittuneimmat, epävarmimmat tai muuten sisällöttömimmät pyrkivät siinä vahvimmin "ylös". Suurin viha ei tulekaan sellaisista todellisista ongelmista kuin vaikka köyhyys tai edes "kulttuurien kohtaamattomuus", vaan nimenomaan tappioista mimeettisessä kentässä, siitä, ettei tule nähdyksi, kun taas jollekin muulle erityishuomiointiin riittää jokin ponnistuksista ja passioista riippumaton piirre. Jos harkitun väkivaltateon motivaatiopohjaa pitäisi eritellä suhteessa arkitunteisiin, jonkinlainen hyvin yleisen tason mustasukkaisuus saattaisi olla lähellä ratkaisua, lähempänä kuin "viha".

    Tässä mielessä tuo yllä esitetty heitto, että "uusliberalismi" on väkivallan takana, on jollain lailla osuva. Ei kuitenkaan siihen liittyvän syvän taloudellisuuden epäoikeudenmukaisuuden vuoksi - sehän vain lähinnä tappaa yhteiskunnasta mielekkään ja rakentavan työn. Pointti on nimenomaan vallitsevan aatteen (tai siis nimettömän uskonnon) - ja median - mekanismissa nostaa jumalgalleriaan massojen narsismin hengessä lauman ihanteiden heijastelijoita. Samalla eriarvoisuuden kultti takaa, että huomio jakautuu joka alalla ikään kuin parille keinotekoisesti generoidulle "huipulle", eli oikeammin nähtynä äärikeskinkertaisuudelle. Tämä aiheuttaa mimeettiseen kenttään aikamoista turbulenssia yleisemminkin (muun muassa "muodit" - myös "älylliset" laskostuvat jostain tuolta main ja ovat sitä totaalisempia ja painostavampia, mitä epäoikeudenmukaisemmin ja huonommalla psykologisella pelisilmällä yhteiskunta on järjestynyt). Oikeasti kriisiytyneelle yksilölle tällainen mahdottomuus hankkia ekstrahuomiota uhraamatta itsekunnioitustaan voi olla aidosti tuhoisa. Luulen rehellisesti sanoen, että Euroopassakin ammuttaisiin jo pienellä lisäeriarvoisuudella, jos aseisiin suhtauduttaisiin yhtä hövelisti kuin USA:ssa.

    VastaaPoista
  7. Silloin aikanaan RAF:n toimintaa muistaakseni pyrittiin selittämään silläkin, että moni jäsenistä oli kasvanut pappisperheessä tai ainakin siinä hengessä.
    Selitys on tietysti "tasoja ylittäessään" ongelmallinen ja saattoi toimia paremmin niin päin, että RAF "selitti" tai kertoi jotakin tuonaikaista saksalaista pappiskulttuuria.
    Mimeettisyys, ehkä lajiominaisuutena, tuntuu hyvältä lähtökohdalta ja hiukan suhteellistaa sitä modernin indiviualismin teemaa, mistä Oikkonen näillä palstoilla puhuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, tuli sijamuotovirhe: po. "tuonaikaisesta saksalaisesta pappiskulttuurista".

      Poista
  8. Puhehan ei lisää väkivaltaa, edes Leninin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tietenkään. Kuten anonyymi 13.12 varmasti tarkoittaakin, Lenin vain ehdotti joukkohirttäjäisiä. Samoin tuomarit mustine päähineineen vain ilmaisevat mielipiteensä, että olisi hyvä jos joku teloittaisi syytetyn.

      Eihän se Donald Trumpin vika ole, jos joku teinihullu ottaa hänen väestönvaihtopuheensa vakavasti ja lähtee rajalle tekemään asialle jotakin.

      Poista
  9. Ihan ensimmäiseksi voisi miettiä että miksi liberaalissa Aynrandilaisessa yhteiskunnassa (niin seksuaalisesti kuin muutenkin) heikosti menestyvä yksilö ei suorittaisi joukkoampumista? Konservatiiviset arvot omaavassa yhteiskunnassa on ehkä tiettyjä pidäkkeitä, mutta onko niitä liberaalissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen on tullut apinasta -siksi rakastakaamme toisiamme.

      Poista
    2. " Ennemmin tai myöhemmin vihapuhe muuttuu vihateoiksi...meilläkin tässä juuri niin yksiäänisesti kohkattiin   vihapuheen olevan joukkoampumisten syynä."

      Tässä asiassa on pakotettu olemaan hiukan eri mieltä: kyllä vihateot esim joukkomurhat ovat alkaneet vihapuheella esim jonkun ryhmän epäinhimillistämisellä, kuten Natsi-Saksassa juutalaisten ja Ruandassa tutsien. Trumppia on tässä asiassa moitittu juuri siitä, että hän esittää KAIKKIEN meksikolaisten olevan jotain. Voidaan ajatella, että tuolllainen puhe saa sitten joukon höyrypään tuollaisiin tekoihin - taikka sitten ei. Sen vuoksi kaikki vihapuhe ei ole harmitonta "sananvapauden" käyttöä.

      Toisaalta tärkeintä on se, että vihapuhekritiikin varjolla ei pyritä estämään asiallista kritiikiä ja keskustelua esim maahanmuutosta. Tuollainen rajoittaminen on poliittista toimintaa, ihan kuin taistolaisilla. Suomessa tuota vahvistaa erityisesti se, että olemme ns yhden totuuden maa, jossa ei ole kilpailevia mielipidekeskuksia.

      Verrattuna blogistin viittaamaan 1960-70-lukujen maailmaan nykyisin ongelmana on somen kuplamaailma, jossa erilaiset äärimmäisyyssuunnat vahvistavat toisiaan eikä keskustelua, joka useimmiten vahvistaa keskitien tervettä järkeä, useinkaan esiinny.

      Poista
  10. Viime vuosien laajin vihapuhe taisi tapahtua Ruandassa, jolloin radion välityksellä kerrottiin tutsien tappamisen olevan työpalvelua valtiolle. Intia, Lähi-itä ja Afrikka joissa suvut, heimot ja klaanit vihapuheen avulla tappattavat satoja ihmisiä päivittäin.
    Hulluja maailmassa riittää.

    Ihminen on tullut jumalista-siksi vihatkaamme toisiamme.

    - Petrus

    VastaaPoista
  11. "Ennemmin tai myöhemmin vihapuhe muuttuu vihateoiksi...meilläkin tässä juuri niin yksiäänisesti kohkattiin   vihapuheen olevan joukkoampumisten syynä."

    Tässä asiassa on pakotettu olemaan hiukan eri mieltä: kyllä vihateot esim joukkomurhat ovat alkaneet vihapuheella esim jonkun ryhmän epäinhimillistämisellä, kuten Natsi-Saksassa juutalaisten ja Ruandassa tutsien. Trumppia on tässä asiassa moitittu juuri siitä, että hän esittää KAIKKIEN meksikolaisten olevan jotain. Voidaan ajatella, että tuolllainen puhe saa sitten joukon höyrypään tuollaisiin tekoihin - taikka sitten ei. Sen vuoksi kaikki vihapuhe ei ole harmitonta "sananvapauden" käyttöä.

    Toisaalta tärkeintä on se, että vihapuhekritiikin varjolla ei pyritä estämään asiallista kritiikiä ja keskustelua esim maahanmuutosta. Tuollainen rajoittaminen on poliittista toimintaa, ihan kuin taistolaisilla. Suomessa tuota vahvistaa erityisesti se, että olemme ns yhden totuuden maa, jossa ei ole kilpailevia mielipidekeskuksia.

    Verrattuna blogistin viittaamaan 1960-70-lukujen maailmaan nykyisin ongelmana on somen kuplamaailma, jossa erilaiset äärimmäisyyssuunnat vahvistavat toisiaan eikä keskustelua, joka useimmiten vahvistaa keskitien tervettä järkeä, useinkaan esiinny. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvänen aika. Ja meilläkin on. Poliitikkp, joka... Mitäs hän taas sanoikaan?

      Poista
  12. Vihapuheen merkitystä en vähättelisi. Toinen asia on, etten oikein ymmärrä suunnitelmia uusiksi laeiksi sitä vastaan. Yleensäkin vastustan lakeja, joiden ainoa tarkoitus on muistuttaa joistakin jo ennestään voimassa olevista laeista.

    Suomen pykälät kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, vainoamisesta ja kunnianloukkauksesta riittävät kyllä varmasti vihapuheen torjumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikassa kaikki politiikka on rodullistettua. Meillä se vielä hiljattain oli mahdotonta, mutta nyt voimme jo liittyä täysiarvoisina länsimaisen sivilisaation johtavan maan ajattelutapoihin.

      Poista
  13. Mikään ei ala vihapuheista. Vihakaan ei ala vihasta vaan kulttuurisista hylkimisreaktioista, torjuntamekanismeista, jotka sijoittuvat kehityksellisesti niin syvälle, ettei millään tietoisella ajattelulla ole niiden kanssa mitään tekemistä -- ei ainakaan siihen suuntaan, että niitä voisi miksikään muuttaa.

    Ihminen on lajityypillisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen olento, eikä se mitä yksilössä tapahtuu, ole kaikin -- tai ainakaan olennaisin -- osin yksilön päätettävissä. Ei yksilö voi estää kokonaisten kulttuurien tuottamia hylkimisreaktioita, vaan ainoa mahdollisuus on ymmärtää niitä ja ottaa niiden merkitys tosissaan. Ihan vastaavalla tavalla kuin yksilön oirehtiminen puutteellisen varhaislapsuuden perusturvan tai traumatisoivien kokemusten vaikutuksesta pitää ottaa tosissaan -- terapian on, vaikuttaakseen koko ongelman ratkaisuun, koskettava koko yhteisöä, ei vain oirehtivaa yksilöä.

    VastaaPoista
  14. Tekoäly ja sen semmoiset jutut lisäävät tarpeettomien ihmisten määrää ja sekös pistää vihaksi. On sivuseikka onko tarpeettomuus todellista, sillä jos siltä tuntuu niin on. Tekoälyä tai Kiinaa ei voi ampua, mutta kyllä joutavilla on aikaa keksiä oikein passeleita syyllisiä. Sitä paitsi eihän tässä mitään uutta, amokjuoksu on ikaikainen tapa, mutta kehitys on vain tuonut peliin mukaan pommit ja automaattiaseet, jos veitsi ei tunnu riittävän tehokkaalta. Joka tapauksessa jos vihapuhujat eivät keksi sopivaa kohdetta, niin kyllä katkera ja turhautunut keksii sen ihan ominkin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri talouteen pitäisi käyttää sitä konservatiivien omaa argumenttia, jonka mukaan aseenkannossa ei ole mitään ongelmaa, koska tappaahan sitä vasarallakin halutessaan. Ihan samalla tavalla, tai jos manhdollista, samemmalla, "teknologian kehityksestä" ei seuraa mitenkään suoremmin valtionyhtiöiden vero-optimointi (!, minulla on ollut kunnia oikeasti kääntää tuollaisia asiakirjoja) kuin vaikka kahdentonnin perustulon lappaminen kaikille teollisuusmaiden asukkaille ja vastaavien järjestelyjen tekeminen maailman omaisuusrakenteissa. Kyseessä ovat nimenomaan valinnat, aatteet, asenteet. Ja itse asiassa myös "teknologian kehitystä" on aivoisalla yksilöllä vallassaan tarkastella kriittisesti. Esimerkiksi voin sanoa kokemuksesta, että puhelin on nykymaailmassa turha. Sen käyttö kertoo lähinnä heikosta organisointikyvystä.

      Poista

Kirjoita nimellä.