sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kansallinen ylevyys


Isänmaan puolesta!

Kuten tunnettua, ainakin meillä Suomessa tunnettua, venäläiset ja muutkin neuvostokansalaiset huusivat viime sodan aikana hyökätessään Isänmaan puolesta, Stalinin puolesta! (”Za rodinu, za Stalina!”).
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei siinä huudettu mitään isänmaasta, vaan synnyinmaasta. Isänmaahan (otetšestvo) viittaa lähinnä perittyyn, miespolvien muokkaamaan maahan ja synnyinmaa (rodina) taas vain paikkaan, jossa on synnytty, kotiseutuun.
Ero ei välttämättä ole suuri, mutta joka tapauksessa venäläiset toisessa maailmansodassa herättivät sotilaiden suojeltavaksi nimenomaan tuon feminiinisen synnyinmaa-äidin (rodina-mat) ja se oli kyllä jotakin uutta.
Aiemmin oli nimittäin käytetty systemaattisesti tuota isänmaata -otetšestvo. Näin tehtiin 1800-luvun lopulla ja ensimmäisessä maailmansodassa (”Za veru, tsarja i otetšestvo!”, Uskonnon, tsaarin ja isänmaan puolesta).
Tässähän on näkevinään opetusministeri Uvarovin vuonna 1833 kehittämän ns. virallisen kansallisuusopin tunnuksen Pravoslavije, samoderžavije, narodnost (Ortodoksia, itsevaltius ja kansallisuus).
 Vielä Isänmaallisessa sodassa 1812 nostoväen tunnus oli nimittäin lyhyemmin Tsaarin ja uskon puolesta! (”Za tsarja i otetšestvo!”).
Mistä sitten tulee tuo huuto ”hurraa!” (”uraa!”), jota suomalaisetkin saivat kuulla yhä uudelleen? Lienee yleinen käsitys se, että se periytyy Turkin sulttaaninen janitsaareilta ja tarkoittaa ”Tappakaa ne!”.
Suomalainen tunnus Koti, uskonto ja isänmaa lanseerattiin talvisodan alkaessa, Mannerheimin päiväkäskyssä. Siinä tietenkin näkee marsalkan entisen työnantajan vaikutusta, mutta itsevaltiaan sijasta siinä ei nyt mainittukaan esimerkiksi presidenttiä (tsaarin asemesta), vaan koti.
Tämä on erityisen ymmärrettävää myös siltä pohjalta, että nimenomaan kodin ja perheen instituutioina koettiin juuri tuolloin olevan vaarassa eikä aiheetta.
Tosin Neuvostoliitossa oli silloin jo peräännytty engelsiläisestä perheen hävittämisen ajatuksesta, joka kyllä tavattiin jo Kommunistisessa manifestissa (Manifest der kommunistischen Partei, 1848) ja oli voimissaan esimerkiksi rouva Kollontain ajattelussa. Stalinhan ei sen sijaan haihatteluille rakentanut.
Silti maatalouden kollektivisointi ja suuret puhdistukset olisivat meilläkin pahasti repineet myös perheinstituutiota, ajateltiin. Tämä pelko on selvästi tuotu esille vaikkapa Eino Railon kirjassa Valittu kansa ja luvattu maa.
Nykyäänhän tuo talvisodan kolminaisuus (koti, uskonto, isänmaa) yleensä toimii vain olkiukkona, kun halutaan mustata jotakin ajatussuuntaa, jonka väitetään jämähtäneen jonnekin historian pimeyteen. Mikään poliittinen taho ei tietääkseni vanno sen nimiin.
Kun katsoin wikipediasta luetteloa kansakuntien tunnuslauseista (Список национальных девизов), huomasin yllätyksekseni, että Suomelta tuollainen tunnus puuttuu kokonaan, kuten väitetään.
Sen sijaan esimerkiksi Burkina Fasolla oli Unité, Progrès, Justice, Iso-Britannialla tunnetusti Dieu et mon droit (kuningashuoneen tunnus), Venezuelalla Dios y Federación ja Belizilläkin Sub umbra floreo (varjossa kukoistan). Sivumennen sanoen Botswanan tunnus on ytimekkäästi Pula (sade).
Skeptinen tarkkailija saattaa noita, usein latinankielisiä tunnuksia lukiessaan ajatella, että siitä puhe, mistä puute, mutta kyllä toisaalta on jotenkin hienoa, että kansallisen idean ydin koetetaan puristaa yhdeksi kompaktiksi timantiksi.
Sitä paitsi tunnukset ovat usein ylevän kehottavia ja uskon, että silloin kun otetaan miehestä mittaa, ne saattavat auttaa heikompia veljiä.
Montenegron tunnus on Čojstvo i junaštvo (rohkeus ja sankaruus), Itä-Timorin Honra, pátria e povo (kunnia, isänmaa ja kansa).
Jumala on tukena hyvin monilla kansoilla. Epäilyttävän maineen jättäneet konkistadorit huusivat aikoinaan ”Santiago, Santiago!” ja siis kutsuivat avuksi pyhää Jaakkoa. Nykyään valtiot toimivat yleensä Jumalan avulla (Monaco: Deo juvante). Espanjalla on Plus ultra (kauemmas!), mikä ainakin minussa herättää assosiaatioita imperialismista. Francon aikana tyydyttiin tunnukseen Una, grade y libre. Silloinpa ei Kataloniassakaan separatistien lippuja ikkunoille ripustettu.
Saksan keisarikunnan tunnus oli Gott mit uns ja itäisellä naapurilla se oli aivan sama: S nami Bog. Toki muistamme, että muitakin versioita oli. Venäläinen luettelo mainitsee myös asianmukaisesti Kolmannen valtakunnan tunnuksen Ein Volk, ein Reich, ein Führer ja sen lisäksi myös kansallislaulun kertosäkeen Deutschland über alles, mikä kyllä on sangen epätarkkaa, mutta eipä siitä tässä sen enempää.
Joka tapauksessa on äärimmäisen harvinaista, että kansallisesta tunnuksesta puuttuu kokonaan ylevyys ja kehottava sävy, jopa narsistinen itsekehu.
Sellainen joka tapauksessa on Ruotsin tunnukseksi mainittu För Sverige i tiden.
Mutta kukaties on vielä tyhjänpäiväisempää olla kokonaan vailla kansakunnan tunnusta. Sellaiseksihan Suomi on esitetty, vaikka asiasta ehkä voi olla eri mieltäkin.
Mutta sellaiseksi on luettelossa esitetty myös Venäjä.
Aikojapahahan nyt elämme. Till tidernapas har man levat!
Kun esimerkiksi Samoalla on sinänsä vaatimaton, mutta hurskas tunnus Fa´ave i le Atua Samoa (Jumala loi Samoan), saamme me ja venäläiset jäädä niin sanotusti lehdellä soittelemaan. Meillä kyse on kulttuurin rapautumisesta, Venäjällä taas ollaan yhä vallankumouksen (vastavallankumouksen) jälkitunnelmissa ja ideologian luominen on yhä kesken. Yritettyhän sitä on.
Kuitenkin ihminen joskus kaipaa sellaista aidosti kotimaalle omistettua, ikiomaa tunnusta, joka olisi helppo aina ottaa esille, kun se hetki koittaa. Ei siinä tarvitse mitään pöyhkeyttä olla.
Ajatelkaamme Quebecin tunnusta Je me souviens (minä muistan). Ei mitään muuta. Sitä kyllä toivoo, ettei nyt ihan kaikkea muisteltaisi ja voihan tämän lauseen kokea myös uhkaavana. Mutta on se nyt ainakin ytimekäs.
Toisilta kansoilta on tietenkin hieman arkaluontoista lainata, mutta tällä alalla se tuntuu olevan pikemminkin sääntö. Hyvin monet luottavat jumalaan ja puhuvat yhtenäisyydestä. Amerikkalaiset ovat vain yksi esimerkki monien joukossa. Luulen, että molempia mainittuja asioita kuitenkin syvimmiltään hieman epäillään ja juuri siksi ne nostetaan esille, yhteisen uskon vahvistamiseksi.
Entä miltä kuulostaisikaan meille sovellettuna Yhdistyneiden arabiemiraattien tunnus: Jumala, kansakunta, presidentti!
Kun katsoo galluppeja, tuntuu siltä, että se, jos mikä sopisi loppuosaltaan myös meille, mutta alkuosahan voisi sen sijaan aiheuttaa esittäjälleen jopa syytteen vaaran.
Kun kuitenkin tiedämme, että Jumalan harmiton synonyymi on Allah, voisimme kai yrittää omaksua tunnuksen Allah, hallintoalamaiset, presidentti!
Kuka rohkenisi ainakaan kiistää tämän tunnuksen poliittista korrektiutta?

34 kommenttia:

  1. "Allah, hallintoalamaiset, presidentti! "

    Ei ihan vielä, vaan vasta, kun Pekka on presidentti.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen aihe!
    Minä ole aina luullut, että koti uskonto ja isänmaa on meidän ikioma tunnuksemme, mutta ei se taida ollakkaan.
    Timon esittämä,ilmeisesti pientä kujeilua äänessä, ei sekään sopine koko Suomen tunnukseksi. Helsinki ja etelän suuret kaupungit voisivat siihen hetimiten suostua, mutta muualla suomessa varmaan nihkeämmin, vaikkakin se kuvaisi maamme nykymenoa ja johtamista hyvinkin! Ajattomuutta minä kaipaisin siihen!
    Jokainen uskoo johonkin. Olisiko peritty tai lainattu Mannerheimin esittämä hiukan muunnettuna, koti, usko ja isänmaa, sopiva?
    Sehän olisi neutraalimpi uskonnon suhteen, ja sitä paitsi, kun evlut uskonto on nykyään mitä on! Kaukana alkuperäisestä.

    VastaaPoista
  3. Lunta päin! Siihen kätkeytyy koko Suomen haasteista selviytymisen historia. Porukka joka aikoinaan selvisi lumisten hankien ja mittaamattomien korpien kätköistä ihmisten ilmoille on ilman muuta sankarikansaa sanoipa vihervasemmisto mitä tahansa.

    VastaaPoista
  4. Ugh, Wikipedia puhuu17. marraskuuta 2019 klo 9.47

    Koti, uskonto ja isänmaa on suomalainen konservatiivisia arvoja kuvaava iskulause.

    Iskulause on suomalainen muunnelma saksankielisistä sanoista ”Kirche, Kinder und Küche” (suom. ”kirkko, lapset ja keittiö”), joilla keisari Vilhelm II:n puoliso Augusta Viktoria aikanaan kuvaili saksalaisten naisten keskeisiä arvoja.

    Sanontaa käytettiin Suomessa erityisesti maailmansotien välisenä aikana.

    Suomessa ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin ”me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On itsestään selvää, ettei Kirche, kueche, Kinder tarkoita lainkaan samaa kuin koti, uskonto ja isänmaa eikä sitä myöskään käytetä samanlaisisa yhteyksissä.

      Poista
  5. Muistan pikkupoikana 1960-luvulla lukeneeni hieman viiston kommentin tuosta Mannerheimin "koti, uskonto, isänmaa" -julistuksesta.
    Se meni jotenkin niin, että Mannerheim oli Mies, jolla ei koskaan ollut varsinaista kotia, eikä oikein usklntoakaan ja jos oli niin "ryssän uskl", ja ei isänmaata vsrsinkaan, hänhän palveli parhaat vuotensa Venäjän keisaria ja taisteli ensisijaisesti hänen puolestaan.

    Tuo siis ikäänkuin "ilman silmälaseja" katsottuna. Mannerheimin ansioitahan emme edelleenkään kiistä, ja itselläni on mukava asua täällä Marskinkadun varrella.

    VastaaPoista
  6. Ehkäpä Marski juuri siksi ymmärsi noiden asioiden arvon.

    VastaaPoista
  7. Eikös vaakunakomitea 1930-luvulla ehdottanut Suomen motoksi”vapaa, vankka, vakaa”?

    VastaaPoista
  8. Kyllähän sellainen vaakunaehdotus löytyy. Olikos siinä karhu?

    VastaaPoista
  9. "Kansallinen ylevyys"


    Professori Vihavaista rupesi syyhyttämään. Kysymys on kansallisesta ylevyydestä tai oikeastaan sen, kansallisuusopin tunnuksen, puutteesta Suomessa. Naapurilla ja muulla paremmalla väellä on, mutta meillä ei ole. Saakeli soikoon. Eikä kysymys ole mistä tahansa tunnuksesta, sen pitää noudattaa nykyään poliittista korrektiutta. Uutta!

    Kansallisuusopin tunnukset olivat ammoisista ajoista lähtien kehittyvän kansakunnan tunnuksia. Ne saattoivat olla alun perin vaikka mitä, vaatekankaan kuvio tai kasvojen koristelu, jne. Luonnossakin tunnuksella on erikoinen roolinsa. Kun tamma poikii, niin se potkii kaikki uteliaat hevoset pois varsan luota, koska varsan pitää omaksua ensin emonsa ominainen haju/tunnus, että kaikki menisi hyvin. Kun pingviinit rientävät ruokkimaan nälkäisiä poikasiaan merimatkan jälkeen, niin poikanen löytyy sen äänen/tunnuksen perusteella. Jne.

    Suomen kansallinen ylevyys ei ole ainoastaan professori Vihavaisen huolen aihe. Onneksi on olemassa sellainen organisaatio kuin Vapaa-ajattelu. Mikä voi olla ylevämpää kuin vapaa-ajattelu!

    Tämä Vapaa-ajattelun organisaatio on taannoin huoriutunut uuteen uskoon. Se rupesi kaivamaan pois kulmakiviä uskonnolta ja kirkolta. Näillä ihmiskunnan tuhatvuotisilla kehityksen saavutuksilla ei ole mitään merkitystä. On varmaankin parempi harrastaa sodankäyntiä kuin uskontoa.

    Eikö anneta Raamatulle anteeksi jo sen takia, että Raamattu oli ihmiskunnan ensimmäinen Internet, jossa lukutaitoiset pääsivät vaeltamaan ns. historiasta aina eroottiseen runouteen asti, ja vaikka missä.

    Eikö anneta Kirkolle anteeksi jo sen takia, että on rakennettu niin valtavasti ihania arkkitehtuurikokonaisuuksia ym. rakennuksia, joihin ihmiset kokoontuivat myös näkemään toisensa ilon/surun/tuskan merkeissä.

    Eikö anneta Uskonnolle anteeksi jo sen takia, että tuhannet nerot taiteilijat lahjoittivat meille miljoonia ihania taidemaalauksia raamatun aiheista, joista tuli ihmiskunnan ensimmäisiä televisioita/seinävisioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vapaa-ajattelun organisaatio"

      Miksi vapaa-ajattelijoista tulikin yhtäkkiä vapaavallankumouksellisia? Kuka kustantaa tätä vallankumouksellisuutta?

      Poista
    2. Eikä nyt unohdeta kirkko- ja muuta uskonnon innoittamaa musiikkia - Pyhyyden kokemuksesta puhumattakaan.

      Poista
  10. Dio, casa, patria. Missäpä muualla läntisen ajattelun tunnuksia olisi pohdittu kuin Italiassa? Saksassa myös, ja Ruotsissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs setunnus nykyään onkaan. Ennen muinoin, Mussen aikana suuressa vaakunassa luki ko,masti FERT: Regio decreto nº 504 11 aprile 1929 Articolo 1 Il grande stemma dello Stato è formato dello scudo di Savoia, di rosso alla croce di argento, sormontato da un elmo reale d'oro completamente aperto, damascato, foderato di rosso e posto in maestà, ornato di un cercine e di svolazzi d'oro e di azzurro, cimato con la corona di ferro. Sostegni: due fasci littori addossati con l'ascia all'infuori, legati con strisce di cuoio intrecciate e formanti due nodi di Savoia. Lo scudo fregiato con la grande collana dell'ordine supremo della SS. Annunziata, con le grandi fasce delle grandi croci degli ordini reali del SS. Maurizio e Lazzaro, militare di Savoia e della Corona d'Italia e con nastro e croce del merito civile di Savoia; la grande fascia dell'ordine Mauriziano annodata da quattro cifre reali d'oro e caricata del motto: «Fert», tre volte ripetuto. Il tutto posto sotto un padiglione di porpora bardato d'un gallone e frangiato d'oro, soppannato d'ermellino, col colmo di tela di argento ricamato a lingue di guoco d'oro moventi dal lembo superiore e a fiamme alternate d'oro e di rosso nella parte inferiore, con un drappellone, intagliato a forma di vaii, di velluto azzurro, gallonato e con fiocchi d'oro; questo padiglione cimato della corona reale.

      Poista
    2. Mutta mitäs sse FERT oikein tarkoittaa? Onpa mystistä: FERT, the motto of the Royal House of Italy, the House of Savoy, was adopted by King Vittorio Amedeo II. It appeared for the first time on the collar of the Supreme Order of the Most Holy Annunciation or Ordine Supremo della Santissima Annunziata, the primary dynastic order of the kingdom. This ceased to be a national order when Italy became a republic in 1946. The order remains under the jurisdiction of the head of the House of Savoy, however, as hereditary Sovereign and Grand Master. The meaning of the letters has been a matter of some controversy, to which a number of interpretations have been offered. The motto is believed an acronym of:— ⁕Foedere et Religione Tenemur; although others have suggested:— ⁕Fortitudo Eius Rhodum Tenuit, referring to the victory of Amadeus V, Count of Savoy, who fought against the Saracens at the 1310 siege of Rhodes; or either ⁕Fortitudo Eius Republicam Tenet; or ⁕Fides Est Regni Tutela.

      Poista
    3. Mutta fasistien sotahuutona oli Eija, Eija, alala! Kuuluu olleen Gabriele d'Annunzion keksimä: In Italy the war-cry (modified as Eja Eja Alalà) was invented by Gabriele D'Annunzio in August 1917, using the Greek cry preceded by a Sardinian shout, in place of what he considered the barbaric 'Hip! Hip! Hurrah!

      Poista
  11. Huolimatta siitä, että yllä kirjoittanut anonyymi vetää jostain syystä hernettä nennään Vihavaisen kirjoituksen otsikon takia, niin minusta on huomattavaa, että isänmaan tai synnyinmaan ylevyydestä voi puhua viittaamatta kansallismielisyyteen.

    Virkistävä kirjoitus.

    Tuli mieleen eräs tarina. Setäni kohtasi vuosia sitten kaupassa kenraali Ehrnroothin. "Päivää kenraali", setä tervehti. "Missä", kenraali kysyi. Setä vastasi, että Äyräpäässä, johon kenraali totesi "minä muistan".

    Sen jälkeen miehet hoitivat kauppa-asiansa ja poistuivat tahoilleen.

    VastaaPoista
  12. Allah, hallintoalamaiset, presidentti. Ei ehkä kannattaisi heittää vitsinä, kuten ei Houellebecqin kirjaakaan voi lukea makaaberina parodiana. Suomi on edelleen neito jolla on kamala itseidentiteettikriisi. Vihreä eduskuntaryhmä on edustava otanta feministien valtiosta valtiossa. Kun ikioma toiskulttuuri on näiden narsistien muodossa jo olemassa, on itsestään selvää että siihen saadaan rinnalle se toinenkin.

    Suomalaisten alamaisasenteet nousevat suoraan melkein tuhatvuotisesta alistushistoriasta. Kun valta ja hallinto ovat puhuneet eri kieltä kuin alamaiset, kahden kerroksen, kahden totuuden kaksinapainen ajattelu on syöpynyt syvälle kansalliseen sieluun. Dualismit tulevat ilmi antagonismeina, esimerkiksi työpaikkakiusaamisessa olemme euroopanennätyskansaa. Itsetuho ja tuho ovat sielumme perimmäinen parinmuodostus. Monikulttuuriset avioliitot ovat sen kuvion toteuttava houkutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän maailmassa ole muitakin pieniä kansoja, jotka ovat olleet suurempiensa alistamia ilman, että olisivat siita traumatisoituneet imuisiksi ajoiksi.

      Enkä minä osaa Ruotsin vallan aikaz minää hirveänä alistamisena: olimme valtakunnan yhdenvertainen osa, jonka edustajat olivat valtiopäivillä. Ennen kaikkea olimme osa läntistä kulttuuria.

      Poista
  13. Eikös Ruotsissa joku kanalja mennyt jokunen vuosi sitten valmistamaan kolikoita, joissa oli nykyisen Bernadotten kuva ja tunnuslause "Vår horkarl till kung".

    VastaaPoista
  14. "Koti, uskonto, isänmaa" on ollut Suomen kristillisdemokraateilla vaaliteemana.

    Suomessa ehdotettiin 30-luvulla vaakunan alle tunnuslausetta "Vapaa, vankka, vakaa".

    Huumorijuttujen ehdotuksia ovat "Ei minua varten tarvii keittää", "No tää nyt on vaan tämmönen...", "Havuja, perkele!" ja "Raastepöydästä voipi aloitella."

    Maintsematta on Ranskan tasavallan tunnuslause "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo". Saksan miehityksen aikana se korvattiin motolla "Työ, perhe, isänmaa". Tanskan sosialidemokraattinen puolue ja Britannian liberaalidemokraatit käyttävät tunnuksinaan Vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Se on nähtävästi ollut vaikutteena lauseelle "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

    Tsaarit, presidentit ja uskonnot eivät tule minulle Suomesta ensimmäisenä mieleen. Muistan lauseen "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." Se on oikein kotoisan sosialidemokraattinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Ranskan vallankumouksen vapaus, tasa-arvo, veljeys se juuri oli Nikolai I:n mielestä se kakken pahan alku.
      Niinpä opetusministeri Sergei Uvarov kehitti oman venäläisen tunnuksen: ortodoksia, itsevaltisu ja kansallisuus. Tähän nojaa siis tuo sotainen tunnus uskon, tsaarin ja isänmaan puolesta.
      Meidän vaatimattomissa oloissamme, Mannerheimin johdolla, se muuntui muotoon uskonto, koti ja isänmaa.

      Poista
  15. Yhdysvaltain vaakunan vaalilause kuuluu "E pluribus ununm eli" "Monesta yksi".

    VastaaPoista
  16. Nemo me impone lacessit on kyllä komeimpia. Jotenkin että "Rankaisematta et minua loukkaa/vahingoita." Tuli mieleen eräästä Poen kauhunovellista, ja tarkistin, että skoteiltahan se alun perin. Sieltä levinnyt sitten. Nancyn kaupungin vaakunassa on versio siitä. Tämä vaalilause voisi olla kaikkien vaalilauseiden äiti, mutta kun uskonto ja diplomatia ...

    VastaaPoista
  17. Korjaan:Impone pitää olla impune

    VastaaPoista
  18. Ja vielä: Voisi kääntää sujuvasti että "Parempi olla vittuilematta"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siinähän on näkyvissä se keskiaikainen ritarieetos, joka pohjimmiltaan on hyvin narsistis-lapsellista.

      Poista
    2. Mutta kyllä sellainen ns respektiä luo.

      Poista
  19. Toinen fasistien tunnuslause oli "Me ne frego", jonka vastine on nykysuomessa kovin tuttu EVVK.

    https://languagelog.ldc.upenn.edu/nll/?p=38956

    //Ördög

    VastaaPoista
  20. https://sv.wikipedia.org/wiki/Svenska_regenters_valspr%C3%A5k
    Tässä näkyy miten aikojen saatossa motto muuttuu.

    VastaaPoista
  21. Japanissa lanseerataan Tokion olympialaisten takia tunnusta: "omotenashi", mikä merkitsee "vieraanvaraisuus". Se on jotain aivan mullistavaa Japanissa, jossa kaikki ulkomaalaiset ovat perinteisesti olleet "gaijin" eli ulkopuolisia,toisen luokan ihmisiä. Seka-avioliitot olivat kauhistus ja ovat vieläkin arveluttavia (minkä usein koen jokapäiväisessä elämässä). ---Japanissa muuten ei ole isänmaata, vaan "bokogu" äidinmaa, auringonjumalattaren Amaterasu oo-mikamin luoma. Suomessa on "äidinkieli", Japanissa "kansankieli".

    VastaaPoista
  22. Katsoin englanninkielisen Wikipedian kansallisten tunnuslauseiden luettelosta minkälaisia mainintoja siellä on kielistä. Hieman yllättäen ainoastaan Moldovalla on kieli edes mainittu: "Limba noastră-i o comoară" (Romanian: Our Language is a Treasure).

    Henkilökohtaisesti arvostan suomen kieltä, ja pidän sitä keskeisenä kansallisen identiteetin osana. Päivittäisin kernaasti Mannerheimin alkuperäisen tunnuslauseen muotoon "Koti, äidinkieli ja isänmaa".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.