tiistai 12. marraskuuta 2019

Saksassako jo heräillään?


Netzwerkdurchsetzungsgesetz ja muuta roskaa

Der Spiegelin viime numerossa puhutaan niinkin hullunkurisesta aiheesta kuin puhuttavuuden rajoista, eli siitä, mistä sopii ylipäätään puhua. Siis Grenzen des Sagbaren. Wittgensteinia ei muuten mainita.
Kuten Amerikassa, myös Saksassa ”valveutuneet” would-be nerot ovat yliopistoissa yrittäneet estää sellaisten opettajien toiminnan, joilla on heidän mielestään vääriä mielipiteitä. Näin esimerkiksi Hampurin yliopistossa, jossa yritettiin estää AfD-kytekentöjä omaavan professorin makrotalouteen liittyvä luento…
Myös entisen sisäministerin, Thomas de Maizièren luento esitettiin Göttingenissä.
Tunnettu stalinismin tutkija Jörg Baberowski on puolestaan leimattu äärioikeistolaiseksi, kun hän rohkeni kritisoida Merkelin siirtolaispolitiikkaa. Itse asiassa hänen uusi maineensa perustunee siihen, että hän on rohjennut verrata stalinismia Hitlerin systeemiin.
Tällaisen rikoksen nimi on Saksassa Relativisierung. Sikäläiset nerot ilmeisesti ymmärtävät parhaiten maansa historiaa vertaamatta sitä mihinkään. Joskus tuntuu oudolta ajatella, että tällaiset ihmiset sitten kuluttavat aikaansa yliopistoissa, vaikka osaavat jo opettajilleenkin kertoa totuuden.
Muuten, vielä jokunen vuosi sitten oli ehdottoman muodikasta olla lainkaan lausumatta mitään arvoarvostelmia mistään asiasta.  Nyt moinen relativismi tuntuu haihtuneen jonkinlaisen uuden valaistumisen tieltä.
Erinäisten tutkimusten mukaan saksalaisten suuri enemmistö katsoo, ettei joistakin asioista sovi julkisesti lausua mielipidettään. Yli puolet on myös sitä mieltä, ettei hallitus kerro kansalle totuutta. Ammattikirjoittajista kolme neljäsosaa on huolestunut mielipiteen ilmaisemisen vapaudesta Saksassa.
Tyhmintä neljäsosaa tilanne ei siis huoleta, voisi tästä päätellä ja yleisen elämänkokemuksen mukaan on syytä epäillä, että kyseessä ovat ne ainekset, jotka innokkaimmin ovat ajamassa maahan sensuuria sen eri muodoissa.
 Yksi niistä on juuri otsikossa mainittu nettivihan vastaisia toimia määräävä laki, jonka on katsottu ulkoistavan sensuurin amatööreille. Se tie on äärimmäisen arveluttava ja tuo mieleen ne poikkeustilanteet, joissa valtio on käynyt kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään, aina väkivaltamonopolia myöten ja kansalaiset ovat sitten nousseet tekemään, mitä tahtovat.
Saksan tilannetta vertaa muuan tarkkailija painekattilaan, jossa ei ole varaventtiiliä. Ihmiset eivät enää uskalla julkisesti sanoa mitä ajattelevat, mutta tämä ei tietenkään ole mikään ratkaisu mihinkään. ”Vihapuheen” vainoaminen saattaa lyhytnäköisistä typeryksistä kuulostaa kovin mainiolta asialta, mutta normaalin demokraattisen yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta se on äärimmäisen arveluttava tie.
Tämä on toki suunnilleen yhtä hätkähdyttävä tieto kuin se, että vesi on märkää. Sen sanominen Saksassa julkisesti on kuitenkin kiinnostava asia todeta, sillä meidän ns. laatulehdissämme asia ei näytä olevan kenellekään mikään ongelma.
Itä-Euroopan murroksen maineikas kronikoitsija ja historioitsija Timothy Garton Ash on esittänyt oman näkemyksensä tästä uudesta ilmiöstä, jota ei vielä hiljattain olisi voinut todeksi uskoa.
Maailmasta ei olekaan tullut kylä, toteaa Asha, kuten jokunen aika sitten ajateltiin, vaan sen sijaan suurkaupunki, kosmopolis.
Kylät ovat pieniä ja homogeenisiä, mutta suurkaupungeissa on monia, keskenään aivan erilaisia ryhmiä, jotka jäävät toisilleen vieraiksi ja saavat jäädäkin. Muun vaatiminen olisi hullua.
Tämä pysyvä erilaisuus edellyttää toimiakseen suvaitsevaisuutta, mutta se ei tosiaankaan tarkoita sitä patenttisuvaitsevaisuutta, jota nyt oikeaoppisena saarnataan.
Uudessa tilanteessa ihmisten on nimenomaan opittava sietämään erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä eikä yritettävä tunkea kaikkia jonkin tietyn poliittisen korrektiuden kaavaan.
Kuten Der Spiegel kertoo, Ash haluaa jopa poistaa niin sanotun vihapuheen rangaistavuuden. Ihmiset ja ihmisryhmät saattavat aina joskus loukkaantua monista muiden ihmisten mielipiteistä, mutta entäs sitten? Sen sijaan, että yritettäisiin ryhtyä yhä sensitiivisemmiksi ja etsittäisiin toinen toistaan hullumpia loukkaantumisen syitä, meidän ja kaikkien muiden on syytä kasvattaa yhä paksumpi nahka.
Kaikkia loukkaantumisen aiheita ei sitä paitsi kukaan pakota läpi lukemaan, saati sana sanalta nuuskimaan, sanoo jo terve järki. En käytä tässä Ashin enkä Spiegelinkään sanoja verbatim, mutta tällainen on mielestäni asian kova ydin.
Mieleen tulee myös, että siihen aikaan, kun kyläyhteisö vielä oli voimissaan, olivat kunnianloukkausjutut yleisin käräjöimisen aihe. Täysin mitättömästä -ainakin meidän urbaanin näkemyksemme mukaan- syystä istuttiin päiväkausia käräjillä ja kulutettiin hyvää työaikaa ja rahaa jonninjoutavaan.
On todellista historian ironiaa, mikäli ”maailmankylässä” palataan taas samaan mielettömyyteen, jota jo aikalaiset syystä moittivat.
Samassa numerossa Spiegel haastattelee Springer-kustantamon johtajaa Mathias Döpfneriä. Tämän mielestä ”poliittinen korrektius” on pelkkää pelkuruutta ja sille alistuminen tuottaa tilanteen, jossa sanat ja teot alkavat erota toisistaan. Juuri tämä falskius viime kädessä ruokkii ksenofobiaa, rasismia ja vastaavaa.
Ei ole tervettä, mikäli median mielipide poikkeaa liiaksi kansan mielipiteistä. Sitä kuitenkin edesauttaa myös toimittajien poikkeava poliittinen tausta: se on yleensä punavihreä.
Döpfner toteaa, että medialla on nykyään taipumus ymmärtää muiden puheita väärin ja tulkita niitä ilkeämielisesti. Herkkyyttä pitäisi kasvattaa nimenomaan siihen suuntaan, että ymmärrettäisiin vastapuolen tarkoitukset oikein.
Tähän voisin vielä kommentoida, että yritykset tulkita väärin ihmisten sanomisia ovat yleensä aina enemmän tai vähemmän läpinäkyviä. Mikäli laadullaan briljeeraavat mediat alentuvat moiseen, menettävät ne pian koko olemassaolon oikeutensa asiakkaiden silmissä.
Luulenpa, että Döpfnerillä olisi yhtä ja toista opetettavaa myös meidän mediallemme: asiat on syytä esittää mahdollisimman mehukkaasti ja aidosti, poliittisesta korrektiudesta välittämättä. Kirjoituksista on kuitenkin tietysti myös vastattava ja se tarkoittaa omalla nimellä kirjoittamista.
Näinä aikoina, kun media on kovilla internetin tutua sen kilpailijaksi, se tarvitsee pelastuakseen entistä tasokkaampaa journalismia, joka toki voi ilmestyä netissäkin. Sitä paitsi ihan jokainen ei pysty nettiä käyttämään.
Vai miten kääntäisitte arvoisa lukija, tuon hupaisan lauseen:  Nicht jeder kann ins Internet hineinpinkeln

24 kommenttia:

  1. Itseasiassa epailenpa yhteiskunnan ja sen eliitin olevan jo niin syvalla kuopassa, ettei sananvapautta sen perinteisess merkityksessa voi enaa sallia ilman pahaa kolhua, ellei romahdusta nykyiselle jarjestelmalle. Toisin sanoen jokainen huomaisi, ettei keisarilla ole vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama epäilys minullakin - tämä on mennyt jo niin pitkälle, ettei suunta muutu ilman painekattilan poksahdusta. Siinä vaiheessa valtaan nousevilla onkin valmiit työkalut lainsäädännössä käytettävänään vanhan eliitin sananvapauden rajoittamiseen.
      -tm

      Poista
  2. Kyllä asiallista "vihapuhetta" tarvitaan ja paljon yhteiskunnallisten epäkohtien käsittelemiseksi ja oikaisemiseksi. Vihapuheet kunniaan, jottei tarvitse nyrkkiä taskussa puristella.

    VastaaPoista
  3. Historiassa uudet aatteet syntyvät vastakohtina edeltäjilleen, ja joskus ei ole kyse vain kuppikuntien dialektiikasta, vaan haastetuksi joutuu jokin koko poliittista ajattelua leimaava ominaisuus. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun kylmän sodan ja suurvaltojen kilpavarustelu -- jossa ne vuoron perään koeräjäyttelivät yhä suurempia ydinlatauksia -- laukesi maanpäälliset kokeet kieltävään sopimukseen, ja valtavasti kannatusta kerännyt ydinaseiden vastainen liike oman dynaamisen draivinsa vaikutuksesta muuttui koko aiempaa valtapoliittista maailmaa vastustavaksi "vihreäksi ajatteluksi".

    Sen psykohistorian perintönä sitten myös liikkeen myöhemmät institutionalisoituneemmat muodot omaksuivat sellaisen, hmmm, aikalailla harhaisen omakuvan, että ne esustaisivat jotain kaiken muun politiikanteon yläpuolelle nousevaa ja ikään kuin objektiivisempaa, enemmän tosiasioille perustuvaa ja siten myös puolueetonta vaihtoehtoista ajattelua.

    Ja yhteiskunnasta kiinnostuneet toimittajat tietenkin hurahtivat juuri tuollaiseen itseidentiteettiin -- tajuamatta ollenkaan tai mitään siitä millaista "jäljestätulevien valtavaa laumaa" he tosiasiassa edustavat.

    Ja historiallisista, asiasisällöllisistä syistä seuraa myös se, miksi tämä liike nimenomaan tuolla Saksan suunnalla otti tuulta purjeisiinsa. Toinen huonon omantunnon maa on Ruotsi, joka niinikään on ollut kyvytön sanomaan mitään kielteistä kenestäkään. Saksalaiset sentään omaan pahuutta projisoivaan tyyliinsä nostattavat uudelleenlämmitetyt natsiasenteet taas pintaan ja sortuvat rasistijahtiin ja vihapuhevainoon, mutta ruotsalaisressukat eivät osaa muuta kuin hyshyshyssytellä ja "diskuteerata" loputtomasti.

    Eihän tässä "punavihreän" totuuden, tai "varmuuden", kuten blogissa mainittu Wittgenstein sanoisi -- jatkuvasti vahvistuvassa invaasiossa tule hyvin käymään. Hienojen aatteiden nimissä hajotetaan yhteiskunnat sisältä käsin, ja niin kriisiytymisen kautta tie totalitaristiseen taantumaan aukeaa. Ja jälleen ollaan liikkeellä mitä hienoimpien aatteiden ja arvojen nimissä.

    Tuosta saksalaisesta yliopistoelämästä -- jollaista siis taitaa aika monessakin maassa akateemisessa maailmassa olla ilmassa -- sanoisin, että nyt nouseva tunnustuksellisten totuuksien ilmapiiri kaikessa lynkkausmielialoissaan auttaa meitä ymmärtämään esimerkiksi Heideggerin akateemisen uran häpeällisiä vaiheita.


    VastaaPoista
  4. "Muuten, vielä jokunen vuosi sitten oli ehdottoman muodikasta olla lainkaan lausumatta mitään arvoarvostelmia mistään asiasta. Nyt moinen relativismi tuntuu haihtuneen jonkinlaisen uuden valaistumisen tieltä."

    No mutta, kaikki totuushan on tietenkin suhteellista, paitsi relativistin oma Totuus™. Se on absoluuttinen ja pyhä. Ja sen arvosteleminen (tai sivuuttaminen) on vihapuhetta, ellei peräti pahuutta.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  5. "Vai miten kääntäisitte arvoisa lukija, tuon hupaisan lauseen: Nicht jeder kann ins Internet hineinpinkeln…"

    Työn raskauttamilla aivoilla kieli poskessa kääntäisin näin: internet on eläkeläisten, syrjäytyneiden, tyhjäntoimittajien, sekakäyttäjien, identiteettikriisin ajautuneiden ja paatuneiden poliittisten selittelijöiden kaikukoppa, jossa jokaista perusteltua ja todellisuudessa koeteltua näkemystä vastaa ainakin sata perustelematonta ja todellisuudessa koettelematonta, lähinnä puskaradion ja "rikkinäisen puhelimen" tuottamaa "näkemystä", ja jossa järkeviäkin puhuvat ihmiset saattavat vaikka silkkaa monomaniaansa tai sisäänpäinkääntyneisyyttään kulkeutua syvälle tylppämielten armottomille apajille. Olen netin myötä päässyt näkemään huonompia ja hengettömämpiä tekstejä kuin arvelin olevan mahdollistakaan vielä vaikka vuonna 2000 tai oikeastaan 2005.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pakottaako joku sinut lukemaan moista moskaa?

      Poista
    2. "Työn raskauttamilla aivoilla kieli poskessa kääntäisin näin..."


      Aivan loistava frankfurtilaisen kolukunnan ymmärtäminen ja knockdown.

      Poista
    3. "Ja pakottaako joku sinut lukemaan moista moskaa?"

      Oikeasti hyvä kysymys. On minulla ollut sellainen ihanne elämässä, että kaikkia pitää kuunnella ja tulla vastaan. On tuosta ollut iloakin. Esimerkiksi olen aika varma, että moskana pidetään tässä maailmassa juttuja kepeinkin perustein. Sanotaan vaikka, että kullakin on moskakäsityksessään subjektiivinenkin ulottuvuus. - Silti on myönnettävä, että välillä täällä blogistossa iskee jokin sellainen tunne, että sitä on hoippuroimassa vielä jotenkin käsitteiksi taipuvan maailman rajojen yli.

      Arkitodellisuudessakin on persoonia, jotka osaavat herättää käytöksellään aika isojakin mielekkyyskysymyksiä kohtaamistilanteessa, ja netissä sitten kuuntelemisen ja paasaamisen suhde on vielä huomattavasti vinompi. - Kerran yksi Lampelto-niminen tyyppi sanoi - kyllähän noita parhaita juttuja jää mieleen vuosienkin päähän - että nettikäytös voisi olla seurausta siitä, että ihminen tarvitsee eräänlaisen minimipöhinän, jonka moderni maailma meiltä istumatöineen ja muine pakkojoutilaisuuksineen evää. Sitten me ikään kuin tahallaan hermostuttaisimme itsemme tasaisin ajoin - siis vähän sama prosessi kuin kahvin juonnissa. Mene ja tiedä.

      Internet on laumakäytöstä toiseen potenssiin. Siksi eräs virhearviointi onkin lähteä liikkeelle todellisuutta arvioidessaan siitä, mitä täällä näkee. Sen sijaan kun menee ulos, huomaa, että teknologia kyllä tuottaa oikeastikin todellisuudentajuttomuutta, mutta se on erilaista, jotenkin karua ja kylmää. Näkyy, että yhtäältä porno ja toisaalta maaninen itsen esittäminen (ota kuva, muokkaa, laske tykkäykset, muokkaa, laske uudestaan tykkäykset, yritä muuttua sen kuvan näköiseksi mistä tykätään tms.) on absorboinut libidon laajimmassa mahdollisessa mielessä: ihmiset näyttävät kuin joiltakin kilpailevilta hyvinvointikoneilta. Toiminnan taakse on usein helppo kuvitella tietty alkeellinen säännöstö. Se on vielä jollain lailla kulttuurispesifi, mutta on selvää, että kulttuureissa tämä ilmiö tuottaa valtavan eroosion.

      Helvetinmoisia kuplia jotenkin. Jos vaikka laskisi, montako maahanmuuttajaa - tai "kansainvaeltajaa" - tarvittaisiin tuottamaan yhteiskuntiin niin suuri tuho kuin mihin vaikka jo kourallinen "eliittiä" pystyy likviditeettiä kansantaloudesta imemällä, verosuunnittelulla sekä sijoittamalla varansa muualla kuin tuotantopaikassa, ja niin edelleen - numero saattaisi olla vähän isompi kuin moni luulee. Ja kuinka liukuva sitten tuon yläporukan raja suhteessa jupisevaan peruspersepaviaaniin lopulta on.

      Poista
    4. Aivan loistava tosiaan tuo "frankfurtilaisen koulukunnan" luonnehdinta.

      Lahajattomuustutkimuslaitokselta tiedustelisin, missä suhtessa hän katsoo esim. Ruotsin yhteiskunnassa pikkuhiljaa yleistyvän ja sitä ehkä rapauttavankin turvattomuuden kokemuksen, viranomaisten voimattomuuden väkivallan edessä, ns. no-go -alueiden, jatkuvien katuampumisten ja pommien olevan a) ns. "kansainvaeltajien" ja b) veronkiertäjien ansiota/ syytä?

      Poista
    5. Ikävä kyllä olet pitkälti oikeassa. Nykyisin vanhan sanonnan "joukossa tyhmyys tiivistyy" voisi päivittää muotoon "internetissä tyhmyys tiivistyy".

      Poista
    6. "Lahjattomuustutkimuslaitokselta tiedustelisin" Ensimmäinen tekemäni huomio aiheesta on, että olen hyvin epävarma, miten näin monella voi olla näin syväänkäypää kokemusta ruotsalaista yhteiskunnasta siellä asumatta tai alvariinsa ravaamatta. Voi olla, että onkin. En tiedä kun en ole te muut. Toinen tietysti, että vaikka menisi sinne, miten siellä voisi yhtäkkiä nähdä maailman "blankkona", ilman että yhdistelee asioita omien käsitystensä varassa. Esimerkki: kun en ole amerikkalainen, en tiedä, mikä tuo "knockdown" tuossa yllä on. Frankfurtin koulukuntaan en liity millään tietoisella tasolla mitenkään, en puolesta en vastaan. Tietenkin kaikella ajattelulla on konvergenssinsä, ja tietoisesti olen anakronistinen ja talouspolitiikassa, jos en nyt vasenta laitaa, niin jotakin, mikä varmaan monesta perspektiivistä katsottuna asettuu sinne main. Tämä tästä. Osoittaa vain, että en oikeasti (! ilman ironiaa) ymmärrä, mistä te puhutte, mikä tavallaan valaisee, kuinka autistista ja näennäistä havainnointi ja kommunikaatio usein on.

      Muistutan välissä, että en ole mitenkään siis väittämässä, etteikö tuollainen voisi osua oikeaankin, siis ajatus, että ruotsalaisyhteiskunnan "kantaosa" olisi täysin terve, yhtenäiskulttuurivaiheesta kauniisti nykyaikaan edennyt ja rationaliteettinsä säilyttänyt samalla kun siinä elää kasvainmaisia vähemmistöjä, joita ilman maalla menisi kaikilta osin lujempaa. Olkoon sitten vaikka hypoteesina niin.

      Mutta kyllä sinne halpatyövoimaa aikanaan imettiin siinä missä Saksaankin, eli eivät nuo a- ja b-haara ole kokonaan toisistaan irralliset. Toinen on kysymys, missä määrin selitysvoimaista ongelmien kannalta on nimenomaan vieraskulttuurisuus. Aivan varmasti jossakin määrin (kokemusta mm. sekakulttuuristen helsinkiläisjoukkueiden koutsaamisesta). On porukkaa jolle ei ole intuitiivisesti selvää, että metrokyydistä maksaminen tulee itselle jonkun mutkan kautta takaisin. (Tässä mielessä Viroon hymyssä suin toimintansa siirtävä yrittäjä ja Lähi-idän veikko ovat samaa maata.)

      Korrelaatio voi olla kuitenkin muuallakin. Juuri näin OECD-raportin, jonka mukaan sosioekonominen nousu on teollisuusmaissa käytännössä pysähtynyt. Nyt otetaan ihan sosiologisesti havaittava ilmiö: alhaisen statuksen ihmisten valmiit verkostot. Näillä alkaa olla tietynlaista imua sisäänpäin, mm. elinkeinojen eriytyminen virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle sekä suuret keskinäiset elintaso- ja tapaerot ovat Itä-Euroopassa mustalaisten piiristä tuttuja. Ongelma siis on tavallan jotakin a:n ja b:n seoksen tapaista siten, että toinen voi vielä toki selittää enemmän kuin toinen.

      Ratkaisukeskeisesti ajateltuna pitäisi mennä kuitenkin joka tapauksessa jonnekin aivan eri urille kuin siihen, että tehdään yhtäältä viivellä samat yhteiskuntapoliittiset virheet (paskatyön eriasteinen ulkoistaminen jne) kuin Ruotsissa, mutta halutaan rajata niiden vaikutus yhden silmiin helposti sattuvan oireyhtymän osalta pois.

      Sanoisin vielä, että minulle ei tuota missään päin Eurooppaa arjessa turvattomuuden tunnetta se, mitä porukkaa ympärilläni hiihtää, koska tuohon sain (pakko)siedätyksen jo pikkulapsena. Sen sijaan kyllä se, etten koskaan ole oikeastaan tiennyt munaskuita myöten, missä olen ja mitä teen vaikka vuoden päästä, niin se kyllä ramaisee. Tässä tullaan koviin kuvioihin: minulle esim. auto on niin vieras esine elintasollisesti, etten välttämättä pystyisi tuntemaan sitä kohtaan syvää empatiaa, jos näkisin sellaisen palavan. Myönnän, että tämä voi olla keskiluokkaiselle shokeraava toteamus. Nyt kuitenkin palaan töihin, ruottista just kääntelen.

      Poista
    7. Kiitän vastauksesta. Se selvensi asiaa.

      (Tuota auton palamisjuttua jäin miettimään. Niinkö, että se ei haittaa, kunhan se on jonkun muun? Siinä tapauksessa kannattaa hakea suurempaa empatiaa vaikka siitä, että palon tai pommin kohde on jotenkin omempi: oma reppu, polkupyörä, omat kengät, tms. Mutta mitäpä sitä nyt turhia kauhukuvia tässä maalailemaan.)

      Poista
  6. Nuoriso on, niin kuin aina, vielä enemmän oikeassa kuin tavallinen koulutettu lullukkaväki ja asenteet sen mukaisia. Nuoriso sai nyt myös ihka oman pyhimyksensä elävänä ja toivokaamme hänelle todella pitkää ikää, ettei hänestä tule uutta Horst Wesseliä. Hitler-jugendtiinhan oli sellainen tungos, etteivät kaikki tainneet mahtua edes mukaan. Silloin poikia oli enemmistö, mutta nykyvihreissä tytöt jylläävät. Äkkiä heistä kuitenkin puhkeaa kukkaan nuoria näppäriä naisia, jotka määräilevät sitten miten pitää olla ja eleä.

    Kun Marcel Proust kirjoitti Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjosta, niin hän kirjoitti jostain ihanuuden kaipuusta, mikä voi odottaa muutamia onnekkaita miehiä. Nyt odotusarvot ovat karumpia, ainakin jos miehinen markkina-arvo on kiikun kaakun ja sehän taas riippuu feministisempien kellokkaiden määrittelystä. Kovasti viriilin ja itsenäisesti ajattelevan miehen on parasta käydä hakemassa seurustelukumppani vähintään Virosta ellei peräti Kuubasta tai Thaimaasta.

    VastaaPoista
  7. "'Vihapuheen' vainoaminen saattaa lyhytnäköisistä typeryksistä kuulostaa kovin mainiolta asialta, mutta normaalin demokraattisen yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta se on äärimmäisen arveluttava tie."

    Tämä on totuus, mutta valitettavasti vain puolitotuus: vihateot alkavat usein senkaltaisella vihapuheella, jolla kohde epäinhimmilistetään. Sen jälkeen tuollainen luokka/kansanvihollinen (NL), syöpäläinen (1930-40-lukujen Saksa) tai torakka (Ruanda) on helppo fyysisesti tuhota. Siksi kansanmurhat kannattaa torjua jo puhetasolle.

    Toisaalta demokraattisessa yhteiskunnassa pitää olla tilaa kriittiselle, jopa vihaisellekin puheelle, yhteiskunnallisille ilmiöille (esim maahanmuutos sallittavuus) tai eri kulttuurien erityispiirteiden suotavuudelle tai sopivuudelle meidän kulttuurimme.

    Vapaa "pilkkaamisoikeuskin" on ongelmallinen: jossain vaiheessa tuollainen käy niin iholle ihmisen persoonaan tai tämän perusarvoihin, että se ymmärrettävästi provosoi tämän vähimmillään vähintään samantason loukkauksiin ja enimmillään fyysiseen väkivaltaan. Siksi en kannata sanvapautta merkityksessä täydellinen oikeus harkitusti ja tahallaan loukata toisia ykssilöitä tai ryhmiä. Jonkunlainen rajoitussäännös on tarpeen, kunhan sitä soveltavat pätevät ja yhteiskunnassa vallitsevaa oikeustajua resonoivat riippumattomat ja puolueettomat tuomarit.

    VastaaPoista
  8. "kyläyhteisö vielä oli voimissaan, olivat kunnianloukkausjutut yleisin käräjöimisen aihe. Täysin mitättömästä -ainakin meidän urbaanin näkemyksemme mukaan- syystä istuttiin päiväkausia käräjillä ja kulutettiin hyvää työaikaa ja rahaa jonninjoutavaan."

    Tähän oli selvä syy: kyläyhteisössä ihmisen asema oli stabiiili ja kunnianloukkaus horjutti tämän asemaa: jos miestä kutsuttiin varkaaksi eikä tämä reagoinut, sitä alettiin pitää myöntymisen merkkinä ja miestä itseään halveksittavana varkaana. Suurkaupungissa taas jos joku bussipysäkillä kutsuu toista varkaaksi (?), se ei vaikuta yhtikäs mitään tämän asemaan yhteisössään, ei siis maksa vaivaa reagoida.

    Kyllä nykyäänkin on väitteitä, joihin on oikeus ja syytäkin reagoida ja muut elimet kuin nyrkki,jolla reagoida. (esim olet lastesi suhteen pedofiili - varsinkin sossulle ilmiannettuna - tai teet työtäsi humalassa tai tietoisen huonosti jne.) Ei tuollaisiin väitteisiin ole syytä suhtautua paksunahkaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "knockdown"

      Englannin kielessä ei taida olla ilmaisua "naulan kantaan", "silmien väliin", yms.

      Poista
  9. Nyrkkeilyssä "knockdown" tarkoittaa sitä, että toinen ottelijoista ottaa lukua lyötynä kanveesiin. Jos ei pääse ylös, ennen kuin kehätuomari laskee kymmeneen, niin se on tyrmäys eli "knockout".

    VastaaPoista
  10. Lahjattomuustutkimuslaitos13. marraskuuta 2019 klo 12.49
    "Vai miten kääntäisitte arvoisa lukija, tuon hupaisan lauseen: Nicht jeder kann ins Internet hineinpinkeln…"

    Työn raskauttamilla aivoilla kieli poskessa kääntäisin näin: internet on eläkeläisten, syrjäytyneiden, tyhjäntoimittajien, sekakäyttäjien, identiteettikriisin ajautuneiden ja paatuneiden poliittisten selittelijöiden kaikukoppa, jossa jokaista perusteltua ja todellisuudessa koeteltua näkemystä vastaa ainakin sata perustelematonta ja todellisuudessa koettelematonta, lähinnä puskaradion ja "rikkinäisen puhelimen" tuottamaa "näkemystä", ja jossa järkeviäkin puhuvat ihmiset saattavat vaikka silkkaa monomaniaansa tai sisäänpäin kääntyneisyyttään kulkeutua syvälle tylppämielten armottomille apajille. Olen netin myötä päässyt näkemään huonompia ja hengettömämpiä tekstejä kuin arvelin olevan mahdollistakaan vielä vaikka vuonna 2000 tai oikeastaan 2005.”

    Se on aivan loistava frankfurtilaisen koulukunnan ymmärtäminen ja knockdown, koska frankfurtilainen koulukunta on marxilais-piilostalinilainen матрёшка/matrjoshka/piilo-organisaatio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 22.39 halusi ehkä tarjota esimerkin siitä, millaista internet tylppämielisimmillään on. Mutta voihan olla, että hän arvelee vaikkapa Frommin, Marcusen, Adornon tai Habermasin olleen piilossa, kun ei löytänyt heidän twiittejään.

      Joku voisi taluttaa Anonyymin kirjastoon, mutta esimerkiksi nämä löytääkseen ei tarvitse poistua netin ääreltä:

      https://filosofia.fi/node/5305#Julkisuusparadigma
      https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn054-23.pdf

      Lahjattomuustutkimuslaitoksen kommenttien mielenkiintoisuutta ei vähennä Anonyymin backhanded compliment/окружной комплимент.

      Poista
    2. "Anonyymi 22.39 halusi ehkä tarjota esimerkin"

      Esimerkkinä on mm. se, että Postin lakkolaiset esiintyvät jo tuotantoprosessin ja tuootantovälineiden isäntinä/omistajina.

      Poista
    3. Kun lakkolaiset esiintyvät jo tuotantoprosessin ja tuotantovälineiden isäntinä/omistajina, niin systeemin mukaan uusproletaarit haluavatkin olla uusaristokraatteja ja omistaa muita työntekijöitä.

      Poista
  11. "ihminen tarvitsee eräänlaisen minimipöhinän, jonka moderni maailma meiltä istumatöineen ja muine pakkojoutilaisuuksineen evää. Sitten me ikään kuin tahallaan hermostuttaisimme itsemme tasaisin ajoin - siis vähän sama prosessi kuin kahvin juonnissa. Mene ja tiedä."Niin kuin Kissa joka viettää päivänsä ympäristössä missä ei ole todellisia uhkia, yhtäkkiä hyppää ilmaan , tai säntää mielivaltaiseen suuntaan ilman mitään ulkoista uhkaa.

    VastaaPoista
  12. "Itse asiassa hänen uusi maineensa perustunee siihen, että hän on rohjennut verrata stalinismia Hitlerin systeemiin.

    Tällaisen rikoksen nimi on Saksassa Relativisierung." 

    Saksalaiset ovat tietyistä historiallisista syistä mimoosanherkkiä näissä asioissa ja hyvä niin, vaikka en osaa nähdän Stalinin menetelmiin nähden kuin tiettyä teknistä eleganssia. Lukumäärätkin taisivat olla suurinpiirtein samat, mutta en näe tuhoamisleirien ja työllätappoleirien välillä suurta moraalista eroa.

    Mutta jos sakut haluavat rypeä syyllisyydessä suotakoon se kernaasti heille.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.