sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Valhe ja historian kostotar



Perfidi menettely

Perfidi menettely sanoi Paasikivi kuullessaan Terijoen hallituksesta. Sanahan on ranskaa, joka tuohon aikaan oli vielä muodikasta. Kantana on sana fides eli usko, jota siis väärin käytetään.  Klassinen käyttötapa on esimerkiksi sanonnassa la perfide Albion –petollinen Englanti.
Muistelen, että muuan Goethen henkilö tunsi vastenmielisyyttä koko Ranskaa ja sen kulttuuria kohtaan sen johdosta, että sen kielessä niin kauhea asia voitiin sanoa niin toteavan liukkaasti. Saksassahan asia ilmaistaan esimerkiksi sanalla verräterisch, joka panee sanojansakin irvistelemään.
Venäjässä samaa asiaa merkitsee sana verolomnyj (вероломный), joka tarkoittaa valapattoista. Kantasanana on vera, usko tai luottamus, joka murretaan (lomat).
Venäjässä tuota sanaa käytetään erittäin yleisesti nimenomaan Saksan vuonna 1941 aloittaman hyökkäyksen yhteydessä. Sitä siis rajan itäpuolella luotettiin ja uskottiin kumppaniin, mutta luottamus petettiin, vaikka se oli hyvin ansaittu, kuten myös Molotov muisti muistuttaa.
Silmiin sattui tässä ihan äsken netistä pieni venäläinen sananvaihto, jossa hieman kiisteltiin siitä, onko oikein käyttää talvisodasta valapattoisen (verolomnyi) hyökkäyksen  nimikettä. Joku oli siihen tyytymätön, jostakin syystä ja piti koko sanaa naiivina.
Itse asiassa talvisodan valheellisuus Neuvostoliiton puolelta oli jotakin niin kolossaalista, ettei pelkkä valapattoisuus/verolomnost riitä sitä kuvaamaan.
Myös Kustaa III aloitti aikoinaan hyökkäyssodan järjestämällä teatterimaisen muka-selkkauksen Puumalassa ja väitti sen perusteella edustavansakin puolustavaa osapuolta, kun sota oli saatu alkamaan.
Tämä suututti upseerit, jotka muodostivat tunnetun Anjalan konfederaation eli liiton. Se alkoi jo muistuttaa puolalaista politiikkaa, mutta olipa kuningaskin eksynyt härskiin peliin leikkiessään tuhansien alamaistensa ja yhtä monien naapurimaan kansalaisten hengellä. Se oli perfidiä se, jos mikä.
Tavallaan Vuolteensalmen ammunta muistutti hyvinkin Mainilan laukauksia. Kyseessä oli teatteri, jonka tarkoituksena oli antaa viikunanlehti sodan aloittamisen verhoksi: ehän mie, kun hyöhähän, hyö!
Mutta tällainen maskeeraus on vielä kovin simppeliä ja amatöörimaista. Kun totalitaarinen valtio rupeaa valehtelemaan, niin siinä voidaankin mennä jo ihan uudelle tasolle. Talvisodassa myös mentiin.
Ei Vuolteensalmen epämääräisen ammuskelun takia polkaistu maasta kansanliikettä, joka olisi vaatinut vihollisen rankaisemista kolminkertaisella iskulla. Ei sen johdosta mobilisoitu valtakunnan kaikkia johtavia kirjailijoita allekirjoittamaan adresseja ja rustaamaan runoja vihollisen röyhkeydestä ja sen rankaisemisen välttämättömyydestä.
Sanomalehdet eivät silloin revitelleet raportoimalla vihollisen hävyttömyydestä muka kärsineiden sotilaiden suuttumuksesta ja kansan oikeutetusta raivosta. Oman armeijan upseerit reagoivat vain käymällä sotaa tarmottomasti. Valhe ymmärrettiin yksinkertaisesti valheeksi, kaikessa banaaliudessaan.
Talvisodan valheella sen sijaan oli aivan toisenlaisia ulottuvuuksia. Siitä tehtiin pyhä asia. Kuten tunnettua, Neuvostoliitto ei tunnustanut käyvänsä Suomea vastaan sotaa. Sen sijasta se kertoi käyttävänsä mahtavan puna-armeijansa voimaa Suomen kansan hyväksi, auttaakseen kapinaan nousseita, paljon kärsineen kansan poikia ja tyttäriä heidän taistelussaan konkurssin kärsineen valkosuomalaisen komennon kätyreitä vastaan.
Suomelta ei sen mukaan myöskään riistetty alueita, vaan päinvastoin lahjoitettiin sille Itä-Karjalan suomensukuiset, valtavat alueet ja näin toteutettiin kansojen oikeutettu, vuosisatainen toive jälleenyhdistymisestä (ks. Suur-Suomi).
Kuten todettu, kansainvälinen solidaarisuusliike Suomen kansanhallituksen puolesta oli hyvin laaja. Neuvostoliitossa siihen osallistuivat muun muassa akateemikot in corpore ja kuuluisimmat kirjailijat. Monen runosuoni pulppusi Suomen kansan puolesta ja sen kiduttajia vastaan. Kontribuutionsa saivat lehtien sivuille niin Sergei Mihalkov kuin Aleksandr Tvardovski. Dunajevski ja Šostakovitš sävelsivät kansamme vapauttamisen kunniaksi ja niin edelleen.
Kun nykyään puhutaan valeuutisista, on yleensä kyseessä vain lähes huomaamaton asioiden vääntely ja tulkintojen venyttäminen. Talvisodassa oli kyse muusta. Silloin lavastettiin valtava kansallinen raivon purkaus, johon luontevasti liittyi myös sentimentaalinen ”oikeiden” (ei siis”valko-”) suomalaisten rakastaminen ja heidän oikeuksiensa tinkimätön puolustaminen.
Mikäli talvisodan valhe banalisoidaan vain joksikin muka erimielisyydeksi Mainilan ampujasta tai legitiimiksi huoleksi Neuvostoliiton rajojen turvallisuudesta, ollaan hyvin kaukana sen ymmärtämisestä, mitä se aikoinaan tarkoitti.
Kyseessä ei ollut pelkkä perfidie, vaan suuren valheen korottaminen pyhäksi totuudeksi. Kyseessä ei ollut edes venäläisittäin vranjo eli luikurin laskeminen, vaan lož kaikkein korkeimmassa asteessaan –totaalinen valhe, jota vaadittiin kunnioittamaan pyhänä.
Mutta tämä tällainen on aina ollut hengen rikoksista suurin.
Jo Napoleon sai aikoinaan huomata, ettei hän luvuttomien rykmenttiensä voimillakaan loppujen lopuksi kyennyt paikkaamaan sitä vahinkoa maineelleen, jonka hän oli hankkinut teloituttamalla oikeudettoman kyynisesti Enghienin herttuan.
Yksi mies sinne tai tänne. Mitäpä se nyt merkitsi miljoonien joukossa, lienee hän ajatellut.
Mutta ei se niin ollut. Kun maailman mahtavin sotaherra, joka olisi voinut olla miljoonien silmissä jalo vapauttaja, hyökkäsikin itse totuuden kimppuun, saattoi hän siinä taistelussa vain hävitä. Historian kostotar ei ehkä reagoinut ihan välittömästi, mutta sen tuloa ei voinut estää.
Kuvan mahdollinen sisältö: teksti

23 kommenttia:

  1. Nyt tuollainen median valekamppanja tuntuu olevan käynnissä Rinnettä vastaan eli kyllä Suomessakin osataan.

    VastaaPoista
  2. Hyvin perustavanlaatuisista tajunnallisista alkioistahan kaikissa "Suurissa Yhteisissä Valheissa" on kyse. On peri-inhimillistä yleistää yksityiskohtia suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ja mitä kattavampia ovat kuvaukset ja selitykset, sitä totuudellisempina ne koetaan. Tietysti on niin, että kun Suureen Valheeseen otetaan todisteiksi liian pieniä ja itseensä käpertyviä yksityiskohtia, joskus vaikutelma on naurettava. Joskus tuollainen yksityiskohta osuu kaikkein kipeimpään ja haavoittuvimpaan kohtaan ja murentaa koko megalomaanisen rakennelman.

    Oman aikamme Suuret Valheet ovat kertaluokkaa kookkaampia kuin kansallisvaltioiden kukoistuksen aikaan. Nyt globaalitalous ajaa mennen tullen kansallisten rajojen ja etujen yli, nyt kulttuurit kulkevat minne haluavat ja valtaavat omaa rauhaansa tarvitsevat kansallisvaltiot, nyt tarvitaan globaali eskatologia, "ilmastonmuutos", jotta hajoavat sosiaaliset rakenteet saataisiin kokemaan edes uhkan muodossa jotain yhdistävää.

    Mihinkäs siitä yleistämisen riivauksesta päästäisiin. Se on aina ajattelumme houkuttelevin harha. Niin hyveet kuin paheet ripustetaan saman naulakon piikkiin. Kognitiivisia dissonansseja ei noteerata. Kuvitellaan esimerkiksi että kielellis-kulttuurisille kansallisvaltioille ominainen edustuksellinen demokratia voisi tehdä jonkinlaisen sirkushypyn ylikansalliseen EU:iin. Totaalinen harha.

    VastaaPoista
  3. Ja kaikkien kaatuneitten jälkeen olemme wannabe imperiumin etäisin maakunta, jolla ei ole omaa rahaa, ja joka ei voi edes omasta kellonajastaan itse päättää, ja jota rahastetaan jatkuvasti federalististen hankkeiden rahoittajaksi, ja jonka eliitti haaveilee ainoastaan pääsystä palkkiovirkoihin Brysselin palatseihin. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, jos näillä raukoilla rajoilla valinta on ollut osa NL/Venäjän imperiumia ja sen "oikeusvaltiota" taikka osa demokraattisten länsimaiden yhteisöä, jossa Suomella on kokonsa mukainen osa päätäntävallasta, niin vastaus kuuluu: aivan helvetin hyvin!

      Pimeyden ja valon välisessä taistelussa ei voi olla puolueettomia, siihen pyrkijät ovat hyödyllisiä idiootteja pimeyden puolesta.

      Poista
    2. Valtakunnansyyttäjä kiittää.
      Oikeusvaltioperiaate ja arvopohja.
      Taidan ottaa Putinin version mieluummin.

      Poista
    3. "Pimeyden ja valon välisessä taistelussa ei voi olla puolueettomia, siihen pyrkijät ovat hyödyllisiä idiootteja pimeyden puolesta."

      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Manikealaisuus

      Hyvän ja pahan erottaminen toisistaan on loppuviimein helppoa, mutta erottelepas sitten ne eri pahan asteet ja ilmenemismuodot, niin sepäs vasta onkin temppu, se...

      -J.Edgar-

      Poista
    4. Cat: "Taidan ottaa Putinin version mieluummin."

      Valitsit sitten puolesi. Sapienti sat.

      Poista
  4. Jos Jussilani oikein muistan, eikö Terijoen hallitus ollut vanha kikka, jota jo sisällissodassa käytettiin osoittamaan,että kysymys ollut imperiumin palauttamisesta vaan proletariaatin tukemisesta (esim Gruusia, Ukraina).

    VastaaPoista
  5. "Kuten todettu, kansainvälinen solidaarisuusliike Suomen kansanhallituksen puolesta oli hyvin laaja."

    Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten noille mobilisoiduille selitettiin, että sitten Suomen entisen riistäjähallituksen kanssa sitten solmittiin rauha vai oliko koko neuvostoyhteiskunta jo oloutettu niin, että mikä tähänsä poliittinen häränpylly hyväksyttiin kyselemättä. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karajalais-suomalaisen neuvostotasavallan perustaminen oli -tosin kömpelö- tapa heittää savua silmille. Mutta kyllä mielipidetarkkailu kertoi, että Kuusisen hallituksen häviämistä ihmeteltiin NL:ssa. Mutta siellä ei moni uskaltanut liikoja kysellä. Muualla maailmassa hyödylliset idiootit osasivat silloin kuten nytkin niellä kiitellen aina sen, mitä tarjottiin.

      Poista
  6. Englannissa on sanonta ”add an isult to injury”, joka soveltuu myös tähän tapaukseen. Siinä pahantekoon liitetään loukkaavuus. Tässä tuota loukkaavuutta edustavat nuo äärimmäisen tökeröt selittelyt, joita eivät uskoneet esittäjä, eivätkä uskoneet kuulijat eikä ylipäätään kukaan. Loukkaavaa on se ylimielisyys, ettei vaivauduta keksimään edes hiukan parempia tekosyitä ja tarinoita. Loukkaavaa on myös se kuvitelma, että jossakin on joku joka on niin tyhmä, että uskoo. Mutta miten olisi sitten arvioitava niitä, jotka nykyisin esittävät moisiin tarinoihin uskovansa, jääköön sanomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vain kummasti ihmiset uskovat sitä, mitä mieli tekisi uskoa.

      Poista
    2. "Kuten todettu, kansainvälinen solidaarisuusliike Suomen kansanhallituksen puolesta oli hyvin laaja. Neuvostoliitossa siihen osallistuivat muun muassa akateemikot in corpore ja kuuluisimmat kirjailijat. Monen runosuoni pulppusi Suomen kansan puolesta ja sen kiduttajia vastaan. Kontribuutionsa saivat lehtien sivuille niin Sergei Mihalkov kuin Aleksandr Tvardovski. Dunajevski ja Šostakovitš sävelsivät kansamme vapauttamisen kunniaksi ja niin edelleen.
      Kun nykyään puhutaan valeuutisista, on yleensä kyseessä vain lähes huomaamaton asioiden vääntely ja tulkintojen venyttäminen. Talvisodassa oli kyse muusta. Silloin lavastettiin valtava kansallinen raivon purkaus, johon luontevasti liittyi myös sentimentaalinen ”oikeiden” (ei siis”valko-”) suomalaisten rakastaminen ja heidän oikeuksiensa tinkimätön puolustaminen."

      Niin, paljonhan niistä netin valeuutisista jauhetaan, ja voihan siinä olla tottakin toinen puoli. Mutta toisaalta, kiitos kyseisen teknologian, joka on peruuttamattomasti lyönyt itsensä läpi, ei tuollainen paska ehkä tänään enää uppoaisi kuin terva kuivaan puuhun. Tai no, koputetaan nyt varoiksi puuta, mutta kumminkin. Tämä siis sillä olettamalla, että netissä vaikuttaa huomattava joukko muitakin kuin kellarissa asuvia hulluja.

      -J.Edgar-

      Poista
    3. "Tässä tuota loukkaavuutta edustavat nuo äärimmäisen tökeröt selittelyt, joita eivät uskoneet esittäjä, eivätkä uskoneet kuulijat eikä ylipäätään kukaan."

      Jukka Korpelan teos ”Länsimaisen yhteiskunnan juurilla – Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn” kuvaa tietynlaista itämaista totuuskäsitystä, jonka mukaan on olemassa tietty valhe, jonka molemmat osapuolet tietävät valheeksi, mutta joku keskustelussa esitetään ja jota ei kiistetä, eräänlainen "virallinen" totuus siis. Tätä ajattelutapaa meidän "rehtien" suomalaisten on vaikea ymmärtää.

      Muistelen, että jossain vanhemmassa blogissakin oli kuvattu venäjän eri totuussanoja: monta sanaa, monenlaista totuutta. Se on selvää, että Stalinin aikana oli paras tiukasti pysyttäytyä ainoassa oikeassa Totuudessa ts Puolueen päälinjassa, mikä se milloinkin oli.

      Poista
  7. Harrastaaksemme hiukan "whataboutismia" ellei peräti "maalitolppien siirtelyä": Liekö siinä ollut mitään "perfidiä", että rauhaarakastava presidenttimme kuulutti 26.6.1941 radioaalloilla: "Rauhaarakastava kansamme - - on taas joutunut raa'an hyökkäyksen kohteeksi." - Kansahan uskoi - ja osa uskoo tänäkin päivänä.

    Vaikka ei sen puoleen: historiahan on tunnetusti suhteuttamisen taitolaji, jonka vivahteita ei menige man hetikään ymmärrä. Parasta siis meikäläisen näistä asioista todeta vain: "Graeca sunt, non leguntur."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon sopii se periaate, että sodan ensimmäinen uhri on totuus ts selvää sotapropakandaa siis. En Talvisodan jälkeen koe tuossa menettelyssä moraalisesti mitään väärää, semminkin kun jossain aikaisemassa blogissa on jo todettu, ettei Suomella välirauhan aikaan ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä joko Saksan kelkkaan tai alistua Neuvostoliitolle, joka marraskuussa 1940 haki Ribbentrop-sopimuksen täyttämistä.

      Poista
    2. Siinähän sitä pottuja potuilla maksettiin ja voittokin kuului olevan varma. Toki oli lieventäviä asianhaaroja, ellei nyt suorastaan ajolähtö. Mitenkähän itse homma olisikaan pitänyt hoitaa?

      Poista
    3. Voidaan sanoa, että Stalin antoi Rytille syötön lapaan ja Ryti laukaisi. Neuvostoliitto oli tuolloin aloittanut Suomen alueen pommitukset ja Suomen joukot olivat vielä puolustusryhmityksessä. Sotatoimet oli siis aloittanut Neuvostoliitto. Ilman Neuvostoliiton aloittamia sotatoimia puheen ajoitus ja sisällön muotoilu olisi epäilemättä ollut haasteellisempaa.

      Poista
    4. Tästä on kiinnostava venäläinen teos "25.6.1941. Glupost ili prestuplenie?" -tyhmyyttä vai rikos? Kirjoittanut muuan Mark Solonin, joka kuuluu Viktor Suvorovin koulukuntaan.

      Poista
    5. Korjaan: Глупость или агрессия? Tyhmyyttä vai aggressiota?

      Poista
    6. "Rauhaarakastava kansamme - - on taas joutunut raa'an hyökkäyksen kohteeksi."

      Niin, olihan tämä totta, NL oli alkanut pommittamaan Suomen kaupunkeja. Suomen armeija aloitti hyökkäyksensä vasta pari viikkoa myöhemmin.


      Poista
    7. Yksi hyvä esimerkki tuollaisesta "itäeurooppalaisesta" totuunena pidetystä valheesta on juurikin tuo "rehti suomalainen".

      Poista

Kirjoita nimellä.