lauantai 23. toukokuuta 2020

Virtaa vastaan


Outoja performansseja

Tapio Puolimatka, Saanko luvan sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe. Perussanoma 2020, 194 s.

Nykyään kuulee yhä uudelleen sanaparin ”uusi normaali”. Asiaan tietenkin sisältyy myös uusi epänormaali. Joitakin asioita on pikkuhiljaa tai jopa aivan yhtäkkiä alettu pitää lähtökohtaisesti tavallisina ja tehty niistä normeja, mittapuita muullekin. Siinä samalla vanhoja arvoja ja asenteita on haluttu esittää kartettavina, väärinä ja jopa rikollisina. Niitä on jopa lakattu edes suvaitsemasta ja yritetty suorastaan demonisoida.
Asialla ovat tietenkin alun perin olleet erilaiset ääriliikkeet, mutta niiden sanoma on hämmästyttävän ketterästi omaksuttu myös valtamediassa ja sen tukemana se on saattanut ulottaa vaikutuksensa jopa valtiotasolle, aina oikeuslaitosta myöten.
Muutos on yllättävän nopeaa. Mediat, jotka ovat omaksuneet kutsumuksekseen tiedonvälityksen sijasta maailman muuttamisen, pyrkivät joka päivä sangen aktiivisesti vyöryttämään yhä uudenaikaisemmaksi ja edistyksellisemmäksi viritettyä asenteellisuuttaan. Uusia normaaleja saavutetaan ja ohitetaan vuodesta toiseen. Kulttuurin muutosta ei enää tarvitse kuvata kymmenvuosittain. Jo toissavuotiset näkemykset saattavat nyt olla kovin vanhanaikaisia, ainakin siis hupakoiden silmissä.
Kulttuurin muutos on tietenkin väistämätön asia, jota on tapahtunut kautta ihmiskunnan historian. Yleensä sen takana ovat yhteisön elinolosuhteiden muuttuminen ja muualta saadut vaikutteet. Osa muutoksesta on pelkkää muotia, osa perustuu syvempään muutokseen. Liian nopea muutos voi irrottaa etujoukon tehokkaasti koko todellisuudesta.
Muutosta voi tarkkailla viestimistä. Kuten tunnettua, vanha media on nyt henkitoreissaan ja näyttää kuumeisesti etsivän uusia keinoja oman itsensä oikeuttamiseksi. Yksi keino on ollut rummuttaa omaa erinomaisuuttaan luotettavuuden kannalta, mutta tuo niin sanottu faktantarkistus on käytännössä osoittautunut niin avuttomaksi yritykseksi verhota radikaali ideologia, ettei sitä ole voinut ottaa vakavasti.
Faktoja ei sitä paitsi ole viitsitty tarkistaa, kun on tarjoutunut tilaisuus keittää kokoon jonkinlaisia mehukkaita sensaatioita. Niin sanottu hihamerkkijuttu oli lajinsa malliesimerkki eikä suinkaan ainoa. Tehokasta katumusta tai edes yleensä katumusta ei ole koskaan kuulunut. Myöskään vastineita ei useinkaan ole suostuttu julkaisemaan edes silloin, kun raportoitu asia on kerrottu aivan väärin.
Tapio Puolimatka kertoo kirjassaan esimerkkejä sekä ulkomaisista että kotimaisista tapauksista, joissa uuteen normaaliin ripustautunut suvaitsemattomuus on ilmennyt rehellisten alansa asiantuntijoiden ahdisteluna ja töistään erottamisina. Jopa itse Roger Scruton onnistuttiin erottamaan, vaikka jouduttiin sitten ottamaan takaisin paikalleen. Asialla ovat aina olleet ääriliikkeet ja niitä mielistelevä lehdistö, jota totuus on kiinnostanut vähemmän kuin maailman muuttaminen.
Suomesta Puolimatka nostaa esille lähinnä kaksi juttua, itseensä ja Päivi Räsäseen kohdistuneet ajojahdit.
Edellinen oli klassinen esimerkki performanssista, jossa joku opiskeleva poliittinen hurmahenki teki tikusta asiaa ja kertoi tunteneensa olonsa peräti turvattomaksi Puolimatkan luennolla. Joskus häntä oli ruvennut oikein itkettämään, vaikkei kantelija mitenkään voinut muistaa, mitä asia oikein koski.
Tässä kannattanee nostaa esille amerikkalaista radical chiciä edustava käsite turvallinen tila, jollaisia on perustettu yliopistoille. Olen itsekin joutunut näkemään sitä julistavia tauluja.
Itse asiassa kyseessä on anti-intellektualismin avoin hyökkäys yliopistoinstituution perinteistä vapautta vastaan. Jälkimmäinen taas on aidon akateemisen työskentelyn välttämätön ehto, joten kyseessä on vähimmillään pilkanteko ja pahimmillaan koko henkisen vapauden perustuksien nakertaminen.
Puolimatka joutui nimenomaan anti-intellektuaalisen poliittisen hyökkäyksen kohteeksi. Kyseinen mielensäpahoittaja oli triggeröitynyt  professorin blogikirjoituksen vuoksi, jossa tämä pohdiskeli muun muassa sitä, oliko pedofilian hyväksyminen ja laillistaminen mahdollisesti tekemässä läntisessä maailmassa nyt tuloaan.
Koska siihen viittaavat merkit liittyivät myös homoseksualismiin, väitti homo tulleensa loukatuksi ja häväistyksi ja professorin blogia alettiin ruotia akateemisena artikkelina, jossa väitettiin käytetyn muun muassa vanhentuneita lähteitä, aina Kinseytä myöten…
Kysymyksen lähteiden vanhenemisesta ja muusta roskasta, jota blogin päälle vyörytettiin voi jättää omaan arvoonsa. Hälyttävää sen sijaan oli, että yliopiston rehtori reagoi heti voimallisesti kverulantin valitukseen turvattomuudestaan oppimistilanteessa ja lehdet riemuitsivat jo siitä, että professorin työ oli nyt vaakalaudalla.
Asiassa sentään ymmärrettiin ajoissa perääntyä, mutta tapaus osoitti, miten helppo oli saada koko edistykselliseksi leimautuva väki tyhjästä tekaistun syytteen taakse. Todennäköisesti monet olivat jättäneet koko jutun lukematta ja uskoivat ns. laatumediaa. Jopa useat kollegat ja oma ammattiliitto(!) kiiruhtivat osoittamaan edistyksellisyyttään ja tuomitsivat syntipukin. Joku lehti sentään osoitti rohkeutta sanoa, miten asiat oikeastaan olivat.
Tämä juttu ansaitsee jäädä historiaan, on se sen verran räikeä esimerkki siitä uudesta normaalista, jota monet ovat innokkaasti hyväksymässä, tuskin edes ymmärtäen, mitä se oikein tarkoittaa. Jotakin suvaitsevaista ja vihreää siinä kai ollaan näkevinään.
Jos mahdollista, vielä karmivampi esimerkki on Päivi Räsäsen tapaus. Kun hänen raamattua siteeraavista puheenvuoroistaan kanneltiin poliisille, todettiin sieltä yksityiskohtaisesti perustellen, ettei syytekynnys tällaisessa tapauksessa ylity.
Valtakunnansyyttäjä sen sijaan oli toista mieltä ja asia on tälläkin hetkellä jatkokäsittelyä odottamassa. Kun asialla nyt on maan korkein syyttäjäviranomainen, on koko valtion arvovalta jo vaakalaudalla. Ollaanko tässä maassa nyt suvaitsevaisuuden nimissä kieltämässä oman uskontomme pyhien kirjojen siteeraaminen? Parodia ei ole enää mahdollista.
Puolimatkan mielestä kaiken taustalla on uusi kansainvälinen ideologia, jota paremman puutteessa nimitän queer-ideologiaksi. Sillä on omat dogminsa ja pyhät lehmänsä, joita se ehdottomasti kieltää arvostelemasta ja pyrkii käyttämään kaikkia mahdillisia keinoja tähän tarkoitukseen.
Vanhanaikainen ydinperhe on keskeisenä maalitauluna ja kärsivänä osapuolena ovat lapset, joiden oikeus molempiin vanhempiinsa kiistetään.
Keskeisiin dogmeihin kuuluu myös ajatus siitä, että sukupuoli on tahdon asia ja sen voi tarvittaessa vaihtaa. Terveen järjen mukaan tämä ei ole mahdollista ainakaan niin kauan kuin sukupuolielimiä ei ole siirretty.
Sen sijaan, että hyväksyttäisiin yksinkertaisesti sukupuolten sisällä vallitsevat suuret erilaisuudet, uskotaan siiten, että ihminen voi syntyä väärään sukupuoleen, jonka korjaaminen sitten muka onnistuu leikkauksilla ja hormonihoidolla.
Joskus 1950-luvulla muistan erään mainoslauseen väännetyn muotoon ”Telex-tekomunat teidänkin tenaville”. Silloin kyseessä oli vain härskinpuoleinen vitsi. Nyt vitsit ovat vähissä.
Kun tällainen sukupuolielinten tuhoaminen voidaan aloittaa jo 12-vuotiaana, on kyse jo lapsen oikeuksien loukkaamisesta. Lapset tarvitsevat suojeluikää, vaikka asia näyttääkin sotivan erinäisten suvaitsevaisuudellaan ratsastavien seloottien mielipiteitä vastaan.
Puolimatkan puheenvuoro on täysin asiallinen vastine ideologialle, joka yrittää heppoisin perustein haastaa kulttuurimme vanhat perusinstituutiot. Rationaalisesti ajatteleville se on selvää tekstiä, mutta ongelma taitaa olla se, etteivät nuo rationaalisesti ajattelevat suinkaan hakeudukaan minkään queer-ideologian kelkkaan. Jälkimmäiset taas eivät ajattele ensi sijassa aivoillaan.

20 kommenttia:

  1. Ehkäpä kyse on jonkinlaisista mielisaurauden ilmenemismuodoista näissä yltiösuvaitsevaisten touhuissa ja uuden normaaliuden tuputtamisesta uhkailuilla ja keinoilla millä hyvänsä.

    Henkisesti sairaat ihmiset löytävät toisensa näillä hulluuden markkinoilla ja liittoutuvat keskenään. Sitten kajahtaneen humanismin nimissä älyttömyydetkin pitäisi hyväksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se oikein riitä. Valtiovalta ja korkeissakin viroissa olevat hännystelijät juoksevat niin tiiksati perässä, että varsinaista patologista tilaa ei kannata ottaa selitykseksi.

      Poista
    2. Miten niin? Onko valtiovallan hallinta ja korkea virka ehdoton tae mielenterveydestä.

      Poista
  2. Durkheimilaista sosiologiaa tai freudilaista syvyyspsykologiaa ei tarvitse enää kieltää, koska niitä ei enää ymmärretä ja ne jätetään "vanhentuneina" rauhaan. Kognitiivisia dissonansseja -- että esimerkiksi antiikin klassikoita luetaan tai keskiaikaa tutkitaan kartesiolaisen rationaalisuuden premisseistä -- ei tunnisteta. Sarja todisteiden puuttuessa vanhentuneita maailmanlopun eskatologioita riittää ajan voimaannuttavimman poliittisen ideologian opilliseksi rungoksi.

    Narsismia, vahvistuksen ottamista uhrirooleista, identifioitumista kohteena olemiseen ja itsensä määrittelemistä kielteisestä käsin -- politiikka on muuttunut variaatioiksi identiteettikriisejä. Ja sellaisen opillistamista kutsutaan älyllisyydeksi, ja sellaisen opettaminen on tullut akatemioihinkin.

    Kaikin mokomin, kun uhriajattelu ja itsensä kärsiväksi vähemmistöksi mieltäminen niin suurelle valtaenemmistölle kelpaa. Valtalehdistölle, valtavirtapoliitikoille, valtakunnansyyttäjälle.

    VastaaPoista
  3. Ongelma on todella mielenkiintoinen. Näin riskiryhmäläiseläkeläisenä kyökkifilosofina se antaa uutta tarkoitusta elämääni, koska haluan välttämättä nähdä milloin heiluriliike heilahtaa takaisin. Amerikkaa on pakko seurata. Sieltä tulee edelleenkin kaikki paha, mutta niin tulee hyväkin. Eurooppa on takapiha, ja me olemme sen nurkantakulaisia. Salaliittoteoriitikkoja kannattaa myös seurata, ei tietenkään uskoakseen, mutta koska ns. oikea maailma on tullut hulluksi ja valtamedia on mitä parhainta valemediaa, niin salaliitoista saa hyviä vastaideoita tätä hulluutta selittämään.

    Kun seuraa valtamedian varsinkin näin hysterian aikana, niin syvä valtio, uusi maailmanjärjestys, nanosirurokotteet jne. eivät enää nauratakaan, vaan solahtavat vaivattomasti tähän nykyiseen järjestykseen, jossa ihmisoikeudet ovat uhrattu muutaman mummon tähden ja kaikki yksilön vapaudet ovat luvanvaraisia.

    Minähän kirjoitan tätä Espanjassa, josta käsin Suomen nykytilannetta voisi verrata kuin se olisi Francon aikainen Espanja ja Espanja olisi Pohjois_Korea.

    Uusmarxilaisuus lähti kyllä Euroopasta, mutta se muhi ja kasvoi Amerikan kampuksilla, josta levisi Eurooppaan saavuttaen lopulta Hesarin ja Ylenkin. Se on kuin virus joka leviää median välityksellä. Se ei mutatoitu yhtä nopeasti, mutta toivon sen kuitenkin uuvahtavan ennen kuin kuolonkourissaan tempoileva vanha media tukehtuu omiin juttuihinsa.

    Orwell, Huxley ja Fahrenheit 451 kirjoittanut Bradbury olivat vielä suurempia profeettoja kuin uskoimmekaan. Maailma on niin hullusti kallellaan, että voi olla, että pimeän voiman hoitamiseen joudutaan turvautunaan homeopaattiseen menetelmään, eli hoidetaan samanlaisella samaa. Tässä tapauksessa jopa Trump ja Amerikan kivääriyhdistys voivat olla ne oljenkorret, joihin "syvä valtio" eli uusmarxilaisuus nyrskähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista että Trump on kolikon toinen puoli, dualismi vaatii kaksi osapuolta jotka ovat näennäisesti toisiaan vastaan.

      Trump&co ajavat aivan samaa lopputulosta, mutta välineet ovat hieman erilaiset kuin toisella puolella.

      Poista
    2. Niinpä, Joskus pitää piru ajaa ulos belsebuubin avulla, kelpasihan meillekin Saksan apu sota-aikana.

      Poista
  4. Miksi pitäisi muuttaa ihmisen elinympäristöä paremmaksi, kun aina voi muuttaa ihmistä aina vain tyhmemmäksi ja nöyryyttää ihmistä lähes miten vain...

    -

    Transhumanimi eli eri tavoin tehtävä ihmisen ja ihmisyyden muutos - melko suoraa sukua kaikkien sosialistien tekemälle "eugeniikalle" - mahdollistaa orjatyön, heikon yhteiskunnan sekä kaikenlaisen valehtelun.


    Lopputulos on koulujärjestelmä jossa oppii vain vähän (lähinnä kielet, perus-matemaattiset aineet ja ehkä ihan vähän jotain muuta). Oppimattomuus jatkuu eri mutkien kautta kohti työelämää.

    "Ammattikouluissa" ei opi ammattiaan, lukion todistus riittää vain vähään ja yliopistolla pääsee erilaisten puppugeneraattorien ääreen. Hyödyllinen katoaa sielläkin kohinan alle jota on 99 prosenttia kaikesta.


    Koulutus on suoraan tai välillisesti "julkisen puolen" toimintaa jolloin pn siirrytty kouluttamaan julkisen puolen työntekijöitä.


    Olisi ihme jos normaali yritystoiminta viihtyisi ja edistyisi tässä ympäristössä.

    Kriisin myötä normaalin tuotannon määrä putoaa entisestään, mutta julkisen puolen (valtio + kunnat) kulutuksen osuus nousee ja samoin erilaisten "puuhastelu-pajojen" määrä kasvaa.

    VastaaPoista
  5. Tässähän tulee liian helposti mieleen taistolasiuuden aika yliopistolla ja kulttuuripiireissä.

    MafH

    VastaaPoista
  6. "uusi kansainvälinen ideologia, jota paremman puutteessa nimitän queer-ideologiaksi."

    Yleisen taivastelun ohella olisin kaivannut hieman syvällisempää analyysiä, mistä ja miksi tällainen ideologia on Suomeenkin tullut.

    Toisaalta kaikki tällaiset ideologit ovat kuin viruksia: ne tulevat jostain ja ne on vain podettava ja lopuksi toivuttava. Sitten tulee uusi virus/ideologia ja vanhaa kauhistellaan. 

    VastaaPoista
  7. Eikös tuo Päivi Räsäsen tapaus ollut alkujaan puhdas vedätys, jotkut Räsäsen omat hegenheimolaiset tekivät tuon esitutkintapyynnön.
    Uhriutumalla yritetään edistää omaa agendaa. Kristillisyyteen on alausta alkaen ladattu harras toive tulla syrjityksi,koska olla vainottuna,kirkastaa kärsimyksellään mahdolisuutta saada itsensä taivaaseen vievälle tielle.

    VastaaPoista
  8. "Tässä kannattanee nostaa esille amerikkalaista radical chiciä edustava käsite turvallinen tila, jollaisia on perustettu yliopistoille.... intellektualismin avoin hyökkäys yliopistoinstituution perinteistä vapautta vastaan. Jälkimmäinen taas on aidon akateemisen työskentelyn välttämätön ehto, joten kyseessä on vähimmillään pilkanteko ja pahimmillaan koko henkisen vapauden perustuksien nakertaminen...Hälyttävää sen sijaan oli, että yliopiston rehtori reagoi heti voimallisesti kverulantin valitukseen turvattomuudestaan oppimistilanteessa."

    Tarinan surullisen elementti oli todellakin yliopiston johdon lähteminen mukaan tällaiseen vedätykseen luoda yliopistosta erilaiselta ajatelulta turvattu tila. Oikeampi reagointitapa olisi ollut ko. opiskelijalle vahava puhuttelu ja kehotus erota opinohjosta, jos ei koe sitä turvalliseksi! (Näinä aikoina tietenkin turha toive.)

    VastaaPoista
  9. "Keskeisiin dogmeihin kuuluu myös ajatus siitä, että sukupuoli on tahdon asia ja sen voi tarvittaessa vaihtaa. Terveen järjen mukaan tämä ei ole mahdollista ainakaan niin kauan kuin sukupuolielimiä ei ole siirretty.

    Sen sijaan, että hyväksyttäisiin yksinkertaisesti sukupuolten sisällä vallitsevat suuret erilaisuudet, uskotaan siiten, että ihminen voi syntyä väärään sukupuoleen, jonka korjaaminen sitten muka onnistuu leikkauksilla ja hormonihoidolla."

    Herää tosiaankin kysymys, että jos henkilö tuntee itsensä vaikkapa hirveksi, onko hän oikeutettu saamaan yhteiskunnan varoilla asennetut sarvet päähänsä vai ohjataanko hänet mieluiten johonkin psykiatriseen hoitoyksikköön, jossa hänen mielensä pyritään saamaan vastaamaan hänen ulkoista habitustaan. Ainakin laskun molemmista vaihtoehdoista maksavana kansalaisena toivoisin jälkimmäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "... jos henkilö tuntee itsensä vaikkapa hirveksi, ..."

      Ja entä ne kaikki hirvet, jotka tuntevat itsensä majaviksi ...

      Kyllä tässä edistyksellä työsarkaa riittää. Ja meillä maksamista.

      Poista
  10. Jyväskylän Yliopiostolehti Jylkkäri kertoi: https://www.jylkkari.fi/2019/02/professorin-ja-opiskelijan-sitkea-kadenvaanto-siirtyyko-tuokon-ja-puolimatkan-taistelu-eduskuntaan/#page:

    Vielä samana päivänä rehtori Keijo Hämäläinen julisti Twitterissä, että konkreettisiin toimenpiteisiin ryhdytään ja että opetuksen pitäisi perustua tieteeseen.

    Yliopisto sanoutui irti Puolimatkan mielipidekirjoituksista, mutta on ollut sen jälkeen hiljaa. Rehtori Hämäläinen vastasi Jylkkärin tiedusteluihin, että asiaa ei kommentoida ennen eduskuntavaaleja neutraaliuden takia: Puolimatka on kristillisdemokraattien ehdokas.

    Kaustin synnyttäjä oli Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kasvatustieteiden opiskelija Irina Tuokko.

    Rehtori Hämäläisen puoluekantaa en tiedä, mutta ainakaan se ei ollut esteenä hänen valintaansa Sitran hallitukseen toimikaudeksi 1.4.2020–31.12.2021 (Palkittu politiikan aikakauslehti, https://demokraatti.fi/sitralla-on-yha-vahvistuva-rooli-muutoksentekijana-juhlarahaston-hallitus-uudistuu).

    VastaaPoista
  11. ”opiskeleva poliittinen hurmahenki teki tikusta asiaa”

    Mainittu hurmahenki syntyy varmaankin hyvin monesta syystä:

     hurmahenki on ennen kaikkea superfriikki, joka syntyy varmastikin hyvin monesta syystä:
     superfriikilläkin on monta syytä ilmestyä tähän maailmaan:
     suottaapi olla, että paskaiskä antoi kovaa selkäsaunaa tyttöystävän nähden,
     mutta sekään ei riitä hyvin monestakin syystä:
     kun hurmahenkipojan terska alkoi aikanaan antamaan uusia signaaleja, eli erektion aiheuttamaa kiihkeyttä ja liukastusainetta ilmaiseksi, se johti uusiin tapahtumiin/syihin:
     naapuritäti saattoi nähdä salaa miten hurmahenkipoika masturboi pihassaan ja lähti juoruamaan. Jne.
     Näin superfriikki saattoi syntyä.

    Eikö Puolimatkan ja toisen friikin ole jo korkea aika ripotella tuhkaa päänsä päälle?

    VastaaPoista
  12. Caro Sven, non ho capito molto.... anche la traduzione e' pessima....

    VastaaPoista
  13. Puolimatkan kirja Ühiskondlik eksperiment lastega on julkaistu myös viroksi.

    VastaaPoista
  14. Itse olen miettinyt, että milloin tämä queer-idiologia vai miksi tätä uusmarxilaisuutta kutsuisi oikein alkoi. Jotenkin muistelen että 80-luvulla tälläistä ei näkynyt ja tuo ajattelumaailma alkoi pikkuhiljaa tulla tänne mm. amerikkalaisten tv-sarjojen välityksellä joskus 90-luvun aikana. Ehkä jotain oli nähtävillä vähän aiemminkin.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.