maanantai 19. huhtikuuta 2021

Stalin julisti vuonna 1937, että ensimmäisen kysymyksen oli aina oltava:

 

Onko se vihollisen käsi?

 

Muinaisina brežneviläisinä aikoina oli neuvostojen maassa ns. nollatoleranssi uskonnolliselle kirjallisuudelle. Sehän kilpaili selvästi samassa sarjassa virallisen ideologian kanssa. Niinpä uskovaisten oli tuettava rajan takana olevia kanssaveljiään salaisesti. Hengellisen kirjallisuuden lähettämisessä otettiin käyttöön klassiset salakuljettajien keinot.

Moinen toiminta rikkoi tietenkin lakia ja muistan, miten joku iltapäivälehtemme laati asiasta skuupin, jossa paljasti, että jokin täällä meillä Suomessa toimiva kuppikunta syyllistyi rikolliseen toimintaan. Naapurin ius positum nautti toimittajan silmissä ilmeisesti täydellistä kunnioitusta ja hän näköjään oli sangen ylpeä työstään lain ja oikeuden esitaistelijana.

Nyt raamattujen levittäminen ei enää ole edes Venäjän karikatyyrimäisen byrokratian mukaan rikos, vaikka itse kirja näyttää Suomen oikeuslaitoksen edustajien mukaan olevankin epäiltynä rikollisten näkemysten esittämisestä.

En tiedä, onko asiaa koskeva absurdi oikeusjuttu jo saatu päätökseen, mutta kaikesta päätellen on tai ainakin on ollut olemassa vaara kyseisen kirjan julistamisesta lainsuojattomaksi. Ainakin sen julkinen siteeraaminen saattaa olla rangaistavaa.

Tällaisen asian kohdalla tulee helposti tehneeksi päätöksiä jonkin yksittäisen toimihenkilön henkisestä tilasta, hänen todellisuudentajustaan ja jopa terveydentilastaan, mikä lieneekin luonnollista ja väistämätöntä. Asian kuittaaminen pelkäksi yksilötason tolkuttomuudeksi olisi kuitenkin kevytmielistä. Kyseessä on harvinaisen selvä merkki kulttuurin muutoksesta, jota tässä tapauksessa on syytä nimittää sen rappioksi, joka ilmenee totalitaarisuuteen pyrkivänä mentaliteettina.

Kristinusko, yhdessä antiikin rationaalisen perinnön kanssa kuuluu länsimaisen sivilisaation keskeisiin elementteihin. Pelkkä rationaalisuus ilman sen kanssa hedelmällisessä vuorovaikutuksessa toimivaa irrationaalisuutta ja mystiikkaa, olisi tuskin kyennyt kantamaan valkoisen miehen luomaa sivilisaatiota niille huipuille, joille se kohosi. Toinen ilman toista johtaa pysähtymiseen ja barbariaan, minkä voimme havaita käytännössä kaikista totaalisen uskonnollisista valtioista, mutta myös totaalisen uskonnottomista.

Kristinusko, ilmoitetuksi totuudeksi ymmärrettynä maailmanselityksenä menetti uskottavuutensa älymystön piirissä jo 1700-luvulla ja 1800-luvulla tämä koski jo porvaristoakin. Sen jälkeen kristillinen traditio on elänyt eräänlaista varjoelämää: toisaalta sen muotoja on yhteiskunnan sivistyneissä piireissä kunnioitettu ja vaalittu ja toisaalta sitä vastaan on vulgaaristi hyökätty vähemmän intelligenteissä piireissä.

Itse kirkko on pyrkinyt liehittelemään kilpailijoitaan maailmankatsomuksen alalla ja muuttunut synkretistisen ja sovinnaisen, laimennetun moralismin kaupittelijaksi, joka kiinnostaa vain sen omia palkannauttijoita.

Kehitys on, sukupolvien seuratessa toisiaan, ollut yhä nopeampaa. Suuret ikäluokat kasvoivat vielä sotien jälkeisen yhtenäiskulttuurin ilmapiirissä, mutta sen jälkeiset sukupolvet ovat olleet toinen toistaan vihamielisempiä niin kirkolle kun koko uskonnolle. Se aika ei ole kaukana, kun luterilaiseen kirkkoomme kuuluu alle puolet kansasta. 1950-luvulla luku lähenteli sataa prosenttia.

Euroopassa meillä on esimerkki maallisuuteen sitoutuneesta eli uskonnosta irtisanoutuneesta valtiosta: Ranska. Kun ranskalaisista yhä useampi samaan aikaan tunnustaa totalitaariseen uskonnollisuuteen pyrkivää islamia, on vaikeuksia tarjolla. Uskonnon ja rationaalisuuden välinen dialektiikka ei tässä tapauksessa pysty toimimaan, kun kyseeseen tuleva uskonto ei kuulu ranskalaiseen traditioon.

Meillä Suomessa tilanne näyttää olevan toistaiseksi se, ettei taistelevalla uskonnonvastaisuudella ole mitään vastavoimaa. Varsinainen uskonnon kieltäminen lainsäädännöllä ei ainakaan vielä ole tapetilla, mutta sen julkinen julistaminen on jo joutunut hyökkäyksen kohteeksi ja peräti valtion taholta.

Uutena ilmiönä voidaan todeta, että myös valppaat tutkivat journalistit ovat iskeneet silmänsä kristinuskoon ja yrityksiin sen julistamiseksi ja kenties peräti levittämiseksi. Uudessa Suomen Kuvalehdessä on sankaritoimittaja kirjoittanut jutun Alfa-TV:tä kustantavasta firmasta ja vihjaillut sen kanadalaisen rahoituksen olevan jollakin tavalla väärän asian palveluksessa.

Lehden kansikuvassa seisoo sinisellä pohjalla pieni risti, jonka taakse heittyy valtava dollarin kuva. Kas tässä tiivistettynä koko rikollinen kuvio: kristinuskon julistamisen takana on suuri ulkomainen rahoitus.

Vastaavaa juttua taannoin suunnitellusta Helsingin suurmoskeijasta en olekaan huomannut. Sen takanahan olivat arabien öljyrahat. Kuva puolikuusta ja sen rahoituskuvioista olisivat olleet varmaankin myös lukijalle mielenkiintoisia, mutta ehkäpä siinä oli kyseessä niin pyhä asia, ettei edes maallistunut toimittaja voinut käsitellä sitä ilman pieteettiä.

Alfa TV tunnetaan parhaista ajankohtaisohjelmista, joita Suomessa tällä hetkellä esitetään. Kyseessä ovat Arto Luukkasen, Tapani Ruokasen ja Sanna Ukkolan juontamat ohjelmat. Pieni TV-yhtiö on aivan hämmästyttävästi onnistunut tekemään suurimman osan siitä ohjelmistosta, jota älyllisesti aktiivinen kansalainen kehtaa katsoa.

Itse asiassa toimittaja ei kiistäkään ohjelmien tasoa. Sen sijaan tulee kyllä vahva epäilys siitä, että niiden perusviritys ei ole hyväksyttävä. Niissä ei suinkaan ole mitään uskonnollista julistusta -mikä muuten onkin toimittajan mielestä itse asiassa väärin- mutta ne eivät myöskään toistele sitä liki monoliittistä maailmankuvaa, jonka valmiiksi pureksittuja totuuksia veronmaksajien kustantama TV tukee.

Onkos tässä käynytkin niin, että vaihtoehtoista, vapaata televisio-ohjelmaa kustannetaan harhaanjohtavasti uskontoon viittaamalla? Rahat lienee saatu uskonnolliseen propagandaan ja sitten tuotetaankin yksinkertaisesti vain tasokasta asiaohjelmaa?

Saattaahan se olla, että tämä on niin väärin ja kuka tietää, lieneekö ihan laillistakaan. Mutta näinhän se on ollut maailman sivu: ei sitä pelkkää hyvää sanomaa kannata ihmisille tyrkyttää, mikäli haluaa, että he tosiaan tulisivat asiakkaiksi. YLE:n täytyy jo olla tämä huomannut, kun yhä useampi sulkee vastaanottimen, kun sen ajankohtaisohjelmat alkavat.

Aikoinaan moni maa sijoitti suuria summia propagandalähetyksiin. Niissä pyrittiin aina kätkemään se, että ne olivat propagandaa. Tai, aina ei edes pyritty ja menestys oli sitten sen mukaista.

BBC-jonka lähetyksiä meilläkin innokkaasti seurattiin vuosikymmenien ajan, ei ollut mikään pelkän propagandan tarjoilukanava. Se pyrki vaikuttamaan aivan erityisesti faktoilla -jättäen tietysti myös epämukavat faktat mainitsematta tai ainakin korkealle arvostamatta. Tärkeää oli, että ihmiset saatiin kuuntelemaan tarjoamalla sitä, mikä heitä kiinnosti.

Sama se taitaa olla nykyäänkin. Sivumennen sanoen, tyytymättömyys julkisen vallan mediapalveluihin on Euroopassa laaja ilmiö, kuten viime viikon Economist kertoo. Asia koskee niin Itä-Eurooppaa kuin Saksaa ja Hollantia. Nuoret radikaalit toimittajat keskittyvät saarnaamaan ihmisille gender-ideologiaa ja pervojen (queer) oikeuksia, joista yleisön valtaosa ei ole lainkaan kiinnostunut ja miksipä olisi.

Asia näyttää liittyvän toimittajien varsin vinoon poliittiseen jakautumaan, mikä ei koske vain Suomea. Tuntuu siltä, että olemme tilanteessa, jossa nuori toimittajapolvi ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään vanhempia sukupolvia ja keskittyy tuputtamaan omaa maailmankuvaansa myös TV:ssä, jonka äärestä nuoret ovat joka tapauksessa jo lähteneet ja tuskin takaisin palaavat.

Kun vanhemmat ikäluokat joka tapauksessa muodostavat yhä suuremman osan väestöstä, olisi kuitenkin kohtuullista palvella juuri niitä myös ajankohtaisohjelmissa.

Uskonnollisilla ohjelmilla on ja täytyy epäilemättä olla oma paikkansa myös julkisen palvelun kanavilla sellaisessa maassa, joka ei ole virallisesti ateistinen. Vähintä, mitä voi vaatia on, että sellaisia saa lähettää yksityisillä kanavilla.

Varsin hälyttävä oire hyökkäävästä totalitaarisesta ajattelusta on, kun pientä yksityistä kilpailijaa suurelle, veronmaksajien kustantamalle YLE:lle aletaan suurieleisesti vainota, olipa varsinaisena kohteena sitten uskonnollinen aines tai, kuten näyttää, poliittisesti vähemmän yksisilmäiset ohjelmat kuin ne, mitä valtion toimesta lähetetään.

44 kommenttia:

  1. Kristinuskon traditiolla varmasti on merkittävä rooli länsimaisen sivistyksen ja sitä tietä myös järjestäytyneen yhteiskunnan syntymisessä Eurooppaan. Sitä nyt haastaa islam, joka ei todellakaan traditionsa puolesta ole yhteensopiva eurooppalaisen kanssa. Vaikka islamin uskontoa onkin täällä harjoitettu pitkään, on unohdettu, miten Euroopassa on taistelu verisesti islamin aseellisia valloitusyrityksiä vastaan. Nyt ei taistella, vaan antaudutaan ehdoitta. Tätä ajavat innokkaimmin ne piirit, joille islamin dominassi olisi kaikkein tuhoisinta (vihreät naiset).

    Mitä tulee sitten uskontojen moraalikoodiin, joka ainoastaan mahdollistaisi sivistyneen yhteiskunnan ja barbarian välttämisen, niin en oikein ole samalla kannalla. Jos uskonnottomasta yhteiskunnasta käytetään esimerkkinä kommunistista ideologiaa harjoittavia tai harjoittaneita yhteiskuntia, niin eikö niissäkin ollut yhteiskunnan runkona uskonto? Sehän oli vain puettu ”tieteellisen marxismin” kaapuun. Ideologiaa ei oikeastaan voi erottaa uskonnosta.

    Itse olen vapaa-ajattelija, mutta en halua tulla leimatuksi ateistiksi, koska se on liian poissulkevaa. Uskontojen sisällöt (järjestelmät) vain ovat niin mielettömiä, ettei niihin pitäisi kenenkään omilla aivoillaan ajattelevan sortua. Ihmisellä on kuitenkin oma sisäinen tajuntansa, joka on yhteydessä koko universumiin. Ihminen ja hänen tajuntansa ei ole saari avaruuden tyhjyydessä, se on osa sitä.

    Jos kaikki uskonnot (myös islam) tyytyisi samaan rooliin yhteiskunnassa, kuin kristinusko, niin uskontojen traditiot olisivat pikantti lisä rationaaliseen yhteiskuntaan. Näin ei kuitenkaan ole. Kun uskonto tunkeutuu rationaalisen ajattelun tilalle, niin siitä muodostuu tuhoava voima. Tämä sama ilmiö myös ideologioissa, joista nyt on kehitetty uusia versioita, joilla ei ole mitään yhteyttä esimerkiksi biologiaan (sukupuoli on mielipidekysymys jne).

    Niitä uskontoja, kuten kristinusko, jotka tyytyvät osaansa osana traditiota, eivätkä yritä vaikuttaa ihmisten ajatteluun, moraalikoodiin tai lakeihin, voi pitää hyvinä perinteen säilyttäjinä. Kuten suomalaisilla on kansalliseeppoksensa Kalevala, joka hienosti palvelee suomalaisen kulttuurin juuria ja identiteettiämme, on samalla tavalla suhtauduttava kristinuskoon osana länsimaisen ihmisen identiteettiä. Mutta, mitä sanoo emeritusprofessori Venäjästä? Sehän on ollut lähinnä yhteiskunnallisen barbarian tilassa aina, huolimatta ortodoksisesta eli kristillisestä perinteestään?

    Alfa Tv on todella onnistunut mielenkiintoisten keskustelujen tuottajana uskonnollisesta omistuspohjastaan huolimatta. Sitä voi katsella pöyristymättä viherideologian kritiikittömästä tuputtamisesta, toisin, kuin verovaroin ylläpidetyillä kanavilla.

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa, Timo. Itse, vaikka kuulun vanhempaan sukupolveev, len totaalisesti kyllästynyt Ylen tarjontaan. Olen usein perheeni kanssa yllättänyt itseni katsomassa Alfa-TV:tä. Hämmästyttää myös se, että verorahoilla toimiva Yle ei yhtään tsekkaa, mikä sopii lähetettäväksi tautisena aikana. Silloin emme todellakaan kaipaa hallituksen korona-tiedotteita, ohjelmia taudeista, kuolemasta ja muista kauheuksista. Kaipaamme iloista, älyllisesti virittävää, korkeatasoista, kulttuuripitoista ohjelmaa. Yle on kansaa palveleva laitos, miksi se ei toteuta tehtäväänsä?

    VastaaPoista
  3. Nykysuomessa Kristitty tarkoittaa henkilöä joka on päättänyt luokitella itsensä Kristityksi ,muuta kriteeriötä ei ole. Kirkolla ei ole selvää kantaa Jumalan olemassa oloon eikä elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen.
    Näin ollen on nyky kirkon "kristillisyys" perinteisen uskontokritiikin tavoittamattomissa .Kuinka sellaista hörönlöröä voisi argumentein kritisoida mistä ei saa mitään otetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olisihan se hyvä jos syntyisi vanhoillis-luterilainen kirkko, joka aidosti sitoutuisi uskontunnustuksiin ja tunnuskirjoihin.

      Poista
    2. Sellainen kirkko on jo olemassa ja kasvaa hyvää vauhtia: Luther-säätiö!

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus.

    On eri asia elää järjestelmässä joka on jonkun silmäätekevän päätöksellä ateistinen kuin elää järjestelmässä jossa ateismia syötetään muun propagandan ohella.

    Media ei pyri kertomaan todellisuudesta vaan luo todellisuutta.

    On hyvä huomata että "propaganda" voi sinänsä olla myös "hyvää".

    Ongelma on tarkoitus, mitä ei kerrota, miksi kerrotaan tietyllä tavalla. Miksi asia värittyy? Miksi asiantuntija NN on aina äänessä kun asiaa X käsitellään?

    Ja raha - kuinka paljon se ohjaa mediaa?

    VastaaPoista
  5. Luterilainen papintytär Angela Merkel tiesi että kommunismissa piti Pääherraa palvella venäjäksi eikä saksalaisten omalla kielellä; Tarja Halosta hän piti tyhmänä joka ei tajua että suomalaistenkin pitäisi vaihtaa omalle kielelleen.

    VastaaPoista
  6. Merkelin ajattelun nojaa syviin inhimillisiin tunteisiin, joista Milan Kundera on kirjoittanut kommunistien tultua Moskovasta Prahaan julksiesti nöyryyttämään Dubcekia, mikä tuntui kansalaisista erittäin pahalta. Samoin Puolassa solidaarisuusliike syntyi sympatiasta eräitä pappeja kohtaan, Silloinhan Vatikaanissa oli puolalainen paavi. Suomen herrat kumartelivat rahaa Mauno Koiviston, oikeammmin 1200-luvulta perityvän Maunu Ladonlukon perässä.

    VastaaPoista
  7. Vuonna -76 tein uutisen Stefanus-lähetyksestä, joka oli kutsunut amerikkalaisen komminismivihankylväjän Richard Wurmbrandin puhumaan tilaisuudessa, joka järjestettiin rajakaupunki Lappeenrannassa samaan aikaan kun Helsingissä pidettiin YYA-sopimuksen vuosijuhlia.

    Uutistesktiin antoi inspiraation paikallisesta teknisestä korkeakoulusta valmistunut insinööri, joka opiskeluaikoinaan oli kyllästynyt propagandamateriaaliin jota Stefanus-lähetys kampukselle jatkuvalla syötöllä toimitti. Yhdessä kavereidensa kanssa hän kirjoitti propagandisteille vielä kymmenen kertaa propagandistisemman kirjeen, jonka hirvittävä parodia kuitenkin meni järjestössä läpi ja otettiin tosissaan.

    Kirjeensä lopuksi insinööri oli tiedustetellut, voisiko hän piilottaa Imatralta N-liittoon palaavien junien tavaravaunuihin uskonnollista materiaalia ja raamattuja. Tähän järjestö vastasi vihjaten siihen, että he ovat jo tuota kanavaa käyttäneetkin. -- Salakuljetuksen tunnustaminen oli minusta uutisen arvoinen asia. Juttuni sitten sisälsi myös ulkoministeriön kannan Wurmbrandiin. Soitellessani sinne sain sen käsityksen että he kyllä mieluusti halusivat olla tällaisista jutuista vähintäänkin hyvin informoituja.

    Tarjosin tekstiä ensin maakunnan ykköslehdelle, johon yleensä juttuja tein, mutta he kehottivat kääntymään Ilta-Sanomien puoleen. Sieltä todettiin, että juttu on heille liian hurja. Lopulta julkaisin sen paikallisessa työväenlehdessä, Saimaan Sanomissa, siinä, missä Kalevi Sorsakin oli aikoinaan toimittajan uraansa aloitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä muistuikin mieleeni yksi Ilta-Sanomien etusivun uutinen 1970-luvulta. Raamattuja tai muuta uskonnollista materiaalia lähetettiin Neuvostoliittoon jopa pulloposteina. Raamatun sivuja oli työnnetty pulloihin, jotka sitten heitettiin Imatralla Vuokseen, ja sitä pitkin ne kulkeutuivat Neuvostoliiton puolelle. Ja siellä joku sitten oli löytänyt ne vedestä ajelehtimasta.

      Poista
  8. Mitä tuohon varsinaiseen teemaan tulee -- kuinka siis oman suuren kulttuurimme, eurooppalaisen ajattelumme, alkukuvat ja kehitystiet ovat pitkän historian perspektiivissä päätyneet näihin nykyisiin asemointeihin -- niin yhä uudelleen nostaisin esiin yhden aivan perustavanlaatuisen vaikuttajan.

    Se on se, että "jumaluus" on omassa kulttuuripiirissämme ollut aina "ihmismuotoista". Kun jumaluus on ihmishahmoista, ei ole oikeastaan syytä kysyä onko se polyteismia, jollaiseksi kai antiikin jumalat olisi määriteltävä, vai monoteismin kolmiodraamaa, jollaiseksi kristillinen ajattelu olisi luonnehdittava.

    Ihmismuotoisuus on olennainen tajunnallinen pointti -- kun jumalaa rukoillaan valistamaan kasvonsa, se tarkoittaa suoraa yhteyttä ja samaistusta korkeampaan totuuteen. Vastakohtana ovat sitten nämä kuvakieltokulttuurit, joissa jumaluus omaa pelon ja tabun ominaisuudet, ja kaikki totuudellisuutta koskeva ajattelu on alusta alkaen amputoitua.

    Eurooppalainen uusi aika on kulkenut vahvan individualismin kantoaallolla. Koko se kartesiolainen järki, joka on oman tiedollisen ajattelumme alkujäsennys -- eriytyvän Subjektin ja Objektivoituvan todellisuuden vuoropuhelu, jota käydään empiristisen metodin keinoin -- on nimenomaan ihmismuotoisen jumalasuhteen ja individualismin vaikutusta.

    Ajattelupremissien syvätasolla ei siis ole mitään vastakohtaisuutta tai ristiriitaa "uskonnon" ja "tieteen" välillä. Ristiriita muodostuu vasta opillisten käsitteiden tasolla -- mutta kaikki opillisuus on vain pintaa, joka ei ratkaise mitään.

    Valitettavasti vain emme ole kovin hyviä näkemään näitä psyykenkuvioita kyllin syvälle. Nythän koko aurooppalais-länsimainen ajatteluperinne on rappeutumassa, ja taantumine n primaarinarsismin huomaan kuluttaa huipun henkisiltä kyvyiltämme. Opillisuus on jo muuttunut oppineisuuden osoittamiseksi, ja totuudellisuus typeräksi ismitunnustuksellisuudeksi.

    Ihmismuotoisuudesta ymmärrämme enää sen, että leima on lyötävä otsaan niin että se pysyy. Siinä on käsityksemme totuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kun jumalaa rukoillaan valistamaan kasvonsa, se tarkoittaa suoraa yhteyttä ja samaistusta korkeampaan totuuteen. Vastakohtana ovat sitten nämä kuvakieltokulttuurit, joissa jumaluus omaa pelon ja tabun ominaisuudet"

      En nyt menisi noin pitkälle: kyse on siitä kuinka transkendettiseksi ts tuonpuoleiseksi jumaluus hahmotetaan. Antiikin Kreikassa ja viikienkien aasa-jumalissa ne olivat enemmän ihmistenkaltaisia t antropomorfisia kun taas juutalaisuudessa ja kristinuskossa etäisyys oli suurempi ja kaikkein suurin islamissa. Sen kuvankielto liittyy nimenomaisesti siihen, että jumalaa ei haluttu kuvata ihmisenkaltaisessa.

      Jos nyt ajatellaan jumaluutta pitäisin uskottavampana tuollaista granskendettista oliota, joka ei ole ihmisenkaltainen. Vähän samaan tapaan kuin vieraan planeetan äly: kumpi on todennäköisempää, että sieltä tupsahtaisi englantia puhuva, valkoihoinen amerikkalaisenkaltainen vai jotain niin outoa, ettemme voisi sitä kunnolla edes ymmärtää.

      Poista
    2. J.B.Burylla oli hauska yksityiskohta 100 vuotta sitten kirjassaan Ajatuksen vapauden historia. Kuinka eurooppalaiset aikanaan matkasivat Amerikkaan ja papit sitten pitivät niitä intiaanien toteemipaaluja kerettiläisinä. Tällai suomalaisena itselle nousi kyllä mieleen ettei tuo ikoni palvonta juur eroa siitä.
      Mistä päädyin pohtimaan noita miesten kalentereita missä naiset keikistelee ilkosillaan jottei taida erota, muuten kuin rituaalisuorituksessa.
      Joku opus oli missä kerrottiin suomalaisista aikanaan siirtolaisina oliko nyt Kanadassa vai Amerikassa, mutta jäi mieleen että suomalaiset tulivat paikallisväestön kanssa paremmin toimeen kun suhde luontoon oli jokseenkin samanlainen. Osasivat työstää ja käyttää mitä oli tarjolla. Plus ei myö taideta kunnolla edes kelvata noihin historiallisesti merkittäviin kulttuuripiireihin. Jaksa oikein ymmärtää miksi sitä sinne edes tahtoisi.
      Voihan sitä ottaa vaikutteita ja ideoita, mutta kaikki ei kyllä sellaisenaan toimi Pohjantähden alla, joutunee soveltamaan.

      Poista
  9. "nuori toimittajapolvi ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään vanhempia sukupolvia"

    Luulenpa, että tuossa on asian ydin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki alkoi 60 luvulla. Teitittely loppui ja sitten tuli peruskoulu ja naispappeus.Ja televisio: ihmiset ei enää lukeneet kirjoja.

      Poista
    2. Voi sen kanssa katsoa jot suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan niin paljon naista että hänellä on mahdollisuus päästä papiksikin. Tai opiskella professoriksi yms. Kaikissa kulttuureissa kun ole edes teoreettisesti samaa mahdollisuutta.
      Tosin joskus pohdin että mieskin voisi tuumata että arvostaa naista niin paljon ettei tahdo sitoa toista avioliiton kautta itseensä. Riippunee tosin pariskunnasta miten tuommoisen ymmärtää. Omasta mielestä vain hauska vitsi.

      Poista
    3. Ja veikkaan osin et riippuu toimittajastakin välillä.
      Ihan jos lainsäädäntöä teoreettisesti vertaa tämän jutun perusteella omaamme, niin on tässä omassa positiivisia puolia hyvin paljon. Mutta ne pätenee vain Suomessa ja koskettanee vain suomalaisia, mikä taas globaalissa identiteetti politiikassa on ongelmallista.
      https://yle.fi/uutiset/3-6741644

      Poista
  10. Seppo Oikkonen, vaikutat olevan ylpeä siitä, että olit paljastamassa Raamattujen ja hengellisen kirjallisuuden piilokuljetusta N-liittoon. Sietäisit ennemmin hävetä. Wurmbrand kitui vuosikausia kommunistien vankiloissa ja totisesti tiesi millainen pahuuden ideologia kommunismi oli. Jotkut suomalaispoliitikoistakin muistaakseni kritisoivat julkisesti tuota piilokuljetusta, toivottavasti ovat ymmärtäneet edes jälkikäteen hävetä. Tietääkseni Raamattujen vientiä ei ollut kielletty N-liiton laeissakaan joten niiden nappaaminen rajalla rikkoi heidän omia lakejaan. Mutta valheelle ja rikoksillehan tuo systeemi muutenkin perustui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kauneus on kokonaan katsojan silmässä. Kunnian ja häpeän tunnot eivät sitä paitsi kuulu ajattelijan asennearsenaaliin, ne eivät palvele älyllistä rehellisyyttä eikä itsekritiikkiä. Älylliseen rehellisyyteen ei liioin kuulu se, että kuvitellaan "pahuuden" olevan jonkin tietyn ideologian ominaisuus. Ei ole. Pahuutta on aina harjoitettu pikemminkin hienojen ideologioiden nimissä, oikeassa olemisen tunnoissa ja ylevöitettyjen arvojen hurmaamina -- kuten nyt harjoitetaan "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" nimissä. Opit ja nimet eivät todellakaan takaa mitään.

      Poista
    2. Täysin samaa mieltä kuin Korhonen. Sääli nähdä, että muutoin varsin viisas Seppo O. osoittautui kommunistien agentiksi - tai vähintään ns hyödylliseksi idiootiksi.

      En myöskään erityisemmin arvosta sellaisia ajattelijoita, joiden mentaalivarustukseen eivät kuulu kunnia, häpeä - ja moraali. Ilman niitä ajattelu ja "älyllinen rehellisyys" ovat suorastaan ympäristölleen vaarallisia ominaisuuksia, partaveitiä psykopaatin kädessä.

      Vaikka sinänsä totta on, että pahuutta on aina harjoitettu pikemminkin hienojen ideologioiden nimissä, oikeassa olemisen tunnoissa ja ylevöitettyjen arvojen hurmaamina, tästä ei seuraa, että kaikki ideologia olisivat samanarvoisia tai että mikään ideologia ei ole mitä (arvonihilismi): kyllä esimerkiksi länsimainen liberalismi on tuottanut ihmisille suurempaa onnea kuin kommunismi tai kansallissosialismi.

      Poista
    3. ""Ihmismuotoisuudesta ymmärrämme enää sen, että leima on lyötävä otsaan niin että se pysyy. Siinä on käsityksemme totuudesta. ""

      Envoi sanoa, ettänimenomaan pitkään eläminen olisi jo turruttanut kaikenlaisiin leimoihin -- kyllä minä niihin turruin jo varsin nuorena. Eipäliene sellaista leimaa, jota minuun ei olisi lyöty.

      Mutta olen vain ajatushistorian harrastaja, eikä sellainen mielestäni onnistu minkään tunnustuksellisen ideologian sisältä. Seurustelen renessanssihumanistien, uskonpuhdistajien, suurten systeeminrakentajien, valistusfilosofien, Durkheimin, Freudin, Spenglerin, Wittgensteinin, McLuhanin, myös kaunikirjallisuude n klassikoiden ja elokuvan mestareiden kanssa, ja valitettavasti minulla ei ole oikein mitään "kotia" eikä kantaaesimerkiksi mihinkään noista ismeistä joista tämän blogin kommenteissa kannetaan suurta huolta.

      Enkä tosiaankaan tunne vetoa esimerkiksi kunniakulttuureihin, jollaisen korkea edustaja langetti Salman Rushdielle fatwan, enkä myöskään koe omakseni häpeäntuntoja, joista Rushdie myös kirjoitti kirjan. Minulle "Saatanalliset säkeet" eivät ole "kuolemaan joutavan keskinkertaisen kirjailijan tekele", vaan mitä nautittavinta kielellistä ilotulitusta.

      Poista
    4. Jokseenkin Sepon kannalla. Tieteen näkökaannalta sellaista sanaa mikä olisi pyhä olekkaan.
      Ja teollistuneessa yhteiskunnassa niin ei voi ollakkaan, mutta valitettavasti tiedekkään voi poistaa niitä luontaisia ns. primitiivisiä tunnepuolen juttuja mitkä kehittyneet aikojen saatossa. Tyyliin nationalismin kasvu on luontaista mutta mistä se johtuu ja miksi se on osin ongelmallista nykytilanteessa? (Tyyliin kun se on luontainen niin miksi se on ongelmallinen? Sitä voi (ei tietenkään koske kaikkia ja jos niin, niin se on onni, mutta jos koskettaa niin voi huomata ajattelussaan välillä ristiriitoja).
      Ja osa käyttää sanoja väärin, mikä vääristää osin alkuperäistä merkitystä. Joko loukkausmerkityksessä tai sitten median kautta väritettynä, kuinka pomo on vaikka narsisti tms. Kun sitten ihmiset päätyvät tekemään omia johtopäätelmiä. Tässä mielessä taas teoriassa olla päästy teoriassa siitä kirkonhallinon alta kun joku on äpärä tai tappanut itsensä eikä häntä voinut haudata pyhään maahan (minne sitten ja miksei? Ja äpäränkin kohdalla hänkin ollut aikanaan syytön syntymäänsä.)
      Toisekseen ihmisille sattuu ikäviä asioita ilman että sanoo tai tekee yhtään mitään ihan sama mihin sosioekonomiseen osaan kuuluu, tai mitä ideologiaa kannattaa, koska maailma nyt vain on sellainen.

      Poista
    5. "Tieteen näkökaannalta sellaista sanaa mikä olisi pyhä olekkaan."

      Näin tietenkin on jos tiede ymmärretään ainoksia tiedon tai ymmärryksen tavoittamisen tavaksi, mitä nimittäisin skientismiksi l tiedeuskonnoksi. Vaikka itse kunnioitan tiedettä, en sulje pois muitakaan ymmärryksen tasoja. 

      Poista
    6. Kun kieli on sosiaalinen konstruktio, ei kenenkään omistuksessa, välttämätön ihmisten kommunikaation kannalta, yhteisöt eivät toimi ilman sitä.
      Kun taas uskonnot yleensä pohjaa osin jollekkin yhdelle kirjalle. Teoriassa siinä ole niin vikaa, mutta ongelma on sitten osin siinä kuka tulkkaa ja miten ja miten taas seuraava sukupolvi ymmärtää ne edellisen päätökset. Kun he eivät ole olleet siinä tilanteessa mukana. Ymmärtääkö realistisesti että maailma missä elää nykyhetkellä ei ole se minkä kirja on värittänyt. Mutta se nyt yleensä koskee fundamentalisteja, sama se vaikka uskoisi hottentottiin kunhan ole haitaksi muille.
      Toisekseen yhteiskunnassa kaikki eivät voi sitä tiedettä opiskella tai tehdä joko ole älykkyyttä tai sitten aikaa jne. vaan osa tekee sitä kun taas osa keskittyy mahdollisiin toisiin töihin. Yhteistyönä. Monen monta vempainta ynnä muuta omassakin kodissa löytyy eikä mitään ymmärrystä miten ne toimii. Nappia painamalla, mutta se sisältö miten se toimii? Jne.
      Kai sitä voisi kuvailla sellaiseksi sähkö tulee seinästä ymmärrykseksi. Tosin sen kyllä ymmärrän, mutta elektroniikan kanssa meinaa tulla itku.

      Poista
    7. Korjaan siis puhuttu kieli ei voi olla kenekään omaisuuta.

      Poista
  11. Vähän lipsahti takalaittomaksi niin en halunnut tänne spämmätä:

    http://lahjattomuustutkimuslaitos.blogspot.com/2021/04/kristinuskon-ideologistuminen.html

    VastaaPoista
  12. Alfa teeveen toimittaja vietiin putkaan eilisessä miekkarissa. Olivatkohan asialla samat poliisit, jotka potkivat Suomen lippua, joka tipahti toiselta putkaan pantavalta.

    Tähän on tultu. Poliisit ja valtamedia, ettekö te edes häpeä!

    VastaaPoista
  13. Lähettäähän Yle kuitenkin niillä verorahoilla ainakin toistaiseksi myös hengellistä sisältöä: aamu- ja iltahartaudet, jumalanpalvelukset, Horisontin ym.

    Ymmärrän, että ns. julkisesta palvelusta oli kyse, mutta se "suuri laatulehti" kyllä verrattomasti enemmän ottaa päähän. Kulttuuriosastossa ei enää juuri muuta kuin sitä kaikenvoittavaa (triumphans) "naisnäkökulmaa" (anteeksi!) ; vrt. esim.. maanantain 19.4.2021 lehti! Sivua kääntämällä siitä kyllä selviää kuten urheilustakin, mutta mitä ihmettä tässä enää tilaisi, kun paperilehteä kuitenkin tekisi mieli lukea.

    VastaaPoista
  14. Varsin hyvä ja tarpeellinen kirjoitus. Kiitos siitä, Timo! Vuonna 2014 liityin kirkkoon (ja kuten myöhemmin ilmeni) suunnilleen samaan aikaan kuin eräs Pentti Linkola. Viime vuonna luin Teemu Keskisarjan piristävän blogikirjoituksen, jossa hänkin ilmoitti liittyneensä ev.lut.kirkkoon. Perustelut olivat suunnilleen samat kuin minulla ja Linkolalle. Vastavirtaan, vastavirtaan..:
    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ilmari/181326-liityin-kirkkoon/

    T."ekumeeninen körttiläinen"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkola aloitteli ajattelijan uraansa pasifistina. Pieni pamflettivihkonen "Isänmaan ja ihmisen puolesta" oli 60-luvun nuorisovallankumouksellisten evankeliumi.

      Olen ajatellut niin, että hänen kirjoittamisensa motiivit olivat pohjimmiltaan irtioton ja autonomian motiiveja -- kirjallisuus on ainoita taiteenlajeja joissa tekijä saa "vapaasti" keskittyä itseensä. Ja katsoessani Linkolan tuotantoa, olen näkevinäni, miten johdonmukaista tuo autonomian tavoittelu on ollut.

      Todellakin, "Johdatus 1990-luvun ajatteluun" -teoksen loppupuolella on yksi (1) kohta, jossa Linkola muuttuu pessimististä optimistiksi. Hän kertoo, miten kirkossa rikoiltiin: "Herra, anna meidän vielä kerran aloittaa kaikki uudelleen alusta."

      Tuollainen "puhtaan pöydän idea" oli liberalismin perustajienkin pohjimmainen motiivi. Ja liberalismin aatteelliset rasitteet, kuten se että "vapauden" tavoittelu toteutuu historiattomuuden ehdoilla, eivät koskaan ole mihinkään hävinneet. Tämän päivän talousliberalistit saavat toteuttaa historiattomuuden sallimaa "rahan kaikkivoipaisuuskuvitelmaa" todellakin "capaasti", kun talousajattelumme noituu ymmärryksen numeerisella näennäiseksaktiudellaan eikä ajattelun uskonnollista peruslaatua tunnisteta.

      Meille 60-70-luvun taitteessa ydinaseiden vastaisessa russellilais-einsteinilaisessa rauhanliikkeessä toimineille -- jotka esimerkiksi niin sanotussa "aseistakieltäytyjien yllytysjutussa" tuomittiin Suomen lakiin suoraan natsi-Saksasta kopioitujen pykälien perusteella raastruvassa ehdottomiin vankeusrangaistuksiin -- Linkola myöhemmän elämänvaiheet eivät näyttäydy niin ihanteellisina kuin mitä ne "vihreän" ekofasismin kannattajille näyttäytyvät.

      Emmekä myöskään osaa nähdä mitään hienoa siinä, että kansankikkomme piispat -- joista yllättäen on nyt tullut sivareita, vain viisikymmentä vuotta ajastaan jäljessä -- nyt veljeilevät imaamien kanssa ikään kuin kollegiaalisesti -- kuin nämä uskonnolliset johtajat rintaman eri puolilta tunnistaisivat toisensa aseveljinä, vähän samaan tapaan kuin antautuneet natsiupseerit jakoivat amerikkalaissotilaille aseitaan ja mitaleitaan sotamuistoiksi. Kollegiaalisesti.

      Linkolasta ei missään vaiheessa tullut ääriliberalisti. Hänessä oli tavallan se jo alusta alkaen.

      Poista
    2. Minä liityin kirkkoon jo 70-luvulla. Silloin kyllä erosinkin. Käytäntö ja traditio puoltavat.

      Poista
    3. Monta tärkeää huomiota tässä kommentissa.

      Kiitos.

      Poista
    4. Oikkosen jankkaus "natsiupseereista" on kyllä kuin neula olisi juuttunut levyyn. Näköjään hän ei ymmärrä sotilasorganisaatioista yhtään mitään. Tosiasia kun kuitenkin oli, että "natsiupseereilla" oli paljon enemmän yhteistä vaikkapa Pattonin kanssa kuin seppo-oikkosten. Molemmat olivat antikommunisteja. Molemmille aseistakieltytyjät olivat pohjasakkaa. Jne.

      Poista
    5. Kröhömm, tuota noin. Jankkasin niistä piispoista, jotka siis ovat aseistakieltäytyjiä, ja veljeilevät täysin eriperusteista teologiaa -- itse asiassa teokratiaa -- edustavien imaamien kanssa kuin aseveljet ainakin.

      Patton olisi todellakin halunnut jatkaa hyökkäystä ja tuhota myös kommunistit. Siinä suhteessahan esimerkiksi George C Scottin roolityö Pattonina oli Oscarinsa ansainnut. Näyttelijä ei itse vain tainnut oikein arvostaa elokuvansa sanomaa, mutta toki monet vähemmän lahjakkaat sitä arvostavat.

      Itseleni ajatus siitä että Pugwashin perustaneet tiedemiehet olisivat jonkinlaista "pohjasakkaa" on, hmmm, hieman vieras.

      Poista
    6. "veljeilevät imaamien kanssa ikään kuin kollegiaalisesti -- kuin nämä uskonnolliset johtajat rintaman eri puolilta tunnistaisivat toisensa aseveljinä"

      Voisiko tuossa nähdä aidon ja hyväksyttävän pyrkimyksen löytää yhdistäviä tekijöitä eri uskonnoissa ääri-islamisteja vastaan. Kyllä noissa abrahamilaisissa uskoissa on samojakin tekijöitä.

      Poista
    7. Niin sanottu ekumenia ei toimi kokonaan eriperusteisten ja sosiodynaamisesti eri suunnista vahvistusta hakevien ajatteluperinteiden välillä.

      Älyllinen itsepetos toki houkuttaa. Esimerkiksi omalle eurooppalaisen uuden ajan ajattelulle ominainen "yleiskatsauksellisuus" (Wittgenstein) voi toteutua liian yleistävien yleiskäsitteiden kautta, jolloin syntyy illuusio "asioiden kuulumisesta yhteen" tai "yhteisymmärryksestä". Pahin tapa jolla me olemme nyt noituneet oman ymmärryksemme ovat "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" joiden ihmiskuva esittää jonkinlaista ylihistoriallista, ylikulttuurista, ylikansallista ja yliyhteisöllistä yliyksilöä, eli, suoraan sanoen, jonkinlaista yli-ihmistä.

      Eikä ole sattumaa, että tällaisia ideologioita ajetaan nollatoleransseja vaatimalla ja absoluuttisten arvojen antamilla keinovaltuuksilla. -- Tästä tulee muodostumaan malliesimerkki siitä, että totalitarismiin voidaan todellakin ajautua ihan minkä tahansa ideologian nimissä.

      Toinen tapa, jolla näennäinen yhteisyys voidaan saavuttaa on historian poispyyhkiminen. Näin ajatusten kehittyminen ja muuntuminen jää kokonaan pois kuvasta, eikä varsinkaan kulttuurisia "alkukuvia" (Spengler) tai alkuvoimia (Durkheim) pystytä hahmottamaan. -- Juuri tästä on kyse siinä, ettei esimerkiksi moraalin laatutekijöitä, eli kehitysprosessia sosiaalisesti sitovasta normimoraalista yksilöllistä eriytymistä ja autonomiaa tavoittelevaan omantunnonetiikkaan tuoda realiteettina tarpeeksi painokkaasti esille.

      Noista nyt toki juttua löytyy, jos joku haluaa itseään valistaa. Kovin yleistähän tämä itsensä kehittäminen ei enää nykyään ole, kun sekä kyvyt että halut taitavat uusilta sukupolvilta puuttua. Ja sitä paitsihan mikään psykoanalyysiin perustuva itseymmärrys ei ihan nuorena voikaan onnistua.

      Poista
    8. "ekumenia ei toimi kokonaan eriperusteisten ja sosiodynaamisesti eri suunnista vahvistusta hakevien ajatteluperinteiden välillä."

      Kuten sanoin, ajatteluperinteen pohja abrahamilaisissa uskonnoissa (juutalaiset, kristityt,muslimit) ovat pitkälti samat. Kyse on vain ajasta: muslimit elävät 1500-luvulla, lue esim Grimbergistä, minkälaisia euroopan kristityt olivat silloin. Pannaan kolmesataa vuotta lisää ja mieluiten rappeuttavaa valtaa, niin sama seuraa -niinkuin on menesti seurannut islamilaisessa maailmassa, lue Tuhatta ja yötä yötä 900-luvun abbasidikalifien Bagdadista, lempi leiskui, viini virtasi ja luutut soi - kaikkea, mitä salafistit vastustavat! 

      Poista
    9. Juutalaisuudessa ja islamissa on esiintynyt varhainen kuvakielto, eurooppalainen kristillinen perinne palautuu enemmän Kreikkaan kuin juutalaisuuteen.

      Kiitokset lukusuosituksista. Olen kyllä Grimbergini ahminut, ja elänyt öitä Seherazaden kanssa. Nyt nuo upeat kultakirjaillut nahkaselät koristavat kulmakapakan ylähyllyä.

      Täytyy ehkä kirjoittaa tuosta kultaisen vasikan ja kuvakiellon ongelmasta. Tärkeiden aistiemme työnjako palautuu primitiivisten alkulaumojen valintoihin, ja kulttuurikognitiiviset perusratkaisut juontuvat ihan sieltä saakka.

      Poista
  15. Minä käsitin SK:n jutun väittävän, että uskonsiskoilta ja -veljiltä lähetystyöhön kerätyllä rahalla tehdään maallisia käsittelevää ohjelmaa, mikä ei ehkä täytä kolehdin tarkoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alfan pitäisi avata kolehti myös "siviileille". Voisinpa tuohon haaviin hieman panna aivan vain ao. kanavan ajankohtaisohjelmien vuoksi.

      Mediatarjonnan monipuolisuus on tärkeä juttu.

      Poista
    2. Sen vahtiminen lienee hänen kutsumuksensa, mutta mitä se mediayleisölle kuuluu?

      Poista
  16. Kirkko ompi linnamme. Mitä sitä kivittämään. Varusväkeen liittymään vain, mutta samalla pitäen mielessä viidennen kolonnan uhka. Mitä hyötyä on olla yksittäinen Hoxhan bunkkeri, toinen takavasemmalta. Hajautettu puolustus tässä ei toimi, ei siitä synny emergenssiä, ei koheesiota, joita tässä nyt eniten kaivataan. Bunkkereita vain vallataan, ja ne alkavat tulittaa toisiaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.