torstai 17. kesäkuuta 2021

Eilisen nykyisyyttä

 

Ajankohtaista

 

Santeri Alkio, Aikamme kuvia I ja II. WSOY 1925, 249 s. (Kootut teokset III).

 

Santeri Alkio oli aina kiinnostunut ajankohtaisista asioista, sellaisista, jotka liittyivät aikakauden muutokseen. Nehän minuakin yleensä kiinnostavat ja siksi on tullut luettua paljon näitä hänenkin tekstejään.

Ajankohtaisuus on tietenkin suhteellista. Ainakin yksi tämän kirjan kertomuksista mainitaan kirjoitetuksi vuonna 1890, joten suurin ajankohtaisuus oli siltäkin ehkä jo mennyt koottujen teosten ilmestyessä vuonna 1925.

Paljonhan oli tuossa ajassa ehtinyt muuttua. Oli ollut Suomen itsenäistymistä ja kapinaakin, Amerikan-muuttokaan ei 1920-luvulla enää vetänyt. Myös tekniikan ihmeitä puhelimista autoihin alkoi jo riittää joka kylälle. Elintasosta ei kukaan ollut kuullut vielä puhuttavan, mutta jotakin sellaista kyllä oli jo 1920-luvulla tunnettavissa.

Joka tapauksessa kirjan ajankohtaisuus ei liittynyt 1920-luvun uuteen tilanteeseen, vaan 1800-luvun lopun nousukauteen, jolloin niittokoneet ja meijerit olivat uusinta uutta ja kaiken maailman yhdistykset houkuttelivat talonpoikia mukaansa. Kyllä pysähtyneisyyden aika oli jo silloin ohi ja Alkio näyttää selvästi tajunneen, ettei kyse ollut muodeista, vaan syvemmästä muutoksesta.

Pari kertomusta on omistettu viinapirulle ja etenkin sille ilmiölle, että raittiusmiehet tuppasivat eroamaan yhdistyksistään. Tuon ajan yletön käräjäin käynti jonninjoutavista asioista saa myös oman kuvauksensa.

Kiinnostavinta on kuitenkin kuvaus herrojen ja kansan suhteen hiljaisesta muuttumisesta. Kun pari vuotta oppikoulua käynyt asemapäällikköharjoittelija kiusaa ylenkatsomiaan talonpoikia, hän alkaakin yllättäen saada terävää palautetta. Kun pastori ryhtyy käyttämään mielivaltaa valitessaan rippilapsistaan niitä, jotka pääsevät ehtoolliselle, hän kohtaa itsetietoisen vastuksen ja häntä uhataan kantelulla.

Kansan itsetietoisuus virkamiesten rinnalla on selvästi kasvanut. Osoittautuu, ettei pastori enää olekaan se auktoriteetti, jonka varassa kansan sivistäminen on. Hankala rippilapsi ei edes tarvitse papilta lukemisen opetusta, vaan on käynyt jo kansakoulun ja osaa lukea kuin vettä valaen.

Kansakoulu kyllä hieman harmittaakin pastoria, yleisesti kun tiedetään, ettei siellä uskon asioita opiskella. Itse asiassa vanhoillinen papisto halusikin tuolloin korvata kansakoulut kirkollisella kiertokoululla, joka olisi myös talonpojille tullut paljon halvemmaksi. Eipä ihme, että vanhoilliset talonpojat tuota ideaa myös kannattivat.

Kirkkoherralla on taas sellainen ongelma, että erinomainen työmies, renki, joka on pannut pappilan maat tuottamaan, pyytää lupaa lähteä Amerikkaan.

Tuostakos pappilan tytär menee rengille saarnaamaan, mitä te nyt sellaisia haudotte, kun isä maksaa teille vielä hyvää palkkaakin.

Kirkkoherra ymmärtää asian paremmin ja pyytää tytärtään laskemaan, paljonko tuo palkka on per päivä. Kun se on kaksisataa markkaa, tulee tulokseksi, että päiväpalkka on alle kahdeksan penniä.

Sen voi sitten suhteuttaa siihen, miten pappilan pikkupoika taas kerran pyytää isältään kymmenpennistä, että voisi mennä leipomoon ostamaan vehnäpullan.

Rengillä on kuitenkin kuusilapsinen perhe, jonka lapset eivät syystä tai toisesta kykene itseään elättämään, joten taloudellinen ahdinko on tosiasia, eikä kirkkoherra pane esteitä muutolle. Palkkaa voisi lisätä vielä satasella, mutta eipä sekään asiaa ratkaisisi.

Tuon ajan palkollisten asemaahan pidettiin samanlaisena kuin alaikäisten perheenjäsenten. Olennaista oli päivittäin saatava ruoka ja asunto ja sen lisäksi tuli vaatekerta, esimerkiksi hurstihousut ja sarkapusero. Rahaa tuli sen verran, että sen saattoi hyvin tuhlata syksyn vapaaviikolla.

Tosiasia oli, että Suomessa oli merkittävää liikaväestöä. Suuren väestönkasvun takia se oli jäänyt vaille maata tai ainakin omaa tilaa, vaikka asiaa olikin koetettu auttaa torppia perustamalla. Tilanne oli hyvin samanlainen muissakin kehittyvissä maissa ja paineet hankkia siirtomaita selittyivät osin tästä asiasta, josta ne saivat nimityksensäkin. Elintilaa tarvittiin.

Kun ei omia siirtomaita ollut, mentiin Amerikkaan. Venäjän Amerikka ja Kaukoitäkin houkuttelivat yritteliäimpiä, mutta niiden merkitys jäi määrällisesti pieneksi. Lopullisestihan maattoman väestön kysymyksen ratkaisi meilläkin talouden ja yhteiskunnan muutos.  

Aluksi työtä tarjosi teollisuus ja sitten palvelut. Nykyäänhän siitä on taas pulaa. Ehkäpä jo piankin automaatit hoitavat työnteon kokonaan, kuten muistan jo 1960-luvulla visioidun. Ihmisen asema tässä yhteiskunnassa taitaa silloin käydä problemaattiseksi, kuten se itse asiassa oli jo Alkionkin aikana. Olemmeko kaikki silloin täällä liikaa?

Tämän kirjan ajankohtaisessa yhteiskunnassa vallitsi vielä jäykkä säätyvalta, joka tosin oli murtumassa, mutta osoitti siitä vasta pieniä merkkejä. Koulutusta hankkineet kansalaiset, jotka pystyivät elättämään itsensä omalla maallaan ja omalla työllään, olivat yhä vahvemmassa asemassa, mutta ylijäämäväestön laita oli huonommin.

On sanottu, että Suomi oli puolitoista vuosisataa sitten elinkeinorakenteeltaan tyypillinen kehitysmaa. Tässä voisi myös käyttää termiä takapajuinen maa, sillä pääelinkeinon eli maanviljelyn tuottavuus oli jo luonnonoloista johtuen heikko. Niinpä Suomi oli myös matalapalkkamaa, jonka miehet olivat kysyttyjä esimerkiksi merimiehinä. Epämukava ja vaarallinen työ tehtiin halvalla.

Mutta onhan tässä jo sen jälkeen kehitytty. Sitä ei selitä esimerkiksi kehitysapu eikä myöskään toisten maiden riisto. Suu pantiin säkkiä myöten ja eteenpäin pyrittiin, kun oli pakko. Koulutus oli kaiken kehityksen alku ja juuri.

Yhteiskunnan muuttuessa väheni sitten myös väestönkasvu ja kysymys elintasosta tuli edes jotenkin mielekkääksi myös kansan syvistä riveistä puhuessa. Itse asiassa vehnäpulla alkaa meillä ollakin jo niin sanoakseni jokapäiväistä leipää. On hyvä muistaa, ettei siitä kauan ole, kun se oli ylellisyyttä.

 

30 kommenttia:

  1. "Ehkäpä jo piankin automaatit hoitavat työnteon kokonaan, kuten muistan jo 1960-luvulla visioidun. Ihmisen asema tässä yhteiskunnassa taitaa silloin käydä problemaattiseksi, kuten se itse asiassa oli jo Alkionkin aikana. Olemmeko kaikki silloin täällä liikaa?"

    Itse asiassa tuota ovat viisaat pohtineet. Asiaan liittyy vielä se pirullisuus, että jos nuo automaatit tekevät halpaa tavaraa, kenellä on rahaa niiden ostamiseen, jos ne samat automaatit ovat tehneet lähes kaikki työttömiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaus: kansalaispalkka ja työn jakaminen.

      Poista
    2. Mistä rahat kansalaispalkkaan, jos tuottavuuden nousu siirtyy kilpailun avulla hintoihin. Miten jaat työn, jos automaatit sen tekevät.

      Poista
    3. Jospa automaatit tekevät myös sen rahan ja jakavat työt...

      Poista
    4. Kansalaispalkka on täysi vedätys johon on vaarallista uskoa ja luottaa.

      Toki jokin osa puolueista saattaa ainakin hieman uskoa siihen, mutta ajatuksena se on täysin kuolleena syntynyt.

      Se voi tomia hetken, mutta puhkeaa niin kuin kaikki talouden kuplat puhkeavat.

      MMT - moderni rahoitusteoria on ehkä yksi mahdollinen käännös - pitää sisällään monia eri versioita.

      Yksi niistä on Warren Moslerin esittämä jossa yksi keino lisätä valuuttaa kulutukseen on alentaa tarvittaessa veroja.

      Jo pelkästään tämä idea on mahdoton täällä meillä.

      Verojen on noustava, koska veroilla ja velanotolla rahoitettavien toimintojen määrän ja hinnan on noustava.

      Mikään yleisesti hyväksytty talousteoria ei mahdollista varallisuuden kasvattamista ilman verotusta tai verotuksen muutosta.

      Varakkailla henkilöillä on mahdollisuuksia neuvotella veronsa tai muuttaa ne muuhun muotoon esimerkiksi velkaantumalla.

      On hyvä huomata että meillä on mahdollista osittain päästä maksamasta veroja muuttamalla ulkomaille ja täyttämällä siihen liittyvät ehdot.

      Esimerkiksi USAssa tämä ei ratkaise asiaa, koska IRS-vero"viraston" asiakkuus säilyy ja sen välttely on hyvin vaikeaa, ehkä mahdotonta.


      On toisaalta turhaa odottaa minkään nykyisen menetelmän luovan asiaan ratkaisua.

      MMT on harha, erilaiset "kryptovaluutat" (nimestä tai teknologiasta jne riippumatta), metallikannat tai mikään muukaan oleva tai tuleva innovaatio ei korjaa järjestelmän ongelmia.

      Ikuinen talouskasvu sinällään on täysi mahdottomuus.

      Yhtälö "luonnonvaroiltaan rajalliselta planeetalta otetaan irti rajoittamaton voitto" ei vain toimi.



      Poista
    5. Kansalaispalkka on ilmeisen hyvä idea, koska Antti K. sitä noin kovasti vastustaa...

      Poista
    6. En pitäisi kansalaispalkkaa mahdottomana, jos se nähdään vain mahdollisimman pienillä tdansaktiokustannuksilla toimivana sosiaalitukena/työttömyyskorvauksena: kun maksetaan jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle tutkimatta, mielellään automaation avulla ilman ihmistyötä minimitoimentulon mahdollistama perustulo, se kannustaa hakeutumaan töihin lisätulojen hankkimiseksi ja poistaa nykyjärjestelmän suurehkot hallinnointikustannukset. Kun nykyään ei kenenkään kuitenkaan voida sallia kuolevan nälkään nuo hallinnointikustannukset ovat turhia.

      "Yhtälö "luonnonvaroiltaan rajalliselta planeetalta otetaan irti rajoittamaton voitto" ei vain toimi."

      Tuosta olen täysin samaa mieltä, tuo yhtälö on normitaloustieteen, joka painottaa jatkuvaa kasvua, achilleen kantapää.

      Poista
    7. Kansalaispalkasta...

      Vain omalle kohdalleni ajatellen kannatan kansalaispalkkaa.

      Mutta...

      Meikäläisessä kulttuurissa muutokset ovat hyvin vaikeita ja töiden uudelleen järjestely on hyvin vaikeaa vaikka esimerkiksi palkkouhin tai muihin keskeisiin työehtoihin ei puututtaisi.

      On todennäköistä että kansalaispalkka lisäisi eri muodoissa hallinnon määrää ja sen kuluja.

      Osa kuluista - ehkä isokin - olisi vaikeasti hallittavia ulkoa ostettuja teknologioihin liittyviä kustannuksia.

      Kaikesta vähästäkin joudutaan maksamaan koska maksaja on lopulta "valtio".

      Monien kustannusten osalta ollaan jo nyt täysin kansainvälisten ICT-jättien armoilla.

      Kansalaispalkan toteuttaminen, valvominen ja valvomisen valvominen lisäisi valtavasti tallennettavan datan määrää.

      Tallennustila ei ole halpaa toteutettiin se miten tahansa.

      +

      Entä sitten rahoitusjärjestelmä?

      Om hyvä huomata, että finanssiteollisuus on hyvin eri asia Euroopassa ja USAssa.

      Normaalissa tilanteessa noin 3 - 5 % liikkeelle lasketusta valuutasta on keskuspankkijärjestelmän liikkeelle laskemaa "käteistä" - iso on osa digitaalisessa muodossa.

      Vain murto-osa on seteleitä ja kolikoita.

      Suurin osa kierrossa olevasta valuutasta on normaalitilanteessa liikepankkien luomia lainoja.

      Lopulta kansalaispalkka vähitellen mutta melko nopeasti poistaisi osan yksityisten tavallisten liikepankkien toiminnasta.

      On mahdollista että lopulta päädyttäisiin tosiasialliseen orjatyöhön jossa "yhteiskunta" luo valuuttaa ja jakaa sen siten kuin haluaa tai on pakotettu sen jakamaan.

      Järjestelmä muistuttaa häiritsevän paljon neukkulan järjestelmää Gosbankkeineen ja muine näennäisesti Marxilaisine ideoineen.

      +

      Jos pystyy hankkimaan kannuksia ja "pätevyyttä", tässä on todellinen mahdollisuus.

      Tulevaisuudessa on halutessaan mahdollista päästä paljon isompiin kuvioihin kuin vain kyttäämään mummujen marjapuskia ja isäntien sikojen puolikkaita.

      Lopulta kansalaispalkka ei ratkaise mitään ongelmia.

      Kilpailukyky ei parane oikeasti - toki tilastoilla on mahdollista väittää vaikka mitä.

      Korporatismin voima olisi erittäin suuri kansalaispalkkaan perustuvassa järjestelmässä.

      Todellista tasa-arvoa ei saavuteta edes sen avulla, koska erot yksilöiden väliset erot ovat liian suuret.

      Rikkaiden verottaminen hengiltä tai ajaminen pois maasta on näennäisratkaisu.

      Poliittiset ideologiat eivät ole ratkaisu.


      Poista
  2. "pääelinkeinon eli maanviljelyn tuottavuus oli jo luonnonoloista johtuen heikko."

    Eikö siinä kuitenkin tapahtunut jonkinasteinen nousu 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, joskin maattoman väen kasvu söi tuon nousun. Vasta karjatalouden, metsätalouden ja teollisuuden kasvu taisi tuoda vaatimatonta elintason nousua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta. Voita olisi tullut leivälle, ellei se olisi rahanhimossa myyty pois.

      Poista
    2. Ei voi olla yhtäaikaa voita ja voirahoja (le beurre et l'argent du beurre).

      Poista
  3. Tuosta tuli mieleeni itsetietoisuuden lujittuminen joka ilmeni tähänkin tapaan:

    Tämän kertoi minulle eräs paikallisesti tunnettu mies joskus viime vuosituhannen viimeisinä vuosina:

    Isäntä ja koko pientilan väki olivat sunnuntaina panemassa heinää seipäälle. Avainsana tämän tarinan kannalta oli tuo ”sunnuntai”.

    Ikaalisten seurakunnan kappalainen ajoi polkupyörällä kylätietä pitkin siitä ohitse. Miesten polkupyörä ja salkku sarvessa. Se huusi jotain, mutta kukaan ei kuullut eikä kuunnellut. Sitten se heivasi jalkansa putken yli ja laski pyörän maahan ja alkoi päättävästi kävellä heinäväkeä kohden, takinliepeet hulmahdellen.

    Miksi te teette heinää herran sunnuntaina? pappi huusi.

    Kukaan ei ollut kuulevinaan. Se tuli lähemmäs. Silloin isäntä, tuon kyseisen pientilan isäntä tuli sarkajonon päästä, jossa oli ollut luokoa tekemässä ja huusi tullessaan:
    Nyt tuli lähtö!

    Viikate kädessä heiluen hän riensi tulijaa vastaan, kiihdyttäen lähemmäs tultuaan yhä askeliaan, niin että juoksi lopulta.
    Mitä asiaa? hän sentään kysyi.
    Minä kysyin, että miksi te teette heinää herran sunnuntaina, kappalainen kysyi aika lujalla äänellä hänkin.

    Silloin pientilallinen räjähti: Sinä pappi voit puhua mitä p-skaa tahansa tuolla kirkossa pöntöstäsi, koska se on sinun omasi. Ja ne jotka sinua tulevat sinne kuuntelemaan tekevät sen vapaa-ehtoisesti. Mutta tämä peltolaikku on minun, ja minä en sinun p-skapuheitasi kuuntele yhtään. En vapaaehtoisesti mutten myöskään pakolla. Ja nyt sinä lähdet meneen: koita kopelehtia poies niin kauan kun se sulta vielä käy.
    Hän heristi viikatetta päänsä päällä. Hän käytti nimenomaan tuota verbia ”kopelehtia”, se jäi mieleeni, kun tämän pientilan isännän poika minulle tätä selitti.
    Hän oli ollut paikalla, tapahtui 1930-luvun puolivälissä. Koipelehtia oli oiva ilmaisu, sillä kappalainen oli paitsi pappi, myös jääkäriupseeri, ja sittemmin, vajaa 10 vuotta myöhemmin myös suomalaisen Waffen-SS -pataljoonan pappi. Meilläpäin ainakin sanottiin minun nuoruudessani, että hän oli maailman ainut Saksan armeijan pappi.
    Kalervo Kurkiala vetäytyi pellolta ja polkaisi polkupyöränsä liikkeelle taakseen vilkuilematta.

    Perinteen ja kansatieteen kannalta olennaista tässä oli ainakin pientilallisen itsenäinen herruus pienellä peltolaikullaan. Ja sitten tietenkin tuo tarkoituksellisen tiheään toistunut sinuttelu.
    Haravapoikana toiminut hänen poikansa muisti tuon yli 60 vuotta myöhemmin. Pientilallinen oli hänen isänsä ja häneen isän menettely oli mennyt syvälle. Minullekin se on jäänyt muistiin n. 30 vuoden takaa pysyvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töitähän se taisi tehdä pappikin sunnuntaina. Tosin viranhoitoa ei yleensä työnteoksi laskettu.

      Poista
    2. "myös suomalaisen Waffen-SS -pataljoonan pappi."

      Mielenkiintoinen yksityiskohta siihen nähden, että natsijohto ei suhtautunut myönteisesti kristinuskoon vaan pikemminkin vanhoihin germaanisiin jumaliin ja SS:n piti olla tuon aatteen kärki. Esimerkiksi waffen SS:n hsotilashautausmailla käytettiin ristin asemesta ylöspäin suuntautuvaa nuolta vai liekö jokin muinaisriimu. En nyt ole tietoinen oliko waffen SS:ssä siitä huolimatta sotilaspappeja.

      Poista
    3. "En nyt ole tietoinen oliko waffen SS:ssä siitä huolimatta sotilaspappeja."

      Suomalaisilla oli sotilaspapit ja muslimeilla oli mullahit.

      Lähtökohtaisesti SS suhtautui kaikkien kirkkokuntien uskonnollisuuteen vihamielisesti. Jo pelkästään aktiivinen uskonnoharjoittaminen esti jäsenyyden SS järjestössä.

      Käytännössähän noita poikkeuksia tehtiin SS:n periaatteisiin sodan edetessä yhä enemmän. Sodan loppupuolella Waffen-SS joukoista suurin osa oli ulkomaalaisia.Jopa SS:n upseerikoulussa näkökulma alkoi siirtyä arjalaisuudesta jonkinalaiseen pan-eurooppalaiseen ajatteluun. Varsinkin itärintamalla suurin motivaattori ulkomaalaisille taistelijoille oli neuvostoiliiton vastustaminen, ei arjalaiseen eliittiin kuuluminen.

      Toki aikaisempia standerdeja myös säilytettiin ja niitä valvottiin. Prosessi oli kuitenkin valikoiva. Itärintamalla palveleviin yksiköihin saattoi päätyä vaikka olisi kirjaimellisesti ollut mongoli. Sen sijaan esimerkiksi osa saksalaisista poliiseista ei päässyt SS:n jäseniksi edes sodan viimeisinä kuukausina sen takia, että he eivät SS Rotu- ja Asutustoimiston mukaan täyttäneet arjalaisuuden vaatimuksia.

      "Esimerkiksi waffen SS:n hsotilashautausmailla käytettiin ristin asemesta ylöspäin suuntautuvaa nuolta vai liekö jokin muinaisriimu."

      Kysymyksessä on Tyr riimu joka oli kyseisen sodanjumalan tunnus.

      Natsi-Saksassa kyseinen riimu yleensä tunnettin Kampf-Runenena eli taistelu riimuna. Se symboloi johtajuutta taistelussa ja sitä käytettiin muissakin yhteyksissä kuin SS miesten hautakivissä.

      Poista
  4. Kurkialan poika Juhani oli opettajana
    70-luvulla Luopiosten Rautajärvellä.
    Opetti kansalaisopistossa venäjää.

    VastaaPoista
  5. "Kiinnostavinta on kuitenkin kuvaus herrojen ja kansan suhteen hiljaisesta muuttumisesta."

    Tuo olisi pidemmäkin messun arvoinen. Toisaalta voisi kuvitella, että 1918 jälkeen seurasi kurinpalautus. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toisaalta voisi kuvitella, että 1918 jälkeen seurasi kurinpalautus."

      Tuossa suhteessa oli Suomessa vallitsi aivan valtaisat alueelliset erot. Jossain Pohjanmaalla ammattiyhdistykset ja myös työväenaktivismi oli täydellisesti murskattu.

      Sen sijaan suurissa teollisuuskaupungeissa työväentoiminta elpyi melko nopeasti.

      Sisällissodan jälkeisisstä ajoista kannattaa muistaa kaksi asiaa.

      Saksan tappio toisessa maailmansodassa esti sen, että Suomesta ei tullut Saksan hyväksikäyttö- ja puolustusvyöhykettä, jonka taloudellinen, poliitinen js sotiaallinen toiminta olisi ollut alistettu Saksan intresseille.

      Saksan tappio oli valkoisen Suomen ensimmäinen trauma. Saksalais suuntauksella oli myös voimakkaita vastustajia kuten Mannerheim.

      Alkuvaikeuksien jälkeen Suomen talouselämä lähti 1920-luvulla voimakkaaseen nousuun. Työtä riitti ja työväestön palkat nousivat.

      Lisäksi Saksan tuhon jälkeen myös oikeistolaisissa piireissä ymmärrettiin, että työväestö piti integroida kansakuntaan. Esimerkiksi asevelvollisuutta ryhdyttiin markkinoimaan miesten kouluna. Urheilutähdet loivat kuvaa miehekkäästä ja voimakkaasta kansasta johon kuka tahansa saattoi samaistua luokasta ja syntyperästä huolimatta.

      Poista
  6. Kävin pari viikkoa sitten Turun käsityöläismuseo korttelissa. Siellä näki miten surkeissa oloissa rahvas eli vielä 100v sitten. Nykyajan termein todellista kehitysmaa köyhyyttä. Museon opas sanoi asuntojen olevan matalia lämmityskustannusten säästämiseksi. Maattomien kun piti ostaa polttopuut. Toinen syy on aliravitsemus. Miesten keskipituus oli alle 170cm.

    Käsityöläiskortteli saa asui vielä rahvaan mittapuulla hyvin toimeentulevia. Samuli Paulaharjun kirjoissa kerrotaan vielä köyhemmissä oloissa asuneista. Joillakin asuntona oli jopa maahankaivettu korsu. Koko kansanperinne enteineen kuvaa kuinka helposti särkyvä elämä oli tuolloin. Nälkä vuoden uhka oli aina läsnä.

    Mietin kuinka paljon lopulta nykyihminen. Lopulta ymmärtää menneiden vuosikymmenien ihmisten sielunmaisemaa.

    Museossa on aikakauden asuihin pukeutuneita oppaita. Kertomassa kohteessa ja toisaalta pitämässä silmällä esineitä. Historiaa voisi elävöittää myös ottamalla käyttöön talojen puuhuusit. Siinä pääsisi turisti entisaikojen tunnelmaan kun ruumista leijuisi sonnan haju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun käsityöläismuseo on museona lähinnä säälittävä. Kyseessähän on yhteen paikkaan haalittujen rakennusten kokoelma, jossa on sillisalaatinomaisesti eri aikakausia sekaisin.

      1700-luvun esineitä ja reproja 1900-luvun alun rakennuksessa. Opasteet ja asioista kertovat kyltit puuttuvat lähes kokonaan. Huomattava osa "oppaista" on jotain tukityöllistettyjä, jotka heikommillaan osaavat vain nimetä rakennuksen.

      Kaikesta pistää esiin se, että museossa ei ole osattu valita edes sitä mitä se pyrkii esittämään ja sitten esitellään vähän asumisoloja, arkkitehtuuria, käsityötä ja kaupunkikulttuuria.

      Nykyaikainen museo ei voi olla vain jotain "yhteen läjään kasattua vanhaa sontaa, jota käydään ihmetelemässä mitään oppimatta". Turun museoista ainakin Turun linna ja käsityöläismuseo edustavat tuota vanhaa käsitystä museoista. Ikävä kyllä Forum Marinum on nykyisin Turun ainoa vierailun arvoinen museo.

      Vanhan viisauden mukaan "köyhyydestä puhumatta jättämänin olisi kuin jättäisi puolet taulusta maalaamatta".

      Onneksi työväen historiasta kiinnostuneille löytyy Tampereelta nykyaikaisia museoita kuten Työväenmuseo Werstas ja Amurin Työläismuseokortteli. Niissä on sentään vaihtuvaa näyttelyitä, ammattitaitoinen henkilökunta ja niiden ylläpitoon panostetaan. Päinvastoin kuin Turun Käsityömuseossa, jossa mikään ei ole muuttunut ainakaan niiden 40 vuoden aikana kun olen siellä vieraillut.

      Poista
    2. Kyllä se tehdas valoakin levitti. Kannattaa huomata, että Helsingin työväentalo oli valmistuessaan ehkä kaupungin komein rakennus. Ei sitä tehty surkimusmentaliteetilla.

      Poista
    3. Kyllä kai suurten kaupunkien teollisuustyöväki oli kohtuullisessa asemassa verrattuna maaseudun maattomiin ja tiukasti isäntien kontrollissa. Joukkovoima mahdollisti pyrkimyksen palkkatason nousuun. Tampereella kaikki kynnelle kykenevät tytöt pyrkivät "puuvillaenkeleiksi": tulot nousivat piianpestiin verrattuna ja tehtaantytöllä oli suhteellinen vapaus, eivät vanhat ämmät kytänneet.

      Poista
    4. "Ei sitä tehty surkimusmentaliteetilla"

      Niin nykyäänhän tuo työväenliike on tosiaan leimattu jonkinlaiseksi surkimuskulttuuriksi.

      Työväen omat kulttuurilaitokset, kokoontumistilat ja osuusliikket olivat nimenomaan voimaannuttava juttu aikalaisille. Sitä paljon puhuttua osallisuutta omaan yhteisöön joka tuotti omanarvontuntoa.

      Poista
  7. Turun museoista Turun linna museo on kyllä heikko esitys. Samat nukke asetelmat kun viimeksi kävin 6v sitten. Kuninkaan salissa yms.ei muuta kuin tyhjä tila. No muuta ei ole jäljellä mutta voisiko niitä lavastaa vähän. Siihen mitä ne olivat päivinä joista niiden maine tulee. Linnaa on restauroitukin. Mutta eikö kun sortuneen kirkon holvikattoa voitu korjata entisenlaiseksi? Olisi luullut löytyvän osaamista tehdä kopio betonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo liittyy siihen ideologiaan, että kaiken pitää olla alkuperäistä. Jos sitä ei ole, ollaan sitten ilman tyhjissä saleissa.

      Poista
  8. Suomenlinna on kanssa aika heikosti hoidettu. Ilmeisesti vihreän aatteen vuoksi tehdään valkeilla portaita kyllästämättömästä puusta. Ne ovat lahot parin vuoden päästä.

    Näitä lahoja portaita on vallien tykkien vieressä. Mutta eihän hukkaan heitetyn työn hinnalla ole väliä kun toteutetaan vihreää utopiaa. Kaikille vähille suusraladatraville tykeille ei ole saatu tehtyä edes niiden aikakauden mukaisia jalustoja. Muutenkin moni rakennus on rapistunut. Tukholmassa maalattiin satama varastojen kivijalkojakin.

    Huomaa kyllä suomenlinnan hoitokunnan olevan itsetarkoitus. Miten Suomessa ei edes yhtä harvoista muinaismyistoista pystytä pitämään kunnossa.

    VastaaPoista
  9. Kepulaiset aina ulvoo Alkion nimeen hädän hetkellä ja vaalitappion häämöttäessä. Tätä toistetaan ja uskotellaan millainen suuri humaanisti Alkio (oikeasti Aleksander Filander) oli:"EI saa unohtaa köyhän asiaa".

    Alkio oli Suur-Suomi kiihkoilija, joka halusi "kaikki Väinölän lapset yhteen riippumatta siitä missä rajat kulki". Massiivista päiväkirjakolmikkoa saa 50€ Bargain books -divarista. Osa on julkaistu netissäkin ja tässä näytteeksi tämä kiihkeä kohtaus Pietarin kohtalosta:


    Santeri Alkion päiväkirjat Valtiomies 1919-1921

    http://santerialkio.fi/maanant-10-maalisk/

    Maanantai 10 maaliskuuta 1919 (Sivu 239 -240)

    "Martti Pihkala kävi luonamme. Oli hauska kuulla hänen juttujaan ja strategisia suunnitelmiaan. Minä luulen, että hänellä on siinä oikein, että Pietari, aasialaisen kupan ja venäläisen (sivu 240) mädätyksen haiseva pesä on hävitettävä maan tasalle. Minä olin ajatellut vain sen valtiollisen merkityksen hävittämistä. Mutta kyllä se niin on, että vain siten se tehdään vaarattomaksi. Muuten kävivät ajatuksemme heimokansojen yhdistämisestä yhteen. Hänkin lähenee jo Maalaisliittoa."

    VastaaPoista
  10. 2011 vaaleissa silloinen Kepun puoluesihteeri Timo Laaninen "ammensi voimaa alkiolaisuudesta" ja tuputti sitä joka tuutissa. No hän oli perehtynyt Alkion sielunmaisemaan kun teki gradunsa Alkiosta.

    Santeri Alkion uskonnollinen maailma hänen päiväkirjojensa valossa 1914-1930

    https://helda.helsinki.fi/handle/10138/163445

    KesKustan puoluesihteeri Laaninen luokitteli puoli miljoona suomalaista kaljakuppiloitten istujoiksi!

    Suomenmaa -lehdessä 26.5.2011, sivulla 3, vanha KesKusta-jäärä Timo Laaninen hehkutti kuinka olisi otettava "Alkiosta eväitä aatekeskustelulle".

    Jo etusivun juttuvinkki lupasi herkullista antia tulevasta: "Alkion perinnössä monta aarretta". Puoluesihteeri Timo Laaninen esittää sivun 3 jutussa kuinka Alkion teoksissa riittää aihetta useisiin väitöskirjoihin. Omana kokemuksenaan Alkion tuotannosta hän vetää esiin mm. nuorena lukemansa Puukkojunkkarit.

    Alkio omasi Laanisen mukaan jopa tulevaisuuteen näkijän kykyjä kun tuli kuvanneeksi tyypillisen perussuomalaisten prototyypin näin: "Alkio tuli piirtäneeksi yhteiskunnasta syrjäytyneen nuoren miehen muotokuvan tarkasti. Se sopisi täydellisesti myös lähiön kaljakuppilassa istuvan, ulkomaalaisia karsastavan ja perussuomalaisia äänestävän nuoren miehen kuvaksi." Tällä kommentilla KeKustan puoluesihteeri Laaninen luokittelee puoli miljoona suomalaista kaljakuppiloitten istujiksi!

    Tämän Laaninen mielusti ohittaa, sillä nykymittapuun mukaan Alkio oli rasiti ja kenties fasistikin! Hän kannatti avoimesti sotaa Venäjää vastaan eli Suur-Suomea ja Pietarin hävittämistä!


    VastaaPoista
  11. Nyt kepun suuressa hädässä Anna-Mari Vimpari kaivaa Kepun pyhän isän, Alkion, teesit esiin. Kepun äänitorvessa, Suomenmaa -lehdessä, Vimpari esitellään aika suorasukaisesti politrukiksi!

    "Anna-Mari Vimpari on järvenpääläinen perheenäiti ja pitkän linjan politrukki, joka toimii tällä hetkellä keskustan valtiosihteerinä. "

    Hyssyttely Halla-ahon ympärillä saisi loppua

    1.2.2021

    https://www.suomenmaa.fi/anna-mari-vimpari/hyssyttely-halla-ahon-ymparilla-saisi-loppua/

    "Varmasti on heitä, jotka ovat pettyneet keskustaan ja liukuneet lähemmäksi perussuomalaisia. Heitä kannustan pohtimaan omaa ihmiskäsitystään. Jos on joskus jakanut alkiolaiset arvot, voiko Jussi Halla-ahon johtama perussuomalainen puolue olla oma, uusi aatteellinen koti?"

    Tähän loppuun on hyvä laittaa esimerkki Alkion aatemaailmasta:

    Tässä oman aikansa KePulaisuuttaa äärimilleen vietynä: Santeri Alkion kannatti Pietarin hävitystä maan tasalle! Santeri Alkion, kepulaisuuden pyhän isän, mielestä tuo "aasialaisen kupan ja venäläisen mädätyksen haiseva pesä" oli hävitettävä maan tasalle!

    Santeri Alkion päiväkirjat Valtiomies 1919-1921

    http://santerialkio.fi/maanant-10-maalisk/


    Maanantai 10 maaliskuuta 1919 (Sivu 239 -240)

    "Martti Pihkala kävi luonamme. Oli hauska kuulla hänen juttujaan ja strategisia suunnitelmiaan. Minä luulen, että hänellä on siinä oikein, että Pietari, aasialaisen kupan ja venäläisen (sivu 240) mädätyksen haiseva pesä on hävitettävä maan tasalle. Minä olin ajatellut vain sen valtiollisen merkityksen hävittämistä. Mutta kyllä se niin on, että vain siten se tehdään vaarattomaksi. Muuten kävivät ajatuksemme heimokansojen yhdistämisestä yhteen. Hänkin lähenee jo Maalaisliittoa."

    Samainen Santeri Alkio oli myymässä suomalaisia punavankeja orjiksi Saksaan kalikaivoksille 1918. Onneksi vangeillekin, niin Saksan häviö muutti kaiken.



    Santeri Alkion kaveri, Martti Pihkala, oli Suomen johtava roturasisti ja etnisen puhdistuksen kannattaja 1918 putschissa.

    "Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918

    https://helda.helsinki.fi/handle/144336

    Lue kirja täältä.

    "Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918. No vastaus oli Spartalainen malli eli heikot oli lahdattava heti alkuunsa ja vähänkin epäilyttävät piti steriloida, ettei tulisi lisää "Gummeruksia".

    Ja velimies Tahko kehitteli pesäpalloa... Gummeruksia molemmat. Papin poikia vieläpä...

    Tässäkö oli oikea alkiolainen / Suomalainen Mies?

    VastaaPoista
  12. Santeri Alkion kaveri, Martti Pihkala, oli Suomen johtava roturasisti ja etnisen puhdistuksen kannattaja 1918 putschissa.

    "Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918

    https://helda.helsinki.fi/handle/144336

    Lue kirja täältä.

    "Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918. No vastaus oli Spartalainen malli eli heikot oli lahdattava heti alkuunsa ja vähänkin epäilyttävät piti steriloida, ettei tulisi lisää "Gummeruksia".

    Ja velimies Tahko kehitteli pesäpalloa... Gummeruksia molemmat. Papin poikia vieläpä... Miksiköhän juuri pappien pojat olivat 1918 pahimpia kiihottajia?

    Kiantokin oli papin poika kuten Gummeruksetkin.

    ”Toiset rakastavat, toiset vihaavat.” : Ilmari Kiannon tuotannon julkinen reseptio Suomessa

    http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526209623.pdf

    Kiannon pahimmat kiihotuskirjoitukset löytyvät tästä väitöskirjasta!


    Tässäkö oli oikea alkiolainen / Suomalainen Mies?

    Martti Pihkalan kirjoittamaa teosta Minkälainen Suomi meidän on luotava? Pihkala luonnosteli muutaman perusperiaatteen varaan ohjelmaa tulevaisuuden Suomelle. Hänen mukaansa kokonaisen Suomen pinta-ala oli noin 600000 neliökilometriä, koska osa tästä maasta oli Venäjän vallan alaisena. Tulevaisuuden elinkeinoista korostui mm. Muurmannin alueen ja Vienanmeren kalastus. Suomen tuli liittoutua vahvan Saksan kanssa, mutta solmia suhteita myös suomensukuisiin kansoihin Venäjän alueella. Pihkalan yhteiskuntakäsitys perustui yksityiselle omistusoikeudelle, jonka väärinkäytön tuli korkean moraalin ja etiikan estää.

    Kansakunnan perinnöllistä puhtautta tuli vaalia rajoittamalla lisääntymisoikeutta erilaisin, mm. moraalisin perustein, ja hän esitti esimerkiksi pakkolaitosten perustamista prostituoiduille. Kansakunnan ja sivistyksen vaarallisimpina uhkina Pihkala piti tapainturmelusta ja nautinnonhalua, jotka olivat turmelleet sivilisaatioita ennenkin. Siveellinen kuri oli kansakunnan kehittyneisyyden mitta.

    Kansakunnalla oli tehtävä, johon sen tuli jäseniään valmistaa. Ihmisen jalostaminen toisi tullessaan kehityksen, jonka seurauksena maailmaan syntyisi "uusi väkevä ihminen" ja "uusi ylimystö", jonka erottaisi alhaisosta terävä äly, korkea, puhdas sivistys, voimakas tahto, terve ruumis ja sielu. Hän kysyi suomalaisilta, olisivatko nämä valmiita "järjestelmällisesti ja tarkoituksen mukaisesti luomaan tällaista ylimystöä, koska me kerran olemme puhdistustyön alkuun päässeet?" Hän pohdiskeli, olisivatko suomalaiset kansa, joka "kerran vielä puhdistuneena, jalona ja väkevänä saa nähdä Jumalan?"

    Papin pojat, veljekset kuin ilvekset?

    Toinen veli, Tahko, eli Lauri Pihkala lienee kunnostautunut yhtenä Harmoisten sairashuoneen teloittajana 1918.

    Siellähän haavoittuneet punikit ammuttiin sairassänkyihinsä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.