lauantai 19. kesäkuuta 2021

Ihmemaassa

 

Majakovskin löydökset

 

Vladimir Majakovski, Minun löytämäni Amerikka. Suomentanut Mika Rassi. Savukeidas 2010, 140 s.

 

Suomessa Majakovski on kai perinteisesti tunnettu lähinnä Stadin Arskan aikoinaan tekemän suomennosvalikoiman kautta (Pilvi housuissa) kautta. Nyt taitaa olla muuan elämäkertakin ilmestynyt.

Kyllä hän sen hyvin ansaitsee, sillä koko taival lapsellisesta kauhukakarasta ja taiteen huligaanista stalinistisen Neuvostoliiton kaapin päälle on yhtä outo kuin kiinnostava. Aivan toisinkin olisi voinut käydä.

20-luvun Majakovski muistuttaa monessa suomalaista vastinettaan Olavi Paavolaista. Molemmat tykkäsivät tyylistä, briljeeraamisesta ja raljeeraamisesta. Molemmat myös tekivät vaikutuksen ympäristöönsä. Majakovski-museossa Moskovassa ovat ulkomailta tuodut hienot esineet näkyvästi esillä.

Paavolainen matkusti Pariisiin etsimään nykyaikaa siksi, ettei ollut rahaa mennä Amerikkaan, jonne olisi oikeastaan pitänyt päästä. Niinpä teoksessa Nykyaikaa etsimässä on vain yksi valokuva uuden ajan suuresta symbolista, elektro-magneettis-dynaamisesta kaupungista, Detroitista.

Majakovski sentään pääsi tuohon nykyään jo pahasti kärsineeseen ja kelkasta pudonneeseen Detroitiin asti ja pääsi aistimaan sen huippukauden vaikutelmia. New Yorkin ja Chicagon ohella se ilmeisesti olikin Amerikan eli Yhdysvaltojen vaikuttavin paikka.

Tuohon aikaan Neuvostoliitto pyrki itsekin Amerikaksi ja jopa vakaasti aikoi mennä juuri amerikkalaisuudessa esikuvansa ohi. Dognat i peregnat -ottaa kiinni ja mennä ohi oli viisivuotissuunnitelmien tunnus ja viittasi juuri Amerikkaan. Sama toistettiin sitten Hruštšovin aikana 60-luvun alussa.

Ensimmäinen kerta oli tavalliseen tapaan lähinnä tragedia, toinen oli farssi loputtomine maissinkasvatukseen liittyvine kaskuineen.

Itse asiassa uuden Amerikan sielu Henry Ford tunsi selvää myötätuntoa bolševikkien pyrkimyksiä kohtaan ja haistoi samalla hyvän bisneksen. Bolševikit voisivat kaikin mokomin pyrkiä ohittamaan Amerikan ja ostaa sieltä tavaraa, samalla niiden olisi pakko myös omaksua sivistyneen maailman etummaisia instituutioita…

Fordsoneillahan Neuvostoliitto sitten korvasi kollektivisoinnin aikana tuhotut hevoset maatalouden vetovoimana, mutta tuhottua viljelijän suhdetta maahansa ei voitu korvata millään. Seuraukset tiedämme.

Tämä Majakovskin kirjanen ilmestyi kuitenkin jo 1920-luvun puolivälissä, jolloin maatalouden kollektivisoinnista ei enää eikä vielä kehdattu vakavasti uneksiakaan. 1920-luvun alun nälänhätä oli sen luokan katastrofi, ettei kukaan uskaltanut ottaa omalletunnolleen sen toistamista. Tai ei uskaltanut ennen kuin Stalin vuosina 1927-1928 huomasi, että väkivalta saattaisi taas toimia talouden moottorina ja antoi käskyn lähteä pakotuksen tielle.

Amerikassa kaikki joka tapauksessa toimi toisin. Majakovskin havainnot siitä, mitä hän ympärillään näki, on ymmärrettävä sitä taustaa vasten, ettei hän pystynyt kommunikoimaan ympäristönsä kanssa.

Hän ei osannut mitään Amerikassa puhuttuja kieliä. Se ei kuitenkaan estänyt havainnoimasta elämän rytmiä, ihmisten ilmeitä ja tapoja. Kuuroillahan tiettävästi juuri näkeminen korostuu, kuten myös sokeilla kuuleminen. Kuvaukset suurkaupunkien rytmistä ja hengestä ovat omalla tavallaan kiinnostavia.

Kaikki Amerikassa tuohon aikaan vierailleet pyrkivät yleensä käymään myös Chicagossa, joka oli maailman teurastamo ja myös rikospääkaupunki.

Kuvaukset jättiläisteurastamojen liukuhihnoilta ovat aina yhtä raastavia. Kapitalismin tunnottomuus ilmeni koko alastomuudessaan taas sellaisten olentojen kohdalla, jotka eivät kyenneet vastarintaan. Majakovski taisi inhota näkemäänsä yhtä paljon kuin Aino Kallas. Myös Meksikossa nähty härkätaistelu raivostutti.

Amerikassa oli tuolloin monenlaista instituutiota, joista kieltolaki kuului omituisimpiin. Sen rikkomista varten kehittyi oma valtava bisneksensä, mutta viinaa vaille ei kenenkään toki tarvinnut jäädä.

Amerikassa oli myös kuuluisa neekeriongelma ja siellä oli julistettu kilpailu parhaasta neekerirunosta ja se palkinto kantoi A.S. Puškinin nimeä. Mikseipä kantaisi, pohti Majakovski: pääsisikö Aleksandr Sergejevitš tänäkään päivänä hyvään newyorkilaiseen hotelliin?

Amerikan ihme oli tässä vaiheessa koko ajan vain kasvamassa ja harva huomasi, että siinä itse asiassa pullistui kupla, joka sitten 20-30-lukujen taitteessa puhkesi.

Amerikkalaisten pilvenpiirtäjien korkeus oli kasvamassa hengästyttävää vauhtia. Kun parikymmentä vuotta sitten puhuttiin vielä kymmenkerroksisista taloista jättiläisinä, tulivat heti sen jälkeen kaksikymenkerroksiset ja nyt oli jo päästy viisikymmenkerroksisiin…

Amerikka oli kokonaan keskittynyt tuottamaan teollisuuden ja maatalouden tuotteita, joita se syyti koko maailmalle käsittämätöntä tahtia. Se kuitenkin teki samalla ihmisistä koneen osia, Majakovskin arvion mukaan heistä tuli jopa impotentteja. Hän ei kuitenkaan vielä syyttänyt kapitalismia myös homouden kaltaisten seksuaalisten vääristymien tuottamisesta kuten Gorki pari vuotta myöhemmin.

Yhdysvaltain kommunistinen puolue on aivan vähäpätöinen, jota kirjoittaja ei rupea alleviivaamaan, vaan antaa ymmärtää sillä olevan suuri tulevaisuus. Myös suomalaisten suuri osuus jäsenkunnassa mainitaan.

Kyllä kirjoittaja tekee muutaman kootun johtopäätöksenkin näkemästään. Hänen mielestään Amerikka oli omaksunut alkeellisen futurismin, jonka suurena tehtävänä oli vallankumouksellistaa läskistynyt maalaispsyyke. Tässä kuulee kaikuja Marxin käsitteestä maalaiselämän idiotismi. Työnjako, joka tuhosi ammattitaidon oli toinen ongelma. Työläisten yhteistä rintamaa oli vaikea kuvitella, kun etuoikeutetut oli lahjottu palkoilla ja muista oli tullut vaihtokelpoista massaa. Kolmanneksi Amerikka oli ihroittumassa: kaikki lainasivat rahaa ja keinottelivat sillä. Amerikasta oli tulossa koronkiskurivaltio.

Loppuvaiheessa nuoret haukkuivat Majakovskia pikkuporvariksi, mistä hän pahoitti mielensä. Tuohon aikaan kyseessä oli hirveä haukkumasana, mutta itse asiassa tuo entinen rabulisti, joka oli tunnettu kaiken maailman älyttömistä tempauksistaan, oli joka tapauksessa jo muuttunut rauhalliseksi ja järkeväksi ainakin tässä pikku kirjasessaan. Niinhän oli -toistaiseksi- myös koko bolševismi. Pahin olikin sitten edessä.

14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kaleidoskooppikuva ajalta sotakommunismin ja kollektivisoinnin väliltä.

    VastaaPoista
  2. "Fordsoneillahan Neuvostoliitto sitten korvasi kollektivisoinnin aikana tuhotut hevoset maatalouden vetovoimana, mutta tuhottua viljelijän suhdetta maahansa ei voitu korvata millään. Seuraukset tiedämme"

    Ford oli aikanaan maatalouden koneellistamisen edelläkävijä, ja mikseipä vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Vielä ammoisella 80-luvulla Fordit (jotka ainakin Euroopan markkinoilla taisivat tuolloin jo olla lähinnä silloisessa Länsi-Saksassa valmistettuja) olivat kovia rautoja. Muistanpa itsekin pikkuskidinä päässeeni naapurin isännän Fordin kyytiin eräänä keväisenä iltana, ja olihan se silloiselle pikkupojalle niitä senaikaisen elämän juhlahetkiä. Nykyään kyseinen merkki taitaa olla Fiatin omistuksessa New Hollandin kauppanimellä.

    "Majakovski sentään pääsi tuohon nykyään jo pahasti kärsineeseen ja kelkasta pudonneeseen Detroitiin asti ja pääsi aistimaan sen huippukauden vaikutelmia. New Yorkin ja Chicagon ohella se ilmeisesti olikin Amerikan eli Yhdysvaltojen vaikuttavin paikka."

    Tuo Detroitin rappio on kieltämättä aika merkillinen juttu; vielä 70-luvulla maan kärkikaupunkeja, ja nyt muistuttaa lähinnä kolmatta maailmaa. Mikäpä sitten liittynee mihinkin, jos asian taustoja käydään tutkimaan...

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  3. Kyllähän majakovskeja ja paavolaisia tarvitaan, tai ainakin on tarvittu, sillä heidän aikanaan maailman menoa saattoi jopa onnistua pikkuisen valottamaankin, jos omasi vähän enemmän kokemusta ja näkemystä.

    Nyt maailma on mennyt niin sekaisin, ettei kenenkään reportaasin tekijän kokemus ja näkemys riitä kuin sirpaleiden kiillottamiseen. Aikamme tarvitsee todellisen näkijän kertomaan, mitä silmämme eivät näe, lehtemme eivät kerro ja josta uutiset eivät pukahda.

    Näkijän ei tarvitse olla nyt aivan messiaanista tasoa, mutta miksi emme voisi toivoa edes Jungin tai Dostojevskin veroisia selittäjiä. Cervantesin tyyppisellä Mielevän Hidalgon seikkailuillakin olisi oma paikkansa ja Voltairen Canditekin törmäisi tässä kaikkein parhaimmissa maailmoissa uusiin kummallisiin rökityksiin.

    Joka tapauksessa aikamme valottajan pitäisi pystyä yhdistämään huikeimmatkin salaliittoteoriat jungilaiseen yhteisen alitajunnan ja sen sellaisen kanssa. Vaativaa mutta mielenkiintoista. Odottakaamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan et jos miksaisi Karl Mannheimin ja Gabor Matén saisi varmaan suht järkeen käyvän selvennyksen. Ihmiset on sellaisia kuin on ja niiden kanssa pitää silti tulla toimeen.

      Poista
    2. Tähän tosin vaikuttanee talous ja aikakäsite kuin myös uskonto. Lähinnä mitä aika on ja miten sen ihmiset ymmärtää, maantieteellinen sijainti vaikuttanee siihen. Mutta lähinnä tuossa aikakäsityksessä mietityttänyt muutokset laskennassa jos ennen ollut jK. ja nykyisin taas eaa. kun taas suomalaisuus ja valtion velka on abstraktia niin ne jokseenkin identiteettipolitiikan myötä vaikuttanevat ymmärrykseen. Jokseenkin se uskonnollinen näkemys ja ymmärrys on pitänyt omaksua jostain. Jos sitä ole, teoriassa kait voisi olla "vapaa", mutta teollistuneessa yhteiskunnassa kaikki on riippuvaisia rahasta, mikä taas on oma juttunsa, mutta arvot kun kumminkin tulee kulttuurista, lähipiiriltä, koulusta yms.

      Poista
  4. Joku voisi kulkea Montesquieun Persialaiskirjeiden jäljillä.

    VastaaPoista
  5. Onhan meillä sitten tämä Larnin Neljäs nikama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli Neuvostoliitossa hyvin suosittu , koska 1) aarvosteli Yhdusvaltoja ja 2) voitiin sopivasti tulkita peitetyksi kritiikiksi neuvostosysteemiä kohtaan.

      Larni oli Elanto-lehden päätoimittaja.

      Poista
  6. Voisiko blogi-isäntä antaa esimerkin "maissinkasvatukseen liittyvästä kaskusta" ? Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://razvilka-longread.com/kukuruza-kukuruza-doch-polej-vkusnej-arbuza
      Enemmän niitä tietenkin oli "kukuruznikista" eli itse idean isästä.

      Poista
  7. Fordiin liittyen...

    Lännemmässä saatetaan käyttä termiä "taylorismi".

    Idässä "fordisma" eli tehokkuus, teollinen tuotanto, rationaalisuus jne.

    neukkula olisi kaatunut jos esimerkiksi Ford ei olisi laittanut putiikkejaan pystyyn.

    Ja samat kaupankävijät olivat läsnä ensin kolmannen valtakunnan todellisuudessa ja myöhemmin Liittotasavallan talouselämässä.

    Oikeasti taloudellinen raja lännen eli "ameriikan" ja neukkulan välillä ei ollut niin korkea kuin voisi luulla.

    Esimerkiksi ajoneuvokalustot Vietnamin sodan molemmilla osapuolilla olivat häkellyttävän samoja.

    Sellaista on korporatismi.

    VastaaPoista
  8. Venäläinen vallankumouksen hovirunoilija Majakovski matkusteli vuosikausia ulkomailla. Matkoilta palattuaan hän ihasteli mielestään niin paljon kehittynyttä Neuvostoliittoa.

    Rautatieasemalla hän laski matkalaukkunsa maahan ja suurieleisesti löi käsiään yhteen sanoen "Oi Neuvostoliitto kun olet muuttunut niin paljon etten tahdo tuntea sinua entiseksi..."

    Käsien laskeuduttua hapuilemaan matkalaukkujen kahvoja, hän samassa tajusi ne varastetuiksi.

    Silloin hän sanoi "Nyt jo tunnen sinut taas, sama vanha ja entinen..."

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Majakovski

    Tappoi itsensä nuorena, siis hyvissä ajoin ennen suurta putschia.






    NL:ssa väitetään aina kuinka Popov keksi radion, eikä siis italialainen Marconi.

    Neukkuaikana eräs neukkutulkki kertoi Kostamuksessa 1983 toiselle suomalaiselle tulkille kuinka Marconi keksi radion ja Popov keksi siihen ne häiriöt... samoin tuon Majakovski -kaskun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa kasku on yleensä liitetty Gorkiin, joka oli lähes vuosikymmenen poissa -Mussolinin Italiassa.

      Poista

Kirjoita nimellä.