tiistai 7. joulukuuta 2021

Suuria teemoja

 

Aikakautensa tulkki

 

Paavo Rintala, Rikas ja köyhä. Romaani Helsingistä ja Oulusta vv. 1951-52. Otava 1955, 382 s.

 

Paavo Rintala on niitä kirjailijoita, joiden uutta kirjaa ainakin minulla oli tapana aina vuosittain odottaa joskus 1970-80-luvuilla. Toinen oli Hannu Salama.

Näitä kahta, kovin erilaista tyyppiä yhdisti heidän roolinsa todenpuhujina. Siinä, kun Rintala, wikipedian  mainion kiteytyksen mukaisesti, keskittyi pyhyyden, kauneuden ja totuuden etsintään, taisteli Salama valhetta vastaan omalla brutaalilla tavallaan ja omasta näkökulmastaan. Molemmat saivat lokaa niskaansa ja paljon.

Rintalan Sissiluutnantista saatiin aikaan jopa kirjasota, mikä on aivan uskomatonta ottaen huomioon sen, mitä kirjailija yritti sanoa. Pekka Tarkka onkin kirjoittanut tutkimuksen Paavo Rintalan saarna ja seurakunta, jossa hän pyrkii vastaamaan tuohon arvoitukseen.

Entinen teologi Rintalahan oli myös kirjailijana eräänlainen pappi, joka saarnasi totuuden evankeliumiaan ja käytti siinä usein epäsovinnaisia keinoja. Hänen mummonsa ei kuulunut suuriin historiallisiin hahmoihin, mutta elämän kokoisen kohtalon hänkin joutui kokemaan. Myös Mannerheim oli vain ihminen, eikä sen enempää. Mummoni ja Mannerheim, varsin sympaattinen ja asiallinen kirja oli monen mielestä rienausta pahimmillaan.

Mitä kirjasodan aiheuttaneeseen Sissiluutnanttiin tulee, se leimattiin pornografiseksi ja lottia halventavaksi täysin valheellisesti. Eivät nuoret naiset muuttuneet sukupuolettomiksi olennoiksi lottapuvun ylle puettuaan, vaikka moni kai sitäkin yritti. Aivan falskia oli väittää, että koko instituutiota herjattiin, kun kirjailija kuvasi yhden tytön seksinnälkää.

Mutta valtakunnassahan kyllä tosiaan vallitsi virallinen valhe, aikansa poliittinen korrektius, joka kammoksui sitä, että Väinö Linna pani sotilaansa jopa kiroilemaan (!). Se oli osittain yhtä härskin valheellista, kuin se neuvostoliittolainen moraalinen suuttumus, joka ei sietänyt ajatusta siitä, että petroskoilainen Vera olisi tanssinut suomalaisille sotilaille.

Kyseessä oli eräänlainen pikkuporvarillinen säädyllisyys, jota voi verrata kirkkouskovaisuuteen: irralliset sanat ja yksittäiset tapaukset nostettiin suuriksi symbolisiksi asioiksi ja koko ihmisen maailma haluttiin nähdä latteana ja sovinnaisena komediana, ilman siihen kuuluvia syvyyden kuiluja.

Rintalan näkökulma muistutti tässä suhteessa lestadiolaisuutta: virallinen itsetyytyväisyys vertautui ”suruttomaan” nimikristillisyyteen, joka ei ottanut todellisia asioita edes käsittelyyn.

Vastaavasti Rintalan puheenvuorot saivat valtavirran kulkijoilta usein kiivaan tuomion.

Rintala puuttui usein aivan ajankohtaisiin asioihin, suhteet Neuvostoliittoon sekä erityisesti venäläisiin sekä Kekkonen ja hänen linjansa olivat Rintalalla läheisiä. Kekkosen kehotuksesta hän ryhtyikin Rauhanpuolustajien puheenjohtajaksi.

Ennen pitkää Rintala kuitenkin kirjoitti teoksen Valehtelijan muistelmat, jossa hän armottomasti ruoti sitä erityistä poliittisen korrektiuden lajia, johon hän oli törmännyt kekkoslaisen ortodoksian piirissä. Ei se ollut sitä oikeaa suomalaisuutta, jota hän kannatti, Paavali Juustenin ja evakkojen henkisenä perillisenä.

Rintala oli myös milteipä ensimmäinen niistä, jotka kirjoittivat totuudenmukaisen kirjan Leningradin piirityksestä. Siitähän oli tehty tabu myös Neuvostoliitossa, koska sen vaatimat valtavat uhrit olivat suurelta osalta oman johdon vastuulla.

Kirja tehtiin ns. erikoispalvelujen läheisessä suojeluksessa, mutta joka tapauksessa se sisälsi suuren annoksen sellaista totuutta, jota meillä eikä muuallakaan ei tunnettu lainkaan. Vastaanotto erityisesti rintamamiesten taholla oli erittäin kiukkuinen: eivät he olleet siellä lapsia tappamassa. Mitä heidän olisi Rintala mielestä pitänyt tehdä?

Tässä, kuten monessa muussakin kohdassa vastaukset olivat vähissä. Jäännökseksi jäi vain dostojevskilainen, mystinen pahan ongelma. Pahuus maailmasta ei häviä sillä, että sitä kieltäydytään näkemästä.

Rintalan kirjoista, jotka käsittelevät omaa aikaansa, voi aistia niitä kysymyksiä, jotka tuolloin olivat ajankohtaisia ja niitä tapoja, joilla joihin yritettiin vastata. Ne voisivat olla hyviä ja ajatuksia herättäviä myös aikakauden historiaa opiskelevan kannalta.

Olisi kovin simppeliä kuitata vaikkapa Rintalan Neuvostoliitto-kompleksia sillä, että hänellä nyt vain oli väärää tietoa, jonka pauloissa hän kärvisteli kykenemättä näkemään yksinkertaista totuutta.

Totuus ei välttämättä ole yksinkertainen muille kuin yksinkertaisille sieluille, jotka eivät kykene ymmärtämään poliittista korrektiutta syvällisempiä tasoja.

Tämä kirja, joka on Rintala ensimmäisiä, sijoittuu otsikkonsakin mukaan vuosiin 1951-52. Olympialaisista siinä ei puhuta sanaakaan, mutta kyllä sen sijaan sotakorvausten loppumisesta.

Itse asiassa otsikko on harhaanjohtava: ei tästä kirjasta varsinaisesti rikasta henkilöä löydä ja köyhäkin jää köyhäksi omien henkisten ongelmiensa takia. Hänelle ovat tiet auki toimeentuloon ja jopa rikastumiseen, mutta perheasiat sekoittavat elämän ja työnteon sijasta ruvetaankin ryyppäämään.

Aikakauden henkeen kuuluu joka tapauksessa eteenpäin meneminen ja ennen pitkää siinä päästään alkuun ja jossakin vaiheessa pikku perheellä tulee olemaan sellaisia asioita, joista ei kerran uskallettu haaveillakaan, kuten nyt jääkaappi.

Romaanin rakenne on hyvin hajanainen, vaikka se loppua kohti alkaakin hahmottua kokonaisuudeksi. Silti jää sellainen tunne, että se sisältää aivan toisiinsa kuulumattomia aineksia, kuten kuvauksen sota-ajan Oulusta (josta sittemmin syntyi teos Pojat), lestadiolaisuudesta, pienyrittäjyydestä ja alkoholismista, jotka vain ohuesti näyttäisivät liittyvän naissuhteeseen, joka on täysin epätyydyttävä.

Rintala muuten kuvasi seksiä aikakauden mittapuilla mitaten varsin avoimesti, mutta ainakaan tämä kirja ei tainnut aiheuttaa siinä suhteessa skandaalia, kukapa olisi kiihottunut moisesta touhusta ja pornografianhan tulee olla nimenomaan kiihottavaa.

Pornoa etsivän kannattaa hakea tavaraansa muilta kuin Rintalalta. Totuus, pyhyys ja kauneus ovat sen sijaan Rintalan suuria teemoja.

33 kommenttia:

  1. Ajanratas se vain pyörii ja pyörii ja ihmiset siinä hyörii. Maailmankatsomuksellisesti lopputulos on vakio, Aina riittää tuomitsijoita ja tuomittavia, Vaikka tällä kertaa näyttää siltä, että tuomitsijoina on sekalaisempi seurakunta kuin aikoihin, jos koskaan.

    Tulee ikävä Salamasodtaa ja Rintalan Sissiluutnantin teilaamisia, koska silloin vihollinen oli se vanha kunnon jälkeenjäänyt paukapää, kun taas nyt ne ovat yleensä samaa alkujuurta, mitä me nuoret vihaiset miehet olimme aikoinaan. Nyt vain se alkujuuri on saastutettu jolloin ihme unelmahötöllä ja kieroontuneella disinformaatiolla, joten lopputuloksena on milloin vihaisia, milloin katkeria, milloin pöyristyneitä tai muuten vain itseään ja maailmaa inhovia ressukoita.

    Ennen riitti kunhan laukaisi jotain sinnepäin niin älähdys kertoi, että osui, mutta nyt kun laukoo niitä näitä niin älähdys voi kuulua kuulua mistä suunnasta tahansa ja mistä syystä tahansa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä Rintala teki aikanaan vaikutuksen nuoreen mieleen. Mummoni ja Mannerheim kahden rinnakkaisen polun kuvaajana sekä Sissiluutnantti huippusotilaan. Valehtelijan muistelmat lopullisesti nosti totuuden puhujien harvalukuiseen kastiin (huom aika).

    VastaaPoista
  3. Rikas ja köyhä -- niin voitaisiin määritellä myös se vielä tällä vuosisadalla edessä oleva massamittaisten kansainvaellusten aiheuttama konflikti, jonka torjumiseksi ei nyt pystytä tekemään mitään, koska eurooppalaisen individualismin varaan rakentuneessa moraalissamme rajojen sulkeminen koetaan "epähumaanina" menettelynä.

    Niinpä ollaan ennen pitkää siinä tilanteessa, jossa tosiasiat on tunnustettava. Tylyin tosiasia on se, ettei ole mahdollista, että molemmat selviytyisivät, Eurooppa ja Afrikka. Tätä nykyä tästä ei pystytä puhumaan, ja Eurooppa tyytyy tekemään "outoa itsemurhaa" puhumattomuuden tabujen varjossa -- mutta miten käy, kun se valmistautumattomana sitten joutuu sen todellisen valinnan eteen?

    Se voi olla toistaiseksi valtavin romahdus ihmisyyden historiassa. Huomautan, että aihetta etukäteen pohdiskelevien tekstien julkaisijaa vastaan ollaan tietääkseni puuhaamassa oikeudenkäyntiä -- käyttäen siis noita kaikkeen sopivia pykäliä "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta".

    Paha ei ole hävinnyt maailmasta. Pahinta pahassa on se, ettei se välttämättä ole kenenkään pahan ihmisen syytä -- se syntyy kun ihmisyyttä kannattelevat ehdot romahtavat. Silmien ummistaminen ei poista maailman pahuutta, sitä että selviytymisen mahdollisuudet ovat rajallisia ja pakottavat valintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perusteellisesti tehojenkitetyn suomalaisuutensa itsemurhanneen perussuomalaisen ei parane puhua eurooppalaisuudesta ja sen tuhosta yhtään mitään.

      Poista
    2. Joo kommentin tyylilajiin (tölväisy) varauksitta yhtymäti, 'olet sitä mitä syöt' pätee myös henkisesti. Elokuvien ajan ihminen on aina enemmän tai vähemmän jenkki: mustat ja muhamettilaiset ylikorostuvat, eurooppalaisuus näyttäytyy mystisenä alkukotina eikä sinä mikä se on (maailman autotehdas), kristinuskoa/konservatiivisuutta ei pystytä erottamaan hyvinvointikeskiluokkaisuudesta. Maailmaa arvaillaan eteenpäin kuin elokuvan juonta, suuria pamauksia ja draamaelkeitä odotellaan.

      Poista
    3. Happamia ...?

      Jo se että pidät elokuvaa, tuota ranskalaiskeksintöä, tyypillisesti Yhdysvaltalaisena on oiva osoitus tuosta itsetekojenkityksestä, jota Suomessa niin kovasti ja innolla harrastetaan.

      Poista
    4. Olettaisi tuon nykyisen televisio tarjonnan liittyvän tekojenkkitykseen.
      Mitä katsellut niin samat tylsät formaatit pyörineet niin Euroopassa kuin jenkeissä. Olettan että suurin osa alkujaan Amerikasta ja kopioitu sitten Eurooppaankin.
      Mitä tuli vilkaistua tuota suomalaista missä kaupataan varastojen sisältöä, niin jäin pohtimaan että sen on pakko olla näytelty. Halunne uskoa ihmisiä sellaisiksi, kuin myös "persoonallisuudet" oli niin Amerikkalaisen ohjelman kopioita. Yhtään ihmettele kun väki siirtyy maksamaan siitä mitä katsoo kun tarjonnan taso on tuo.
      Sama se kyllä tuntunut joissain muissakin kotimaisissa ohjelmissa että matkitaan maailmalta vaikutteita, muttei se kyllä toimine samalla tavoin, enempi luo epärealistisen kuvan kulttuurista (näytelmäähän se on mutta onko ne ideat sitten ammennettu "omasta" kulttuurista vai sitten maailmalta ja vaikuttaneeko sitten talous mitä katsotaan tuottavaksi?

      Poista
    5. "tyypillisesti Yhdysvaltalaisena"

      Tää alkukirjaimien Englanniksi kirjoittaminen nyt kirsikkana kakun päällä.

      Poista
    6. Tartuit sitten heti olennaiseen...
      No onhan tuo todellakin yksi osoitus siitä ettei kukaan ole turvassa tekojenkitykseltä, vaikka kovasti yrittäisi.

      Poista
    7. Kiitos Seppo Oikkonen. Juuri noin tulee käymään. Kehitys ei ole pysäytettävissä kansainvälisillä sopimuksilla ja pikkunokkelalla twitterissä kommentoimisella.

      Peruasiat köyhimmissä maissa ovat edelleen ratkaisematta. Näihin kuuluvat mm. logistiikka ja sanitaatio.

      Toki jos ei ole ruokaa maassa, niin sanitaation tarve pienenee.

      Kyse on julmasta ahneudesta jossa rikkaille kuuluu paljon oikeuksia ja köyhimmät saavat kantaa velvollisuudet.

      Tämä johtaa "ajatteluun" jossa "luonnonvaroiltaan rajalliselta planeetalta otetaan irti rajoittamaton voitto".

      Poista
    8. En oikein uskone tuohon
      "Tämä johtaa "ajatteluun" jossa "luonnonvaroiltaan rajalliselta planeetalta otetaan irti rajoittamaton voitto"."
      Kukin kumminkin tehnee jotakin elääkseen ja tuo ajattelumalli tulee mielestäni enempi jenkeistä ja Briteistä, kuin olisi suomalaisessa kulttuurissa itsessään (oma mielipide, vapaasti saanee olla toista mieltä). Eikä kaikki kumminkaan ajattele asiaa voiton tavoittelun näkökannasta.
      Jos taas katsonen valtion johtajuuden kannalta niin talous tai uskonto nyt ensimmäiseksi ole mielessä miten pitäisi toimia. Nykypoliitikoilla tuntuu olevan se hassu toimintatapa että ovat kyllä hyviä puhumaan, mutta kuunteleminenkin olisi suotavaa. Tosin hierarkiatyyppisissä toimintamalleissa sen viestin perille meno tuppaa olemaan haastavaa.

      Poista
    9. Siitä suhteellisuudentajusta: tässä on nyt viisi ns. nimellä kirjoittanutta kommentoinut, pitkälti aika ansiokkaasti ohi Vihavaisen esiin nostaman aiheen. Näistä ehkä antti k:sta pystyn kuvittelemaan (ulosannin perusteella ja osittain tilastososiologialla), ettei ole - ainoana lisäkseni tässä - jonkin akuutin psyykkisen tai fyysisen lääkityksen (ehkä molempien) alainen.

      Minä eilen kävin futaamassa lähipuistossa yhdessä Euroopan konservatiivisimmista maista. Meitä oli siellä 7. Perusterveitä suht' nuorehkoja ihmisiä, akateemis-humanistisen työnkuvansa takia ehkä keskimääräistä konservatiivisempia täälläkin. Silti: jos nyt mietin, että olisin yhtäkkiä avautunut tuossa, että miten on jätkät, tuhoutuuko Eurooppa, jos emme tuhoa Afrikkaa, voin kuvitella, että aika äimän käkenä oltaisiin oltu.

      Voihan ne asiat noinkin nähdä, en minä sillä. Mutta sitten taas tervehtii todellisuus: teen päiväkausia käännöstä nimettömyyteen verhoutuvalle, kukaties kiinalaiselle korporaatiolle, jolla tuntuu riittävän projektin speksien perusteella monettia siihen, että joku hutiloi nopeasti arvaukset muutamasta tuhannesta oikeinkirjoitusvirheitäkin sisältävästä teknisestä termistä.

      Joku sivilisaation takia vielä hengissä oleva periferiaporukka sitten tosiaan yrittää myydä tämän järjestelmän ja sivilisaation virheettömänä, itsensä evoluution mallikappaleina, systeemin ihan kaikenlaiset haastajat kommareina ja sen ulkopuolelle jätetyt/jääneet ihmiskunnan ainoana varteenotettavana uhkana.

      Poista
    10. Niin ...

      Varsin luotettavina pidettyjen YK:n ennusteiden mukaan Afrikan väkiluku nousee nykyisestä vajaasta miljardista neljään miljardiin vielä tämän vuosisadan aikana. Ja Euroopassa meitä on vain ne 0,5 miljardia.

      Lisäksi meillä on tämä "eurooppalaisen individualismin varaan rakentuneessa moraalissamme" rajojen sulkemisen mahdotomuus ""epähumaanina" menettelynä".

      Tarvitseeko tässä mitään muuta tietää ymmärtääkseen, että Seppo Oikkosen kuvaama tulevaisuus on vääjäämättä totta?

      Toki se pitää vielä ymmärtää, että vaikka jotakin utopiaa kuinka kovasti toivoo ja sulkee silmänsä kaikelta muulta, se paha ei menene sillä pois.

      Tuo jälkimmäinen kai on se kaikken suurin haaste monille. Osalle ylipääsemätön.

      Poista
    11. Tämän sanoo jäbä siis maailmassa, jossa muutama sataa erikseen poliittisista syistä Puolan rajalle kuljetettua tyyppiä saa aikaan kaikkien keinojen käytön kovia luoteja lukuun ottamatta, ilman virallisia poliittisia mandaatteja.

      Jos Seppo Oikkosen / Spenglerin ennusteet osuisivat oikeaan, käynnissä pitäisi olla nyt rahan ja veren viimeinen taisto. Todellisuudessa se taipui sukkana rahan voitoksi, muun muassa teidänlaisten innokkaan tuen saattelemana.

      Poista
    12. Näitä voi miettiä siltäkin kannalta, että jos globaali väestömäärä -> 2100 = 11mrd/8mrd = 1,375-kertainen nykyiseen nähden, ja klassisella ihanteellisella vuosittaisella talouskasvu-oletuksella 3 % kasvatetaan taloutta samaan aikaan 80 vuotta, niin nk. "talous" on tuolloin yli 10 kertaa nykyistä isompi. (1,03 potenssiin 80). Voinee miettiä tietty, että jos tästä ylijäämästäkään ei pystytä panostamaan globaaliin tasa-arvoon edes sen verran, että porukka pysyy suunnilleen ahtereillaan, niin systeemissä voi olla kukaties pieni valuvika.

      Tämän tilanteen pitäisi siis aikanaan kaiken järjen mukaan tarkoittaa alle 4 tunnin normityöviikkoa jne, jopa vaikka nykyinen yleinen epätasa-arvo pidettäisiinkin jostain objektiivisesti käsittömättömästä syystä yllä täysin samanlaisena kuin nyt.

      Mikäli - tuo Vihavaisen lempisana :) - systeemi on tuolloinkin vielä yhtä sysiepäonnistunut ja kokonaisia mantereita oman sisäisen eriarvoisuutemme maksumiehinä, anteeksi maksuhenkilöinä, sillä kyllä voi toki hyvinkin olla jo aika hankalasti kontrolloitavia ulkoisvaikutuksia nykyparametreillä, mutta tuolloin ehkä ansaitsemmekin kohtalon voimilta turpaan.

      Poista
    13. Ja tämä ei toki millään tavalla sulje pois sitä että sosiaalinen organisaatio, sen tietty huokoisuus, on minkä tahansa mitenkään mitattavan kehityksen perusta. Voidaan vaikka puhua 'kehityksestä', varsinkin jos asiaa ei ajatella irrallaan ympäristöstään olevana ja deterministisesti johonkin pisteeseen johtavana prosessina.

      Organisaation huokoistuminen ja materiaalisten edellytysten järjestyminen kuitenkin käytännössä tukevat toisiaan ihmisten elämässä ainakin jonnekin tuonne mediaanitulotasoon asti, mistä eteenpäin mennäänkin jo vähän sfääreihin, virtuaaliin. Tuon virtuaalin tietynlainen sosiaalinen haltuunotto on minun arvatakseni tämän hetken ykköskysymys, jos siis ei aiota mennä ennalta arvattavaa rapukäyntiä.

      Pihvi on vähän kuin siinä, että mitä verkottuneempi maailma, sitä globaalimmin ihmiset tuota mediaania kokemuksellisesti mittaavat. Maailmaa, joka on informaatiovirroiltaan globaali, ei pysty pelaamaan paikallisliigassa. Tämän oppivat kommunistit muureineen katkerasti 20. vuosisadalla, ja oppivat uuskonservatiivit myöhemmin.

      Poista
    14. AD Lahjattomuus...

      " ... talouskasvu-oletuksella 3 % kasvatetaan taloutta samaan aikaan 80 vuotta, niin nk. "talous" on tuolloin yli 10 kertaa nykyistä isompi. (1,03 potenssiin 80).

      Koskas se taas olikaan se maailman ylikulutuspäviä? Joskus kesän korvilla??

      Jo nyt tätä palloa ryöstöviljellään todella raskaasti ja nyt Lahjattomuus... tahtoo sitten vielä lisäksi jääkaapit ja eurooppalaisen elintason muutoinkin nykyisten 7 miljardin sijaan 11 miljardille. Ja niin tahtovat ne 11 miljardiakin.

      Vain kovin "lyhyellä" matematiikalla pelkkä "aineeton kasvu" riittää tuon porukan ruokkimiseen ja varustamiseen tarvittavilla vermeillä rauhanomaisissa ja sivistyneissä merkeissä.

      Mutta aikuisten matematiikalla ei tämä pallo eivätkä varsinkaan Euroopan resusrssit tuohon alkuunkaan riitä.

      Kun Arfikka nyt enimmäisenä kiehuu yli pari, kolme miljardia "siirtolaista" tänne meidän 0,5 miljardin eurooppalaisen sekaan, se on sitten siinä.

      Poista
    15. Mitä nyt kukin pelkää, kun tarpeeksi ikää tulee: joku kuolemaa, joku sairautta, joku köyhiä afrikkalaisia.

      Poista
    16. Miljoonaa ja miljardia on tosiaan joskus vähän vaikea erottaa toisistaan. ��

      Poista
    17. "Pihvi on vähän kuin siinä, että mitä verkottuneempi maailma, sitä globaalimmin ihmiset tuota mediaania kokemuksellisesti mittaavat. Maailmaa, joka on informaatiovirroiltaan globaali, ei pysty pelaamaan paikallisliigassa. Tämän oppivat kommunistit muureineen katkerasti 20. vuosisadalla, ja oppivat uuskonservatiivit myöhemmin."

      Oma näkemys on että maailma on koko ajan ollut historiallisesti globaali ja tulee olemaan. Miten väestö sen sitten ymmärtää liittynee sitten kieleen.

      Lainannen Göran von Bonsdorffin näkemystä Euroopan tulevaisuus kirjasta mikä painettu 1972 pätkän: "Lopuksi ovat vielä olemassa sukupolvesta johtuvat rajoitukset, jotka perustuvat siihen, että ihminen on kaikkein vastaanottavaisin vaikutteille tiettynä aikana nuoruudessaan, tarkemmin sanoen 17 ja 23 ikävuosien välillä, jolloin syntyy yksilön elämänkatsomuksen perusta. Jos tänä aikana saadut vaikutteetovat olleet huomattavan voimakkaita, esim. merkittävien yhteiskunnallisten tai poliittisten mullistusten johdosta, syntyy leimallisesti》poliittinen sukupolvi》, jonka toimintatapoijhin vielä vuosikymmeniä myöhemmin vaikuttavat tämän 》sankarillisen》ajan elämykset siitä huolimatta, että tilanne muuten on monissa suhteissa muuttunut. Toisaalta saattavat negatiiviset kokemukset, kuten hävitty sota, johtaa sukupolven välinpitämättömyyteen ja apatiaan. Joka tapauksessa on selvää, että kuuluminen tiettyyn sukupolveen on huomionarvoinen tekijä arvioitaessa asennetta ympäröivään maailmaan."

      Nykyisessä tilanteessa markkinat on vaikuttaneet useamman sukupolven ajatteluun.
      Ei se ole sukupuolikysymys mitä nykyisin markkinoidaan vaan uskonnollinen. (Ihan siltä kannalta jos katsonee niin aivot meillä on teoriassa samanlaiset vaikka ulkoinen kuori voinnee olla mitä vain. Siinä missä on omaksuttu amerikkalaista "näkemystä", olisi äärimmäisen typerää nykytilanteessa reakoida niin sanotusti nationalistisesti venäläisiä kohtaan mitä keltainenlehdistö kirjoittaa. Ihan jo lähtökohdin ettei ole yhtään mitään tietoa mitä 2015 Eurooppaan tuli. Se että Euroopassa tapahtunee kummia tarkoittane että siihen tarvinnee osallistua, ymmärtänennkyllä että jos poliitikot ei kuuntele niin mitä muita vaihtoehtoja maajussilla on kuin tehdä traktorimarssi?) Ja kyse on juurikin ajasta, kuka kontrolloi sitä vai kontrolloiko kukaan? Kumminkin lähtökohdin ruumiskin on osa luontoa.

      "Minä eilen kävin futaamassa lähipuistossa yhdessä Euroopan konservatiivisimmista maista. Meitä oli siellä 7. Perusterveitä suht' nuorehkoja ihmisiä, akateemis-humanistisen työnkuvansa takia ehkä keskimääräistä konservatiivisempia täälläkin. Silti: jos nyt mietin, että olisin yhtäkkiä avautunut tuossa, että miten on jätkät, tuhoutuuko Eurooppa, jos emme tuhoa Afrikkaa, voin kuvitella, että aika äimän käkenä oltaisiin oltu."

      Olettaisin että kyse on kumminkin harraste toiminnasta minkä tarkoitus on pitää kivaa? Asia erikseen jos kyse on ammatillisesta urheilusta missä palkkiotkin eri tasoisia ja politiikallakin tuppaa talouden kautta olemaan vaikutetta. Yksilöitä nähdä enään yksilöinä vaan brändejä tyyliin Bekham yms. yhdenlainen puoljumala tai joukkueet ole jonkin väestön vaan pelaajilla käydään kauppaa. Mutta tavallinen tallaja nähne sitä niin lähtökohdin miehiä nyt vain tuppaa tuo urheilu kiinnostamaan, eikä siinä ole mitään pahaa. Itse en niin ymmärrä penkkiurheilua, mielummin tehnee itse, mutta on nuo nappulat niin joutunee sitten soveltamaan miten sen toteuttanee).
      Eikä Eurooppa tuhoudu, mahdollisesti muuttanee muotoaan jos sitäkään. Pohjolassa halunne asua kuin höpsöt (kun on johonkin syntynyt ja sielä kasvanut niin sielä on kumminkin se primitiivinen tunne kodista), eikä täällä pärjää ylpeydellä (itse kullakin on joskus jotain mistä ottanee nokkiinsa, mutta pitäisi kumminkin tulla niiden elävien kanssa toimeen) kun tulee kylmä mikä kuulunee etelämpiin valtioihin. Onhan niistä ne sanonnatkin "Routa porsaan kotiin ajaa" yms. Välillä oikein ärsyttää kun ymmärtää että itseä vanhemmat tiennee/ymmärtää joissain kohdin paremmin, olihan nuo täällä ensin.

      -H-

      Poista
    18. -H-

      Työjärestyshuomio ystävällisessä hengessä:

      Näitä kommentteja olisi helpompi ja mukavampi lukea, jos niissä olisi vähemmän potentiaalimuodon (väärin)käyttöä.

      Vai tainnenko olla väärässä?

      Tämä siis ystävällisenä vinkkinä, ei piruiluna.

      Poista
  4. ”Suuria teemoja”

    Olisi mielenkiintoista nähdä miten Putin rupee sahaamaan Bidenin silmään omaa typerää logiikkaa. Putin nähnee varmaankin joka yö unta, että Ukrainasta tuli kaksikielinen maa (ukrainan ja venäjän kielet), kuten Suomi (ruotsin ja suomen kielet). Näin ukrainanvenäläiset (moskovalaiset eli moskalit) voisivat vaatia itselleen kaikenlaisia ministeripaikkoja.

    Ruotsin ja suomen kielitaistelut aikoinaan eivät johtaneet kansanmurhaan. Mutta Venäjän taistelu Venäjän eri kansallisuuksia vastaan johti kansanmurhailmiöihin. (Pietari Ensimmäisen Pultovan taistelu Ruotsia vastaan, 1930-luvulla Stalinin/KGB:n järjestämä nälkäkuolema miljoonille talonpojille, jotka julistettiin kansanvihollisiksi.)

    Teoreettinen kenttä/kanta/perusteet kansanmurhille oli luotu jo 1700-luvun lopussa, kun Venäjän eräs sinistä verta omistava, eli suurruhtinas julisti teoksessaan ”Russkaja pravda” (Venäläinen totuus), että Venäjän kaikki kansat ja heimot on russifikoitava.

    Idean primitiivinen lähtökohta lienee siinä, että tulevan KGB:n olisi helpompi kontroloida niitä kaikenlaisia asukkeja juuri venäjän kielellä, eikä olisi tarvinnut opettaa KGB:n työntekijöitä lisäkielille urkkimista varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys on myös valtion ja uskontojen suhteesta ja niiden välisestä vallasta.

      Tietyt piirit haluavat ujuttaa Robespierrenkin edistämää uskonnollista ajattelua sekä valtiolliseen, että uskonnolliseen ajatteluun.

      Esimerkiksi Vatikaanin aikoinaan pohjattomat taloudelliset voimavarat mahdollistivat sotimista monien eri lippujen alla.

      Lopultakin koko ajatuksella taistelemisesta, valloittamisesta ja hallitsemisesta on uskonnollinen tausta.


      Mutta uskontojen poistaminen kuvasta ei tuo myöskään rauhaa ja turvallisuutta mukanaan.

      Tämä siksi että valtiollisten toimijoiden halu ja kyky luoda mitään uutta on aivan yhtä huono kuin uskonnollisten johtajien.

      Epätäydelliset ihmiset eivät pysty kuin epätäydellisiin ratkaisuihin.

      Poista
    2. "Putin nähnee varmaankin joka yö unta, että Ukrainasta"

      Putin nähnee varmaankin joka yö unta, että Ukrainasta tulisi federatiivinen valtio. 1920-luvulla Kreml liitti Urkrainaan Donetskin ja Luganskin, joissa venäjänkielisten osuus oli suuri. Putin halusi, että Donetskista ja Luganskista tulisi federatiivisia liittotasavaltoja, jotta Moskova olisi voinut venäläisyyden kautta painostaa Kievia.

      Viimeiset tapahtumat maailman diplomatian kentällä osoittivat selvästi, että tämä Putinin federalisaatiotrikki ei mennyt läpi.

      Poista
  5. Lähes aksiooma on, että sotaa lietsovat diktatuurit eldaavat lehdistönsä voimalla sotaista kiihkoa taisteluun ja kuolemaan oikean asian puolesta. Kuitenkin Putinin venäläinen lehdistö näkyy olevan kummallisen maltillista ja hiljaista. Kiihkoilu näkyy keskittyvän täysin läntiseen lehdistöön, jossa jo jaetaan ja pirstotaan Venäjää osiin.

    VastaaPoista
  6. Oma kunnioitukseni Rintalan akhkerointia ja ajatteluyrityksiä kohtaan romahti, kun hän Orwellia apinoiden yritti tehdä oman satiirinsa ydinaseiden vastaisesta rauhanliikkeestä. Sen todellisuuden- ja suhteellisuudentajuttomampaa ynnä kirjallisesti kehnompaa tekelettä ei taida mistään punaisen propagandan kilometrihyllyköstä löytyä.

    Osa tuosta kadotetusta luottamuksesta palasi sitten viimeisen trilogian myötä. Ne teokset minulla on yhä hyllyssäni, Sarmatian Orfeus, Aika ja uni, Marian rakkaus, sekä asiaan liittyen Bobrowskin Levinin mylly, jonka nuoruudessani sain palkinnoksi valtakunnallisessa runokilpailussa, ja tietysti Bonhoeffer, Vankilakirjeet ja Cost of Discipleship. Moni unohtaa, että Rintala oli pohjimmiltaan aito teologi.

    VastaaPoista
  7. Miksi kansan maaseurakunnan kirkkona tuntemaa kirkkoa on Iisalmessa virallisesti alettu kutsua Kustaa Aadolfin kirkoksi?, pohdittiin some-keskustelussa muutaman sukulaisen kanssa. Arveltiin savolaisten päässeen Kustaa Aadolfin joukoissa kokemuspiirinsä äärirajoille Saksassa tarvitsematta myöhemminkään pohtia sanojen syntyperiä.

    Wikipedian mukaan Svenska dagenia vietetään nimenomaan Suomessa kuningas Kustaa Aadolf II kaaduttua Saksanmaalla uskonsodassa 6.11.1623.

    Pian Olvi-säätiö myönsi Jyväskylän yliopistolle puoli miljoonaa euroa Ylä-Savon historian kirjoittamiseen.

    Katainen, Lipponen, Vihavainen ja koko ajattelijoiden farmiliiga. Ykkösluokassa taivaaseen? Vaikeneminen on kultaa. Luulisi Vihavaiseltakin kymmenen vuotta levitystyötä riittävän.

    VastaaPoista
  8. Suuria teemoja, verkligen. Vain yhden suurista läntisen ajattelun myyteistä sanotaan olevan elossa holocaustin jälkeen, nimittäin myytin Jeesus Nasaretilaisesta, vapaasta ihmisestä luoman oma kohtalonsa, vapauden kaihoa heinillä härkien, sopii tähän vuodenaikaan.

    VastaaPoista
  9. Aikaan kuuluvat eskatologiat. Vuoteen 2100 mennessä ehtii tapahtua yhtä ja toista. Elämme epälineaarisessa maailmassa, jota länsimainen lineaarinen mieli ei oikein tahdo käsittää.

    Muuten, Afrikan todellinen koko:

    https://www.visualcapitalist.com/map-true-size-of-africa/


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arfikan pinta-ala on varsin tarkkaan kolme kertaa suurempi kuin Euroopan.

      Ja ennusteen mukaan siellä on vuonna 2100 kahdeksan kertaa enemmän väkeä kuin Euroopassa.

      Haasteeksi nousee mm. tuon väen kyky organisoida toimintansa siellä niin, että kaikki tai ainakin valtaosa heistä sinne mukavasti mahtuu, kun jo nyt tuntuu paikkapaikoin olevan hieman ahdasta.

      Siitä olen samaa mieltä, että vuoteen 2100 mennessä ehtii tapahtua yhtä sun toista.

      Ja arvelen, että kyllä tapahtuukin.

      Poista
  10. Kuten Erkki Tuomioja, eletään yhä Claes Anderssonin aikakaudella, vaikka olisi mahdollisuus katsoa ulos ja henkäistä vapaasti jokaisen ollessa oman elämänsä filosofi.

    – Nykyinen ei ole edes malli Kajander -39, vaan malli Kordelin -17. Sisällissodan taakka, veljesvihassa taivaaseen, veren paino, missä kuljimme kerran, moneen kertaan sanottua yhä uudestaan ja uudestaan. Helsingin haiskahtava henki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Kuten Erkki Tuomioja”

      Kuten Erkki Tuomioja ynnä muut neukkula-stalinismin rakastajat ovat oikein tohkeissaan, että Biden ja Putin tapasivat netissä. Sehän merkitsee sitä, että nyt alkaa uusi iloinen rakkauden aikakausi!

      Ei katsota Putinin rikoksiin, ei nähdä neukkulan ”saavutuksia”, että makkaraa, juustoa, voita, yms. riitti vain valittujen valituille. Venäjän kansa on tottunut jonottamaan, kyllä loppujen lopuksi ehkä saadaan jotakin.

      Niin sanottu suomettuminen oli maksettu asianomaisille erittäin hyvin, rakastamaan neukkulaisuutta.

      Poista
    2. ”suomettuminen”

      Ns. suomettumiseen osallistui useita puolueita, syystä tai toisesta. Suomettumisen johtajana/kanavana/propagandistina/laulajana/innoittajana oli tietysti KGB:n ja taistolaisuuden innokas yhteistyö. Etteikö muka KGB:llä ollut Suomessa vaikutusta?

      Poista

Kirjoita nimellä.