Oluen ystävän hapankaalipata
Hapankaali on mainio ruoka, josta kannattaa vain syömistä varten poistaa ensin liika happamuus. Ei keittoakaan niin kuumana syödä kuin se keitetään.
Kansakunnat ovat historian aikana usein hyökänneet toistaan vastaan juuri sen takia, että toiset tykkäävät hapankaalista ja toiset eivät. Anglosaksit kutsuvat saksalaisia yhäkin nimellä Kraut, mutta ranskalaiset ovat Elsassin välityksellä omaksuneet hapankaalin herkukseen. Tosin ranskalaisten saksalaisista käyttämä haukkumanimi boche taitaa yhä juontua kaalista.
Mutta kaalihan on hyvääkin, itse asiassa herkkujen herkku, kun sen oikein valmistaa, eikä ole myöskään turhan raskasta ruokaa. Moni kyllä tykkää sekoittaa siihen läskiä, mikä antaa erinomaisen lopputuloksen, mutta ei ole välttämätöntä. Sellainen herkku sopii parhaiten raskaan ruumiillisen työn jälkeen.
Meillä on ollut venäläisiin nähden aivan selviä hapankaaliin perustuvia epäluuloja. Ehkäpä syynä on vain se, ettei sitä ole osattu kunnolla valmistaa? Koittakoon nyt jo parempi aika, ellei se jo ole koittanut!
Happamuus säilyttää ruuan, mutta syödessä sen on hyvä olla kohtuullisella tasolla. Klassinen herkku on monessa keittiössä hapanimelää. Kun nuo kaksi elementtiä ovat tasapainossa, tekee syöjän mieli spontaanisti huokaista: ”jopas onkin hyvää!”
Tässä muuan kokeiltu ja hyväksi havaittu resepti:
1 tlk (600 g.) hapankaalia (riittää neljälle)
1 iso sipuli
2 porkkanaa
3 rkl tomaattipyreetä
4-5 valkosipulin kynttä
2 dl lihalientä
2 dl olutta
2 reilua rkl hunajaa
2 rkl sokeria
suolaa, pippuria (meiramia?)
makkaroita
Sipuli ja valkosipuli hienonnetaan, porkkana raastetaan ja lisätään tomaattipyree. Seos paistetaan pannulla, johon lisätään sitten kahteen kertaan huuhdeltu hapankaali. Sekoitetaan ja paistetaan vielä vähän, minkä jälkeen lisätään lihaliemi ja olut ja hunaja ja kaadetaan pataan. Päälle ripotellaan sokeria.
Annetaan hautua 200 asteessa tunnin verran, minkä jälkeen lisätään kauniin oranssiksi muuttuneen seoksen päälle makkaroita, esim. raakamakkaraa tai muuta kunnollista. Itse käytin Lidlin Dulano juustonakkeja, joihin pistelin haarukalla reikiä, etteivät räjähdä.
Annetaan hautua vielä puoli tuntia, lämpöä voi alentaa 175 asteeseen.
Kyllä maistui. Makkaran kanssa tuntuivat erityisen hyvin sopivan kylmä olut sekä Dijonin sinappi.
Terveyshörhönä käytän hapankaalia etupäässä mikrobien takia. Se sopii oikein hyvin oliivien ja venäläisen kurkun kanssa alkupalaksi. Onneksi täällä on yksi venäläinen kauppa, josta saa noita kurkkuherkkuja. Hapankaalin ja oliivit hankin luomutorilta tai -kaupasta. Tänään täytyykin käydä ostamassa lisää, että riittävät joulun yli.
VastaaPoistaKyllä maistuu. Hunaja on hyvä lisä, mutta suolan sijasta käytän soijakastiketta. Antaa tokin pienen oman arominsa.
VastaaPoistaAiemmin, 2000-luvun alussa, valmistin myyntiin asti aina noin 500 litraa hapankaalia kerralla. Suuri, ruostumaton maitosäiliö (tilatankki) on erinomainen astia siihen tarkoitukseen ja meillä se on vieläkin, kuten aikoinaan tehty omavalvontasuunnitelmakin. Markkinointi tapahtui, Vilja-tyttären avulla, pääasiallisesti Helsingin ravintoloille 30 litran elintarvikesaaveissa.
VastaaPoistaOheisessa blogikirjoituksessa (josta kuvat valitettavasti hävisivät almauudistuksen johdosta), mutta myös sen laajassa kommenttiketjussa on pätevät reseptiohjeet aiheesta kiinnostuneella:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/ilmari/174969-hapankaali/
Terveisin,
oluen ystävä ja K.H.P.V:n jäsen
Kerran kesällä Berliinissä Spree joen rannalla Eisbaum mit Sauerkerkraut und oluet. Olipas hyvää.
VastaaPoistaHyvältä kuulosti resepti!
VastaaPoistaLiiterissä myydään tosiaan sitä saksmannin valkoviiniin säilöttyä hapankaalia tölkissä ja kunnollisia makkaroita. Itse tykkään laittaa uunivuokaan sekaisin purnukan hapankaalia, purkin creme fraischia ja desin–pari appelsiinimehua. Kypsytetään uunissa niin kauan kuin kantti kestää ja lopuksi makkarat pedin päälle ruskistumaan.
Makoisan kuuloinen hapankaaliresepti, jota täytyykin joskus kokeilla.
VastaaPoistaHyvää Joulun aikaa blogiin.
Kiitoksia erinomaisesta ohjeesta!
VastaaPoistaKokeilin eilen, toki sattuneista syistä määrät noin kaksinkertaistaen. Oluen korvasin kotikaljalla ja vaikka olin sattumoisin käynyt maalikylillä, ei sikäläisestä Lidlistä löytynyt Dulanon juustonakkeja, vaan jouduin tyytymään tavallisiin Dulanoihin. Ruoka alkoi maistua sitä paremmalta mitä enemmän sitä söi, alussa oli mukiinmenevää ja lopussa suorastaan herkullista. Maistui kaikille läsnäolleille, ainoastaan yksi lapsista totesi että syöhän tätä mutta ei tämä nyt hänen makuunsa erityisesti ole. Kaek män eikä piisantkaan. Tätä tehdään nimittäin toistekin.
Hyvä on myös alcassilainen viininkorjuupata: lyödään savipataan hapankaalia ja kassleria kerroksittain päälle valkoviiniä ja uuniin hautumaan päiväksi ja viininkorjuuseen - tai muihin tehtäviin. Illan tullen syömään talonpoikaisleivän kanssa.
VastaaPoista"Meillä on ollut venäläisiin nähden aivan selviä hapankaaliin perustuvia epäluuloja. "
VastaaPoistaTämä on ollut historiallisesti sääli, varsinkin kun hapankaali on ollut lähes ainoa tapa tarjota Suomen pitkänä talvena C-vitamiinin lähteitä tavalliselle kansalle.