Vauhtia!

 

Davai, davai!

 

Luultavasti kaikki suomalaiset, jotka vähänkin osaavat venäjää, tuntevat sanan davai (давай). Sanatarkastihan se tarkoittaa kehotusta antamiseen (дать, давать), mutta ei sitä yleensä koskaan tarvitse eikä pidä sanatarkasti kääntää.

Normaalissa puhekielessä kyse on yleensä käytöstä apuverbinä, ilmaisemassa ehdotusta tai käskyä: mennään(pä) tekemään sitä tai tätä. Asian voi esittää teitittelymuodossa (davajmte, davajte) tai yksikössä (davaj). Jos haluaa olla kohtelias voi kehotusta aina höystää myös lisäämällä ”olkaa hyvä” (požalujsta), silloin kyseessä on ehdottoman korrekti ehdotus.

Mikäli sen sijaan sanotaan pelkästään davaj, on kyseessä hyvin pitkälle menevä tuttavallisuus. En kehottaisi sanomaan niin henkilölle, jonka kanssa ei ole tehty sinunkauppoja, kuten vaikkapa taksikuskille tai edes prostituoidulle. Molemmat saattavat loukkaantua pahanpäiväisesti ja vähintäänkin pitävät puhuttelijaa moukkana.

Kun sanotaan davaj peräti kaksi kertaa peräkkäin, on kyseessä jo muodoltaan varsin kursailematon, etten sanoisi härski hoputus. Suomeksi ei oikein ole edes sopivaa vastinetta.

Juhani Konkka, ansiokas venäläisen kaunokirjallisuuden kääntäjä käänsi sanan davai usein sanayhdistelmällä antaa parskua!

Oikein hauska ja ymmärrettävä käännös, mutta sen varjopuolena taitaa olla, ettei sitä suomessa kukaan käytä.

Toki on mahdollista, asiayhteydestä riippuen, käyttää monenlaisia yhdistelmiä: antaahan mennä!, vauhtia, vauhtia!, liikettä niveliin!, hop, hop, p-le! ja niin edelleen.

Mielessäni on se, miten eräs ns. Leinon vangeista, Boris Björkelund kuvasi muistelmissaan keskustelua, joka käytiin junassa, kun hän oli palaamassa 10 vuoden tuomion jälkeen vankileiriltä. Myötätuntoiset matkakumppanit kysyivät: ”entä työnteko, oliko koneita, vai pelkkä davai, davai!?”  ”Davai, davai”, vastasi Björkelund.

Sellaista se oli neuvostoaikana, jota moni näyttää taas kaipaavan. Itse sanayhdistemä davai, davai, on väärentämätön näyte siitä neuvostokielestä, jota aikanaan puhuttiin, tosin vain sellaisille henkilöille, joiden tittelinä ei ollut toveri, tovarištš.

Mikäli tällainen henkilö yritti käyttää sitä sanaa kunniallisista neuvostokansalaisista, esimerkiksi vartijoista hänelle saatettiin suuttuneena sanoa: susi on sun toverisi (volk tebe tovarištš!). Sen jälkeen sopi esimerkiksi osoittaa ovea ja sanoa: davai, davai!

Ville Haapasalon uusi ravintola on nimeltään davai,davai, eikä se tietenkään ole sattuma, kyllä hän venäjän keskustelukielen hienoudet hallitsee. Kun kyseessä tosiaankin on neuvostoravintola, on nimi valittu varsin onnistuneesti. Luulenpa, että nimi naurattaa useimpia venäläisiä turisteja.

Onnea Villelle siitä! Pitänee piakkoin pistäytyä katsomassa, millaista sitten on ruoka. Mainittakoon, ettei se neuvostoaikanakaan aina ollut lainkaan huonoa, vaikka valikoima ja palvelu olivat niin sanotusti omaa luokkaansa. Erityisesti ns. kansalliset keittiöt olivat silloinkin usein herkullisia ja olihan sitä myös monenlaista herkkua, jota ei enää löydä mistään: savustettu sammenselkä (balyk), kaviaari ja mitä heitä olikaan.