torstai 16. joulukuuta 2021

Vaarallisilla vesillä.

 

Laittamattomasti sanottu

 

Diletantit ja kaiken maailman intellektuellit herättävät usein pahennusta sillä, että sekaantuvat asioihin, sellaisillakin aloilla, joilla eivät ole auktorisoituja asiantuntijoita. Järjestyneessä yhteiskunnassa tällainen saattaa aiheuttaa hämmennystä ja epäjärjestystä ja on luultavaa, että myös ns. ei-normatiivinen kielenkäyttö saa vahvistusta tällaista reittiä, jota on siis syytä jo periaatteessa karttaa ja varoa.

Olisi kuitenkin väärin ja kevytmielistä kieltää esimerkiksi koko ei-normatiivisen puheen olemassaolo. Mehän joka tapauksessa tiedämme, että se on olemassa ja ympäröi kielemme rajoittamaa maailmaa kuin mikäkin tuntemattomien virusten maailma, jonka varalta joudumme joka tapauksessa varautumaan.

Sallittakoon siis tässä pari aivan vähäpätöistä huomautusta, jotka liittyvät tähän todellisuuden rajamailla sijaitsevaan topokseen. Varoitan jo etukäteen siitä, että ne saattavat loukata herkimpiä veljiä ja ne voikin halutessaan sivuuttaa ilman että henkilön kognitiivinen sivistys välttämättä jäisi paljosta paitsi.

Haluan nyt puhua verbistä panna, jonka olen huomannut maassamme joutuneen erittäin tarkan silmälläpidon ja suoranaisen karttelun kohteeksi. Erinäiset sanathan meillä ja muualla ovat jo leimautuneet saatanallisten voimien agenteiksi ja niiden mainitseminen tässä olisi yhtä tarpeetonta kun mahdotontakin.

Kuitenkin me yhä, joskin harvoin, aivan suoraan puhumme panemisesta eikä meidän tarvitse vielä viitata p-sanaan. Olen kuitenkin varma siitä, että se aika on tulossa, joten puhukaamme nyt panemisesta, kun se kerran vielä on mahdollista.

Suomen kielen panna-sana on erittäin monikäyttöinen ja se on saanut kunnian avustaa kaikenlaisissa yhteyksissä varsinaista pääsanaansa. Sitähän käytetään asettamisen, laittamisen, pistämisen ja sijoittamisen merkityksissä ja synonyyminäkin. Monissa sanonnoissa on kuitenkin luontevaa puhua vain panemisesta, sanan korvaaminen muilla saa koko lauseen haisemaan.

Ajatelkaamme nyt vaikkapa juuri sitä, että jossakin pannaan haisemaan. Mikäli sanottaisiin, että haisemaan pistetään, laitetaan tai peräti asetetaan, se kuulostaisi jo suorastaan vähämieliseltä, vaikka itse asian voisi kyllä ymmärtää. Entäpä merkille paneminen? Kuka idiootti sanoisi pistävänsä merkille, asettavansa merkille tai laittavansa merkille?

Voidaan kaikin mokomin pistää paketti postiin tai vaikkapa kortti tulemaan, asettamisesta puhumista kehottaisin välttämään tässä yhteydessä. Kaiken kaikkiaan panna-verbi on usein korvattavissa, mutta yhtä usein sen keinotekoinen korvaaminen jollakin toisella sanalla tekee omituisen, sievistelevän vaikutuksen, jonka takaa tuntuu tulevan jonkinlaisen akateemisen uusidiotismin haju.

Sanalla panna on kielessämme muun muassa reilu ja konstailematon seksuaalinen merkitys, joka sen vastikkeilta muissa kielissä yleensä puuttuu. Meillä puhutaan myös paneskelemisesta, panettamisesta ja niin edelleen. Siksi jotkut haluavat kaikin mokomin korvata tuon sanan jollakin muulla, mikäli mahdollista.

Anekdootin mukaan lapsonen tuli kerran koulusta ja kertoi isälleen, että panna-verbin synonyymejä, joita pitäisi ja aina voi käyttää, ovat pistäminen ja laittaminen. Isä, joka harjoitti kaameaa teurastajan ammattia, pohdiskeli, että kyllä siinä sentään eroa on, jos hän pistää sian kuoliaaksi tai jos hän panee sen kuoliaaksi. Opettaja sai kotoa asianmukaiset terveiset ja toivottavasti korjasi tuossa kohdin opetustaan.

Pannaan sitä muissakin kielissä. Englannissakin löytyy pitkä litania erilaisia put-sanan vastineita, lay ja set nyt ilmeisimpinä. Saksassa paneminen näyttää merkitsevän jonkinlaista istuttamista, setzen, jonka luonnetta voi täydentää lukuisin etuliittein, vaikkapa nyt kääntämiseksi: übersetzen.

Ruotsiksi lägga näyttäisi antavan vihjeen makuulle panemisesta. Italiassa ja espanjassa mettere, meter viittaa ottamiseen. Latinassahan verbi on ponere. Toki paneminen ainakin meillä on niin monimuotoista, ettei sitä vain yhdellä sanalla voi kuvata, eri yhteyksissä tarvitaan useampiakin sanoja.

Venäjäksi on olemassa ennen muuta kahdenlaista panemista, seisomaan panemista (stavit/postavit) ja makaamaan panemista (klast/položit) ja sen lisäksi pukemista (devat/det). Toki muitakin löytyy, mikäli pitää saada vastineita esimerkiksi suomenkielisille ilmaisuille. Sisään panemista/pistämistä kuvataan verbillä sovat/sunut.

Joka tapauksessa panemisella näyttäisi monissa muissa kielissä olevan aivan neutraali merkitys, ilman suomen kielessä siitä nyt löydettyä suurta arkaluotoisuutta.

Mutta ehkäpä tuo sovat/sunut-verbi voisi toimia esimerkkinä kielen vaaroista. Anekdootin mukaan kulkivat kerran Tsarskoje selon puistossa keisari Nikolai I, kruununperillinen Aleksanteri ja kotiopettaja, runoilija Žukovski. Jossakin työmiehet puuhailivat suihkulähteiden kimpussa ja äkkiä kuului huuto: Hui!

Kruunuperillinen, tsesarevitš silloin kysymään isältään: isä, mitä tarkoittaa tuo hui?

Runoilija puuttui silloin välittömästi puheeseen ja sanoi: teidän keisarillinen korkeutenne, kyseessä on toisen persoonan imperatiivi verbistä huvat, työntää, sujauttaa, pistää.

Keisari oli Žukovskin nokkeluudesta hyvin tyytyväinen ja kuin kävely olo päättynyt, hän otti taskustaan kultakellonsa, antoi sen runoilijalle ja sanoi: Хуй в карман! Pistä/pane/sujauta taskuun!

Itse asiassa keisarikin oli mennyt vähän ns. halpaan, oikea termi olisi ollut суй в карман. Tässä tapauksessa kantana olisi ollut sovat, eikä mikään äkkiä tyhjästä keksitty huvat, mutta tietyissä tapauksissa on majesteeteillekin sallittava kielellisiä vapauksia, ainakin anekdooteissa.

24 kommenttia:

  1. Venäläiset tytöt toki tuntevat "huin" ihan siinä itsessään panemisen meiningissä.

    VastaaPoista
  2. Pannaanpas vähän paremmaksi tuota kolumnin aloittavaa diletantti aihetta. Itse olen diletantti kaikilla minua kiinnostavilla alueilla ja se antaa minulle paljon enemmän näkökantavaihteluja kuin alan ammattilaisille, joita varovaisuus ja jopa fakkius aina vaanivat.

    Ehkä diletanttiuden hienous tulee hienoimmin esiin kaunokirjailijoissa. En viitsi guuklettaa mimkä alan eksperttejä olivat Dostojevski tai vaikkapa Cervantes, koska jokainen tajuaa, että heidän antinsa oli huimasti enemmän kuin heidän hankkimansa tietoperäinen koulutus.

    Panemista ja monia muitakin saoja ja sanontoja uhkaava sensuuri on yleensä hyvin koulutettujen ihmisten aikaansaamaa, niin kuin lähes kaikki aikamme muutkin typeryydet. Aivan kuin lääketiede on pilattu ylimedikalisoitumisella niin yhteiskunnallinen elämä on vinoutunut ylikouluttaumisella.

    Ihmisen pitää olla oikeasti älykäs, että hänellä jää tarpeeksi älyllistä kapasiteettia vapaaseen ajatteluun maisteri ja tohtorikoulutuksen jälkeen. Niin kuin tuloksista näemme, onneksi näitä viisaita koulutettuja on keskuudessamme, mutta inhimillisesti katsoen liian vähän, koska, niin kuin tiedämme mitä tyhjempi tynnyri sen enempi kolinaa. Mediaparkamme mäyttää tämän koko karmeudessaan.

    VastaaPoista
  3. Tulee mieleen joskus kultaisella 80-luvulla Moskovassa kuulemani juttu. Silloin oli Neuvostoliiton ja Kiinan välillä pientä kinaa joistakin alueista ja ratahankkeista. Käytiin neuvotteluja. Kiinalaiset olivat valmistelleet ehdotuksen tilanteen ratkaisemiseksi. Se kuului: БАМ нам хуй BAM.

    VastaaPoista
  4. Diletantti, vain hän, voi nähdä näkymättömän käden löytäneen yliopistolta luotetun joka ei anna heitä "purra".

    VastaaPoista
  5. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa p-sana tulee pakolliseksi alkuperäisen verbin sijasta. Näköpiirissä ei kuitenkaan ole, että jouduttaisiin puhumaan v-sanasta; niin runsaasti vittua hoetaan kaikkialla. Minun nuoruudessani sitä kuuli korkeintaan jossakin nurkan takana, kun taas kenenkään mieleen ei juolahtanut, että neekeristä puhuminen olisi jollakin tavalla moitittavaa. Olen miettinyt, että lähivuosikymmeninä meillä saattaa olla vaikkapa naispuolinen pääministeri, jonka suusta naisen sukupuolielimen rahvaanomainen nimitys sujahtaa luontevasti vaikkapa haastattelussa.

    Ehkä voitaisiin järjestää kansanäänestys siitä, pitäisikö professori Esko Valtaojan suu pestä saippualla.

    VastaaPoista
  6. Hienoja vitsejä, Timo! Sallinet kai pientä pilkunviilaamista. Se keisarin käyttämä imperatiiviverbi oli ihan oikein johdettu. Zhukovskin keksimä verbin muoto oli aivan loistava oivallus! Siinä taivutuksessa tapahtuu vaan vokaalin vaihtuminen, kuten sovat' - sui (työntää, pistää), zhevat' - zhui (pureskelua), hovat' - hui (kätkeä, piilottaa, työntää). Tämä kyseinen viimeinen sana on jonkun verran vanhahtava, ei niinkään usein käytettävä nykyään. Lukuun ottamatta tietenkään sen imperatiivimuodon omonyymiä, joka onkin jo substantiivi ja on yhtä runsaasti kielen käytössä kuin suomalainen v-alkuinen sana. Mielenkiintoinen ilmiö vaan, kun eri kielissä on vastakkaiseen sukupuoleen viittaavat sanat yhtä runsaasti käytössä ja usein melkein samoja tunteita tarkoittava. Siitä lyhyestä kolmekirjaimisesta substantiivista, sen käytöstä ja varsinkin sen johdannaisista, verbistä, adjektiiveista jne voisi tehdä vaikka laaja väitöskirja. Minua vain jäi vaivaamaan, että eikö se olisi sittenkin yksikön toisen persoonan imperatiivi, kun siinä se käsky osoitetaan toiselle persoonalle Ты?🧐

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Toki. Se sinuttelu vähän oudoksuttaa, mutta olettakaamme.

      Poista
  7. Niinpä. Anna's Klara panna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin vitsi taitaa jo mennä ohi perusteellisesti pakkoenglannitetulta nuorisoltamme.

      Poista
  8. Kerran eräällä urheilusalilla oli joku nuorisosta saanut tehtäväkseen soittaa muille saleille tiedottaakseen salilla järjestettävästä kilpailuista. Soittaessaan toimesiantonsa mukaisesti eräälle toiselle salille puhelimesta kuului hetken kuluttua jotain örinää. Asia selvisi kun tuon toisen salinpitäjä tuli puhelimeen ja sanoi anteeksipyytävään sävyyn olleensa juuri "panemassa". Nuori soittaja punastuen kertoi meille tapauksesta, jolloin selvisi että tuo toisen salin salinpitäjä harrasti oluen valmistamista sekä myös kanssaihmisten shokeeraamista.

    Tietääkseni sanan "paneminen" synonyymi ei ole oluen valmistamisesta puheen ollen sen enempää sijoittaminen kuin asettaminenkaan.

    VastaaPoista
  9. Laajaa käyttöä panemisella on myös ääntelemisen, äänien päästämisen merkityksessä. "Mitenkäs se sika pannee?" saattoi kannakselainen mummoni kysyä.

    VastaaPoista
  10. Eikös siellä Lounais-Hämeen kulmilla ole ollut ns. seisovana (tuo ilmaisu puolestaan arkaisoivaa suomea, mm. Yrjö-Koskisen aikoinaan viljelemää) "panes kiirehtien" tms.?

    Ja sitten on tietenkin iki-ihana rytmikappale ​"Eikä siellä vintillä vitkasteltu, siel' oli repäisevä meininki":

    "Isä pani äitiä - kahvinkeittoon / veli pani siskoa - nukkumaan / minä panin kissaa uuuninpankolta - suuria rottia jahtaamaan."

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Oman itse sosiaalialaan liittyvän puheenvuoroni aluksi parikin kertaa ihan onnistuneensi herätellyt kuulijoita kertomalla ensin aloittavani Tommy Tabermannin mieleenpainuvalla runolla, - Se kertoo panemisesta, ja sen seurauksista:

    Panivat syntymässä kiven sydämeen
    ettei sydän olisi liian kevyt,
    lähtisi lentoon

    Panivat leipoessa kiven leipään
    ettei totuus
    syödessäkään unohtuisi

    Panivat matkaan lähtiessä kiven kenkään
    ettei tiellä turhaan tanssittaisi

    Kauas oli lennettävä
    Paljon oli unohdettava
    Hullun lailla oli tanssittava.

    VastaaPoista
  13. Loistavaa ironiaa/sarkasmia, hakkaa Swiftin mennen tullen!

    VastaaPoista
  14. Puhutaan, että professori Vihavainen on saamassa Putinilta uutta palkintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ...

      Kuten edellinenkin kommentti todistaa, turhaan ei puhuta, että lukutaito on maasaamme romahtanut.

      Poista
    2. Minä odotan, milloin Putin saa F-35 kauppiaita kukkapuskan/muhkean bonuksen saatteella "Parhaalle myyntimiehellemme".

      Poista
    3. Ehkä Putin on lahjuksensa jo saanutkin myös tuosta?

      Kuka noista tietää.

      Poista
    4. Myyntipalkinnon ansaintaa toki helpottaa se, että suomalaiset ovat vähän tyhmiä ja helposti huijattavia..

      Poista
  15. Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan?

    VastaaPoista
  16. Muistelen että Hesarissa samaa asiaa pohti toimittaja Antti Manninen kolumnissaan Anti-Manninen, ja oli samaa mieltä kuin blogi-isäntä.
    Hän lopetti näihin sanoihin, jos muistan oikein:
    Ruokaa laitetaan ja veitsellä pistetään. Muu elämässä on panemista.

    VastaaPoista
  17. Pyykki on pantu ja pysyy

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.