Salaattien rakentamisen
peruskysymyksiä
Kesällä saa usein syödäkseen
salaatteja, jotka maistuvat todella hyviltä, vaikka saman reseptin mukaan
tehtyjä on talvisin saanut puoliväkisin ahtaa sisäänsä muka terveellisinä.
Ehkä lääkkeiden ja niihin
verrattavien terveellisten ruokien kuuluukin olla pahanmakuisia, terveys
ansaitaan työllä ja kieltäymyksillä eikä herkuttelemalla.
Sankarillisesta mauttoman tai
suorastaan pahanmakuisen töhnän nauttimisesta saa moni jonkinlaista masokistista
tyydytystä. Terveyden hyväksi on silloin tehty jonkinlainen uhraus, vaikka
pienikin.
Salaatit ovat nykyään pakollinen
osa ruokavaliota. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla pahanmakuisia. Niiden maku
perustuu ennen muuta raaka-aineiden laatuun, joka meillä on valitettavasti
romahtanut, mutta samahan se on usein ulkomaillakin.
Kuten tunnettua, yli tuhannesta
tomaattilajikkeesta on tehoviljely ja kauppa valinnut käyttöönsä sen, joka
näyttää hyvältä, mutta maistuu kitkerältä eikä koskaan kypsy, ainoastaan
mätänee.
Sellainen tomaatti kestää parhaiten myyntiketjun
käsittelyä ja odottelua ja vielä näyttääkin hyvältä. Sen maku ei kuitenkaan ole
se tomaatin maku, jota vanha polvi oppi arvostamaan. Kunnollisia tomaatteja saa
nykyään yleensä vain torilta kesäisin. Tosin esimerkiksi Nams-terttutomaatit
ovat varsin hyviä ja joskus myös luomutomaatit.
Ne maksavat enemmän, mikä näinä
halpuuttamisen aikoina on hirmuinen asia. Kukapa haluaisi uhrata pennosiaan
ruokakauppaan? Sivumennen sanoen, meikäläiset kaupat tuottavat eniten voittoa
koko Euroopassa, muistan jostakin lukeneeni. Ja meikäläiset kuluttajat ovat
kyllin hölmöjä säästääkseen sen viimeisenkin pennin mieluummin kuin käyttävät
sen kelvollisiin elintarvikkeisiin.
Toinen luonnottomaksi muunneltu
ruoka-aine kaupoissamme on tilli, jota kasvatetaan ruukuissa. Oikeaa, maukasta
tilliä saa vielä aina silloin tällöin pusseissa ja sitä kannattaa pakastaa
talveksikin, kun sattuu löytämään. Oikea tilli on tuohon denaturoituun
verrattuna aivan kuin eri laji. Ehkä se onkin.
Kunnon salaatti vaatii myös hyvän
juuston. Valio teki vielä muutama vuosi sitten fetaa, jota myytin yhden tai
kahden palan pakkauksissa suolaliemessä. Nykyään ne ovat hävinneet ja tarjolla
on vain pieniä kuutioita, joissa ei ole mitään samoja ominaisuuksia, kuin
noissa edesmenneissä laaduissa. Näyttää siltä, että noiden pikkukuutioiden
aikaansaamiseksi itse juuston laatuakin on jouduttu muuttamaan surkeaan
suuntaan.
Mutta siitähän kuluttajamme viis
veisaa. Patalaiskat emännät haluavat ehdottomasti valmiiksi kuutioitua fetaa,
joka näyttääkin niin hyvältä ja säästää sekuntikaupalla työtä.
Joidenkin kauppojen valikoimista on
myös poistunut Westfalenin kinkku, joka on ilmakuivattuihin serrano- ja
parmankinkkuihin verrattuna huomattavasti maukkaampaa ja sitä paitsi
erimakuista. Ainakin salaatteihin se sopii paljon paremmin.
Jos siis halutaan tehdä kunnollinen
salaatti, on olennaista hankkia sitä varten ensin kunnon ainekset. Muuten
tulosta ei voi pelastaa mikään.
Hyvässä salaatissa on mukana raaka-aineiden
luonnollista makeutta ja happamuutta siihen saadaan herkullisesta, tuoreesta
sitruunasta, se saa mielellään olla luomua. Muussa tapauksessa makeutta voi yrittää
hankkia lisäämällä kastikkeeseen vähän sokeria tai hunajaa. Ihannetapauksessa
sitä ei kuitenkaan tarvita.
Tässä olisi se perussalaatti, johon
ei koskaan kyllästy:
-2-3 tomaattia, makeita
-purjoa, tuoretta reilusti
-jäävuorisalaattia tai
amerikansalaattia
-tillisilppua reilusti
-fetaa 1 pkt (esim. Apetina)
-4-5 siivua Westfalenin kinkkua,
savustettuna tai ilman
-7-10 oliivia (kalamata)
-3-5 pepperonia (peperoncino)
Kastike:
-oliivi- tai rypsiöljyä 5-8cl
-2-3 tuoretta valkosipulinkynttä puristettuna
öljyyn
-suolaa maun mukaan, muistetaan,
että salaatin oin olgtava suolainen, kuten jo nimikin sanoo. Kesällä on suolan puute
sitä paitsi hengenvaarallinen tila.
-mustapippuria myllystä
-parun sitruunanviipaleen mehu
päälle puristettuna (määrä riippuu salaatin makeudesta)
päälle vaikkapa persiljaa, jos
henki siihen kehottaa. Koristellaan sitruunanviipaleilla.
Sitähän tämä kapitalismi teettää, surkeita ja kalliita tuotteita ilman vaihtoehtoja.
VastaaPoistaJa ehkä myös "patalaiskoja emäntiä"... vai?
PoistaEn tiedä. Mikä ihme saa ostamaan leivän valmiina siivuina ja tappamaan vastaleikatun leivän aromin. Työtä säästetään?
Poista"Työtä säästäen, mausta tinkien", niinpä...
Poista"Jos siis halutaan tehdä kunnollinen salaatti, on olennaista hankkia sitä varten ensin kunnon ainekset. Muuten tulosta ei voi pelastaa mikään."
VastaaPoistaKun korvataan sana salaatti millä tahansa ruokalajilla, saan yleispätevä aksiooma kaikkeen ruuanlaittoon. Paskasta ei saa hyvää ruokaa, vaikka voissa paistaisi ja kermaa lorauttaisi.(Anteeksi karkea ilmaus, tuli suoraan sydämestä.)
Toki on pakko myöntää, että meillä on joukossamme lähimmäisiä, joilla - omasta syystään tai syyttään - ei ole yksinkertaisesti varaa kiinnittää huomiota huomiota paitsi ruuan terveellisyyteen myöskään sen hyvään makuun.
Jos sallitaan vääräoppinen lisäys, olen huomattunut, että ruokalusikallinen valmista teriyakikastiketta antaa salaattikastikkeelle mielyttävää lisäpotkua olematta kuitenkaan liian hallitseva.
VastaaPoista"tuhannesta tomaattilajikkeesta...kauppa valinnut käyttöönsä sen, joka näyttää hyvältä, mutta maistuu kitkerältä eikä koskaan kypsy, ainoastaan mätänee."
VastaaPoistaPahinta Italian matkoissa on kuulemma se, että kun on kerran maistanut sieltä esim torilta ostettua aito, hyvää tomaattia ei osaa enää koskaan nauttia suomalaisista tomaateista.
Yksi syy suomaisten kauppaelintarvikkeiden laatuun on on ostajien "hintatietoisuuden" ohella köyhän ja luerilaisen maan yleinen suhde ruokaan: se on eloonjäämisen väline eikä maulla ole väliä eikä siitä edes vailla syyllisyyttä edes saa nauttia. Ritva Kylli on kirjoissaan kuvannut suomalaista ruokakulttuuria, toki huomioiden myös sen myönteisetkin puolet.
Sosialismi se niitä vaihtoehtoja tuottikin, tavaraa oli kaupoissa hyllyt notkuen.
VastaaPoistaVarmuuden vuoksi selvennykseksi, että tuo oli sarkasmia. Eikös ne pitkät jonot olleet sosialismin arkipäivää. Jos jossain oli jono, siihen piti mennä mukaan, vaikka ei ollut tietoa, mitä jonotettiin. Vai oliko tämä vain kateellisten kapitalistien puhetta. Blogisti tietänee, miten asia oikeasti oli.