maanantai 6. elokuuta 2018

Kaikkea kaikille!


Kaikkea kaikille, nykyisille ja tuleville

Muutama vuosikymmen sitten minun sukupolvellani oli tapana pelotella itseämme sellaisella kauhukuvalla, että Kiinan jokaisella kuudellasadalla miljoonalla asukkaalla olisi kerran käytössään jääkaappi. Pelkästään se olisi lisännyt maapallon kuormitusta sietämättömästi, pääteltiin.
Tuohon aikaan siis, muuten, ymmärrettiin erinomaisesti, ettei maapallo mahdottomia kestä. Siitä huolimatta lisättiin talouskasvua niin paljon kuin mahdollista, sillä lohtuna oli, etteivät ne kiinalaiset koskaan kuitenkaan liity samaan herraporukkaan, joka ajaa autolla ja syö pihviä.
Kiinalaisia pidettiin erikoislaatuisena kansana, josta suuren osan muodostivat niin sanotut kulit, jotka elivät kupillisella riisiä päivässä ja pystyivät tekemään halvalla tiettyjä primitiivisiä työtehtäviä. He pukeutuivat kaikki sinisiin haalareihin ja ajoivat polkupyörällä.
Heidän merkityksensä maailmantalouden kannalta oli vähäinen. Ikävä kyllä, Kiinalle oli tyypillistä tavaton köyhyys ja hirmuiset nälänhädät, jotka johtivat siihen, että ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä. Toisaalta kärpästen joukkotuhoa ei oikein osaa surrakaan. Eihän sille edes mitään voi.
Noihin aikoihin pelättiin myös Kiinan hillitöntä väestönkasvua. Asiaa kuvaa herttainen vitsi, jossa vanhemmat kysyivät lapselta, joka hengitti kummallisesti nopein huohotuksin, mitä hän nyt oikein tekee. Vastaus oli, että hän tappoi kiinalaisia. Opettaja oli sanonut, että jokaiselle henkäyksellä kuolee yksi kiinalainen.
No, nyt kuvamme Kiinasta ja kiinalaisista on toisenlainen. Nekin, jotka eivät ole käyneet Kiinassa, ymmärtävät, että maa on mahtivaltio. Kuuluisa yhden lapsen politiikka, johon suhtauduttiin yleensä skeptisesti, toimi kuin toimikin. Kehitysmaan huonosta kierteestä kyettiin irtautumaan, kun ainokaisille lapsille keskityttiin valmistamaan hyvää tulevaisuutta.
Nuo kuusisataa miljoonaa kiinalaista nauttivat nyt sellaisesta elintasosta, jota lännessä ei puoli vuosisataa sitten edes ollut. Sitä paitsi samalle kulutustasolle nousee pian toista miljardia kiinalaista.
Entä kestääkö maapallo? Se kysymys on yhä vastaamatta. Joka tapauksessa Kiina tekee paljon myös ympäristön hyväksi, vaikka koko sen kasvu onkin koitunut sen vahingoksi, kuten jo aikoinaan ymmärrettiin.
Monessa asiassa kiinalaiset elävät mallikelpoisesti pyrkien luonnon säästämiseen. Se ilmenee vaikkapa vain sähkömopojen määrässä. Myös luontoa säästävää energiaa tuotetaan valtavia määriä.
Kuitenkin perusongelma on sama kuin ennenkin. Miljardin ihmisen kulutuksen moninkertaistuminen nyt vain rasittaa maapalloa. Se on perusasia, jota ei voi sivuuttaa. Mitä enemmän ihmisiä on, sitä suurempi on rasitus.
Mikäli kansa elää primitiivisesti, on rasitus pienempää, mutta ei aina suinkaan vähäistä. Tolkuton lisääntyminen on johtanut ja johtaa nykyoloissa väestöräjähdykseen, kun luonto ei enää korjaa tilejään punakynällä, eli tapa sitä liikaväestöä, jolle vallitsevat elinkeinot eivät pysty turvaamaan elinmahdollisuuksia.
Ne, jotka myötävaikuttavat tähän kehitykseen, ovat eniten vastuussa siitä rasituksesta, joka maapallolle ihmisten toiminnasta kertyy.
Ennen pitkää kaikki tämän globaalistuvan maapallon asukkaat pyrkivät saavuttamaan saman, yleisen kulutustason. Mikään maa ei tule suostumaan spartalaiseen elämänmuotoon, jossa vain välttämättömimmät perustarpeet tyydytetään. Päinvastoin, tarpeet vain kasvavat.
Ainoa, tai ainakin tärkein tapa hillitä tolkutonta menoa on puuttua ylikansoitukseen. Kiina teki aikoinaan tempun, joka on lähes uskomaton. Se voitti omin voimin primitiivisyytensä ja ponnistautui maailman kansojen eturiviin. Siis oikeastaan palasi, mutta palasi syvästä kuopasta.
Pidän selvänä, että tärkeä merkitys Kiinan onnistumiselle oli sen väestöpolitiikalla. Ainakin se on antanut lisää tilaa korkealle kulutustasolle.
Entäpä jos Kiinassa olisikin nyt esimerkiksi kolme miljardia ihmistä? Jääkaapit, autot ja ilmastointi jokaiselle olisivat tuskin ainakaan vielä mahdollisia, mutta rasitus ympäristölle saattaisi silti olla nykyistä luokkaa tai suurempi. Tulevaisuudessa se joka tapauksessa kasvaisi erittäin merkittävästi.
Kuten tiedetään, väestöräjähdys, kuten mikään muukaan räjähdys ei jatku loputtomiin. Se on prosessi, joka ensimmäisenä tapahtui läntisessä ja pohjoisessa maailmassa ja päättyi vasta hiljattain. Tiedetään, että sama kehitys on jo pitkällä hyvin monissa maapallon maissa. Siis tämä hiljeneminen.
Olennaisia tekijöitä, jotka liittyvät kehityksen kääntymiseen ovat naisen aseman ja erityisesti sivistystason paraneminen ja elintason parantamisen mahdollistaminen.
Uusi mentaliteetti, joka katsoo eteenpäin ja pitää jokaista ihmistä vastuullisena omasta menestyksestään, ei taida olla helppo vientituote. Se on joka tapauksessa välttämätön, mikäli maapallo halutaan pelastaa miljardien uusien asukkaiden tuottamalta rasitukselta.
Niin sanottu kehitysapu näyttää lähinnä edistäneen väestönkasvua, mikä on kaikkien kannalta vahingollinen asia. Ongelma näyttää myös johtaneen tragikoomisiin reaktioihin: on ihmisiä, jotka haluavat ratkaista asian kutsumalla afrikkalaisen liikaväestön edustajia omaan maahansa nauttimaan korkeasta elintasostaan.
Asian absurdiutta tuskin tarvitsee erikseen selittää, joka tapauksessa kyseessä näyttää olevan merkittävä psykologinen oireyhtymä, joka estää monia eurooppalaisia päättäjiä suhtautumasta rationaalisesti siihen ihmisryhmään, joka pyrkii väkisin ns. kehitysmaista korkeamman kukutustason maihin.
Paljonkaan tervettä järkeä ei tarvita sen havaitsemiseen, että afrikkalaisten ja myös Lähi-idän kansojen invaasio Eurooppaan on syytä pysäyttää mahdollisimman tehokkaasti.
Ajatus globaalien ongelmien yhteisestä ratkaisemisesta on epäilemättä oikea. Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että ongelma ensin aiheutetaan edistämällä hillitöntä väestönkasvua ja sitä sitten vielä suuresti pahennetaan tuomalla tämän prosessin tuotteita korkean kiukutuksen piiriin. On käytävä voimalla kiinni asian ytimeen.
Tanska näyttää tarjonneen rahaa Afrikan väestönkasvun hillitsemiseen. Kohde on varmastikin oikea, mutta ilmainen raha taitaa olla tässä huono konsultti.
Ihmiskunnalla lienee vain yksi esimerkki onnistuneesta rajoittavasta väestöpolitiikasta ja se on Kiina. Kyseessä sitä paitsi oli Maon Kiina, jossa ihmiset tekivät sitä, mitä käskettiin eikä sitä, mikä sattui huvittamaan, kuten Pariisin barrikadien lapset kuvittelivat.
Onko Afrikan ja siis myös ihmiskunnan toivo nyt autoritaarisessa tai jopa totalitaarisessa järjestelmässä? Onko Kiinan kasvava rooli Afrikassa tekemässä myös sen historiasta ihailtavaa esimerkkiä?
Kenpä tietää. Mikäli puutteet ns. demokratiassa ovat se hinta, joka väestöräjähdyksen hillitsemistä on maksettava, se tuskin on liian korkea. Kysymys taitaa olla meidän kaikkien eloon jäämisestä.
Toki ihmisten määrää voi vähentää esimerkiksi sotimalla, mutta silloin pitäisi sotien tehokkuutta lisätä rajusti. Maailmansotien aikana väestö sen kuin kasvoi.





18 kommenttia:

  1. Tottahan tämäkin, mutta rikkaimmissakin maissa on vielä talousjärjestelmämme epäonnistuneisuudesta ja pyramidihuijausmaisuudesta johtuvaa keinotekoista köyhyyttä, joka taas on merkittävä psykologinen tekijä kollektiivisen liikakulutuksen taustalla: pitää pysyä tietyllä kulutustasolla, ettei putoa kuvan alareunasta, esimerkkinä vaikka työelämän siirtyminen someen ja muuttuminen kokonaisuutena yhä globaalimmaksi ja ympärivuorokautisemmaksi. Eräässä mielessä väestönkasvu on juuri tämän taloudellisen mukana rimpuilemisen ääripää, eli eläkevakuutusjärjestelmän - tai tulevaisuusorientoituneemmalla lähestymistavalla perustulon - korvike.
    Eli lisäisin tähän ylläolevaan valistuneen siirtomaaisännän vinkkeliin sen, että tällä hetkellä elämme maailmassa, jossa kalapuikot lennätetään kehitysmaahan pakattaviksi epäreilulla palkalla, ja sitten takaisin. Jos tällaisten mekanismien annetaan vaikuttaa maailmassa kaikessa rauhassa, kaikki muu jää estetiikan tasolle, niin naiivi maailmanparannus kuin hyväntahtoinen maailmanhuononnuskin.

    VastaaPoista
  2. Joskus kauan sitten Maon kerrottiin kauhistelleen sitä, miten kalliiksi sekin tulisi, jos jokaisen kiinalaisen takkiin ommeltaisiin yksi nappi lisää. Vetoketju olisi varmaan iskenyt punakeisarin luomaan valtakuntaan rajummin seurauksin kuin myöhempi kultuurivallankumous.
    Nyt kiinalaiset kiristävät kiinni maailmanparannukseen sellaisia vetoketjuja, että on länsimaiden johtajien vuoro kauhistella. Ja johtajista viis, sillä vielä jokseenkin hyvät ja demokraattiset kansalaisyhteiskunnat Euroopassa ovat vaarassa tuhoutua.
    Hukka meidät taatusti perii, jos kansat vaihdetaan ja väestön määrää kasvatetaan tuonti-ihmisillä. Japanin malli eli pärjääminen hiipuvan väestönkasvun ja maltillisen talouskasvun kanssa taitaisi olla meillekin paikallaan.

    VastaaPoista
  3. Taas iski blogisti asian ytimeen.

    Pirullisinta asiassa on se viimeisimmän Suomen Kuvalehden artikkeli, jonka mukaan ihmiseen on sisäänrakennettu sellainen lisääntymisen mekanismi, jonka mukaan uhkaavissa ja niukoissa oloissa ei suinkaan lykätä lasten tekoa parempaan aikaan vaan pyritään lisääntymään rajusti. Tämä ominaisuus yhtyneenä kasvihuoneilmiöön saa seuraamaan Saharan eteläpuoleisen Afrikan oloja huolestuneesti.

    VastaaPoista
  4. "Tuohon aikaan siis, muuten, ymmärrettiin erinomaisesti, ettei maapallo mahdottomia kestä."

    Itseäni huolestuttaa eniten se, että taloustietelijöillä - jotka edustavat tällä hetkellä keskustelun hegemoniaa - tuntuu puuttuvan kerrassaan teoreettiset valmiudet käsitellä tätä ongelmaa, puhutaan vain jatkuvasta kasvusta joka ratkaisee kaikki ongelmat. Kukaan ei vain selitä miten suljetussa pullossa voi vallita ikuinen kasvu; eikö mikään alkeislogiikkakaan toimi?

    VastaaPoista
  5. Kaikki on toki totta, mutta pitää myös muistaa Hans Rosling ja Gapminder, joiden mukaan ehkäisyä, naisten asemaa ja koulutusta sekä terveydenhuoltoa (jne.) yleisesti parantamalla saadaan parhaiten sekä nostettua elintasoa että laskettua lapsien määrää. Lapsethan ovat monessa maassa myös vanhempiensa "eläke", jolloin niitä pitää varmuudeksi hankkia useampi - etenkin oloissa joissa heidän säilymisensä hengissä on vähemmän todennäköistä tai elintasonsa ei mahdollista kunnollista tukea vanhemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ehkäisyä, naisten asemaa ja koulutusta sekä terveydenhuoltoa (jne.) yleisesti parantamalla saadaan parhaiten sekä nostettua elintasoa että laskettua lapsien määrää." 

      Pirullisinta on vain se, että ennenkun ensiksi mainitut ovat toteutuneet, lastentulo sen kun lisääntyy ja vaikeuttaa niiden toteuttamista. Afrikan kannalta ikävintä on, että sieltä puuttuvat lähes tyystin ns valistuneet itsevaltiaat, jotka hallitsevat diktatoorisesti, mutta tekevät sen mitä pitää.

      Poista
  6. Hyvinvoinnin ja väestömäärän välinen yhtälö on perimmältään yksinkertainen. Koska luonnonvaroja on rajallinen määrä, jaettavaa per nuppi on sitä vähemmän, mitä enemmän jakajia on. Tällä hetkellä luonnonvaroja kulutetaan enemmän kuin niitä syntyy. Syömme siis kuormasta. Meillä on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa, elintason alentaminen tai luonnon tuhoutuminen. Jos väestönkasvu jatkuu, molemmat toteutuvat. Jos väestömäärä saadaan alenemaan, molemmat ongelmat muuttuvat ratkaistaviksi.

    Maapallon väestönkasvu on useimmilla alueilla saatu hallintaan joko politiikan keinoilla tai luontaisen kehityksen tuloksena. Kiinassa se keino oli Dengin lanseeraama yhden lapsen politiikka. Euroopassa, Venäjällä ja Etelä-Amerikassa se on tapahtunut luonnollisen kehityksen kautta. Pohjois-Amerikka ei myöskään ole ongelma-alue. Ongelma-alue on Afrikka, jossa väestönkasvu ei ole hidastunut vaan päinvastoin nopeutumassa. Ongelma-alue on myös Turkista Pakistaniin ulottuva alue, jossa väestöräjähdys jatkuu.

    Ongelman ratkaisu ei ole helppo mutta, kuten niin usein ennenkin, jos ongelmanratkaisu osoittautuu vaikeaksi, ei ainakaan pidä tehdä tyhmyyksiä, että edes jotakin tulisi tehdyksi. On myös tehtävä selväksi, että sellaiset toimet jotka tosiasiallisesti vain pahentavat ongelmaa, eivät ole hyväksyttäviä. Yksi tällainen ongelmaa pahentava menetelmä on muuttoliike. Se on käytännössä sama kuin metsäpalon sammuttaminen juoksuttamalla palavia karahkoita mahdollisimman laajalle ympäristöön. Erityisen typerää se on, jos kohteeksi otetaan Eurooppa, tämä Euraasian mantereen pikkuinen kulmakunta, jonka väentiheys on sama kuin Kiinassa ja pinta-ala vaivaiset puolet Kiinan tai USA:n pinta-alasta. ja vaivaiset 15 % Afrikan pinta-alasta.

    VastaaPoista
  7. Paljon keskustellaan Afrikan väestökehityksestä ja ihan syystä. Minun silmiini ei ole osunut juuri mitään kirjoitusta siitä mitä afrikkalaiset itse ajattelevat tai keskustelevat asiasta. Onhan Afrikassa jo olemassa jonkinlainen kouluja käynyt keskiluokka joka kykenee seuraamaan maailman menoa, mm. omia valtaapitäviään. Onko Afrikan valtaapitävien keskuudessa aikomusta tehdä jotain väestönkasvun suhteen ?
    Ainoan tähän aiheeseen liittyvän afrikkalaisen valtion edustajan kommentin, jonka olen lehdistöstä nähnyt, sisältö oli se että EU:n tulisi helpottaa Afrikan siirtolaisten pääsyä sinne. Kommentista sai sen käsityksen että edelleen laajalti afrikkalaiset katsovat asiaa siltä kantilta että siirtolaisten kotimaihinsa lähettämät rahasiirrot ovat mukava tulonlähde Afrikan valtioille.
    Xerxes

    VastaaPoista
  8. "Toki ihmisten määrää voi vähentää esimerkiksi sotimalla"

    Ehdotan yhtä ratkaisua tähän hätään: että lapsilisiä annettaisiin ainoastaan Lapissa.

    VastaaPoista
  9. Erittäin hyvä havainto Kiinan politiikan seurauksista, joka ei ole tullut aiemmin noin kirkkaana mieleen. Tosiaankin, Kiinan elintaso oli Afrikan luokkaa vielä 60 vuotta sitten. Oleellisia eroja tapahtumissa on kaksi eli (1) Kiinan väkiluku on noin kaksinkertaistunut, Afrikan noin viisinkertaistunut ja (2) elintasossa kertoimet ovat keskinäiseltä suuruudeltaan päinvastaiset elleivät rajummatkin Kiinan eduksi. Olisiko niin että väestönkasvun rajoittaminen - ennen kaikkea omin konstein ilman kehitysapua - olisi jossain määrin ratkaiseva tekijä?

    Euroopassa ei ollut teollisen vallankumouksen jälkeistä (eikä sitä edeltävää) väestöräjähdystä samassa mittakaavassa tai suhteessa kuin Afrikassa nyt. Napoleonin sodista ensimmäisen maailmansodan alkuun oli noin sata vuotta ja siinä ajassa Euroopan väkiluku hieman yli kaksinkertaistui. Keskimääräinen vuotuinen kasvu oli noin 0,86 %. Vaikka huomioitaisiin koko tuona aikana tapahtunut siirtolaisuus lähinnä Amerikkaan jälkikasvuineen, eurooppalaisten kasvuprosenttia ei saada millään ilveellä kuin niukasti yli yhden. Afrikan keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu on viimeisen 60 vuoden ajan ollut välillä 2,5 % - 3,0 % ja se on viime vuosina jopa kiihtynyt - vaikka siirtolaisuutta Afrikasta ei edes huomioida luvussa. Viimeisen 60 vuoden aikana Afrikan väkiluku on lähes viisinkertaistunut. Siinä väestöräjähdyksessä on hieman eroa siihen "räjähdykseen", jossa Euroopan väkiluku yli kaksinkertaisui 100 vuodessa.

    Pahoittelen että linkkaan tässä omaan kirjoitukseeni, mutta siinä ovat numerotiedot tämän tekstin aiheesta.

    VastaaPoista
  10. Näinhän se on. Aikamme kehitys on määrällisesti uudella tasolla, mikä tekee vertailun vaikeaksi, mutta sitä tarpeellisemmaksi.
    Tässä on nyt asia, joka on kerta kaikkiaan nostettava pöydälle ja pantava vastuussa olevat tahot vastaamaan.

    VastaaPoista
  11. Väestöräjähdys on maapallon suurin ongelma, eikä siitä pystytä edes keskustelemaan päättäjien piirissä. Väestöräjähdyksestä johtuu kaikki se paha, mitä isolla rahalla yritetään korjata alkaen ilmastonmuutoksesta. Nyt esillä oleva muoviongelmakin on paha juuri liian suuren väestön takia. Eläinten ja kalalajien sukupuutto johtuu liiallisesta väestöstä. Mehiläisten väheneminen uhkaa kaikkea elollista maapallolla. Väestönkasvun takia monet kasvit ja puut katoavat. Eroosio ja luonnon korvaaminen asfaltilla. Invaasiot. Sodat ja sisäiset taistelut. Nälänhädät. Luonnonvarojen ehtyminen.

    Liikaväestöstä sen sijaan ei ole mitään iloa kenellekään. Korkeintaan Välimeren ihmissalakuljettajille. Ei ole ihmisoikeus hankkia 15 lasta ja sanoa, tässä he ovat, elättäkää. Afrikassa paras lapsi on syntymätön lapsi.

    On irvokasta, että jokaisella joukkomurhaajallakin on ihmisarvo, ja hyvät ihmiset tekevät kaikkensa hänen suojelemisekseen, mutta sukupuuttoon kuolevilla norsuilla ei ole mitään arvoa.

    VastaaPoista
  12. YK:n ratkaisu maailman liikaväestöstä johtuvaan ongelmaan on sellainen simsalabim-temppu, että pakotetaan kaikki maailman maat avaamaan rajansa kenen tahansa vaeltaa sinne, missä ruoho on vihreämpää. Mitään puhetta ei siltä suunnalta ole kuulunut väestöräjähdyksen hillitsemisestä, saatikka asetettu vuosituhattavoitteita tämän maalin saavuttamiseksi.

    Vastaanottavien maiden kansalaisilta ei kysytä mitään, eikä myöskään kerrota mitään näistä valtaisista väestöjen siirtelysuunnitelmista. Yhtäkään kansalaisten valitsemaa edustajaa ei noissa YK:n ja sen alaisten järjestöjen pöydissä istu. Virkamiehet tekevät päätöksiä, joilla tuhotaan toimivien valtioiden taloudet ja yhteiskuntarakenteet. Näkökulma on kaiken aikaa vain ja ainoastaan se, miten maailman liikaväestö pääsisi nauttimaan asiallisesti asiansa hoitaneiden yhteiskuntien töiden tuloksista. Ja nyt ei enää edes puhuta sotaa ja vainoa pakenevien ihmisten oikeudesta turvapaikkaan, vaan kaikkien maailman ihmisten oikeudesta siirtyä sinne, missä kuvittelee ruohon olevan vihreämpää.

    YK:n kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) johtajan mukaan globaalin vapaan liikkuvuuden sekä turvallisen ja hallitun siirtolaisuden tulisi olla kaikkien kolmannen maailman köyhien ja ammattitaidottomien oikeus.

    https://www.kansalainen.fi/unkari-torjuu-eun-ja-afrikan-julistuksen-maahanmuuttoon-kannustavana/

    VastaaPoista
  13. Olen nuorukaisesta lähtien kannattanut täysin vapaata liikkumista mihin maailmankolkkaan tahansa. Ehtona vain, että elättää itsensä ja perheensä. Ilman sosiaaliturvaa ja kotouttamista. Suomalaisilla ei ole mitään velvollisuutta elättää Afrikan liikaväestöä, ei Suomessa eikä Afrikassa.

    Tuo ensisijainen vastuu omasta elämästä on hyvin yksinkertainen ja jokaisen ymmärrettävissä. Jos pelkästään Suomen sisällä työssäkäyvillä olisi velvollisuus järjestää hyvä elintaso kaikille suomalaisille, myös heille, jotka eivät halua tehdä töitä, olisi se kohtuutonta. Kun velvollisuus laajennetaan kenelle tahansa maailman ihmiselle, tuhotaan samalla Suomi.

    Tuntematonta sotilasta muunnellen siteeraten: Voi olla, että suomalainen vastaa kymmentä kehitysmaan asukasta, mutta mitä sitten kun tulee se yhdestoista. Pelkästään Afganistanissa, Irakissa ja Somaliassa on 90 miljoonaa asukasta elätettäväksi.

    VastaaPoista
  14. Tuo viimeisin kommentti on hyvä esimerkki siitä, että jos käsitteitä "työ" tai "itsensä elättäminen" ei analysoi, ei voi hahmottaa, että se mikä Suomessa (tai muussa rikkaassa maassa) nykyään hahmotetaan "työnä", on postkolonialistisen huijauspyramidin tietyllä askelmalla oloa. Tämä koskee niin lainaehtoja, raaka-aineiden hintoja, palkkoja kuin mitä tahansa muutakin, mistä kokemuksellinen "itsensä elättäminen" koostuu.
    Huomautan, että en argumentoi sen puolesta, että mitkä tahansa väestöliikkeet olisivat ongelmattomia, vaan totean, että "itsensä elättäminen" on harvinaisen harhainen peruste jakaa väestöä kelvolliseen ja kelvottomaan, varsinkin ihmismiljardien tasolla. Raha ei enää kasva pellossa, vaan makaa muutamalla kymmenellä tilillä, josta se realisoituu kuolevaisten elämään spekulatiivisen lainakaupan muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raha voi ollakin spekulaatiivista, mutta rahan takana pilkistää realituontanto (alkutuotanto, kauppa ja palvelut), joiden varassa todellinen elämä on. Sillä hetkellä on usko paperilappuihin tai nykyisin bitteihin lakkaa, realituontanto ratkaisee. Realituotannon jakamisen osalta Vahtera on oikeassa. Ikävä kyllä hän ei vielä huomioinut niitä satoja miljoonia afrikkalaisia, joiden elämisen mahdollisuudethuono hallinto ja kasvihuoneilmiö ovat ja tulevat tuhoamaan. Ennusteiden mukaan 2050 Afrikan väkiluku on 1,4 miljardia. Kun näiden ravinto loppuu, mikähän lienee luonnollinen pakosuunta?

      Poista
  15. Reaalituotantoa on rahan määrään nähden todella vähän, se on talouden kokonaiskuvassa käytännössä pilkan kohteena ja ulkoistettu pitkälti maihin, joiden väestöä voidaan pakottaa siihen henkensä kaupalla.

    Suomea esimerkiksi suojaa se, että se oli ratkaisevassa ekspansiovaiheessa (1800-luvulla suunnilleen) tiettömien yhteyksien päässä sellaisin tuotantopanoksin (puu ja vesi), joita on erittäin tehotonta raahata pois. Lisäksi Suomi oli harvaan asuttuna maana helppo yhdistää kansallisvaltioksi, kun taas esimerkiksi Afrikassa on kolonisaation jäljiltä pahimmillaan käytännössä konekiväärein varustettuja heimoyhteisöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finanssirahaa on todellakin suunnattomasti verrattuna realituotantoon. Väitteeni ydin on siinä, että kun olot pahenevat tai ihmisten usko tuohon "fiktiorahaan" loppuu vain reaalituotanto ratkaisee: näin kävi esim 1920-luvun Saksassa. Rautalangasta asia on väännetty Aku Ankan kertomuksessa "Kun taivaasta satoi rahaa".

      Poista

Kirjoita nimellä.