Silakkalaatikko

Silakkalaatikko –Pohjolan ambrosia

Silakka ja muikku ovat kansallisaarteitamme. En ole vielä ollut missään maassa, jossa olisi kaikkialla ollut tarjolla yhtä herkullista kalaa.

Toki monet muutkin ja lähes kaikki kalamme voidaan laskea maailman makuvalioiden joukkoon, mutta silakan ja muikun kohdalla on käynyt niin kuin markkinataloudessa käy: se, mikä on halpaa tai miltei ilmaista on ylenkatsottua verrattuna siihen, mikä on hyvin kallista.

Savustettu sammenselkä on loistava herkku, eikä sammen mädissäkään mitään vikaa ole. Savuankerias on sokerisuolatun rasvasillin ohella yksi parhaita voimakkaanmakuisia kalaherkkuja. Turska on kevyttä, eikä vaadi oikeastaan mitään muuta kuin hyvän paistamisen sekä sitruunaa ja tilliä. Merianturaa syö ilman erityisempiä tunteita ja anjovikset ja sardiinit menevät ihan mukavasti hyvän valkoviinin kanssa. Kuitenkin pätee vanha Savolaisen osakunnan laulu, jonka mukaan potaatti ja haili ovat pohjolan hetelmiä, joita ei kannata verratakaan kaiken maailman etelän hetelmiin, mitä hintuja ja pampuja siellä sitten onkaan. Ei ne ole verrattavissakaan.

Ruotsalaisetkin toki tuntevat silakan, jopa hapansilakan ja jopa Saksasta voit löytää tutunomaisia Rollmopseja. Mutta mistäpäs saat kunnon silakkalaatikkoa? Sitä elämystä varten on syytä matkustaa Suomeen. Ja Suomessa pitää yrittää löytää paikka, jossa tämä taivaallinen ruokalaji on osattu valmistaa oikein, niin että sen mahdollisuuksien koko kirjo pääsee oikeuksiinsa.

On väärä kuvitelma, ettei laatikkoruokia voi pilata. Valitettavasti olen sen itsekin tehnyt aina silloin tällöin. Kuitenkin ne onnistuvat varmasti, mikäli noudatetaan tiettyä huolellisuutta. Ensinnäkin raaka-aineiden pitää olla hyvät. Silakoita on liotettava tarpeeksi, ettei liika suolaisuus haittaa. Perunoiden on oltava hieman jauhoisia ja läskin pitää olla rasvaista.

Sitä paitsi haudutuksen on oltava niin pitkä, että rasva ehtii tehdä tehtävänsä ja ruodot pehmenevät täysin. Kun haudutetaan pitkään, on myös kaiken maailman munamaidot syytä jättää pois, eivät ne muutenkaan kuulu kunnolliseen laatikkoon.

Koska lopputulos parhaimmillaan on melkoista dynamiittia ravintoarvoltaan ja niin hyvää maultaan, että sen syömisessä ei ole helppoa noudattaa kohtuutta, suositellaan, että tätä ruokaa nautitaan mieluimmin sen jälkeen kun ensin on koko päivän harrastettu liikuntaa: purjehdittu, kävelty metsällä, patikoitu tai vaikkapa tehty jotakin ns. ryskätyötä rakentamisen, maansiirron tai vaikkapa siivouksen parissa. Tärkeintä on, että työmäärä ja kalorinkulutus on kasvanut suureksi.

Sen jälkeen, saavuttaessa keittiöön, josta tulvahtavat juovuttavat tuoksut, on varottava hätiköintiä, jottei polta enempää käsiään kuin suutaan. Laatikko on asetettavapöydälle rauhoittumaan ja syöjä voi esileikkinä yrittää myös rauhoittua ja ruveta kuvittelemaan, mitä kannen alta pian on löytyvä.

Siellä nimittäin on sellaista herkkua, joka vie kielen mennessään, käyttääkseni tuoretta ilmaisua. Mikäli lähellä on ruoan päälle ymmärtäviä ulkomaalaisia, kannattaa heidätkin kutsua yhteiseen conviviumiin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja mikäli onnistumme levittämään todellisten herkkujen valmistamisen taitoa myös ulkomaille, on kansakuntamme jälleen kerran onnistunut antamaan omintakeisen panoksensa ihmiskunnan hyväksi.

laatikko syntyy näin:

ainekset:

-noin 20-30 perunaa

-2-3 isoa sipulia

-n. 20 liotettua suolasilakkaa

-rasvaista siankylkeä riittävästi astian peittämiseen, myös savustettu käy. Ehkä n. 400 g.

-pippurirouhetta

-2 dl. lihalientä

Ainekset ladotaan kerroksittain kannelliseen vuokaan, päällimmäiseksi läski, ja pannaan lämpö kovalle (n. 225 astetta) yhdeksi tunniksi. Sen jälkeen lämpöä vähennetään 200 asteeseen ja annetaan laatikon hautua 1-1,5 tuntia tai hieman enemmän. Kuitenkin niin, ettei padassa ole enää nestettä eikä läski liioin ole suotta kovettunut, rapeana se on erinomainen osa kokonaisuutta.

Nautittaessa klassinen tekniikka on tietenkin hienontaa ainesosat haarukalla. Silloin voi tähän jo muutenkin rasvaiseen herkkuun vielä toisinaan lisätä synnin kukkuraksi vielä nokareen voita. ehkäpä aitoa kotivoita, jos sitä jostakin onnistuu saamaan…

Silakoiden sijasta voidaan käyttää muikkuja, vaikkapa savumuikkuja ja tietenkin lohta. Silliä en ole kokeillut, mutta voisihan sekin toimia.

Juomaksi kylmä, maltaista eikä uutteesta tehty kotikalja. Kylmä piimä on myös tässä erinomaista.

Eipä sitten  muuta kuin head söögiisud!