Suurin selittäjä

Suurin selittäjä ja suurimmat selittelijät

Suomeenkin on rantautunut nuorisomuoti, jossa satunnainen ohikulkija yritetään lyödä yhdellä tai useammalla iskulla tajuttomaksi.

Olisi väärin sanoa, että asia on saanut osakseen laajaa hyväksymistä, mutta selittely on odotetusti ollut sitäkin pitempää ja leveämpää.

Uutisten mukaan asialla ovat olleet jengit, jotka koostuvat etupäässä maahanmuuttajataustaisista teineistä. Vakavat alan tutkijat ovat kyllä täsmentäneet, että sana jengi ei ole tässä paikallaan, koska ryhmät ovat oikeastaan muulla tavoin syntyneitä, yhteisten kokemusten ja intressien innoittamina.

Merkillepantava on asiantuntijalausunto, jonka mukaan suurin selittävä tekijä ei ole etnisyys, vaan syrjäytyneisyys. Väärässä ovat siis ne, jotka luulevat, että tekijöiden etnisellä taustalla on erityinen merkitys. Pigmentin määrä ei ilmeisesti ole ratkaiseva, puhumatta rodusta, joita ei ole.

Olisi kovin kiinnostavaa saada tietää, miten tuo suurin selittäjä asiat selittää. Näyttää siltä, että kyseessä on korrelaatio, jollaiset eivät sinänsä selitä vielä mitään. Suurimpia yhteisiä nimittäjiä löytyy runsaasti. Kaikki tekijät näyttävät olevan höyhenettömiä kaksijalkaisia, joilla on litteät kynnet. Miespuolisuudesta ei myöskään mainita poikkeuksia, mikä näin tasa-arvon aikoina ei voi olla ihmetyttämättä. Ehkä olisikin siis oikeampaa sanoa, että suurin selittävä tekijä on ikä ja sukupuoli?

Mutta kaikesta päätellen suuri enemmistö on kuin onkin etnisesti valtaväestöstä poikkeavaa ainesta, jonka uhrit on kauttaaltaan valikoitu edellisestä. Tämä muistuttaa sitä malmölaisten nuorten ”sotaa” Ruotsia vastaan, jonka esimerkki on ehkä saatu Ranskasta. Tietty porukka syrjäytyy ja jää nöyryyttävästi yhteiskunnan elätettäväksi ja alkaa kostaa sille luuloteltua sortoaan.

Korrelaatio maahanmuuttoon on ilmeisesti erittäin suuri, kuten on myös tiettyjen maahanmuuttajaryhmien syrjäytymisen määrä. Kyseessä ovat ilmeisesti ryhmät, joiden sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on suurelta osin erittäin vaikeaa ja jopa mahdotonta. Kotouttaminen, johon panostetaan tavattomasti, onnistuu vain osittain. Todellinen integroituminen, joka on aidon tasa-arvoisuuden ehto, jää tapahtumatta vaikka käytettäisiin miten paljon tahansa ”positiivista syrjintää”, joka taas loukkaa kantaväestön heikointa osaa.

On vaikea käsittää, ettei maamme hallitus vieläkään näytä heränneen siihen, että maahan otettavien siirtolaisten, mukaan lukien pakolaiset, taustalle olisi asetettava tarkat kriteerit. Ne ongelmat, jotka muuten hankitaan, ovat korjaamattomia ja vastuu niistä tulee sukupolvesta toiseen painamaan päättäjien omaatuntoa ja mainetta.

Mutta vielä tuohon leikkiin, joka on aito amerikkalaista alkuperää ja jota ei lainkaan pidä sekoittaa siihen osaa ottavien etniseen taustaan.

On todennäköistä, että pelin keskushenkilöt kuuluvat ns. psykopaatteihin, joille on ominaista tarve voimakkaisiin ärsykkeisiin ja jotka eivät kykene asettumaan toisten ihmisten asemaan. Debiilejä on varmasti joukossa, mutta on muistettava, että psykopaatteja löytyy myös intellektuellien piiristä poikkeuksellisen runsaasti. Nimitystä ei siis tule pitää ko. henkilöiden kunniaa loukkaavana, siitähän he ovat kovin herkkätuntoisia.

Sen sijaan voidaan miettiä, olisiko psykopaateiksi todetuille syytä varata erityiskohtelu, kuten jotkut alan ammattilaiset ovat ehdottaneet. Sosiaalitätien asiakkaana oleminen on varmasti myös heille kidutusta, mutta voimakkaat ja välittömät rangaistukset ovat se, mikä tehoaa sellaisiin persoonallisuuksiin. Olisi ehkä askel kohti menneisyyttä, mikäli tähän ainekseen käytettäisiin suunnitelmallisesti niin sanottua fyysistä vaikuttamista, mitä he ilmeisesti kuitenkin eniten kunnioittavat ja tarvitsevat. Olisi vaikea nähdä, että sitä voitaisiin varsinaisesti edellyttää lainsäädännössä. Käytännössä tällaista voisivat kuitenkin toteuttaa kansalaisyhteiskunnan piirissä muodostetut turvajoukot.

Tuollaisten joukkojen tai partioiden toiminta voisi estää sen järjettömän tilanteen, että virkavalta muodostuu joissakin kaupunginosissa ”viholliseksi” eivätkä edes palomiehet tai sairaankuljettajat ole siellä turvassa. Järjestyspartioiden olisi koostuttava suhteellisen tasapuolisesti paikkakunnan eri väestöryhmistä, jotta ne eivät leimautuisi etnisesti. Suomessa tämä kuulostaa kovin amerikkalaiselta ja äkkiseltään järjettömältä, mutta sellaista saattaa olla meidän tulevaisuutemme.

Selittelijöiden ei kannata tuhlata ruutia väitteisiin, joiden mukaan ”syyllinen” ei ole etnisyys, uskonto tai maahanmuuttajuus. Nämä tekijät yhdessä ovat suuri syrjäytymisen selittäjä, jokaisessa Euroopan maassa. Ellei tätä ainesta olisi, ei olisi noita ongelmia. Syyllistä ei kannata etsiä liian vähäisestä kotouttamistyöstä eikä edes harrastusmahdollisuuksien puutteesta.

Maksuttomat harrastusmahdollisuudet ovat Suomessa jokaisen ulottuvilla. Kaikille ei ole samassa määrinmahdollista harrastaa lentämistä tai ratsastusta, mutta potkupallo on jokaisen käytettävissä ja juokseminen ja pyöräilykin ovat tarjolla. Siitä huolimatta ihmiset tulevat ajasta aikaan kadehtimaan parempiosaisia, ymmärtämättä, mikä on heidän oma vastuunsa omasta asemastaan. Se on asia, joka heidät pitäisi ennen muuta saada ymmärtämään. Jaarittelu ”yhteiskunnan vastuusta” saa vähälahjaisemmat, jotka tuossa joukossa lienevät kärkiryhmää, todella uskomaan olevansa sorrettuja.

Amerikassa asiat eivät slummeissa ole suinkaan hyvin. Kuitenkin kannattaa panna merkille, että siellä on menestynyt jopa hyvin muuan kansanryhmä, joka lähes kaikkialla muualla, myös alkuperäisessä kotimaassaan, kuuluu kaikkein huonoimmin pärjääviin. Kyseessä ovat somalit.

Kun tämä ryhmä joutuu Amerikassa huolehtimaan itse omasta toimeentulostaan, se on kyennyt saamaan aikaan huomattavaa menestystä. Kansa, jonka perinteisiin kuuluvat klaanit ja suvut ja ylenmääräinen ylpeys sekä niistä että omasta itsestään, joutuu pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa täysin sopimattomaan ympäristöön. Täällä heidät yritetään puristaa demokraattisen sosiaalivaltion kaavaan, jossa kuka tahansa joutuu elättämään itsensä palkkatyöllä ja olemaan sellaisen henkilön alainen, jota ei ole itse valinnut. Vaihtoehtona on nöyryyttävä sossun luukku.

Amerikassa he saavat muodostaa yhteisönsä itse omien perinteidensä mukaan ja hankkia itselleen sellaista tunnustusta ja arvovaltaa, jota he kunnioittavat. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä ja juuri kunnioitus tekee elämästä elämisen arvoista.

Kunnioituksen hankkiminen käymällä ”sotaa” ympäröivää yhteiskuntaa vastaan on tuhon tie kaikille osapuolille. Mikään eurooppalainen yhteiskunta ei ole kyennyt ratkaisemaan siirtolaisenklaavien ongelmia, jotka pahenevat koko ajan. Niin kauan kuin tähän ei ole keksitty ratkaisua, on ongelma koetettava pitää joissakin järjellisissä rajoissa ja lopetettava toimet, jotka johtavat sen laajenemiseen.