Present Danger

Present Danger ja sankaritoimittajat

Olipa mukavaa taas loppukesän aurinkoisina päivinä viilettää halki Suomenlahden ulappain, ympärillä rannaton meri ja taivaalla valkeat pilvenhattarat. Laineet vain liplattelivat ja taivaanrannassa vaelsi rahtilaivojen loputon karavaani…

Toki tietyllä seudulla tunnelmaa vähän pilasi meren väri, joka muistutti hernekeittoa. Lehmänläjiltä näyttävät paakut keskellä merta muodostivat nekin esteettisen häiriötekijän. Kuitenkin lohdutti ajatus, että samanlaista oli havaittu joskus jo 1800-luvullakin. Ja onhan se olemassa jopa Sargassomeri, jossa tätä tavaraa lienee ehkä samassa määrin, ellei enemmän.

Rahtilaivojen jonoja on näillä leveysasteilla aina syytä pitää silmällä, sillä autopilotin ääreen nukahtanut saattaa yllättäen huomata ilkeännäköisen keulan lähestyvän samaan suuntimaan jämähtäneenä ja koko ajan vain suurempana. Silloin on parasta hiljentää tai muuttaa kurssia. Keulan ohi kiiruhtaminen on rumaa ja voi aiheuttaa tööttäyksiä ellei pahempaa. Tärkeintä on joka tapauksessa, että varoitukset ja manööverit tehdään ajoissa ja riittävän selkeästi, kuten hyvä merimiestapa edellyttää. Kansainvälisillä vesillä jopa supertankkerin pitäisi oikeastaan väistää purjevenettä, mutta alkeellinen kohteliaisuus jo sanoo, että suurelle on hyvä antaa vähän tilaa.

Mikäli alusten kohtaamisessa ei synny tilannetta, jossa olisi törmäyksen vaara, ei ole syytä nopeuden eikä kurssien muutoksiin. Asiasta voi vielä kertoa VHF-puhelimella, jos toisen röyhkeys harmittaa tai on muuten syytä poiketa normaaleista käytännöistä.

Loppukesästä liikkeellä oli myös tutkimusalus Aranda, Satu af Ursinin komennossa. Venäläinen sotalaiva pyysi sitä jossakin vaiheessa muuttamaan kurssia, mihin suostuttiin. Toisella kerralla taas jatkettiin perustellusti suunniteltuun paikkaan.

Toisella kertaa venäläinen sotalaiva pyysi taas muuttamaan kurssia ja ajoi läheltä Arandan ohi. Kapteeni ei kuitenkaan pitänyt tilannetta vaarallisena eikä muuttanut kurssia tai nopeutta. En tunne hänen pätevyyttään, mutta luulen sen olevan normaaleissa rajoissa.

Mukana olleet ruotsalaiset tutkijat pitivät tilannetta kuitenkin ahdistavana ja asiasta tehtiin selvityspyyntö, joka aikansa harhailtuaan löysi tiensä myös suomalaisten journalistien käsiin. Kun nämä kysyivät mahdollista selitystä asiantuntijoilta, nämä arvelivat kyseessä luultavasti olleen sukellusveneharjoituksen. Sellainen oli jopa nähty Arandalta. Toisin sanoen laivaa pyrittiin turvallisuussyistä ohjeistamaan kurssinmuutokseen. Arandan kaikuluotain ei välttämättä olisi riittänyt varoittamaan ajoissa pintaan nousevasta sukellusveneestä. Asia kuitattiin normaalina. Kapteenikaan ei siis hätääntynyt.

Suomen lehdistöstä ei voi sanoa samaa. Helsingin Sanomat repäisi asiasta kokonaisen aukeaman. Myös televisio oli valppaana. Tässäpä oli nyt kysymys kansainvälisillä vesillä tapahtuneesta selkkauksesta. Taustalla oli se tosiseikka, että Gotlannista käsin voitiin hallita suurta osaa Itämerta. Se oli, tuoretta ilmausta käyttäen, kuin uppoamaton lentotukialus.

Hyvä tiedotusväline kertoo aina myös asioiden taustat. Kyse näyttää tällä kertaa oikeasti olleen siitä, että Venäjä aikoo pyrkiä Itämeren hallintaan noiden sukellusveneidensä kanssa ja kaappaamalla Gotlannin se pystyy estämään apukuljetukset Baltiaan. Venäjän laivaston tärkeitä tehtäviä on tämän ohella myös kaasuputken turvaaminen. Ilmeisesti nimittäin eurooppalaisen suursodan aikanakin kaasukauppa tulee käymään keskeytyksettä, vai miten pitänee asia ymmärtää?

Selvää on nyt vain se, että Arandaa ei häiritty sattumalta ja että sota on tulossa, mikä täytyy ottaa realiteettina. Suomen suomettunut huippujohto, asiasta tivattaessa, on suostunut pyytämään skandaalista selvitystä, mutta vasta kuukausien viiveellä. Hyvä, ettei jo ehtinyt tässä välissä sota syttyä.

Mitä tässä maassa oikein tapahtuu ja missä olisimme ilman valppaita journalistejamme?