keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hurjia aikoja



Hurjia aikoja

Saksalainen Philipp Blom julkaisi jokunen vuosi sitten kirjan Euroopan historian vuosista 1900-1914. Nimi, Der taumelnde Kontinent, englanniksi The Vertigo Years, kuvaa sitä menon hurjuutta, joka ei tuntunut olleen kenenkään hallittavissa, eikä sitten ollutkaan. Päistikkaa mentiin, eikä kukaan ymmärtänyt minne.
Rikkaiden tolkuton rikastuminen, Euroopan maiden rajaton mellastus maailman muiden kansojen herroina, uudet keksinnöt, joita tuli nopeammin kuin ehti ymmärtää; kaikki tämä irrotti ihmisen juuriltaan, vauhti oli pyörryttävää, meno mielivaltaista, hallitsematonta.
Oma hurja vuosikymmenemme sattuu 1960-luvulle: se hajotti ja särki siihen asti vakaana pidetyn maailman, irrotti ihmiset kirjaimellisesti juuriltaan ja heitti heidät maailmaan, joka oli kaikille uusi ja outo, tuntematon.
Koska muutoksen ulottuvuudet ja mahdollisuudet ilmeisesti olivat rajattomia, päätettiin tietenkin yrittää mahdottomia ja naurettavuuden raja ylitettiin kaikilla aloilla. Varsinainen hullu vuosi, das tolle Jahr oli 1968.  Satuin edellisenä vuonna käymään Pariisissa ja sitten pari vuotta myöhemmin uudelleen. Ennen hullua vuotta ihmiset käyttivät vielä normaalia totuttua puheenpartta. Tarjoilija oli yhä garcon, poika (tai garconne, tyttö), eikä Herr Ober, kuten itärajan, Reinin takana, mikä heijasti kansallista traditiota sekin. Mutta hullun vuoden jälkeen hän oli jo Ranskassakin monsieur. Sinänsä paradoksaalista siirtyä egalitarismin merkeissä herroitteluun, mutta niin siinä kävi.
Das tolle Jahr käännetään meillä usein hulluksi vuodeksi ja perinteisesti se Euroopassa sijoitetaan vuoteen 1848. Käännös on tietenkin ihan oikea. Kannattaa vain muistaa, että sillä on myös merkitys hurja, mieletön, samassa mielessä kuin nuoriso sanoo, että ”aivan mieletön” on jokin auto tai vaikkapa lentokone: ein tolles Fluzgeug!
Venäjällä on tällaiselle hurjuudelle ja hulluudelle oma sanansa, joka mielestäni on hyvin kuvaava sille kokonaiselle aikakaudelle, jolloin se myös tuli aivan uudenlaiseen käyttöön, sikäli kuin saatan havaita.
Kyseessä on крутой (krutoi), jyrkkä, jota hyvin usein kuulee adverbimuodossa ja huudahduksena: круто! Nykyisellä Venäjällä hurjia juttuja ei tarvitsekaan etsiskellä, ne tulevat päälle koko ajan. Ennen oli aiavn toista.
Jos Eurooppa lensi kuperkeikkaa pyörien uuteen maailmaan 1900-luvun alussa ja heräsi sitten painajaisuneen, joka osoitti, että mahdollisia olivat myös pahemmat vaihtoehdot kuin kukaan oli osannut kuvitella, niin perestroikan jälkeisellä Venäjällä meno on ollut yhtä hurjaa. Muutokset ovat käsittämättömän jyrkkiä ja suuria niin määrällisesti kuin laadullisesti: talouden, syntyvyyden, muuttoliikkeen, tiedonvälityksen, elintason, jopa sivistystason ja kansanterveyden alalla on eletty jyrkkien muutosten aikaa, ja muutokset eivät millään alalla ole olleet vain yhdensuuntaisia. Jyrkät ylä- ja alamäet ovat seuranneet toisiaan, ja nyt sitä sitten taas mennään yhtä liukua alaspäin, samaan tapaan kuin vuonna 1998 tai vuonna 2008. Ja kohta tullaan taas takaisin. Näin uskovat  miltei kaikki, oikein tai väärin.
Toivotaan niin. Mutta vielä tuosta sanasta, крутой.  Tietysti sitä on käytetty iät ja ajat, kuvittelen jopa, että se kuuluu venäjän kielen pohjimmaisiin substraatteihin, vaikka en asiaa tunnekaan. Yhtä kaikki, sen perusmerkitys on siis jyrkkä ja myös ankara, sitähän jyrkkyys myös esimerkiksi kulkijalle merkitsee. Trotskilainen toisinajattelija Jevgenija Ginzburg antoi vankileirimuistelmilleen nimeksi Крутой маршрут,  Ankara taival. Kyseessä ei ollut siis mikään mielettömän hauska reissu, vaan pikemmin päinvastoin.
Mutta 1990-luvulta lähtien krutoi tuli muotiin nuorison keskuudessa ja nyt myös alkoi löytyä Venäjältäkin yhtä ja toista, jonka nähdessään oli suorastaan pakko huudahtaa: kruto! (круто), Aivan mieletöntä! Ilmausta voi käyttää melkein missä vain, ellei pelkää sen inflaatiota. Jos tytöt lyhentävät hameitaan paljon, niin se on jo kruto, jos vielä enemmän, niin se on vielä hurjempaa еще круче! Voihan siinä käyttää toistakin uutta muotisanaa, prikolno!( прикольно!), joka konkreettisesti ottaen ilmaisee asian olevan pistävää, siis hieman kuin pikanttia, mutta venäläinen pisto on kovempi, joten synonyymi ei ole kyseessä.
 Mutta sanat nyt ovat sanoja. Oleellista toki on, ettei hurja meno kenestäkään vaikuta täysin hallitulta eikä kukaan edes näytä ymmärtävän, millaisia olisivat nyt, tässä uudessa maailmassa, normaalin menon kriteerit. Venäjä ei halua hyväksyä niitä kriteereitä, joita silla lännestä varsin suorasanaisesti tyrkytetään. Se lähestyy asioita eri kulmasta ja erilaisen kokemuksen pohjalta. Se haluaa sitä kunnioitettavan ja uskoo, ettei sitä kuitenkaan voi ymmärtää kukaan, joka ei ole tullut tähän aikakauteen samasta ympäristöstä.
Kyseessä on kulttuurishokki, joka jo kuluneen vertauksen mukaan on läheistä sukua sille, jonka saksalaiset kokivat huomatessaan yhtäkkiä joutuneensa Weimarin tasavaltaan, jossa kurjuuden määrä kilpaili vain epäoikeudenmukaisuuden ja kyynisyyden kanssa. Siitäpä sitten vain rakentamaan tolkullisempaa maailmaa yhden järkevän, tai ainakin johdonmukaiselta kuulostavan Johtajan johdolla. Näinhän se alkoi, tai siis jatkui. Hurjan menon jälkeen seurasi vielä hurjempaa, takaisin ei ollut enää tietä.
Toivotaan, etteivät asiat Venäjällä mene samaan jamaan (яма) eli kuoppaan kuin ne menivät aikoinaan Saksassa. Sitä meidän kaikkien etu vaatii eikä sitä, että Putinia nöyryytetään rankaisemalla Venäjän kansaa.
Mutta hurjaa tämä on ja jos kiiruhdetaan asioiden edelle, niin historiankirjoituksessa, kun Venäjän nykyistä tilaa selostetaan, saattaisi sana krutoi olla hyvä yleisnimi tälle aikakaudelle, joka alkoi perestroikasta ja jatkuu yhä. Крутые десятилетия. Hurjaa merkitsee myös adjektiivi лихой, mutta se ei oikein sovellu tässä ainakaan vielä näillä näkymillä. Nimittäin sana лихолетье merkitsee kurjia-  eli hätävuosia. Sillä nimellä käännetään venäjäksi myös Isoviha: Великое лихолетье. Ei niitä nyt vielä ole näkyvissä, ei meillä eikä heillä.
Mutta Venäjän historiassa, etenkin neuvostoajalla oli tapana puhua suurella arvostuksella historian jyrkistä käänteistä (крутые повороты истории), nehän olivat sitä itseään, eli vallankumousta, joka Marxin ja Leninin häiriintyneen mielikuvituksen mukaan oli historian veturi. Joidenkin mielestä sellaiselle olisi nyt tilausta, ainakin ellei kansaa käy sääliksi. Konservatiivina osaan vain kauhistua koko ajatusta. Tulevalle vuodelle toivotan kaikille: olkoon tienne tasainen! Пусть дорога будет гладкой!

16 kommenttia:

  1. Näin olisi voinut mennä:

    "Suomen presidentti toivotti televisioidussa isänmaallisessa uudenvuodenpuheessaan Karjalan ”tervetulleeksi kotiin.” Hän kuvaili, että Karjalan kannaksen paluu Helsingin haltuun on erittäin tärkeä etappi Suomen historiassa ikuisesti.

    – Rakkaus omaa äitimaataan kohtaan on yksi voimakkaimmista ja nostattavimmista tunteista. Se näkyi täysin Karjalan ja Viipurin veljellisessä tuessa, kun he päättivät palata kotiin, presidentti sanoi."

    No, ihan näinhän se ei mennyt koska Karjala tyhjennettiin suomenkielisistä Suomen viranomaisten päätöksellä.

    Vaan meni tänään näin:

    "Venäjän presidentti Vladimir Putin toivotti televisioidussa yltiöisänmaallisessa uudenvuodenpuheessaan Krimin ”tervetulleeksi kotiin.” Hän kuvaili, että Krimin niemimaan paluu Moskovan haltuun on erittäin tärkeä etappi Venäjän historiassa ikuisesti.

    – Rakkaus omaa äitimaataan kohtaan on yksi voimakkaimmista ja nostattavimmista tunteista. Se näkyi täysin Krimin ja Sevastopolin veljellisessä tuessa, kun he päättivät palata kotiin, Putin sanoi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun juuri olen päässyt olen lukemasta Panu Rajalan versiota "Synkästä yksinpuhelusta" niin pakko on huokaista ;-//
      (Suosittelen)

      hh

      Poista
    2. Kerro,Kamunen,tarkemmin "viranomaispäätöksestä"! Tuskinpa viranomaisemme edes päättivät olla estämättä luovutettavan alueen koko väestön, kieleen katsomatta, evakoitumista kanta-Suomeen.
      Seno

      Poista
    3. Luulen maailman muutuneen kuluneenasvuonna, ei velivenäläinen olisi alkanut pullikoimaan globaalissa järjestelmässä ilman trans atlanttistsa heikkoutta. Kansallisenrintaman menestys ransssa,samoin orbanin pulllikointi liberaalia järjestystä vastaan eivät olisi mahdollisia ilman perustavaa analyysiä maailman tilasta.

      Poista
    4. Paasikiven väitetään tienneen kommunismin sortuvan omaan järjettömyyteensä jolloin siellä kannattaisi olla korjaamassa satoa ja vahinkoja

      Poista
    5. 1980-luvun loppupuolella etsiskelin antikvariaateissa kolutessani usein myös Venäjää koskevaa kirjallisuutta. Käsiini osui mm. 1877 ilmestynyt ruotsalainen käännös D. Mackenzie Wallacen kirjasta, jonka ruotsalaisen käännöksen nimi on "RYSSLAND land och folk - seder och bruk" Öfversättning och bearbetning af G. Kleen, Stockholm. Jos. Seligmann förlag.

      Alkuperäisteoksen esipuhe on päivätty 1.1.1877. Kirja on käännös kolmannesta painoksesta elokuulta 1877 ja ruotsinnos on päivätty samana vuonna lokakuussa. Sivuja siinä on 550. Varsin nopeaa toimintaa jo silloin.

      Kirjan brittiläinen kirjoittaja matkusti Venäjälle maaliskuussa 1870. Tarkoitus oli viipyä siellä muutamia kuukausia ja tutustua maahan, joka muutamia vuosia aiemmin oli lopettanut maaorjuuden. Kuitenkin aihe ja maahan ja sen historiaan tutustuminen veivät miestä ja hän viipyi Venäjällä lähes viisi vuotta. Kirja on tuon matkan tulos.

      Eniten hämmästyttävä piirre kirjasta ja siinä kerrotusta Venäjän historiasta mielestäni oli se, miten hyvin hän kuvasi tapahtumia, jotka olivat minulle tuttuja Venäjän ja silloisen Neuvostoliiton tapahtumista 1900 luvulla!

      Sama yllättävien ja syvällisten käänteiden aika on jatkunut viimeiset kolmekymmentä vuotta. Tulevaisuuden ennustamisen jaätän parempiin käsiin mutta itse en yllättyisi nopeista ja Suomen kannalta ehkä hankalistakin käänteistä milloin tahansa.
      Pekka Tammi, historian harrastaja

      PS. Yritin Googlen hakukoneella (tiedon pimittäjä) etsiä tietoja kirjan ruotsalaisesta kääntäjästä, joka kirjoittamansa esipuheen mukaan oli silloin aloitteleva venäjän asioiden tutkija. Ehkä Arvoisa blogisti tietää jotain enemmän kuin vain nimen G. Kleen.

      Sa

      Poista
  2. "Marxin ja Leninin häiriintyneen mielikuvituksen mukaan"

    Nykypäivänä Marxin ja Leninin mielikuvitus näyttää voimakkaasti häiriintyleeltä. Mutta aikoinaan, kun "uudet keksinnöt, joita tuli nopeammin kuin ehti ymmärtää" marxismi-leninismi oli vain tulisieluinen köyhien pulestapuhuja. Suomen kommunistisen puolueen mottona ei ollut "Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!", vaan "Kaikkien maiden köyhät, yhtykää!"

    Köyhistä pidettiin huolta tuhansia vuosia, sairaatkin ihmiset olivat arvokkaita. Se ei näköjään riittänyt. Marxismi-leninismi otti tehtäväkseen taistella köyhien etujen puolesta oikein sotatoimin. Julistetiin doktriini oikeutetuista sodista. Perustettiin myös kansainvälisiä organisaatioita johtamaan näitä "oikeutettuja sotia": III Internationaale ja sitten myös IV Internationaale.

    Marxin ja Leninin mielikuvitus näyttää häiriintyneeltä, mutta itse asiassa se oli laskelmoivan rationaalista: köyhiä on maailmassa paljon enemmän kuin ei-köyhiä. Mittakapulaksi kelpasivat tietenkin kaikkein köyhimmät ja siksi julistettiinkin, että yksityisomistus piti lopettaa maksimaalisesti eli totaalisesti. Maailmansotien kurjuudet antoivat tälle "ideologialle" vain lisää tuulta purjeisiin.


    Marxin ja Leninin mielikuvitus näyttää häiriintyneeltä, mutta sen salaisuus piilee jossakin. Mutta missä?

    VastaaPoista
  3. Aika absurdia oli, että Lenin tarrasi Marxiin puoli vuosisataa myöhässä ja kirosi tieteen uudet saavutukset (empiriokritisismi). Marx oli hänelle täysin uskonnollinen auktoriteetti. Bernstein et consortes, jotka olivat rationaalisia, eivät kelvanneet lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aika absurdia oli, että Lenin tarrasi Marxiin puoli vuosisataa myöhässä."

      Mutta eikö asia selittyne sillä, että ennen Leniniä vallankumoukselliset pystyivät murhaamaan Venäjän keisarin, joukon ministereitä ja muita tärkeitä henkilöitä, polttaneet rikkaiden kartanoita. Ei muuta mullistavaa.

      Sen sijaan ensimmäisen maalmansodan aikana miljoonat köyhät saivat aseen käsiinsä sotimista varten. Lenin taistelikin kiihkeästi Euroopassa sen puolesta, että tämä sota muutettaisiin sodaksi niitä vastaan jotka sortavat köyhiä. Läntiset sosialidemokraatit eivät moiseen lähteneet ja saivat Leniniltä haukkumanimen: sosiaalifasistit.

      Lenin ei nyt turhaan kiitellyt Engelsiä siitä, että tämä "ennusti nerokkaasti maailmansodan". Venäjällä sotajoukkojen käännyttäminen oman valtion hallintojärjestelmää vastaan onnistui hyvin, koska sitä valmisteltiin lähes sata vuotta. Ja ensimmäistä maailmansotaakin valmisteltiin. Engels on marxilaisuuden sota-asiantuntija.

      Poista
  4. Walllacen nimi on tuttu ja taitaa olla minulla kirjakin. Kääntäjästä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan Gustav Kleen oli upseeri, sotakirjailija ja kääntäjä.
      Lisää tietoa Kleenistä Projekt Runebergissä:
      http://runeberg.org/authors/kleengus.html
      ja Ruotsin kirjastoluettelossa:
      http://libris.kb.se/hitlist?q=forf:(Gustaf+Kleen)

      Poista
  5. Putinin suuri synti on olla Euroopan todennäköisesti viimeinen perinteinen konservatiivi. Hänhän ei halua radikaalisti muuttaa mitään vaan säilyttää vanhat rakenteet, traditiot ja vakautta tuovat instituutiot.

    Hänen vastapelurinsa lännessä ovat radikaaleja vallankumouksellisia uusliberalisteja lähes kaikki. Ja usein hyvin törkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi ilmestyä itsenäisyyspäivän HS:ssä USA:n suurlähettiläs Bruce Oreckin haastattelu jossa hän kehui viihtyvänsä Suomessa suotuisan sijoitusilmapiirin vuoksi. Hän on laittanut omia rahojaan täällä kiinteistöihin kasvamaan.
      Englanninkielen taitoiset googlettavat helposti esiin hänen sukunsa taustoja, kuten myös Guggenheimin.

      Paavo Väyrynen ihmettelee hänkin ilmapiirin äärioikeistolaisuutta.
      Suomenkielisiä johdetaan kuin lukutaidottomia RUK:n opeilla käskyttämällä, olettaen että he kunnon professoreiden tapaan jäykistyvät kuullessaan sanaparin "israelilainen Suomessa". Pikku-uutinen HS:ssa kertoi kaupunginjohdon neuvottelevan jonkinsortin maailman juutalaisuuden informaatiopisteen perustamisesta työ- ja elinkeinoministeriön rakennuksen nurkalle Aleksin ja Mariankadun kulmataloon.
      Ihan varmaa tosin ei ole kokevatko kaikki maaalaisetkin Suomessa kuuuluvansa "Jumalan omaisuuskansojen liittoon".
      Näin voi käydä maassa, jonka kirjallista elämää dominoi yksi ainoa kirjallisuuspalkinto, ja jossa melkein kaikki ostavat läheisilleen saman kirjan joululahjaksi.

      Poista
  6. No, eihän siitä vallankumouksesta ilman sotaa mitään olisi tullut, eikä se olisi bolshevikeille suistunut ilman Leninin täydellistä naiivia uskoa maailmanvallankumoukseen. Vain siihe nojsten voitiin harjoittaa täydin vastuutonta politiikkaa, mihin muut eivät sortuneet. Ja sosiaalifasismin keksi kyllä Stalin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ja sosiaalifasismin keksi kyllä Stalin."

      Aivan oikein. Kirjoituksessaan "Entä mitä edelleen?" vuodelta 1915 Lenin sätti läntisiä työväenpuolueita sosialishovinisteiksi ja sosialinationalsteiksi.

      Poista
  7. Vuonna 1905 Wallace julkaisi teoksestaan uudistetun laitoksen, joka on luettavissa täältä. Hauskoja havaintoja "korelleista" ynnä muista Venäjänmaan suomalaisheimoista, "Finnic Tribes".

    http://www.gutenberg.org/files/1349/1349-h/1349-h.htm#link2HCH0010

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.