keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Salaperäisiä uutisia



Salaperäisiä uutisia

Oma journalistiikan opiskeluni jäi joskus puoli vuosisataa sitten aika pinnalliseksi ja liittyi sosiologian opintoihin, jotka myös olivat vähäpätöiset. Sitä paitsi kaikki tuokin tieto lienee jo vanhentunutta.
Niinpä en pystykään sanomaan, millaisia tehtäviä laatulehden uutisilla nykyään on. Onko etusijalla informatiivisuus vai kiinnostavuus vai onko tärkeintä ehkä sittenkin jonkin agendan ajaminen? En myöskään tiedä, pitäisikö uutisen antaa lukijalle tietoa vai herättää heissä kysymyksiä, jotka jäävät askarruttamaan. Esimerkiksi vanhoille aivoille lienee terveellistä koko ajan askarrella jonkin todellisen tai keksityn ongelman parissa.
Yhtä kaikki, kyllä ainakin minä hätkähdin, kun luin tämän päivän hesarista, että merivoimilla oli viime vuonna 85 prosenttia enemmän tehtäviä kuin edellisenä vuonna. Sitten huomasin, että asia liittyy lähinnä venäläisten laivojen seuraamiseen, joiden liikenne on kasvanut viisitoista prosenttia. Kyseessä on siis melkeinpä satunnainen vaihtelu.
Nyt minua lukijana alkoi kiinnostaa, miksi merivoimat oli noinkin paljon lisännyt aktiivisuuttaan Suomenlahdella, kun itäinen naapuri ei sitä ollut lisännyt juuri lainkaan. Toimittaja ei ruvennut vastauksia utelemaan, vaan kirjoitteli ummet ja lammet AIS-järjestelmästä ja yhteentörmäyksistä.
Sotalaivojen ominaisuuksiin kuuluu mahdollisimman tarkka paikoitus, ympäristön havainnointi ja ketteryys. Onko joku joskus kuullut, että sellainen olisi törmännyt siviilialukseen? Onko tällaista vaaraa ollut? Näkyvätkö Suomen laivaston alukset aina AIS:issa ja jos niin miksi?
No, nämä ovat varmaankin asiattomia kysymyksiä, mutta lukijaa jää kummallisesti kaivelemaan se, ettei otsikon herättämälle kysymykselle etsitä mitään selitystä. Siis miksi suomalaiset laivat saivat niin paljon enemmän tehtäviä? Rajanloukkauksistahan ei ollut kysymys.
Luonnollinen vastaus olisi se, että päälliköt päättivät pitää paatit kerrankin liikkeessä. Nykyisen hysterian vallitessa ei kukaan kehtaisi kysyä, mitä ihmettä varten sitä löpöä poltellaan kuin maailmanlopun edellä, sillä päinvastoin pian voitaisiin kysyä, miksi te siellä rannassa istutte, kun Hornetitkin ovat koko ajan ilmassa? Ja onhan se koulutuksen kannalta parempi liikkua kuin olla laiturissa ja varmaan hauskempaakin. Sikäli asiat ovat ihan OK.
Yhden huomautuksen haluaisin kyllä tehdä. On voitu havaita, etteivät Suomen laivaston alukset aina vastaa pienveneiden tekemiin lipputervehdyksiin. Venäjän laivasto on kokemuksen mukaan ollut selvästi kohteliaampaa. Olisiko tässä skarppaamisen paikka, kouluttajat?
Toinen uutinen, joka suorastaan vei mielenrauhani, koskee vanhusten alkoholinkäyttöä. Vielä pari vuotta sitten riskirajani oli lehden mukaan 24 annosta viikossa tai 7 kerralla. Nyt se on romahtanut seitsemään viikossa tai kahteen kerralla. Samalla olen pudonnut naisten kanssa samaan luokkaan, hupsista vaan!
No huhhuh! Mennyt elämä vilistää silmien ohitse filminauhana. En tiennyt tuota ja tämän uutisen jälkeen tiedän vielä vähemmän.
Miten nuo luvut on saatu ja mitä ne tarkoittavat? Tutkijat eivät ehkä sitä itsekään tiedä, mutta toimittaja olisi voinut ainakin kysäistä.
Ymmärrän, että kaikki 15-65 –vuotiaat miehet on pantu samaan kategoriaan ja laskettu jollakin tavalla heidän keskimääräinen sietokykynsä, jonka ylittäminen on riski terveydelle. Luultavasti toki voisi joitakin eroja olla esimerkiksi 15-20-vuotiaiden ja, sanokaamme 50-55 vuotiaiden hyvin harjoitelleiden alan miesten sietokyvyssä.
Mutta millainen onkaan tämä kategoria ”yli 65-vuotiaat”? Siinähän on mainittu vain alaraja ja ylärajalla ovat ilmeisesti yli 100-vuotiaat, Hannes Hynönen ja muut tervaskannot. Onko yritetty jakaa vaikkapa desiileihin kohortteja 65 ikävuodesta 105 ikävuoteen ja arvioitu niiden mahdollisia keskinäisiä eroja? Vai onko lahjomaton tutkimus päätynyt siihen, ettei niitä ole tai että niitä ainakaan on turha tutkia, saati selittää, koska kohderyhmä ei kuitenkaan ymmärtäisi?
Kysymys on oikeasti sen verran tärkeä, että se jää lukijaa kiusaamaan ja hän haluaisi todella tietää asiasta jotakin tolkullista. Kuka sen hänelle kertoisi tai edes yrittäisi sitä kysyä?
Ja sitten oli suuri artikkeli siitä, miten pari känniääliötä oli pyrkinyt jonkin kirjan esittelytilaisuuteen ja joutunut tappeluun jonkin henkilön kanssa, joka oli mielestään toiminut eräänlaisena järjestysmiehen korvikkeena. Luvattomia aseita oli kannettu ja käytetty puolin ja toisin.
Uutisesta löytyi oleellista informaatiota, mutta häirikköjä kutsuttiin omituisella epiteetillä, ”patrioottimiehet”. Nyt meni mielenrauhasta loputkin. Olen itsekin hiljaa mielessäni pitänyt tuota itselleni sopivana nimityksenä. Eihän tässä enää tiedä miten olla, kuin eleä. Täytynee ainakin tarkistuttaa verenpainelääkitys, ettei jonakin aamuna kupsahda hengettömänä viileälle linoleumille.

19 kommenttia:

  1. Valtamedia alkaa olla vähän samassa tilanteessa kuin itsensä maanitelle ryypännyt entinen ison talon isäntä. Kova on kaipuu niihin aikoihin kun vielä sai respektiä ja oli rahaa ja valtaa. Siinä tulee krapuloissaan sitten huudeltua ohikulkijoille yhtä sun toista - ei aina niin laadukasta.

    Halua olisi vieläkin vaikuttaa ja jotakin agendaa ajaa, mutta kun Google vie mainosrahat ja verkko lukijat. Lyriikkaa on kärjistettävä ja dramaattisia uhkakuvia rakenneltava siinä toivossa, että seuraaviin YT:hin menisi taas mahdollisimman pitkä aika.

    Synkkä juttu journalismin korkeiden arvojen näkökulmasta.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Aleksi Roinila, Analyst of War, Politics and Human Behaviour ja
    Atte Kaleva, sotatieteiden maisteri ja kapteeni evp. ovat toista mieltä:

    https://fmashiri.wordpress.com/2014/12/05/venajan-uusi-uho/

    VastaaPoista
  4. Olen kuulevani Rabelais'n naurua savolaisittain herroile, vihdoinkin

    VastaaPoista
  5. Kyseisen lehden Venäjätuntemus on surkastunut. Vielä silloin kun Susanna oli Moskovassa, hän sentään muisti tivata Putinilta lehdistötilaisuuksissa että eihän Suomi saa liittyä Natoon eihän.

    Prosentteja syntyy laskutavasta riippuen erilaisia. Jos lukumäärältään pienet merivoimat on pihistänyt löpöä edellisenä vuonna, kasvu voi olla suurikin. Jos taas naapurin runsaslukuinen laivasto kasvattaa toimintaansa "vain" pienen prosenttimäärään, voi lukumäärä olla isokin.

    Mutta työnjako sentään jatkuu sellaisena, ettei siihen ole huomauttamista.

    Suomi vähentää varuskuntia ja puolustustaan. Venäjä sen sijaan lisää parhaillaan Alakurttiin arsenaaliaan.

    Taannoin Suomi rakensi jätevesipuhdistamoja Pietariin ja Venäjä saattoi keskittyä telakoillaan uusiin ydinsukellusveneisiin.

    Muuten olen kyllä professorin kanssa samaa mieltä kyseisen aviisin tasosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Merivoimien aktivoituminen on järkevää, voihan se liittyä noihin Ruotsin havaintoihinkin. Varmasti meidänkin vesissämme lilluu jos jonkinlaista vakoilukapistusta. Niiden havaitsemiseen tosin ei pikkuruisen laivastomme satunnaiset heräämiset riitä. Ehkä Puolustusvoimat pelästyi Ruotsin median sekoamista.

      Alkaa tosin välillä tuntua, että kyseessä on vain kampanja Ruotsin puolustuksen uskottavuuden kohentamiseksi.

      Poista
  6. No jaa. Ei se Venäjänkään Itämren laivasto ihan valtava ole. Ja kuten artikkelissa sanottiin, yhteydet Kalingradiin pitää hoitaa yleensä joko meri- tai ilmateitse. Ja ilmeisesti kävysät joskus ihan kansainvälisillä vesillä harjoittelemassa. Suomenlahdellahan niitä ei ole kuin nimeksi.
    Kronstadtin lahti kyllä muodostaa ns. Markiisin lätäkön, jossa ennenkin on passannut harjoitella.

    VastaaPoista
  7. Vähän yli satavutta sitten keltainen lehdistö ajoi yhdysvallat sotaa espanjaa vastaan kuubasta ja filipiineistä. Nykyisen erkkomedian operaatio voi mennä osin pieleen ,kun nykyisessä kieroutuneessa todellisuudessamme pahuus yleensä vetää tietynlaisia yksilöitä puoleensa. Putinista venäjästä on maalattu niin mustakuva että joidenkin ehkä tulevaisuudessa merkittävienkin valopäiden kiinostus voi herätä kyseistä kultuuria kohtaan. Pelonlietsontakin voi mennä pahasti pieleen.

    VastaaPoista
  8. "miten olla, kuin eleä"

    Kyllä se vanha sääntö pätee: koirat haukkuu ja nauraa, mutta karavaani kulkee.

    VastaaPoista
  9. "Ja sitten oli suuri artikkeli siitä, miten pari känniääliötä oli pyrkinyt jonkin kirjan esittelytilaisuuteen ja joutunut tappeluun jonkin henkilön kanssa, joka oli mielestään toiminut eräänlaisena järjestysmiehen korvikkeena. Luvattomia aseita oli kannettu ja käytetty puolin ja toisin."

    Ja totuuden nimessä on sanottava, että tätä uutista on vatvottu ja kaulittu ja käännetty HS:n et al. porukan sivuilla niin monesti, jotta jopa se viimeinenkin alokas Mulkqvist/Tuuva ymmärtäisi notta Suomessa elää ja vaikuttaa aggressiivinen äärioikeisto!

    Jyväskylässä tapahtunut "hyökkäys sananvapautta vastaan" kamalan äärioikeiston toimesta on suomalaisen tsurnalismin luu, josta HS on kalunnut ja imenyt viimeisetkin mehut ja lihat. Vaikka maalaisjärjellä katsottuna näyttää siltä, että kaksi erilaista maailmankatsomusta edustavaa räyhääjää jatkoi kaupungilla alkanutta riitaansa kirjastossa hieman eri rooleissa; toisella sattui vain olemaan järjestysmiehen nauha kädessä.

    Samoin kautta koko Linnunradan kuulu pippurisumutehyökkäys köyhien ystävä Dan "Robespierre" Koivulaaksoa kohtaan on sellainen osoitus rassismista ja natsismista, minkä edessä jopa kauhean Kristalliyön loimut kalpenevat ja jopa sammuvat.

    Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.

    VastaaPoista
  10. Pieni, mutta ehkä tärkeö korjaus: ei siellä mitään järjestysmiehen nauhoja ollut eikä järjestysmiehiä.

    VastaaPoista
  11. Ihan hyviä huomioita.

    Olisi hienoa, jos suomalaiset jaksaisivat kerätä vanhoja artikkeleita muistiin. Niiden avulla voisi sitten vetää sopulit tilille. Ehkä he -ja muutkin- sitten huomaavat heidän olevan tavallisia ihmisiä ja käsittävät, minkälaisia seurauksia sillä voi olla.

    Ei voida aliarvioida Sanoman vaikutusta. Kuvitelkaapa vuoden 1939 tilannetta ja verratkaa nykypäivään: Erkko ulkoministerinä. Ei liene ihme, että USA-Britannia-linja eli silloinkin vahvana. Kuten tänäänkin, eräät olivat silloin olevinaan niin läntisiä, että oli varaa nyrpistellä Stalinille ja Hitlerille. Ne, joita ei saatu mukaan länsileiriin, kesytettiin höpinöillä Pohjoismaiden liitosta. Erkko luuli Kansainliitto-, Pohjoismaiden liitto- ja voittajavallat-korttejaan liian hyviksi. Stalin päätti silloin iskeä omat korttinsa pöytään.

    Erkon politiikka epäonnistui. Katkera ja turhautunut Paasikivi, joka -päinvastoin kuin Erkko- teki paljon töitä Moskovassa rauhan säilyttämiseksi ennen talvisotaa ja sen jälkeen, nimitti sotaa Erkon sodaksi.

    Mitä näistä voisimme oppia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä näistä voisimme oppia?

      Maailmansotien välistä aikakautta koskeva perusteellinen ja holistinen tutkimus Suomen ja Neuvostoliiton suhteista puuttuu.

      Poista
    2. Sitäkin voisi miettiä että oliko Suomen ja neuvostoliiton välisillä suhteilla juurikaan vaikutusta niihin toimenpiteisiin jotka Stalin syksyllä -39 Suomeen kohdisti?
      Itse uskon vuosien 1918-20 ratkaisevaan merkitykseen. Stalin tahtoi nuo vaatimansa tukikohdat. Tuon ymmärtää jokainen joka on vähänkin jyvällä bolshevikkihallinnon ahdingosta noina mainittuina vuosina. Mannerheim, Pietarin potentiaalinen valloittaja, ymmärsi tämän. Samoin Paasikivi ja Tannerkin mutta Erkolta ehkä puuttui kokemus idän suunnalta ja siitä johtui jyrkkyys.

      Sitten tuli Stalinin kannalta kummallinen sota Suomessa jonka seurauksena puna-armeijaa ryhdyttiin uudistamaan. Spekuloida voi sillä mihin kuntoon tuo armeija olis jäänyt jos Suomi olikin antanut myötä Stalin vaatimuksille silloin syksyllä 1939 ja Stalin olisi jäänyt tietämättömäksi armeijansa todellisesta tilasta? Hitler olisi hyökännyt v.-41 und so weiter ..?

      hh

      Poista
    3. Ihan hyvä huomio. Olen tavallaan samaa mieltä kanssanne: Suomen ja Neuvostoliiton välisillä suhteilla ei ollut paljon merkitystä sen vuoksi, että oli tehty Molotov-Ribbentropp -pakti, ja sen vuoksi, että Suomi oli laiminlyönyt Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet. Suomi uskoi hyvien suhteiden voittajavaltoihin ja pohjoismaisen suuntauksen ratkaisevan kaiken. Senpä vuoksi ei ole paljon tutkittavaakaan Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa 1920-1939. Vai tuntuvatko ne laiminlyödyiltä siksi, että niitä on tutkittu niin vähän?

      Ja spekuloida tosiaan voidaan: mitäs tuumitte siitä, että toisaalta talvisota heikensikin Puna-armeijaa entisestään?

      Sodan jälkeen Stalin istutti suuret voittajasankarit Timoshenkon ja Meretskovin ylipäällikön ja yleisesikuntapäällikön paikoille. Viralta sai jäädä sodanaikainen yleisesikunnan päällikkö Shaposhnikov, joka oli varoittanut Stalinia sodankäynnistä Suomessa; Meretskovkin sai pian tehdä tilaa etevämmälle Zhukoville. Kun Hitler sitten hyökkäsi, Timoshenko ja hänen apulaisensa Meretskov epäonnistuivat vakavasti. Molemmat alennettiin takaisin rintaman komentajiksi uuden ylipäällikön Stalinin edustajina. Timoshenko epäonnistui jälleen Ukrainassa ja Meretskov -kokenut Suomen-sotija- epäonnistui Leningradin rintamalla mm. suomalaisia vastaan. Lopulta Meretskov pistettiin komentajaksi vähäpätöiselle Karjalan rintamalle, jossa ei tapahtunut juuri mitään. Timoshenko epäonnistui jälleen 1942, kun hänen piti lyödä saksalaiset vastahyökkäyksellä Voronezhissa ja saksalaiset tuhosivat hänen joukkonsa. Loppusodan hän sitten vietti Stalinin yhteyshenkilönä eri rintamilla. Shaposhnikov puolestaan palasi yleisesikunnan päälliköksi Stalinin kutsumana, kun Zhukovin oli lähdettävä rintamalle korjaamaan töppäyksiä.

      Poista
  12. Eipä taida tällä sivustolla löytyä poikkipuolista sanaa herroista Stalin ja Putin. Kunniamerkille katetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Eipä taida..."

      EI PIDÄ PAIKKANSA!

      10. tammikuuta Vihavainen kirjoitti artikkelissaan ”Sankarilliset kansat ja ihmiset” seuraavaa:

      ”Joskus toki kaikkein suurimmat sankarit voivat uhrata myös toisten elämän, jopa miljoonien, jolloin heidän sankaruutensa kasvaa yli-inhimillisiin mittoihin, kuten Stalinilla.” Toisin sanojen Stalin on venäläisten oligarkkien ja sen nomenklatuuran silmissä sekä venäläisen propagandan Suuri Sankari, kuten juutalaisten Barabbas.

      1800-luvun Barabbas eli Karl Marx keksi mm. idean siitä, että uskonnot tulee lopettaa hävittämiseen asti, kunnes toisin määrätään. Neuvosto-Venäjällä tätä ideologiaa toteutettiin 70 vuotta, joistakin pragmaatisista syistä, ja sitä levitettiin maailmalle aina Suomeen asti (”Juhannustanssit” esimerkkinä). Pappiskoulutuksen saanut Stalin tuhosi mm. kirkkoa ja uskovaisia niin paljon kuin kerkisi. Samaa työtä jatkavat nykyään terroristit.

      Putinista tuli ortodoksisen kirkon vankka tukija, mutta yhteiskunnallisten toisinajattelijoiden järjestäytymisen tuhoamisen stalinisti.

      Poista
  13. Salaperäistä, Stubbin ihailija Jungner kävi uraansa vauhdittamassa rumentamalla naapurikansan naista kuvaavan patsaan. Liekö opettajallakin tervaa ja höyheniä kkäsissään, vai ovatko puhtaat, mani puliti, sanoo italiaano?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.