Tarvitsemme ikuisen nuoruuden

Tarvitsemme ikuisen nuoruuden

Kreikan monipuolisesta tarustosta muistanemme sen henkilöhahmon, joka pyysi Zeukselta ikuista elämää ja sai sen.

Epähuomiossa häneltä unohtui pyytää samalla ikuista nuoruutta ja kuten arvata saattaa, seuraukset olivat mitä olivat. Mahtava jumalallinen lahja tuotti kuin tuottikin lopulta vain tyytymättömyyttä.

Nyt ovat eräät oivat tutkijamme jälleen iskeneet yhden maamme ja kansamme perusongelman kimppuun. Meitä on ensinnäkin liian vähän ja toisekseen me olemme liian vanhoja, siis noin keskimäärin.

Onneksi parannuskeino eli nuorennuslääke on löytynyt: tuokaamme tänne lisää siirtolaisia, jotka ovat nuoria. Näin keskimääräinen vanhuutemme kääntyykin nuoruudeksi tai ainakin siihen suuntaan.

Koska Zeus ei kuitenkaan tee edes maahanmuuttajista ikuisesti nuoria, on tilannetta ennen pitkää tietenkin korjattava hankkimalla lisää maahanmuuttajia. Kun väkimääräkin on tässä välillä sitten jo ehtinyt kasvaa, niitä pitää olla polvesta polveen yhä enemmän. Näin tilanne paranee tai ellei parane, niin pysyy edes yhtä hyvänä tai siis huonona. Samalla tietenkin etninen monimuotoisuus lisääntyy, mikä on arvo sinänsä, kuten jokainen ymmärtää., joten eivät ponnistukset hukkaan mene jälkiä jättämättä.

Miksi tilanne sitten ehdottomasti vaatii ikuisen nuoruuden saavuttamista? Syy on ikuisen kasvun tarve, joka nykyisen viisauden mukaan on sekä mahdollinen että toivottava asia ja vaatii tapahtuakseen ennen muuta lisää ja taas lisää työvoimaa, huolimatta siitä, että entisellekään ei ole töitä eikä niitä ole edes näköpiirissä, automaatiosta ja globaalista kilpailutilanteesta johtuen.

Raportin laatijat ovat kyllä huomanneet, että meillä on huomattava työvoimareservi, josta merkittävän osan muodostavat maahanmuuttajat, nimenomaan afrikkalaisperäiset.

Siitä huolimatta heitä halutaan lisää eikä puhuta mitään esimerkiksi siitä, mitä heidän työllistämisensä on maksanut ja mitä muita ongelmia rahallisten ohella on odotettavissa heidän määränsä lisääntymisestä, ainakin muiden maiden kokemuksen perusteella.

Muuan tutkija joka tapauksessa uskoo, että nyt työttömien maahanmuuttajien joukosta löytyy työllisiä, kunhan talous piristyy.

Niinpä lääkkeet maamme ongelmiin edustavat niin sanottua reilua meininkiä: maahanmuutto on tuplattava! Ja jotta pysyisimme poliittisesti korrekteina, emme voi näitä muuttajia mitenkään valikoida, vaan otamme tietenkin eniten niitä, jotka eivät tähän mennessä ole työllistyneet meillä eikä muualla Euroopassa, koska heitä on eniten tulossa. SFW, kuten älymystö nykyään asian ilmaisee.

Tällä politiikalla turvaamme maamme väestön terveen ikärakenteen ja kulutuksen herkeämättömän kasvun, kunhan vain joku muistaa tuottaakin. Mutta toki suurempi väkiluku aina myös merkitsee suurempaa tuotantoa.  Ja tästäpä juuri puhe olikin eikä siitä, että tuloja olisi lisättävä jokaiselle tallaajalle per capita. Suurempi tuotanto on arvo sinänsä ja siitä ja vain siitä pystyvät aikamme sankarit ulosmittaamaan yhä suurempia tuloja, joiden pitää nykyisen mittapuun mukaan olla jo kymmeniä tai satoja miljoonia vuodessa. Amerikassa kerhoon pääsee vasta miljardilla.

Eiköhän siis oteta järki käteen ja houkutella tähänkin karuun maahan ainakin 34000 maahanmuuttajaa vuodessa. Kielitaitovaatimuksia höllentämällä asia voisi onnistua, tutkijat pohtivat. Takavuosina puhuttiin lähes parin miljoonan maahanmuuttajan tavoitteesta, joka lienee yhä voimassa. Silloinko onnemme sitten on täydellinen?

Pelkään pahoin, että kaikki maahanmuuttajat vanhenevat aikanaan ja että myös heidän ikärakenteensa alkaa melko nopeasti muistuttaa maamme keskimääräisiä arvoja. Siksi luulen, että tuo kahden miljoonan tavoite on ennen pitkää korvattava neljän miljoonan tavoitteella. Ja niin edespäin.

Venäjällä on joku höyrypää keksinyt, että Venäjän väkilukutavoitteeksi on otettava miljardi. Tuskin se varsinaisesti epärealistinen tavoite on. Mitä kieltä ja kulttuuria tuo tulevaisuuden venäläinen miljardi sitten edustaa, on aivan toinen asia. Sama koskee Suomea. Tulevaisuuden kymmenen tai kahdenkymmenen miljoonan asukkaan Suomi on varmasti mahdollinen.  Kilpailukykymme muuttajien houkuttelussa on jo erinomainen rahallisilla eduilla mitaten. Vain tiedotusta olisi parannettava.

Vastaako tuo tulevaisuuden Suomi sitten sitä, mitä me nykyään onnelalta odotamme, onkin jo toinen juttu. Mutta silloin sitä sen ajan omaa onnelaansa rakentavatkin aivan toiset ihmiset. Kun edessämme väikkyvä tavoite on kaiken kaikkiaan näinkin hämärä, voi varmaankin kysyä, onko tuo ikuisen nuoruuden ajatus itse asiassa utopia, jota ei kannata edes tavoitella tai jota on syytä tavoitella toisin keinoin. Mutta tällaisista asioista, eli siis tahdon asioista demokratioissa päättävät äänestäjät eikä tutkijat, vaaliuurnilla eikä tutkijankammioissa. Tapahtukoon heidän tahtonsa. Hypotheses non fingo.