torstai 8. marraskuuta 2018

Erikoinen neitsyt


Erikoinen neitsyt

Sven Stolpe, Kuningatar Kristiina. Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. WSOY 1967, 266 s.

Niin sanotussa Kristiina-kuningattaren raamatussa vuodelta 1642 on kuningattaren kuva nimiösivulla ja teksti: Christina, Jumalan armost Ruodzin, Gothein ja Wendein walittu Drotningi ia perifurstinna, suurfurstinna Suomenmaalla, Hertiginna Wiroin ja Carelein maalla, frokina Ingerin maalla.
Tuo viimeksi mainittu titteli ansaitsee erityistä huomiota, sillä koska hallitsija oli naispuolinen, ei sopinut sanoa hänen olevan Inkerinmaan herra ja koska hän oli naimaton eli neitsyt, ei myöskään sopinut puhua rouvasta, niinpä Kristiina oli Inkerissä neiti eli ryökkinä (frokina) mutta toki jokainen käsitti, että tässä yhteydessä neitikin on herra eli siis vallan omaava monarkki.
Sitähän sankarikuninkaan tytär olikin. Raamatun kuvassa, joka tuskin on pyrkinyt näköisyyteen, hän on kuusitoistavuotias, mutta pitää tottuneesti vasemmassa kädessään valtikkaa. Oikeassa näyttäisi olevan pölyhuisku, mutta uskon tulkitsevani esineen merkityksen väärin.
Kristiinahan tunnetaan ennen muuta siitä, että hän hylkäsi isiensä uskon -vieläpä koko protestanttisen maailman sankarin, Kustaa II Adolfin kunnialla puolustaman luterilaisuuden- ja vaihtoi sen katolisuuteen, joka oli jo toistasataa vuotta edustanut perivihollista
Kristiina tunnetaan myös oppineista ja kulturelleista harrastuksistaan, mikä lienee muuan syy siihen, että meillekin aikoinaan perustettiin sukupuolentutkimukselle omistautunut Kristiina-instituutti. Toki myös Kristiinan sukupuolessa riittää tutkimista ja häntä lähentää Helsingin yliopistoon vielä myös sen perustaminen vuonna 1640, jolloin hallitsija tosin vielä oli alaikäinen, mutta nimellisesti kuningatar.
Stolpe pyrkii asettamaan Kristiina-ilmiön suurempiin yhteyksiinsä. Hän todistelee, ettei kuningatar, joka inhosi luterilaisuutta, ollut myöskään suuri katolisuuden ihailija.
Itse asiassa hän kuului aikansa libertiineihin, vapaa-ajattelijoihin, joita etenkin Pariisissa arvioitiin tuolloin olevan kymmenin tuhansin.
Kristiina uskoi katolisuuden olevan luterilaisuutta vapaamielisemmän opin, kunnes kokeili sitä käytännössä.
Uskonto oli kuningattarelle sittenkin vain käytännön kysymys, ilman sellaista kun nyt ei tuohon aikaan voinut olla ja luterilaisuudesta häntä vieroitti erityisesti sen synkkä anti-intellektuaalisuus, merkittävää kyllä.
Kirjoittaja toteaa, että uskonpuhdistus Ruotsissa merkitsi sivistystason romahtamista. Ruotsin lukuisat vanhat kirjastot tuhottiin ja kirjojen lehdet käytettiin ruutipanosten annosteluun tai välilatingeiksi. Iloton ja huumorintajuton puhdasoppisuus siirtyikin yllättäen kauas Lutherin edustamasta vapaahenkisyydestä ja alkoi vapaan tutkistelun sijasta tarjoilla valmiiksi märehdittyä totuutta.
30-vuotisen sodan aikainen Ruotsi olikin Euroopan mittakaavassa barbaarinen maa. Sen sotajoukot kuitenkin ryöstelivät mannermaalta muiden aarteiden ohella myös kirjastoja, joista nuori kuningatar suuresti kiinnostui.
Klassisesta sivistyksestä tuli Kristiinan intohimo, mutta hallitsemista hän sen sijaan inhosi. Kruunusta luopumista hän piti välttämättömänä myös siitä syystä, ettei naissukupuoli hänen mielestään soveltunut hallitsemaan. Sekä naisten hyveet että heidän paheensa tekivät heistä huonoja hallitsijoita, päätteli kuningatar ilmeisen hyvästä syystä.
Niinpä sijaishallitsijaksi nimitettiin Kaarle (X) Kustaa, josta tuli Ruotsin hurjimpia soturikuninkaita ja Vaasa-suvun taru loppui siihen, kun Kristiina Uppsalan linnassa seremoniallisesti luovutti vallan symbolit serkulleen.
Kruununperillisen saaminen oli Kristiinalle vastenmielinen ajatus ja ilmeisesti jopa mahdotonta hänen ruumiin rakenteensa vuoksi. Tämä on merkittävä johtopäätös sikäli, ettei hieman epämuodostunut ruumiinrakenne -toinen ruumiin puolisko oli toista pienempi- kuitenkaan estänyt Kristiinaa olemasta hyvä ratsastaja ja metsästäjä.
Miesmäiseksi kuvattu Kristiina ei kuitenkaan ollut enempää selväpiirteinen lesbo kuin heterokaan, kerrotaan. Mutta jätän yksityiskohdat mielelläni queer-tutkijoiden vatvottaviksi.
Selvää on ainakin se, että kuningatar oli sangen itsekeskeinen henkilö, joka näyttää pitäneen oikeutenaan saada hylkäämältään isänmaalta suurta vuotuista elinkorkoa. Itse asiassa hän suunnitteli muutamien Ruotsin sotalaivojen myymistä eläkkeensä pääomaksi.
Suurivaltaisen hallitsijan roolissa omat ja valtakunnan asiat tietenkin pyrkivät menemään sekaisin. Erikoista sentään on, että Kristiina koki yhä olevansa majesteetti vielä vallan luovutettuaan. Siitä kertoo esimerkiksi se, että hän teloitutti erään markiisin pelkästä omasta käskystään ilman mitään tuomiota.
Tämä sitä paitsi tapahtui Ranskan kuninkaan linnassa ja siis ilman minkäänlaista oikeuden päätöstä eikä uhri ollut Kristiinan alamainen, jos nyt sellaisia enää edes olikaan. Toimituksen ajaksi Kristiina siirtyi toiseen huoneeseen, mutta kieltäytyi antamasta armoa, vaikka niin uhri kuin monet muutkin kävivät sitä anomassa.
Kristiinan luonteenpiirteistä asia kertoo jotakin, vaikka jälkipolvet eivät olekaan saaneet selville, mitä markiisin rikokseksi luettu ”petos” oikein tarkoitti.
Kristiina lähetti myös palkkamurhaajan erään toisen vihamiehensä jäljille, mutta tämä(kin) petti hänen luottamuksensa.
Kuten tunnettua, tämä kuningattaremme on haudattu Roomaan, jossa hän kauan piti ylellistä hovia ja loisti teatterielämän ja kalliiden huvitusten keskuksena. Ei hänestä mitään hurskasta pyhimystä tullut.
Hänen palatsinsa muuten sijaitsi lähellä Suomen instituutin nykyisin hallussaan pitämää renessanssihuvila Villa Lantea, Gianicolon kukkulan juurella.
Stolpe ei ole erityisemmin vakuuttunut Kristiinan suurista hengenlahjoista. Myös hänen kirjeenvaihtonsa ajan suurten kuuluisuuksien kanssa on aika tyhjänpäiväistä.
Joka tapauksessa on selvää, että kyseessä oli poikkeusihminen aikansa ympäristössä, erityisesti sikäli kuin kyse on Ruotsista, jota Alppien eteläpuolella pidettiin syystäkin barbaarisena.
Sen sijaan Ruotsin kansaa pidettiin syystäkin maailman ehkä urhoollisimpana sotilasaineksena. Kustaa II Adolfin jälkeen Kaarle X Kustaa jatkoi tätä perinnettä ja suurvallaksi paisunut valtakunta joutui aikanaan mahdottoman tehtävän eteen puolustaessaan rajojaan.
Kristiina sen sijaan piti 30-vuotisen sodan päättänyttä Westfalenin rauhansopimusta omana ansionaan, mikä lienee huomattavaa liioittelua. Hallitsijana hän ei kuitenkaan juuri loistanut ja holtittomasti aatelistolle jaetut kruunun verotulot pakottivat ennen pitkää niin sanottuun reduktioon.
Oliko tässä kuitenkin kyse enemmänkin holhoojahallituksen aikaansaannoksista, on asia, jota tässä kirjassa ei sen enemmälti pohdita.
Yhtä kaikki, kyllä Kristiina tänäänkin ansaitsee tulla myös suomalaisten muistamaksi, olemmehan me nyt ainakin tuon ajan veronmaksajien jälkeläisiä.


17 kommenttia:

  1. Villa Lante sijaitsee Gianicolon kukkulalla mitä parhaimmalla näköalapaikalla, ei sen juurella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta kai. Se on tämä Kristiinan palatsi Palazzo Riario, joka näyttää olevan alempana, rinteellä. Kuvan perusteella juurella.

      Poista
  2. Tässä ottaessani olutta pubissa tunnen Amos Rexin selkäni takana, mistä tuli mieleen HS:n äskeisestä Amos Anderson historiasta, ettei kukaan tiedä mitä hän Italia fanina puuhaili 1920-30 luvulla. Åbo Akademilla tiedetään olleen tiiviitä suhteita se silloiseen Italiaan. Sotien jälkeen Andersson auttoi Villa Lanten suomalaisille.

    VastaaPoista
  3. Poikamies Amos tietämän mukaan osti Villa Lanten hyvältä ystävältään saksalaiselta kenraalilta ja lahjoitti Suomen valtiolle.

    VastaaPoista
  4. Vuonna 19997 Pohjolaan kiersi ns. Kalmarin unionin muistovuoden merkeissä Hämeen linnassakin nähty näyttely, jonka näyttelykirjan nimi alkukielellä kuului "Margrete - Nordens frue og husbond". (Ilmaisu tietenkin palautui keskiaikaisiin yhteyksiinsä.) Jonkinmoiseen isäntavaltaan siinäkin siis viittoiltiin. Osattin sitä niinmuodoin ennenkin olla "toksisia" ja "fallokraattisia", kuten nykyään kuuluu sanoa.

    VastaaPoista
  5. Olen ymmärtänyt, että Kristiina on feministien ja queer väen idoli, eikä varmasi vähiten siksi, että hän edustaa ko. ryhmille emansipaation tulosta: Itsellistä naista, joka on riippumaton miesvallasta. Epäilemättä nyky feministejä ja queer-väkeä innostaa myös Kristiinan hedonistinen elämäntapa johon näkyi kuuluvan se, että epämiellyttävä mies voidaan käskyllä murhata/raivata tieltä ja elää valtion kustannuksella fröökynan(tyyris tyllerö) malliin.

    Myös kunnian itselle ottaminen 30-vuotisen sodan lopettamiseksi kertonee jotain Kristiinan olemuksesta. Ei kaiketi ole ihme, mitä Kristiinan nuoruuden holhooja loihe lausumaan ajastaan ja ajan eliitistä tavalla joka on osoittautunut valitettavan ajattomaksi viisaudeksi: “Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
    - Axel Oxenstierna

    Noin muutoin 1600-luku oli kyllä Suomelle ja Suomen kansalle kurjaa aikaa, kun maata Suomessa läänitettiin Baltiassa maaorjuutta harjoittavalle saksalais-ruotsalaiselle eliitille, joka halusi ja pyrki toteuttamaan osin paikoin Suomessa Baltian tapaista feodalismia, hallitsijat olivat sotahulluja ja kaiketi muutenkin hulluja ja Suomen kirkkoakin johti suomalaisia rasistisesti inhoava svenkomaani Piispa Isaacus Rothovius, jonka aikana Suomea ruotsalaistettiin voimallisesti.

    VastaaPoista
  6. Erään tulkinnan mukaan Kristiina oli Kaarle XII:n jälkeen ehkä huonoin Ruotsin hallitsijoista. Tuhlailuillaan hän kolinkertaisti hovin menot ja pani valtion raha-asiat kehnolle tolalle, turhamaisuuttaan kutsui Descartesin Tukholmaan, jossa juoksutti tätä vilu Villeä aamuöisin Tre Kronorin vetoisilla käytävillä sillä tuloksella, että Descartes sai keuhkokuumeen ja kuoli. Ja lopulta, saatuaan siirrettyä kruunun Kalle Kustaalle, pakkasi valtion kassan vaunuihin ja lähti sen turvin Roomaan rilluttelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, oliko tuokaan täysin oikeudenmukainen arvio: verrattuna seuraajaansa, jonka täysin turha Puolan sota maksoi huomattavasti enemmän kuin konsanaan hovinpito. Lisäksi hovinpito synnytti työpaikkoja kulutuskysyntänä.

      Jopa Kristiinan myöntämät läänitykset on nähtävä siinä valossa, että se oli keino maksaa saatavat sotapäälliköille. Tuon ajan sodan dilema oli siinä, että rauhan tullen tuli palkat maksaa ja millä ne maksettiin kun Ranskan sota-apurahat loppuivat. Ruotsi oli koko 1640-luvun ajan ollut käytännössä tämän palkkasoturi Habsburgin imperiumin heikentämiseksi.

      Poista
  7. Yhdellä monista Rooman matkoistani majapaikka sijaitsi Via dei Rialilla, Villa Lanten alapuolella. Niinpä pistäydyin sunnuntaina 12.2.2017 viereisessä Villa Farnesinassa, jonka upporikas pankkiiri Chigi rakennutti 1500-luvulla.

    Enemmän aiheesta blogissani

    Kuvan seinämaalauksessa voi huumorimielellä kuvitella kaupunkilaisia tervehtimässä Kaarle Kustaata Helsingissä.

    Tätäkö se teettää, kun savolaiset luulevat voida tehdä mitä hyvänsä?

    VastaaPoista
  8. Ei tämäkään liity mihinkään muuten kuin kirjaesittelyihin.

    Luen parhaillaan opusta McNeill: Kansat ja kulkutaudit, Vastapaino 2004. Siinä kerrotaan esimerkiksi tiheän asutuksen tai pakolaislaumojen merkityksestä tautiepidemioiden synnylle, kun väestöllä ei entuudestaan ole vastustuskykyä uusille, eksoottisille taudinaiheuttajille. Että lähitulevaisuudessako ruokakaupat, ravintolat, uimahallit, joukkoliikenne, koulut, intiimit kontaktit, verenluovutus jne. kontaktipintoina.

    Tautihan voi myös esimerkiksi tappaa. Mutta ei hätää, ihmiset saavat vastustuskyvyn jo muutamassa vuosisadassa ja tauti on silloin muuttunut endeemiseksi . Tauti-iskun kohteena ollut väestö vain vähän karaistuu ja pienenee.

    VastaaPoista
  9. "...suurfurstinna Suomenmaalla..."

    Ei siis kuningatar, eikä Itämaa. Mitähän lukee alkuperäisessä ruotsinkielisessä?

    Tätä on mielenkiintoista verrata nykyisiin valtavirran käsityksiin, joiden mielestä koko Suomi keksimällä keksittiin vasta 1800-luvulla. "Suomi" on tässä selvästi laajempi kuin nykyinen Varsinais-Suomi, koska vasta Viro ja Karjala mainitaan erikseen. (Muutenhan siinä lukisi vielä "sulttaanitar Sawonmaalla").

    VastaaPoista
  10. Tottakai Suomi oli olemassa viimeistään 1500-luvulla. Ei kai kukaan täystaitoinen sitä kiistä. Asian merkitys on toinen juttu.

    VastaaPoista
  11. Pyhimyksistä puheenollen, idea edellä mainitsemaani käyntiin Villa Farnesessa syntyi minulle vanhastaan tutun Trasteveren kaupungiosan kahvilassa lukiessani jonkun jenkin suosittelevan pöydällä lojuneessa Today in Rome-läpyskässä paikallista museota paikallisena helmenä. Niinpä päätin pistäytyä siellä. Ihmeitä todellakin voi tapahtua arkisessa elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, po. Villa Farnesina, so. eri asia kuin Villa Farnese, Ranskan nykyinen suurlähetystö Roomassa.

      Poista
  12. "Kristiina koki yhä olevansa majesteetti vielä vallan luovutettuaan." 

    Muistelen hämärästi, että luopuessaan Ruotsin kruunusta Kristiina nimenoman pidätti itselleen suvereenin ruhtinaan aseman. Tuollaisella majesteetilla oli rajaton tuomiovalta omaan väkeensa. Sen vuoksi tuomio oli pätevä, koska Monaldesco kuului tämän väkeen. Hyvien tapojen mukaisena Kristiinan menettelyä ei pidetty tuonakaan aikana, koska teko tapahtui Ranskan kuninkaan palatsissa. Teon syynä on pidetty sitä, että Monaldesco oli paljastanut tietoja Kristiinan Napolin hallitsijanasemaan tavoittelusta, mikä sittemmin kuivui kokoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin siis Sinä nimetön puskan takaa huutelija muidtelet selvästikö?

      Poista
    2. Onko Sinun (10. marraskuuta 2018 klo 18.12) nimesi Anonyymi? Jos, niin kamalaa, olen esiintynyt nimelläsi iät ja ajat.

      Poista

Kirjoita nimellä.