perjantai 2. marraskuuta 2018

Klinge iskee taas



Bagatelleista sfääreihin

Matti Klinge, Päiväkirjastani 2017-2018. Siltala 2018, 251 s.

Kerrotaan että taistelussa seniliteettiä vastaan kannattaa joka päivä ahdistella aivoja liikkeelle, tavoittamaan vähäpätöistenkin asioiden laajoja merkityksiä.
Vasta se, joka blaseerautuneen teinitytön tavoin luulee jo kaiken kokeneensa ja kaiken tietämisen arvoisen tietävänsä, alkaa kuolla pystyyn, ainakin mikäli ikä lähentelee sataa vuotta.
Klinge ei kuulu näihin, kuten hänen ainutlaatuinen päiväkirjasarjansa todistaa. Tuleville tutkijoille on sivumennen sanoen tallennettu myös laajempi laitos, jossa sivuja on tuhansia ja taas tuhansia…
Klingen inhoajat pitävät tätä tietenkin tavanomaisena grafomanian ilmentymänä, mutta ei kirjoituksia kannata nonchaleerata sillä perusteella, että pitää kirjoittajaa ärsyttävänä, mihin hän taitaa hieman pyrkiäkin.
Klingen narsismi on hänen tavaramerkkinsä ja ainakin minun mielestäni sen tekee siedettäväksi se, että sen takana on myös todellista tietoa ja näkemystä, jos kohta –tietenkin- myös aukkoja sivistyksessä ja myös kommelluksia, joihin en viitsi puuttua. Epäolennaisia ne minusta ovat.
Onhan meillä tiedotusvälineet täynnä turhia julkkiksia ja jonninjoutavia narsisteja, joiden ajatuksista ei kannata maksaa penniäkään. Klinge aina sentään silloin tällöin kehittelee myös arkipäivän bagatelleista käsin laajempia näkymiä, joista voi löytää myös kultajyviä.
Aika on ajanut ohi Klingestä, sanoo moni ja näinhän se onkin. Entisen ordinariuksen maailma on kauttaaltaan ristiriidassa ajan hengen kanssa ja sepä juuri antaakin tarvittavaa jännitettä, joka tekee siitä kiinnostavan.
Alistuminen uuteen ja uljaaseen menoon ei tulisi päiväkirjurin mieleenkään, vaan hän käy kimppuun kuin terrieri. Kansalliskirjailijaa siteeraten, tyhmyydelle hän on vihainen kuin rakkikoira, Nummisuutarin Eskon esimerkkiä siis seuraten.
Tässä kohtaa on jo pakko sanoa, että olen hyvin monessa kohtaa samaa mieltä vanhemman kollegan kanssa. Ajatelkaamme nyt vaikkapa julkista sanaamme: vielä pari vuosikymmentä sitten lehdet julkaisivat alakertoja, joissa oman alansa huippuedustajat saivat julkaista perusteelliseen asiantuntemukseen pohjautuvia näkemyksiään.
Nyt itsetyytyväiset ja alentuvat toimittajat ovat aidanneet lehtensä omiksi laitumikseen, joissa esittävät omaa, kyseenalaistamatonta viisauttaan.
Enempää vanhat kuin nuoret intellektuellit eivät enää saa sanaansa kuuluviin lehdissä. Ne eivät myöskään noteeraa suuria kansallisia tai akateemisia tapahtumia. Amerikkalaisuus leviää maassamme kuin tauti eikä vastavoimaa sille ole näkyvissä.
Klingeä on syytä pitää rohkeana. Hänen näkemyksensä geostrategian, etten sanoisi geopolitiikan merkityksestä Suomen ja Venäjän suhteiden historiassa on sen verran epämuodikas, että sen esittäjä saa varautua likasankokritiikkiin, mutta eihän tällä kannalla tarvitse ihan yksin olla.
Se mielipide, että historiantulkintojen kriminalisoiminen on aina väärin, ei enää olekaan yhtä itsestään selvä, kuin se oli Klingen nuoruudessa.
Historiannäkemysten politisointi ja itsekylläinen presentismi ovat parhaimmillaan osoituksia tyhmyydestä, mutta pahimmillaan niissä haisee amerikkalaisen kulttuurin omalla tavallaan totalitaarinen odööri. Klinge ei käytä tätä sanontaa, mutta ymmärrän hänen tarkoittavan samaa asiaa.
Amerikkalaisuuden tulkitseminen ennen muuta kalvinistiseksi kulttuuriksi ei ole Klingen omaa keksintöä, mutta harvoin sitä näkee meillä esitettävän. Joka tapauksessa se antaa kiinnostavan näkökulman siihen kulttuuriseen virtaukseen, joka on monella tapaa ristiriitainen oman traditiomme kanssa.
Toki ristiriitoja ja vaikutteita ei sinänsä kannata pelätä. Niistähän voi olla suurtakin hyötyä, mutta se edellyttää myös meiltä jotakin enemmän kuin pelkkää suuhun tuijottavaa ihastelua, käyttääkseni vaihteeksi venäläistä käännöslainaa.
Arvostan myös sitä suoruutta, jolla Klinge kertoo mielipiteensä vaikkapa Alvar Aallon töistä. Moni vähäpätöisempi henkilö pitää velvollisuutenaan ulvoa sutena susien joukossa ja yrittää nähdä neroutta sielläkin, missä on vain tyhjää mahtipontisuutta. Klinge ei tätä kuvaa kumarra.
Uutta minulle oli, ettei notoriseen kuuluisuuten noussut Gobineau tunnetussa teoksessaan rotujen (races) epätasa-arvoisuudesta (inegalité) välttämättä puhunutkaan biologisista roduista ja normaaliin, säädylliseen tapaan vakuutti, ettei missään tapauksessa pidä jokaista neekeriä typerämpänä kuin  on jokainen eurooppalainen.
Tätähän sinänsä edellyttää jo terveen järjen minimi. On myös toki ilmeistä, että rotua tarkoittavat sanat eivät tuolloin yleensäkään olleet biologisesti ymmärrettyjä sanan nykyisessä merkityksessä.
Jokin tietty suku tai perhe edusti ennen vanhaan omaa rotuaan, eikä asialla ollut mitään tekemistä suurten päärotujen biologian tai edes niiden alaryhmien kanssa. Tätä näkee myös Suomen kirjallisuudessa. Ajatellaanpa vaikka Veneh’ojalaisia tai erilaisia korpikansan kuvauksia. Oman kansan rodullisen paremmuuden ylistäminen sanan biologisessa mielessä on muuan eurooppalainen uutuus, joka alkoi vasta Gobineaun jälkeen.
Suomi 100-juhlavuosi oli jo ideana jokseenkin idioottimainen, mistä on pakko olla Klingen kanssa samaa mieltä. Kun hän kovasti paheksuu sitä, ettei itsenäistymisen ja kansalaissodan suuria kansainvälisiä yhteyksiä siinä noteerattu, on sen sijaan pakko olla hieman eri mieltä.
Kyllähän ne tulivat esille ja jopa selvästi aiempaa enemmän. Tässä suhteessa on edistytty sitten 1980-luvun, jolloin Klinge kyllä näytteli myönteistä osaa kirjoittaessaan Koivistolle puheen Ranskan vierailua varten: Maailmansota ja Venäjän romahdushan se oli se keskeinen vaikuttava syy…
Kirjassa on monia teräviä havaintoja ja kiinnostavia hypoteeseja. Oliko maamme kulttuurielämä todella paljon rikkaampaa 1960-luvulle saakka, josta alkoi provinsiaalistumisen kausi? Oliko Vanhan testamentin saattaminen kansan ulottuville suuri romanttisuutta ja eroottisuutta tuova impulssi? Onko meillä juuri nyt vaarana irtaantua saksalaisesta ja ranskalaisesta kulttuuripiiristä amerikkalaisen monokulttuurin hyväksi…?
Ainakin minä olen viihtynyt Klingen päiväkirjojen esseemaailmassa. Ei siellä ehkä aina ole suuria totuuksia tai viimeisteltyjä näkemyksiä tarjolla, mutta henkistä ketteryyttä osoittavia havaintoja ja kysymyksiä kyllä.
Oppinutta vanhuuden kitinääkin on kiinnostavampaa kuulla kuin vaikkapa sellaista nuorten ja sinänsä alallaan pätevien nuorten naisten ompeluseurapuhetta, josta puuttuvat niin särmät kuin laajat näkemykset. Julkinen sana suosii nyt jälkimmäistä ja Klingellä on sitäkin enemmän tilausta niille, jotka eivät sellaiseen tyydy.

28 kommenttia:

  1. Juuri luen ko Klingen kirjaa. Nämä päiväkirjat ovat minulle,"tavalliselle taatelintallaajalle" jokavuotinen erinomainen sivistyskulttuurihistoriallinen bläjäys!!

    VastaaPoista
  2. Itse "pikaluin" tuon opuksen pari viikkoa sitten. Itselleni Klingen päiväkirjat ovat todella äärimmäisyyksien luettavaa. Välillä Klingen iskee osuvasti kuten em. historiannäkemysten kriminalisointijuttu, toisaalta kun hän laukoo sellaista shontaa kuten syyte amerikkalaisesta aseteollisuudesta kaiken pahan alkuna, niin tekee mieli repiä koko kirja.

    Jostain syystä Klinge ei joko kykene tai ei halua ymmärtää sitä juuri syytä, miksi niin moni suomalainen identifioitu mieluummin amerikkalaisuuteen kuin klingeläiseen sammankonreisiä puputtavaan punkkueurooppalaisuuteen. Väitän nimittäin, että se amerikkalaisuus, jota meillä katajaisen kansan keskuudessa arvostetaan on nimenomaan sitä rajaseudun amerikkalaisuutta. Olkoon se sitten sitä Klinge kammoksumaa kalvinismia, mutta tiedän useita Vasemmistoliiton äänestäjiä, joitten ajattelutapa on todellisuudessa hyvin kalvinistinen esimerkiksi työn suhteen.

    Klingelle myös ajatus kansalaisen oikeudesta puolustaa itseään myös asein on myrkkyä; hänhän suoltaa jatkuvasti asevastaista propagandaa.

    Mitä tulee neekereihin, Klinge kyllä lainaa Trumanin neekerikommentteja, mutta myös unohtaa sen, että Truman oli se presidentti, joka kielsi rotuerottelun asevoimissa.

    Ja itse en kovin arvostelukykyisenä pitäisi miestä, joka pitää Ilja Ehrenburgia asiallisena lähteenä kuvaamaan Usan oloja.

    VastaaPoista
  3. En tätä uusimmaista ole vielä lukenut, mutta sen sijaan luen Klingen päiväkirjoja alusta alkaen (2004 menossa). Aiemmin olen lukenut osan sieltä täältä, törmäsin sarjaan vasta joku vuosi takaperin.

    Kommentoinkin nyt ko. sarjaa yleisemmin:
    Päiväkirjat ovat oivallista luettavaa; Klingen kulttuurihistorialliset esseet (ehkä tämä kuvaa sisältöä?) ovat toki mielipiteitä, mutta myös intellektuellin, tunnetun ja kiistellyn tutkijan näkemyksiä. Hänen amerikkavastaisuutensa tuntuu kieltämättä välillä kummalliselta, mutta sallittakoon. Itsekehukinkin on kieltämättä ärsyttävää, mutta itsehän kirjaa luen. Parille tuttavallekin olen yrittänyt tarjota.

    Kun itse olen toistaiseksi opiskelija (ikää 27v) Klinge myös tarjoaa toisenlaisen näkökulman maailmaan ja sivistykseen. Toisen ikäluokan ajatteluun. Sekä nykymenoon. Useinhan näkemykset, joihin törmää ovat jotakuinkin saman ikäluokan ihmisten esittämiä joihin sitä itse kuuluu.
    Harvapa intellektuelli Suomessa taitaa olla noin tuttu ranskalaisen/eurooppalaisen (eliitti-)kulttuurin kanssa. Siinä on jo hyvä syy lukea Klingeä, vaikka kovaa polemiikkia hän aikaan saakin.
    Mielenkiintoisesti Klinge aiheuttaa eräänlaista riittämättömyyden tunnetta: Hän mainitsee jonkun henkilön ohimennen, ikään kuin olettaen että lukijakin tuntee tämän, ja pudottaa perään vielä jotain uutta tämän elämästä. "Tuokin henkilö/kirja minun pitäisi tuntea!" Toisaalta se kannustaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut kaikki Klingen päiväkirjaresoneeraukset tuoreeltaan ab anno MCMXCIX - siitä vuodestahan ensimmäiset kirjaukset alkoivat. Olen vakuuttunut, että Klingen perusteesi Suomen ja Venäjän geopolitiittisesta suhteen luonteesta pitää paikkansa - senhän todistaa jo Occamin partaveitsen käyttö. Tuntuu ihmeelliseltä, että esim. Klingen oppituolin haltija Meinander on kovin toisella kannalla. "Kumpujen yöstä" -väestä nyt puhumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Klingen perusteesi Suomen ja Venäjän geopolitiittisesta suhteen luonteesta pitää paikkansa - senhän todistaa jo Occamin partaveitsen käyttö.”

      (geopolitiittisesta!)

      Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Geopolitiittisen suhteen luonteesta todistaa jo Occamin partaveitsen käyttö (the simplest of competing theories be preferred to the more complex or that explanations of unknown phenomena be sought first in terms of known quantities).

      Palatkaamme kuitenkin “to the simplest” tapaus: sanamörkö ”Geopolitiittisen”. Sen on kirjoittanut varmastikin kgb-taustainen suomea taitamaton trolli. Miksi tämä trolli on rakastunut Geopolitiittisen Klingen ”Suomen ja Venäjän geopolitiittiseen suhteeseen”?

      Asia on erittäin ”the simplest”: Geopolitiittinen Klinge on väittänyt, että Stalin ei ole koskaan halunnut valloittaa Suomea. Sekös ei muka hivele kgb:n kullia!?

      Geopolitiittinen Klinge ei tietenkään tiedä ”the simplest”: jo vuonna 1917 Lenin ja Stalin olivat henkilökohtaisesti vastuussa Suomalaisesta Vallankumouksesta, josta tuli kuitenkin Vapaus-sota/Kansalaissota/Sisällissota, yms.

      (Geopolitiittinen!?)



      Poista
    2. No niin, nythän sieltä tulikin näkyviin oikein "suoraselkäinen isänmaallinen". Aiheuttaako muuten jonkun oikoluvun laiminlyöneen henkilön tekemä lyöntivirhe isänmaallisessa psyykessäsi aina vastaavanlaisen en sanoisi edes kommunikaatiokatkoksen vaan täydellisen hermostollisen romahduksen, joka sitten matkaansaattaa hurjan ns. ajatuksenriennon? Oletko muuten tullut panneeksi merkille, että peräti prof. Vihavainen tulee toisinaan tehneeksi blogitekstissään lyöntivirheitä? Mutta tilaasi auttaakseni tavataan nyt yhdessä: g-e-o-p-o-l-i-i-t-t-i-s-e-s-t-a. Helpottiko?

      Muuten olen sitä mieltä, että sen mainitsemasi kgb:n jutun voit työntää vaikka suuhusi. (Pyydän anteeksi palstan viimeisiltäkin sivistyneiltä.)

      Poista
  5. Lisäys: Olen lukenut/pikalukenut (=lukenut kiintoisat kohdat, ohittanut jaarittelut vaikkapa ranskalaisesta runoudesta) kaikki Klingen julkaistut päiväkirjat. Oikeastaan kaikista on havaittavissa Klingen kaksinaismoralismi. Esimerkiksi:
    -hurskastelua "kidutuksista" Guantanamossa mutta ranskalaisten kidutukset Algeriassa eivät saa tuomiota
    -ruikutus kuolemantuomiosta Usa:ssa muttei esim. Kiinassa tai Japanissa
    -uusimmassa piti "McCarthyn vainoja" pahempina kuin Hitlerin Saksan toisinajattelijoiden kohtelua

    VastaaPoista
  6. Nyt voi olla Vihavaiselle vaikea kysymys, mutta kiinnostaisi kuulla "vanhan liiton" historioitsijan näkemys muuannesta Oula Silvennoisesta. Mieshän on visertänyt, että PS on "kumouksellinen ja fasistinen puolue" ja että nyt on "tasavallan ja demokratian ystävien" noustava vastaan. Täytyy ihmetellä moista, sillä PS taitaa olla ainoa puolue, joka ajaa tasavaltaisen demokratian eli vallan kolmijaon vahvistamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oula on etevä nuori mies, jolla on nyt mennyt suhteellisuudentaju. Se on sääli, sillä se on kaiken historian a ja o.

      Poista
  7. Virheet ovat etsimisen sisäänkäynti.
    - James Joyce

    Ei Åbo turvaa meidän pelastumista, vaan meidän on itse löydettävä tiemme, vain me voimme sen tehdä.

    VastaaPoista
  8. Jos Ruotsissa väkeä tulisi kirjamessuille samassa suhteessa kuin Suomessa, paikalla olisi 200 000, Italiassa vastaavasti miljoona. Ei mahdollista, individualistien maissa. Suomalaisia jotkut suhteellisen tajuiset sanovatkin poroiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin tuo kommentti liittyy ja mitä tekemistä sillä on Klingen kanssa?

      Poista
  9. "Amerikkalaisuuden tulkitseminen ennen muuta kalvinistiseksi kulttuuriksi" 

    Minusta tuo ei ole turha pointti, erityisesti populaarikulttuurin ymmärryksessä. Kalvinismiin nimittäin kuuluu kaksinkertainen predestinaatio ts Jumalan on aikojen alusta valinnut toiset pelastukseen, toiset kadotukseen. Tämä syväajattelu selittää, miksi populaariviihteessä pahikset ovat pahiksi ja hyvät hyviä, kumpikaan ei voi kokea mielenmuutosta. Myös amerikkalaisessa rikosoikeudessa tämä näkyy, koska miksi tulisi tuntea sääliä parantumatonta helventinlasta kohtaan. Tämä syväajattelu selittää pitkälti amerikkalaisen ja eurooppalaisen ajattelun eron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin myös skandinavismi tulee ymmärrettäväksi jossa "Jumala on aikojen alusta valinnut toiset pelastukseen, toiset (so. suomenkieliset) palvelukseen".

      Poista
    2. Onko näin? Eikö sittenkin voisi selityksenä olla maan rajaseutuperinne? Ts. esimerkiksi hevosvarkaus saattoi olla rikoksen kohteelle kuolemaksi, joten siksi varkaalle tuomiokin oli ankara. Käsittääkseni ankara kriminaalipolitiikka saa amerikkalaisten hyväksynnän laajalti kansan keskuudessa.

      Ja toisin kuin elokuvat ja tv-sarjat antavat ymmärtää, vanginvartijat ovat hyvin vaikeassa asemassa. Vangit saattavat heitellä mm. ulosteilla ja vartijat eivät saa maksaa samalla mitalla takaisin.

      Yksi amerikkalaisen vanginvartija kertoi, ettei vartijoille edes virallisesti ke|ota, mitä rikoksia kukin vanki on tehnyt. Tietoja tulee sitten epävirallisesti. Esimerkiksi hänen vankilassaan oli ollut muuan mies, joka oli huumekartellin palkkatappaja, jolle oli sattunut erehdys osoitteessa ja hän oli tappanut täysin väärän ja syyttömän lapsiperheen lapsineen. Klinge varmaan silittäisi hänen päätään. Minusta taas sellaisille on vain yksi oikea rangaistus, kuolemantuomio, joka pannaan toimeen välittömästi

      Poista
    3. Kaiken maailman dosentti3. marraskuuta 2018 klo 13.21

      Sipilän algebran mukaan 5 miljoonaa suomenkielistä suhteessa 30 miljoonaan skandinaaviin on enemmistö lentoperspektiivistä katsoen, pyörittipä kekkaraa miten päin hyvänsä.

      Poista
    4. "vain yksi oikea rangaistus, kuolemantuomio, joka pannaan toimeen välittömästi"

      Ja varmaan ilman mitään turhia oikeudenkäyntejä muutoksenhakuineen ym suvakkihössötyksineen.

      Poista
    5. Ano klo 1455: Välittömästi oikeudenkäynnin jälkeen. Huumeparonien palkkatappajat eivät ansaitse sääliä, sen luokan ihmispedoista on kysymys. Tuokin esimerkkitapaus oli kuulemma naureskellut, kun olikin tullut lahdanneeksi täysin syyttömän perheen.

      Poista
    6. Kalvinismin osuutta amerikkalaisuuden yhtenä selittäjänä ei kannata vähätelläkään. Itse asiassa juttu näkyy jo niinkin triviaalisti kuin Aku Ankassa, "hyvikset" pysyvät hyvinä ja pahat kuten Musta Pekka tai Karhukopla pahoina, tekivät eli yrittivät sitten ihan mitä hyvänsä. Itse asiassa tuo predestinaatio-oppi on ihan puhtaaksiviljeltyä fatalismia par exellance. Kalvinismi tekee parhaan yhteiskunnan, luterilaisuus vähiten huonon, kuten Ruukinmatruuna määritteli. Itse äänestäisin sen vähiten huonon puolesta, koska siinä ns. parhaassa ne syrjäytymisvaikutukset ovat minun makuuni hieman turhan rajuja...
      -J.Edgar-

      Poista
    7. J. Edgar: Mikki Hiiri tosiaan käyttää vakiosanontana "kerran roisto, aina roisto". Mutta kyllähän sen suomalaisetkin rikostilastot todistavat, että sanonta pitää paikkansa. Muuten kait ei linnassa istuisi jopa 7-kertaisia rikoksenuusijoita.

      Mainitsit luterilaisuuden "vähiten huonona". Mites katolisuus? Onkohan sattumaa, että läntisen maailman pahimmat rikosalueet kuten Brasilia ovat katolisia. Klingehän ylistää katolisuutta.

      Poista
    8. Tuossa predestinaatioon pohjaavassa ajattelussa noin syvemmässä merkityksessä kysymys ei ehkä lopultakaan ole siitä, mitä joku tekee, vaan ennenkaikkea siitä, mitä hän on. Ja teot ja se mitä elämässä noin ylisummaan tapahtuu, ovat sitten seurausta henkilön olemuksesta, joka on hänelle etukäteen asetettu. Ja tätä olemustaanhan ei millään konstilla voi muuksi muuttaa, koska se on eräällä tapaa kohtalo.
      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Predestinaatio

      Siihen, mikä uskonto millekin maalle sopii, minulla ei ole kovin ehdotonta kantaa. Luterilaisuus nyt on esim. Suomessa toiminut kaikkine hyvine ja huonompinekin puolineen kohtalaisen hyvin. Ja onhan niitä muitakin katolilaisia maita kuin latinomaat, esim. Puola ja Irlantihan ovat monellakin tapaa umpikatolilaisia, ja uskonto myös näkyy vahvasti ihan katukuvassakin. Eivätkä nuo nyt käsitykseni mukaan mitenkään erityisemmin vaarallisia paikkoja ole, esim. Dublinista minulla on hyvinkin myönteinen käsitys. Brasilian osalta yhteiskunnan väkivaltaisuuteen kylläkin taitaa liittyä erinäitä muitakin juttuja kuin maan valtauskonto, mutta niiden osalta kannattanee valita sanansa tarkoin, ettei vain tulisi sortuneeksi vihapuheeseen...

      -J.Edgar-

      Poista
    9. "predestinaatio-oppi on ihan puhtaaksiviljeltyä fatalismia par exellance."

      Niin onkin. Siinä onkin mielenkiintoinen jännite amerikkalaisen vapauseetoksen kanssa. Ehkä siellä ajatellaan vapautta vapaudeksi toteuttaa ennalta määrättyä kohtaloaan.

      Poista
    10. "kerran roisto, aina roisto". Mutta kyllähän sen suomalaisetkin rikostilastot todistavat, että sanonta pitää paikkansa." 

      Tämä tilastollinen todellinen todennäköisyys ei ole pointti vaan se, voiko roisto ylipäänsä muuttua, jolloin häntä tulee tähän kannustaa ja antaa mahdollisuus, mihin predestinaatioajatus ei mahdollista. Meillä tiedetään, että sellaistakin tapahtuu, esim kris-järjestön kautta.

      Jos taas mielenmuutosta ei pidetä mahdollisena, mahdollisimman kova rangaistusjärjestelmä on perusteltu. Viihteessä se näkyy roistojen esittämiseen ei-inhimillisinä "ihmispetoina".

      Poista
    11. Juuri tuo on se asian ydin, predestinaatio ei anna mahdollisuutta muuttaa omaa perusolemustaan (so. kohtaloaan), vaan ihminen on sen vanki koko elämänkaarensa ajan. Pahikset siis pysyvät tuossa katsannossa aina pahiksina vaikka miten yrittäisivät muuttua. Koska se on heidän säädetty kohtalonsa. Samaten ns. hyvikset pysyvät osana Valittujen joukkoa, vaikka tekisivät välillä vähän tuhmempiakin juttuja, koska näin on puolestaan heidän osaltaan säädetty olevan. Roope-sedän presdestinaatio-osa on siis rikastua aina vain, siinä missä Karhukopla pysyy persaukisena konnapoppoona, vaikka jotain muuta ehkä yrittäisikin.

      -J.Edgar-

      Poista
  10. Tässäpä biisi, joka itse asiassa määrittelee kalvinismin tietyn perusolemuksen aika hyvin, vaikka toki minunkin mielestäni on omanlaistaan pehmokommaripropagandaa. Mutta silti, noinhan se siinä katsannossa menee, Herra antoi, Herra otti, tyydy siihen koska näin se vain on ollut sitten Maailman luomisen silloin 6000 wee sitten...
    https://m.youtube.com/watch?v=-VQarlzsTAU

    (Itse asiassa, musujen ohella kalvinistit ovat yhä edelleen fanaattisimpia evoluutioteorian ja biologisen ihmiskäsityksen vastustajia yhä tänäkin päivänä, siinä missä kaltaiselleni perusluterilaiselle naturalistille ne ovat ihan arkisia itsestäänselvyyksiä... Kiinnostaisi tietää, mistä moinen johtuu?)

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vaikeaa on repiä tuosta froikkareiden klassikosta enää sitä käänteistä ironiaa mitä aikanaan hakivat, Ironista kyllä.

      Poista
    2. "kalvinistit ovat yhä edelleen fanaattisimpia evoluutioteorian ja biologisen ihmiskäsityksen vastustajia"

      Perussyy ehkä ei ole niinkään kalvinismi versus luterilaisuus kuin kalvinistisille suuntauksille yleisempi fundamentalismi ts Raamatun kirjaimellinen tulkinta. Luterilaisissa ei ole niin paljon fundamentalisteja, kiitos Heikki Räisäsen ja tämän seuraajien.

      Poista
    3. Tuo kirjaimellinen raamatuntulkinta voipi hyvinkin selittää asiaa osaltaan. Kalvinistisissa suuntauksissa sillä tuntuisi olevan varsin vahva rooli. Huomattavasti vahvempi nyt ainakin, mitä ev.lut.puolella.

      Eräs puolituttuni hurahti uskoon ihan rajumman jälkeen tuossa parisen vuotta sitten, ja siinä missä tämä oli aiemmin ollut aikamoinen hc-skientisti, niin nyt sitten tilalle tulikin mm. kirjaimellinen raamatuntulkinta, jota Vapaakirkossa tunnutaan suosivan. Ko. henkilö mm. uskoo luomiskertomuksen olevan kirjaimellisesti tosi, sekä Maailman olevan luotu 6000 vuotta sitten. Sikäli kylläkin hieman hupaisaa, ettei Raamatussa edes missään sanota tuota luomisen tarkkaa ajankohtaa, vaan juttu perustuu piispa James Usherin joskus 1600-luvulla tekemiin laskelmiin, joiden pohjana olivat Vanhan Testamentin loppumattomat sukuluettelot.

      -J.Edgar-

      Poista

Kirjoita nimellä.