lauantai 31. elokuuta 2019

Teloitettujen ja teloittajien historia


Vaiettu historia

Hesarissa Unto Hämäläinen ehdottaa suomalais-venäläistä projektia Neuvostoliitossa 1930-luvulla tapettujen suomalaisten kohtalon selvittämiseksi.
Olisihan tuo jo aika tehdä, on itse asiassa erittäin outoa, että se on jäänyt kokonaan vaille virallisen Suomen ja muunkin Suomen huolenpitoa samaan aikaan, kun on panostettu aivan valtavasti rahaa ja tutkimusta sen selvittämiseksi, osallistuivatko jotkut suomalaiset nuorukaiset aikoinaan teloituksiin Saksassa vai eivätkö osallistuneet.
Suomessahan noita teloittajia toimi vuonna 1918 suuri määrä (o.t.o.) ja työsarkaa alalla riitti jonkin verran myös sodan aikana. Ei asia siis meilläkään niin kovin tavaton ole, jos nyt ei ihan normaalikaan. Jokuhan sen työn tekee, kun ylempi siihen käskee ja joita käskijöitä on riittänyt.
Toivotaan, että joku nyt herää tämänkin vetoomuksen kuullessaan. Olen silloin tällöin itsekin asiasta kirjoittanut, mutta eihän tällaisia asioita yhden yksilön mielipidekirjoituksilla käynnistetä.
Sivumennen sanoen, kun julkaisimme aikoinaan venäjäksi kirjan V semje jedinoi (Myöhemmin suomennettu nimellä Yhtä suurta perhettä, Kikimora 2000) ja lähetin siitä kappaleen Mauno Koivistolle, tämä innostui siitä ja kirjoitti koko sivun arvostelun hesariin.
Sen jälkeen myös Aleksanteri-instituutista löytyi rahaa ja kiinnostusta sen kääntämiseen ja julkaisemiseen myös suomeksi. Koiviston lisäksi kukaan ei kyllä tainnut enää siitä pukahtaakaan.
Kirjan johdosta Koivisto muisteli aikaansa Karhumäessä ja päivitteli, että eipä tiedetty heti rintamalinjan  takana olleen Sandarmohin suuri teloitus- ja hautapaikka. Siellä eivät kaiketi suomalaiset siis ainakaan paikalla olleen tietojen mukaan käyneet hautaamassa mahdollisesti teloitettuja vankejaan…
Usein vertaillaan erilaisten poliittisten suuntausten uhrilukuja. Tunnetun Mustan kirjan mukaan kommunistien (venytetyt) uhriluvut lähentelevät sataa miljoonaa. Natseilla ne nousevat tuosta tunnetusta kuudesta miljoonasta ylöspäin muun muassa sotavankien suhteettoman kuolleisuuden takia. Muitakin rötöksiä löytyy.
Sotavankien hoidon suhteenhan omassakin historiassamme on katumuksen aihetta ja niin on monella muullakin maalla, Neuvostoliitto ja sen liittolaiset mukaan lukien.
Nälkään kuoleminen lienee ainakin tietyissä tapauksissa inhottavimpia kuolintapoja. Joissakin tapauksissa hidas nälkiintyminen kyllä näyttää armahtavan uhrejaan tuomalla heille tylsyyden. Joka tapauksessa esimerkiksi Holodomorin miljoonat uhrit voidaan kyllä rinnastaa myös teloitettuihin, joiden kärsimykset sentään jäivät lyhytaikaisiksi.
Teloituksilla on kuitenkin, sanoisinko, oma makaaberi estetiikkansa, joka tekee niistä erityisen vastenmielisiä. Venäjällä tunnetaan nykyään varsin hyvin se, miten homma siellä hoidettiin, sillä monet teloittajat (palatš, alun perin tataareilta saatu sana) ovat avomielisesti muistelleet sankarillisia aikojaan.
Suurten ansioidensa vuoksi jotkut korotettiin peräti kenraaleiksi ja haudattiin Novodevitšin hautausmaalle (ks. http://ttolk.ru/?p=15741 ).
Mitäpä sanoakaan, työ oli raskasta, sekä moraalisesti (mitä sanoikaan aikoinaan Himmler Saksan kansan henkisestä lujuudesta, kun se pystyi tuhoamaan juutalaiset moraalisia vahinkoja kärsimättä) että suorastaan fyysisesti.
Rasitusvammat oikean käden ranneluissa seurasivat tuhansien laukausten ampumisesta lyhyen ajan sisällä. Työssä rähjääntyi ja jotkut hankkivat nahkaesiliinan suojelemaan veri- ja aivoroiskeilta. Työn jälkeen yläruumis pestiin eau de colognella, mutta veren- ja ruudinkäry ei lähtenyt.
Koiratkin murisivat pyöveleille vain kaukaa.
Sankarillinen päivä päätettiin runsaalla vodkan juonnilla ja siinä saatettiin sammuakin. Työ vaatii aina veronsa.
Psykologista stressiä aiheuttivat erilaiset kurittomuudet. Mukana oli paljon naisia, nuoriakin ja sovinistinen asenne oli monella niin tiukassa, että tämän ryhmän teloittamista pidettiin jotenkin sopimattomana. Sitä paitsi monet huusivat viimeisellä hetkellään eläköötä Stalinille, mikä oli aivan rienavaa. Sen vuoksi ehdotettiinkin jonkinlaista kasvatusta, jonka avulla tästä epäkohdasta päästäisiin eroon.
Alan suuruudet, kuten Sergei Maggo tekivät selvää kymmenestä tuhannesta kansan vihollisesta, Vasili  Blohinin tilillä oli jopa kaksikymmentätuhatta.
Erikoista on, että kahden tunnetun pyövelin nimenä oli Šigaljov, mikä tuo mieleen Dostojevskin Riivaajien šigaljovilaiset. Nämähän olivat vallankumouksellisia rabulisteja, joiden ohjelma koostui pelkästä sokeasta tuhoamisesta.
Kuten tunnettua, Dostojevski ennusti jo aikanaan, että mikäli sosialismin riivaajat pääsevät Venäjällä valtaan, tulee uhrien luku olemaan miljoonissa.
Suomalaiset, jotka aikoinaan sinne siirtyivät, olivat tavallaan kuin laboratorion koe-eläimiä. He yrittivät sopeutua uusiin oloihin ja sisäistää sen normit. Moni ryhtyi aatteelliseksi elimien yhteistyöhenkilöksi, jotkut epäilemättä toimivat myös teloittajina. Uskollisena Stalinille pysyi moni teloitetuista.
Tämä tarina on hyvin kiehtova ja myös hyvin dokumentoitu. Sen monia lukuja on jo nyt selostettu monissa kirjoissa, joista mieli tekee erityisesti mainita Mikko Ylikankaan aivan liian vähän huomattu teos.
Kun Neuvostoliitossa oli tapana kirjata tarkoin muistiin kaikki mahdollinen, on syytä uskoa, että tästä suomalaisten kohtalosta voidaan kirjoittaa todella monipuolisesti kiinnostava teos, joka ei ole pelkkää uhrilukujen laskemista.
Asia edellyttää vain arkistojen avoimuutta. Sieltäkin on jo saatu sen verran monipuolista tietoa, että tuntuisi aivan käsittämättömältä, että loppuja jostakin syystä haluttaisiin pimittää.
Martyrologiat ovat toki myös kiinnostavia ja jotenkin minusta tuntuu siltä, ettei meillä yleisesti edes tiedetä sellaisia jo olevan olemassa, kiitos Eila Lahti-Argutinan ja Leo Gildin.
Mutta eihän tätäkään puolta ole vielä loppuun asti tutkittu.
Nyt on syytä toivoa, että sekä Suomessa että Venäjällä viimeinkin herätään siihen, että salailun ja vaikenemisen aika riittää jo. Kyseessä on yksi maamme historian suurista teemoista ja sen ignorointi ei ole enempää eikä vähempää kuin kansallinen häpeä.

44 kommenttia:

  1. "Olisihan tuo jo aika tehdä, on itse asiassa erittäin outoa, että se on jäänyt kokonaan vaille virallisen Suomen ja muunkin Suomen huolenpitoa samaan aikaan, kun on panostettu aivan valtavasti rahaa ja tutkimusta sen selvittämiseksi, osallistuivatko jotkut suomalaiset nuorukaiset aikoinaan teloituksiin Saksassa vai eivätkö osallistuneet."

    Ehkäpä nuo teloitukset NL:ssa eivät tarjoa riittävästi tykötarpeita aina muodikkaaseen kotoperäiseen tuhkanripotteluun, johonka ainakin osalla meikäläisistä on suorastaan jokin oudon itsepintainen, masokistinen fetissi...?

    "Jokuhan sen työn tekee, kun ylempi siihen käskee ja joita käskijöitä on riittänyt."

    ...ja valitettavasti totalitarismit ovat olleet myös sangen eteviä niiden ns työrukkastenkin löytämisessä. Eipä niistäkään ole kaikiten mitään erityisempää puutetta ollut. Jossain isiksessähän tämäkin taas kerran nähtiin.

    "Sitä paitsi monet huusivat viimeisellä hetkellään eläköötä Stalinille, mikä oli aivan rienavaa."

    Tuollaista "itseuhrautumista" voi kaikitenkin pitää ns. Tukholma-syndrooman äärimmäisenä ilmenemismuotona. Oman, mielellään perinpohjaisen psykologisen tutkimuksen väärtihän tuon aiheen perkaaminen olisi jo itsessään. Ihmismielen taipumuksella kaikenlaisiin outoihin rationalisointeihin kun ei taida olla mitään selväpiirteistä rajaa, minkä voi kyllä huomata näistä ihan omankin aikammekin erilaisiin massahysterioihin hurahtaneista.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaus: "Tuollaista "itseuhrautumista" voi kaikitenkin pitää ns. Tukholma-syndrooman äärimmäisenä ilmenemismuotona."

      Tässä tapauksessa taustalla on ilmeisemmin se, että teloitetuissa oli paljon innokkaita kommunisteja ja stalinisteja, myös Suomesta muuttaneita.

      Poista
    2. "Uskollisena Stalinille pysyi moni teloitetuista."

      Solzenitsynin mukaan vielä leireilläkin "sisäpiiriläiset" uskoivat kohdallaan kysessä olevan alemman koneiston aikaansaama väärinkäsitys ja että jos Stalin vain tietäisi, kaikki korjaantuisi. Nämä halveksuivat tavallisia poliittisia a korostivat keskenään, ettei saa antaa aseita vihollisille. Ehkä ilmiön ymmärtää parhaiten jos ajattelee uskonlahkona.

      Rajaton on ihmisen kyky itsepetokseen.

      Poista
    3. "Tässä tapauksessa taustalla on ilmeisemmin se, että teloitetuissa oli paljon innokkaita kommunisteja ja stalinisteja, myös Suomesta muuttaneita."

      Juu, tässä nimenomaisessa asiayhteydessä varmasti. Mutta tässä ei oikeastaan ole mielenkiintoisinta kulloinkin sovellettavaksi tuleva ideologia (joka muodostaa senkertaisen rationalisoinnin pintakerroksen), vaan juurikin ne taustalla olevat, perustavammanlaatuiset psykologiset mekanismit, jotka tekevät tuontyyppisen itsepetoksen mahdolliseksi, niin yksilöllisellä kuin kollektiivisellakin tasolla.

      Esimerkkejä tuollaisista kyllä riittää toisen maailmansodan jälkeiseltäkin ajalta vaikka kuinka, kuten punakhmerit, Jonestown, Iranin-Irakin-sodan "avainlapset", ja nyt viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä nämä Isikseen lähteneet hurmahenget, joista tappion kärsittyään on kuoriutunut vähemmän yllättäen omien ihmisoikeuksiensa kiivaita perääjiä...

      Luen parhaillaan Robert Triversin teosta "Petos ja itsepetos ihmiselämässä" (Terra Cognita 2013), jossa näitä ihmisen psykologiaan liittyviä, useimmiten alitajuisesti vaikuttavia prosesseja kuvataan ja taustoitetaan varsin ansiokkaasti. Itsepetos vaikuttaisi olevan yllättävänkin laaja-alainen jos toisaalta syvällekäypä osa ihan ns normaalinkin ihmismielen sielunelämää, joten ei vaikuta kovinkaan luultavalta, että siitä sanottavammin eroon päästäisiin (koska siitä on myös yllättävän suurta hyötyä arkielämässä). Kunhan nyt edes niistä sen kaikkein tuhoisimmista ilmenemismuodoista.

      -J.Edgar-

      Poista
  2. Asiaa pitäisi kyllä miettiä siltäkin kannalta että mitä tuollainen vanhojen kaiveleminen tekee kansakunnan itsetunnolle? Onko sellainen kansakunta vahva joka kaivelee luurankoja kaapista ja itseruoskii itseään kertomalla miten huonoja ihmisiä he ovat olleet. Ehkäpä tälläinen itseruoskittu kansa päästää vielä toisia kansoja Welcome-kylttien kanssa tuhoamaan itseään?

    VastaaPoista
  3. Siitä vaan tutkimaan, Åbon enkelisijoittajat kyllä tukee, ennen kuin viimeisetkin tutkijat siirtyvät enkelikuoroon,

    VastaaPoista
  4. Se tässä vain, että kun näistä "punikeista" ensimmäisen tasavallan Suomessa oikein aktiivisestikin haluttiin päästä eroon. Meillähän tunnetusti "isänmaalliset" piirit järjestivät noille oikein vapaamatkoja itärajan taakse fyysisen muilutuksen kera. Ja nyt sitten Unto Hämäläiset & alia ovat niin kovasti huolissaan...

    VastaaPoista
  5. Niin haluttiin myös b
    1918
    Mutta onpa sitten tutkittu

    VastaaPoista
  6. Punkkeja pakeni suurin joukoin myös Amerikkaan, tiettävästi tuhansittain eli junapummeina. Nimet ja kasvot esiin.

    VastaaPoista
  7. Mikä muuten oli termin palatš tarkempi etymologia (vert. englannin hangman, headman)?

    Jännä muuten jos ylenivät kenraaleiksi. Yleensä noiden hommien ns suorittava porras ei paljon kostunut, käskijät senkin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palats tulee turkin kielen sanasta ’pala’, joka tarkoittaa miekkaa, tikaria.
      - Tämä tieto on V.D. Ignatovin kirjoittamasta «Палачи и казниы в истории России и СССР» - Kirja on luettavissa e-kirjana netin kautta

      Poista
  8. Vuonna 2011 kirjoitin tästä surkeasta aiheesta varsin laajan blogin "Vasili Mihailovitsh Blohin, sotilasarvo: kenraalimajuri/ammatti: teloittaja..":

    http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82102-vasili-mihailovitsh-blohin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen mielenkiintoinen kirjoitus on Veikko Huuskon "Stalinin mestariteloittaja Pjotr Ivanovits Maggo"

      Poista
    2. Unohtamatta myös toisen Veikon eli Huovisen "Joe-setä" kirjan lukua "Ampukaa hullut koirat!", joka sisältää vapaamuotoisen mutta vakavan kuvauksen noista Suurten Puhdistusten vuosista...

      -J.Edgar-

      Poista
  9. Hyvän tutkimuksen jälkeen koettaisiin keveyttä ja elämäniloa "apinan pudotessa selästä" veren painon, historian taakan ja sotien perinnön väistyessä. Sitä ennen pitää olla nopea, läpinäkyvä ja lujasti puolustaa ihmisen hyvää, eikä yksin vastustaa pahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä....ja kun vastustamme tomerasti pahaa on silti pidettävä mielessä mitä professori Janne Saarikivi viisaasti totesi omassa YLE-blogissaan:

      "Mutta juuri silloin kun näemme jossakin pahuuden talismaneja ja pahoja ihmisiä, olemme unohtaneet tärkeimmän opin, jonka siitä voisi saada, nimittäin sen, että pahuuden raja ei kulje ihmisten välillä vaan jokaisen ihmisen sisällä. Että kaikki ovat kykeneviä pahaan, yleensä huomaamattaan tai, mikä pahempi, tehokkuuttaan, itsekkyyttään, sosiaalisuuttaan. Siksi, että he tekevät sitä, mitä muut tekevät ympärillä".

      Poista
    2. Aivan, kovin monet hyvää hyvyyttään pyrkivät esiintymään parempina ihmisinä, ymmärtämättä, että vähemmistön kieli on määritelty poikkeusoloissa kummituskieleksi. Pääasia että pelätään, siitä hyötyvät itsekkyyttään.

      Poista
    3. Mutta tuollaisista yksilöiden sisään sijoitetuista moraalisista tunnoista on aivan tavattoman valtava ymmärryskuilu vielä siihen, että kaikki "ihmisyys" on kulttuurista ihmisyyttä, ja että erilaiset paradigmaattiset perusratkaisut omaavat kulttuurit eivät koskaan asetu mihinkään yhteimitalliseen positioon toistensa moraalilaatuihin nähden.

      Että esimerkiksi kehittymätön "mekaaninen" normimoraali ei koskaan muutu sosiodynaamisesti samansuuntaiseksi kuin yksilöä eriyttävissä yhteisöissä kehittyvä "orgaaninen" omantunnonetiikka. Ja että ne hyvän ja pahan taistelut joita Euroopalla on tällä vuosisadalla edessään, ovat nimenomaan keskenään sopeutumattomien moraalijärjestelmien taisteluja.

      Olen kaivannut sitä että edes valistuneimmat ihmiset ottaisivat sosiologian ja sosiaalipsykologian klassikot kästeensä ja tosissaan etsisivät vastausta kysymykseen, miksi se että Eurooppa sietää ja suvaitsee eriperusteisia kulttuureja, ei suinkaan johda kulttuurien keskinäiseen sopeutumiseen, vaan päin vastoin, kasvattaa moraailaatujen vastakohtaa. Mitä enemmän Eurooppa sietää ja suvaitsee, sitä vahvempia proijektiivisia viholliskuvia on ryhmävahvistautumiseen perustuvien kulttuurien sisällään kehitettävä omaa sosiaalista eheyttään varjellakseen. Siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", ei suinkaan seuraa se, että kaikki "kulttuurit" sopeutuisivat keskenään.

      Eurooppalaisen uuden ajan historiallinen tuote, individualismi, ei suinkaan ratkaise moraalijärjestelmien yhteensopimattomuuden ongelmia. Se ratkaisee vain niitä ongelmia joita oman hengenlaatumme piirissä syntyy.

      Poista
    4. Olen Seppoa optimistisempi: ihmisen lajiominaisuuksiin kuulu kyky muuttua, sopeutua ja kehittyä, myös moraalikysymyksissä. Tämän todistaa HISTORIA, esim länsimainen, jossa mekaanisesta moraalista kehittyi nykyinen. Näin tulee tapahtumaan aikaa voittaen myös ns mamuille. Se on sitten eri asia, että se vaatii aikaa ja väliaikoina yhteiselossa voi olla haasteita. Apu olisi hyvä "maassa maan tavalla" -kotoutus. Jaakko Hämeen-anttilalla, jota ei voi islamofobiasta syyttää, oli muuten muutama viikko sitten harvinaisen tervejärkinen kirjoitus tästä hesarissa.

      Poista
    5. Jos meillä olisi Trump, hän kommentoisi tänne, eikä tyytyisi lähettämään pari sanaa Hesarin kautta Korkmanille.

      Poista
    6. Ihmisen ylivoimaisesti vahvin lajiominaisuus on hänen suunnaton sosiaalisuutensa -- yhteisövoimat, yhteisöominaisuudet ja yhteisöilmiöt ovat ensin, kaikki yksilöllinen eriytyminen vain nuppineulan kärki nippanappa itsetietoisuuden vedenpinnan yläpuolella. Bastasyntyneet, joita takavuosisatoina hylättiin metsiin ja joita sudet saattoivat elättää pentuinaan, muistuttivat enemmän sutta kuin ihmistä. Esimerkiksi Karl von Linne luokitteli löytämänsä susilapsenm uudeksi ennen havaitsemattomaksi eläinlajiksi.

      Niin suuri on se "sopeutumiskyky".

      Ja moraalin ongelmat ovat tosiaan yhteisövoimien ja yhteisöominaisuuksien tuottamia, eikä minkään kulttuurin tai historiallisen ajan yksilöillä ole oikein mitään tajua siitä millaiset tullet heitä ohjaavat. Ilmarin optimismi -- jota hän tuntee Janne Saarikiven idealismin pohjalta, on vähän samalaista kuin Tenavat-sarjakuvan Ressu-koiran yksityinen mielenosoitus, jossa Ressu kantoi kylttiä: "Poistakaa paha maailmasta!" -- Jaska katseli touhua syrjemmältä ja huomautti, että "tuo 'paha! kannattaisi määritellä vähän tarkemmin". Ressu meni vaikean näköiseksi, pähkäili aikansa ja tuhersi sitten kylttiin uuden tekstin: "Poistakaa KAIKKI paha maailmasta!"

      Poista
    7. Yllä oleva Seppoa positiivisempi Anonyymi taisi unohtaa kommentistaan sarkasmivaroituksen.

      Poista
    8. Ei sieltä mikään sarkasmivaroitus unohtunut: luja usko siihen, että ihmislajin ominaisuuksiin liitty kyky muuttua ja sopeutua. En kielä Seppo O:n mainitsemia yhteisötekijöitä, mutta samalla tavalla myös yhteisöt muuttuvat ja kehittyvät - joskin myös rappeutuvat ja lopulta kuolevat, niinkuin nyt näyttää tapahtuvan lännessä. Se edellyttää muutokseen pakottavia ulkoisia tekijöitä. Ym.muutoksen näkeminen vain edellyttää pitkien kaarien seuraamista, ts satoja vuosia.

      Yhdessäolo edellyttää meiltä vahvaa sitoutumista omaan kulttuuriin niin, että enemmistökulttuuri sulauttaa vähemmistön: kun Rooma oli kulttuurillisesti vahva se roomalaisti gallit, kun se rappeutui, germaanimamut rappeuttivat kulttuurin. Sitten 500-1000 vuoden kuluessa nousi uusi germaanis-kristillinen korkeakulttuuri.

      Poista
    9. Seppo kirjoitti "Ilmarin optimismista", mutta Ilmari vuorostaan kirjoitti melko lailla synkkiä. Janne Saarikivi totesi täsmälleen saman surullisen tosiasian kun mistä Ilmari kirjoitti vuonna 2011 Vasili Blohin-blogissaan:

      "Vanha perustotuus on, että meissä jokaisessa (onneksi) tuo hyvä puoli on päällimmäisenä, vaikka latenttivaiheessa kytee koko ajan myös pimeämpi osasto. Joissakin tilanteissa, etenkin diktatuurin aikana, tämä paha puoli saa joskus uskomattomia mittasuhteita. Lähihistoria osoittaa myös, ettei tuollainen superpahuus ole ollenkaan kiinni kansallisuudesta. Saksan Eichmannit, Mengelet ja Ilse Kochit ovat yhtä tunnettuja kuin Serbian Mladicit, Kambodzan Pol Potit tai vaikkapa USA:n My Lain ja Irakin sankarit. Tämä blogi käsittelee tällä kertaa kuitenkin hieman tuntemattomampaa "suuruutta", salaperäisiltä stalinismin ajoilta".

      Optimismia? No menköön, jos siltä tuntuu.

      Poista
  10. Luulen muuten, että tuo neuvostoliittolainen teloitustapa (laukaus takaraivoon, ei niskaan ydinjatkeeseen) oli kohteen kannalta kivuttomin kaikista niistä taivoista, joita ihmiskunta historian kuluessa on tuohon korkeimpaan toimenpiteeseen käyttänyt (ks Geoffrey Abbot Execution - A guide to the ultimate penalty), koska välittömästi vaikutti aivoihin jos kivun tuntemus syntyy. Tuo on varmasti ollut tietoinen tarkoitus.

    VastaaPoista
  11. Jos kalibroimme historiantietoisuutta uudemman ymmäryksen kautta,mihin kuuluu olellisena osana Stalinin rooli juuri vastavallankumouksellisena.
    Nykyisin Stalinia arvostavat venäläiset juuri tästä konservatiivisesta näkökulmasta,siis ne joiden maailmankatsomus on konservatiivinen,kuten oletan valtaosalla venäläisitä olevan.

    Bolshevikkikaappaus oli maailman ensimmäinen värivallankumous,punainen.
    Suomalaiset punaiset ja myöhemmät lännenlokarit, jotka menivät Neuvostoliittoon olivat ja toimivat oikeastaan täyttä ymmärrystä vailla olevina,heidän idealisminsa ei ottanut huomioon juuri tuota,vallankumouksiin aina kuuluvaa vastavallankumouksellista elementtiä,vaan olivat oman idealistisen maailmankuvansa vankeja ja sitäkautta myös uhreja.

    VastaaPoista
  12. Ensin Unto Hämäläinen, sitten Timo Vihavainen, pian Sauli Niinistö ja Antti Rinne.

    Jossain on sylttytehdas. Erkki Tuomiojan osallistuttua viime viikonloppuna Ribbentrop -saminaariin on kyselty kuka lieneekään keksinyt alkuperäisellä Ribbentropilla tarkoitettavan suurelta osin luku-ja kirjoitustaidottoman Suomen kansan yläpuolelta 1918 tehtyä sopimusta kaksikielisyydestä, jolla muutaman prosentin vähemmistön kieli saatiin kummituskieleksi.

    Voisiko lohkaisija olla "politiikan Poikanen" Erkki Liikanen uudessa kirjassaan? Tuskinpa Tuomioja, jonka sormi osoittaa kaikessa perussuomalaisia joista eroon hän aikoo päästä sloganilla "Tehdään sivistys Suomi uudestaan".

    VastaaPoista
  13. "Jossain on sylttytehdas."

    Vai että sylttytehdas!? No sylttyähän pitää syödä tulisen sinaapin kera, yhtä tulisen kuin olivat laukauksetkin.

    VastaaPoista
  14. Sylttytehdas johtaa strategisesti ohjaamalla huomion toisaalle suorittamalla peiteoperaation heittämällä kaluttavaksi jotakin makeaa

    VastaaPoista
  15. "Sylttytehdas johtaa strategisesti ohjaamalla huomion toisaalle suorittamalla peiteoperaation heittämällä kaluttavaksi jotakin makeaa"

    Venäjän luterilaisen kirkon kirkonkirkojen mukaan vuonna 1917 Venäjällä oli noin 120 tuhatta inkerinsuomalaista ja kymmenen tuhatta suomensuomalaista Pietarissa ja alueella. Sitten suomalaista väkeä lisäsivät pakolaispunikit ja USA, Kanadan siirtolaiset noin 30 tuhannella.

    Vuoden 1978 Neuvostoliiton väestönlaskennan mukaan NL:ssa oli 68 tuhatta suomenkielistä asukasta. Missä ovat loput?

    Jollekin sylttytehtaalle kaiken tämän jättäminen historian turvesuon suojaan olisi TODELLA MAKEAA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ortodoksinen kirkko piti luotettavaa kirjaa myös luterilaisista? Puhu pukille.

      Poista
  16. Tutkitaan, tutkitaan. Mutta miksi ehdotus juuri nyt, kun aikaa on ollut pilvin pimein post 1991?

    Mieleen rookaa kuva saksalaisista sumunheitinkomppanioista Pruth-joella sinä hämäränä kesäkuun aamuyönä 1941. Tulikin niin sakiaa, ettei läpi olisi nähnyt edes SS-kypärää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tutkitaan, tutkitaan. Mutta miksi ehdotus juuri nyt, kun aikaa on ollut pilvin pimein post 1991?"

      Herra/junnu "Anonyymi 1. syyskuuta 2019 klo 12.37" on varmaankin niin naiivi tuttipullon imeskelijä, ettei tiedä, että ns. suomettumisen jälkeen olikin post-suomettuminen.

      Poista
    2. Turvaudut alatyyliin. Mikäpä siinä sitten: Lienet ns. "isänmaallisia" idiootteja?

      Poista
    3. "isänmaallisia" idiootteja"

      Ketkä ovat sitten ne isänmaalliset hyväkit/patriootit? Nekö, jotka tarjoavat toista poskea lyötäväksi kun toista on jo lyöty? Ja sanovat sitten vielä: minulla on vielä kaks pakaraa.

      Poista
    4. "Turvaudut alatyyliin."


      Anonyymi 1. syyskuuta 2019 klo 14.51 taitaakin olla neiti.

      Poista
    5. Mites itselläsi - hermafrodiitti?

      Poista
    6. Venäjän luterilaisen kirkon kirkonkirkojen mukaan vuonna 1917 Venäjällä oli noin 120 tuhatta inkerinsuomalaista ja kymmenen tuhatta suomensuomalaista Pietarissa ja alueella. Sitten suomalaista väkeä lisäsivät pakolaispunikit ja USA, Kanadan siirtolaiset noin 30 tuhannella.

      Vuoden 1978 Neuvostoliiton väestönlaskennan mukaan NL:ssa oli 68 tuhatta suomenkielistä asukasta. Missä ovat loput?

      Poista
  17. Unto Hämäläinen lienee ollut ennen ehdotuksensa julkaisemista tietoinen presidentin ja pääministerin myötämielisyydestä sille.

    Olisi sellainekin "pikkujuttu" kuin neuvostopartisaanien hyökkäykset suomalaisiin siviilikyliin Pohjois-Suomen itärajan tuntumassa. Amatöörihistorioitsijat kuten Tyyne Martikainen kokemusasiantuntijana ovat julmuuksista kirjoittaneet mutta käsittääkseni historiatieteellnen kokonaisesitys puuttuu. Siinäkin olisi projekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseni ilmoitin informoiduksi neuvostopartisaanien Ukrainassa ja muualla Itärintamalla tekemistä vastaavista "sankarillisista" akteista. Asiaa alkoivat tutkimaan. Tyssähti että vastaavat "sankarilliset" aktit olivatkin osin oman maan kansalaisten suorittamia akteja oman maan kansalaisia kohtaan..

      Poista
  18. Tietääkseni tästä on jo projekti. Ei vain etene.

    VastaaPoista
  19. Juhani Suomi kirjoittaa Hesarissa siinä hengessä, että asiahan on jo tutkittu. Kekkoslainen Kreml-pelko on edelleen hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhani Suomihan osoittaa kirjoituksessaan, että Unto Hämäläinen osoittaa tietämättömyytensä historiantutkumuksesta (mikä ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta). Teloitetuista suomalaisista on jo nyt olemassa laajat tiedostot, joita Hämäläinen ei siis tunne. Mistäänen huomannut, että Juhani Suomi olisi "kieltänyt" lisätutkimukset, päinvastoin.

      Poista

Kirjoita nimellä.