perjantai 14. elokuuta 2020

Tässä sitä ollaan.

 

Sekopäisyyden lähteillä

 

Richard Wolin, The Seduction of Unreason. The Intellectual Romance with Fascism from Nietzsche to Postmodernism. Princeton University Press 2004, 375 s.

 

Muistan ostaneeni tämän kirjan jo tuoreeltaan ja siitä heti jotakin kirjoittaneeni. Valitettavasti haku koneeltani ei tuottanut tulosta, joten luin sen taas uudestaan, onhan asia entistäkin ajankohtaisempi.

Vielä pari vuosikymmentä sitten saatettiin New York Review’ssä kirjoittaa, että amerikkalaisten yliopistojen opettajanhuoneissa alettiin heti hymyillä, kun joku lausui sanan Cultural Studies. Asian taustalla oli tunnettu Sokal Hoax: Fyysikko Alan Sokal oli julkaissut vuonna 1996 Social Text-nimisessä vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa artikkelin Transgressing the boundaries: Toward a transformative hermeneutics of quantum gravity.

Artikkelissa kirjoittaja väitti, että painovoimakin on sosiaalinen konstruktio, mikä tietenkin on täysin idioottimainen väite. Postmodernissa kulttuurintutkimuksessa sitä joka tapauksessa arvostettiin.

Vuonna 2004 Richard Wolin jo saattoikin arvioida, että postmoderni valistuksenvastaisuus (anti-enlightenment) oli jo hyvää vauhtia hiipumassa ja etenkin kotimaassaan Ranskassa jo pois muodista.

Nykyisestä Black Lives Matter-liikkeen ja cancel-kulttuurin näkökulmasta voimme vain todeta, että tuomio oli ennenaikainen. Itse asiassa rationalismin vastainen liike vasta nyt näyttää todella murtautuneen yliopistojen ansareista ulos politiikkaan, jossa se todella uhkaa muodostua ongelmaksi. Sehän on ideologia, joka nimenomaan on kehittänyt itsensä immuuniksi järkipuheelle.

Niin sanotun postmodernismin juuret ovat tietenkin kauempana, vaikka koko ideologia puhkesi kukkaansa vasta kommunismin romahduksen myötä.

Kaikesta päätellen se kykeni tyydyttämään niiden intellektuellien tarpeita, jotka aiemmin olivat löytäneet tarkoituksensa taistelussa kommunismin näennäisen rationaalisuuden puolesta. Nyt oli tarjolla perusteet vastaavanlaiselle järjen hylkäämiselle ja symbioottiselle liimautumiselle avoimesti mielettömiin liikkeisiin.

Nietzsche, suuri kyseenalaistaja oli myös postmodernismin kotijumalia ja kieltämättä hänkin oli ollut myös suuri innoittaja fasistiselle totalitarismille. Wolin keskittyy kuitenkin postmodernismin läheisempiin oppi-isiin, jotka muun muassa Georges Bataillen ja Maurice Blanchot’n tapauksissa voidaan todeta fasismin avoimiksi kannattajiksi.

Olisi primitiivistä ajattelua käyttää argumenttina assosiaatiota: guilt by association. Tätä Wolin ei teekään, vaan analysoi sen sijaan niin oppi-isien kuin oppilaiden ajattelun suhdetta rationaalisuuteen. Järjettömyyden nostaminen järjen edelle on yhä uudelleen se tunnus, joka kuuluu niin sanottuun postmodernismiin.

Identiteettipolitiikka ja militantti, fasististyyppinen antifasismi toimivat useimmiten ihmisen vapauttamisen ja solidaarisuuden tunnuksin, vaikka kavahtavatkin sanaa humanismi, joka näyttää loukkaavan juuri siksi, että se edellyttää ihmisiä ja ihmisryhmiä yhdistävää yleistä ihmisyyttä. Se taas on haluttu kieltää erinäisissä antimoderneissa piireissä jo de Maistresta ja Herderistä lähtien.

Sen sijaan uusi valistuksenvastaisuus nostaa esille ryhmien, rotujen, sukupuolten ja vastaavien ”yhteisöjen” erikoislaatuisuuden ja muille avautumattoman eksklusiivisen viisauden, jollaiseen pääministerimmekin taannoin viittasi.

Wolin puhuu postmodernista misologiasta (misology), eli järjen ja sen käsitteiden, logoksen vastaisuudesta, jonka kannattajat näyttävät olevan kykenemättömiä ymmärtämään enempää ajattelunsa lähteitä kuin sen implikaatioita. Tämä on antanut pontta ja intellektuaalista tukea oudolle uustribalismille, joka ei loppujen lopuksi perusteiltaan oleellisesti poikkea entisestä ideologisesta rasismista.

 Lienee odotettavissa, että johdonmukaiset tuon tradition kannattajat voivat helposti kääntyä aatteellisiksi rasisteiksi. Postmodernistit ovat lukeneet huonosti kotiläksynsä, päättelee kirjoittaja.

Epäilemättä on olemassa postmoderneja ajattelijoita, joita seuraamalla on mahdollista löytää intellektuaalisesti palkitsevia näkökulmia vaikkapa kirjallisuuteen.

Kun tällaisten ajattelijoiden kyhäyksiä sen sijaan otetaan poliittisen toiminnan osviitoiksi ja mittapuiksi, lienee sanottava, ettei suunta ole romahtaneesta kommunismista eteenpäin, vaan taaksepäin. Olen joskus sanonut, että huuhaa-ajattelijat tarvitsevat aina älyllisen lentolaitteen, joka vapauttaa heidät painovoimasta. Sokal osoitti, että se onnistuu aivan konkreettisestikin.

On tavallaan yllättävää, että koko läntisessä maailmassa tuo suuntaus, joka niin näkyvästi paljastettiin Sokal Hoaxin yhteydessä, ei olekaan sen jälkeen hiipunut, vaan näyttää suorastaan vahvistuneen. Näin on käynyt aina siihen saakka, että se on päässyt erään pikku maan hallituksenkin ohjelmaan, puhumatta nyt siitä, että kansainvälinen radical chic nojaa raskaasti sen traditioon.

Koko niin sanottu cultural studies -traditio siinä mielessä kuin sen löydämme wikipediasta, on postmodernin filosofoinnin läpäisemä. Näin kertoo tämä aikamme oraakkeli:

 Cultural studies combines a variety of politically engaged critical approaches drawn including semiotics, Marxism, feminist theory, ethnography, critical race theory, post-structuralism, postcolonialism, social theory, political theory, history, philosophy, literary theory, media theory, film/video studies, communication studies, political economy, translation studies, museum studies and art history/criticism to study cultural phenomena in various societies and historical periods.

Kyseessä on siis nimenomaan sen esoteerisen ajattelun politisointi, joka on intellektuaalisesti linnoittautunut rationaalista kritiikkiä vastaan ja kykenee osoittamaan, ettei painovoimaakaan ole itse asiassa olemassa.

Koko asetelmassa on jotakin keskiaikaista ja tuntuu varsin pelottavalta, että tämä tieteeksi itseään kutsuva toiminta on nimenomaan prostituoinut itsensä politiikalle. Vielä hiljattain tällainen olisi ollut jyrkästi vastoin yliopistojen credoa, joka korosti tieteen vapautta ja riippumattomuutta.

Se oli humanismin ja sivistysyliopiston aikaa se. Nyt elämme uutta aikakautta.

Politiikassa on vuosisatojen ajan toiminut ajatus vallanjaosta, lainsäädäntövallan, hallinnon ja tuomiovallan erottamisesta toisistaan. Sen edullisuuden vahvistavat empiiriset havainnot.

On myös esitetty, että vapauden, veljeyden ja tasa-arvon periaatteille kuuluisi kullekin oma sfäärinsä: vapauden tulisi olla ajattelun alueen ehdottomana arvona, esimerkiksi yliopistoissa. Tasa-arvo taas kuuluu juridiikkaan, jossa privilegiot ja erityiskohtelu ovat sallimattomia. Veljeyden paikka viimein on yhteiskunnassa, taloudessa, jossa ihmisten tahto määrää ja jossa yleinen ihmisyyden vaatimus human fellow-feeling pakottaa meitä ottamaan huomioon ihmisten tarpeet, myös silloin kun se ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Tämä periaate on toki hyvin korkealla abstraktiotasolla, mutta sen muistaminen saattaisi toimia esteenä niille rationaalisuuden vastaisille voimille, jotka pyrkivät puurouttamaan niin ajattelun kuin yhteiskunnan toiminnan irrationaalisella jargonillaan.

26 kommenttia:

  1. Kaiken ajattelun tarvitsema taustavakaus -- "varmuus", kuten Wittgenstein sitä nimittää -- ei tietenkään ole mitään "sisällöllistä", ei siis esimerkiksi "luonnontieteellistä tietoa" erotukseksi "ihmistieteiden" paljon enemmän tulkinnanvaraisesta tiedosta. Taustavakauden tarve seuraa suoraan kielen luonteesta -- sen alkuperäinen ja ensisijainen tehtävä on luoda ja ylläpitää yhteyttä yksilöiden välillä. "Varmuus" on eräänlainen suuri yhteinen nyrkkeilysäkki, johon sitten pystyy itsekukin omilla käsitehanskoillaan iskemään omat kuoppansa eikä tausta ole oikein moksiskaan.

    Koko eurooppalaista uutta aikaa on kannattanut jatkuvasti vahvistuvan individualismin kantoaalto, jossa ajattelun kokonaisuuksia hahmottava "koherenttinen" totuudellisuuden laatu on vähitellen hajonnut ja pirstaloituneisiin tiedollisiin "ismeihin" kuuluvat ikiomat terminologiat ovat korvanneet taustavakauden. Kaikessa ihmistiedollisessa ajattelussa myös "korrespondenttinen" totuudsellisuus on menetetty, ja aatteelliset ja tiedolliset ismit ovat voineet sulaa yhteen.

    Korkein opetus, ainakin siltä osin kuin tiedollisen ajattelun pitäisi koskea ihmistä, taitaa nykyisellään olla ihan täyttä sokolismia. Auktorisoitua huuhaata.

    Mutta se ei taida vielä olla tragedian päätepiste. Ei riitä että aatteelliset ja tiedolliset ismit sulavat yhteen, vaan tiedon tosiasiallista pätemättömyyttä -- sanoisin jopa että "sairautta" -- on alettava pönkittämään yhteiskunnallisin pakkokeinoin. Narsistiset oppikyhäelmät eivät itsessään tarjoa mitään totuudellista lujuutta, ja narsistinen loukkaantuminen uhkaa kaikkia jotka rakentelevat hirvittävillä ideologisilla oppisananstoillaan itselleen mustavalkoisia suojamuureja todellisuutta vastaan.

    Ja narsistinen loukkaantuminen on veristä, ja johtaa mustasukkaisiin raivoreaktioihin. Sellaisten suojelemiseksi ollaan nyt sitten säätämässä jo lakejakin -- siis niin että loukkaantumisherkkyttä saataisiin jatkuvasti vain kasvattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä, tilanne näyttää juuri tältä. Entäpä sitten? Kaikkialle tunkeutuvan "poliittisuuden" vastainen liike? Ei kai tämä luonnonlaki ole.

      Poista
  2. Ongelmaa voi lähestyä monelta taholta. Terveyshörhönä minä katson sen liittyvän hyvin paljon ravintoon. Tehoviljely, lisäaineet ja kaikenlainen prosessoitu ruoka eivät tuota kaikkia hormooneja niin tasapainoisesti kuin hyvä olisi. Mies ollakseen mies tarvitsee aimo tujauksen serotoniinia ja tietysti testoteroneita, No virallinen ruokavalio ei niitä tuota, paitsi naisille vähän enemmän testoteroneita. Jordan Peterson jo sen sanoi hummerivertauksessaan. Kun hummerikoiras voittaa taistelun sen serotoniinitaso nousee huippuunsa ja se tepastelee ympäriinsä kuin Euroopan omistaja. Nykymiehillä on miehuutta liian vähän, he eivät saapastele kukkona tunkiolla, ainakin jos naisia on tympärillä, sillä femakkonaiset ovat myrkyttäneet miehuuden idean ja tehneet siitä paheen. Niinpä munattomat miehet ovat tahdottomia laumaeläimiä ja joita lisätestoja saaneet naiset pompottavat mennen tullen. Tuollaisiin ihmisiin aate kuin aate uppoaa ilman kyselyjä ja ihmettelyjä

    VastaaPoista
  3. "Korkein opetus, ainakin siltä osin kuin tiedollisen ajattelun pitäisi koskea ihmistä, taitaa nykyisellään olla ihan täyttä sokolismia. Auktorisoitua huuhaata."

    BLM-liikkeen takia monissa Amerikan kaupungeissa on alettu lakkauttaa poliisilaitoksia. Tällä keinoin ilmeisesti halutaan varmistaa, etteivät mustat enää kuole poliisin käsissä. New Yorkissa poliisi menetti miljardin määrärahoistaan. Minneapolissa päätettiin lopetta koko laitos.

    En ole huomannut, että missään olisi oltu huolissaan niistä yli 99 prosentista surmattuja mustia, joiden tappamiseen poliisi ei osallistu. Mahtaa myös näin kuolleiden mustien määrä romahtaa, kunhan ensin päästään poliisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa kyse ei ole siitä, että turvallisuuselimiä lakkautetaan: kyse on vain siitä, että virastokulttuuriltaan perusteettoman mätä virasto lopetetaan ja korvataan uudella virasto- ja virkamieskulttuuriltaan terveemmällä, minkä on usein ainoa keino: tuollainen virasto on kuin homerakennus. Näin ollaan tekemässä esim Minneapolisissa.

      Kyllä hyvät poliisit kantavat arkityössään huolta niin murhatuista valkoisista kuin mustistakin. Siitä ei vain tehdä numeroa, eipä Suomessakaan oli iltapäivälehtiotsikkoa "tänään poliisi ei ottanut Suomessa lahjuksia". Miksi ei, koska se on itsestään selvää.

      Poista
  4. Kohtasin buumerin. Omistaa kämpän 3 maassa - matkustaminen pandemian aikana ei ole selvästikään mikään ongelma - ja kysyi, voisinko tehdä hänelle tulkkauksia pimeänä, koska "niistä ei saa verovähennyksiä". En voinut. Minulle tuli jotenkin olo, että jos olisin ollut nuori nainen noiden nuoruudessa, olisin itsekin muuttunut frigidiksi kolmanteen polveen.

    Ylimalkaan konservatiivisuus on jännä: ei mitään konservoinnin taitoa. Jos katsotaan todellista konservointityötä, esim. mitä kulttuuriesineille tehdään, niin siinä on suuria eroja poliittiseen konservatiivisuuteen.

    Ensinnä pitää valita kohde oikein. Kuten buumer-esimerkistä ilmenee, läheskään kaikessa ei edes ole mitään konservoimisen arvoista. - Suurempi testosteronin määrä toki ennustaa tyhmyyttä, muttei ihan niin suurta, etteikö buumereiden maailmassa olisi ollut ja olisi nytkin omantunnon ohituspainike tiuhassa käytössä.

    Nyt sitten niitetään mitä ollaan kylvetty. Avainkaulalapset yrittää matkia jumaliaan, mediaa. Satoja miljoonia yhden hengen teeveelähetyksiä, joita ei vaan jaksa katsoa kukaan - muun muassa kun kaikilla on kiire tuutata itse.

    Yhdet haluaa palauttaa 1800-luvun seksuaalimoraalin, toiset 1800-luvun ehdottoman riisto-oikeuden, kolmannet 1800-luvun rotuopit. Ja nämä konservatiivien eri hihhulihaarat vielä onnistuvat lietsomaan toisissaan paniikin, että käynnissä olisi joku väärä edistys.

    Niin, vielä siitä konservoinnista: konservoitavia asioita pitäisi ennen kaikkea hoitaa. Ei riitä, että kasaa ne jonnekin aittaan ja vartioi.

    VastaaPoista
  5. "postmoderni valistuksenvastaisuus (anti-enlightenment) oli jo hyvää vauhtia hiipumassa ja etenkin kotimaassaan Ranskassa jo pois muodista...Nykyisestä Black Lives Matter-liikkeen ja cancel-kulttuurin näkökulmasta voimme vain todeta, että tuomio oli ennenaikainen. "

    Toistan - ties kuinka monennen kerran - että Black Lives Matter-liike ei minusta edusta valistuksenvastaisuutta vaan oikeutettua reaktiota muistiin kohdistuneeseen liioiteltuun poliisiväkivaltaan, joka kumpuaa mustiin kohdistuvaan pitkäaikaiseen rasismiin. (Toki liikkeen liepeillä ja varjolla voi pyöriä myös anarkisteja, mellakoijia ja muita hörhöjä.) Sen sijaan  cancel-kulttuuri on sitä itseään.

    Muuten olen sitä mieltä, että yliopistojen toiminnan tulisi perustua ehdottomaan ajatuksen-, sanan- ja akateemiseen vapauteen. Opiskelija, joka pyrkii tämän estämään, tulisi välittömästi erottaa toteamuksin, että "sinulla ei ole täällä mitään opittavaa". 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä sinä noita horinoitasi etsit? On ihan absurdia väittää neekereihin kohdistuvan "liioiteltua poliisiväkivaltaa", kun neekerit itse käyttäytyvät tavalla, josta tulee kuulaa ja pamppua. Neekereitä on n. 13 % USA:n väestöstä, mutta he tekevät yli 50 % henkirikoksista. Koko amerikkalainen neekerikulttuuri perustuu gangstereiden ihailuun ja tribalismiin. Molemmat piirteet ovat täydellisessä ristiriidassa länsimaisen kulttuurin kanssa. Sen sijaan, että neekereiltä vaadittaisiin luopumaan kurjuutensa aiheuttavista tavoistaan, heitä nöyristellään kaikenkarvaisten "positiivisten erityiskohteluiden" kautta. Ero aasialaistaustaisiin amerikkalaisiin on valtava. Kun käyttäytyy kuin roisto, kohdellaan kuin roistoa.

      Kylmä tosiasia, joka selviää tilastoista, on se, että rikosmääriin suhteutettuna valkoinen epäilty ammutaan herkemmin (poliisi ampuu) kuin neekeriepäilty. Tätäkään tosiasiaa ei Suomen media kerro.

      Poista
  6. Tuossa on lyhyesti ja helposti jotain sosiaalisen konstruktionismin ja realismin suhteesta.

    https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20090042/urn_nbn_fi_uef-20090042.pdf

    Mielenkiintoinen on perusteos Berger & Luckmann: Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen.
    Se ei mene äärimmäisyyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaisista opinnäyteteksteistä olen vetänyt sen johtopäätöksen, ettei filosofian opeskelusta nykyisissä yliopistoissamme ole mitään hyötyä. Joka toisessa lauseessa verbi on passiivimuodossa, ja joka toisessa tekijäsubjektina on käsiteabstraktio. Ihan täyttä skolastista käsiterealismia koko juttu.

      Mielenkiintoni kohdistuu lähinnä siihen, miten hervottominkin sokolismi voi mennä niin täydestä. Ja sen selittämiseksi tarvitaan pitkän historiallisen linjan hahmottamista, jossa lähtökohdat sijoittuvat "kartesiolaiseen paradigmaan" ja täydellistyviä kehitystuotteita sitten ovat nämä postmonernit aatteellis-tiedolliset "ismit", joissa jo ikioman oppisanaston käyttö toimii kuin Münchhausen-efekti nostaen totuudellisuuden omaan luokkaansa, niin koherenssin kuin korrespondenssinkin yläpuolelle.

      Poista
    2. Olen pelkkä kaksinkertainen maisteri. Jouduin lukemaan näitä vähäisiä tutkintojani tehdessäni kaikenlaista, parilla vieraallakin kielellä.
      Milloinkaan en törmännyt yhtä vaikeaan ilmaisuun kuin herra Oikkosen harrastama.
      Mitä se minulle kuuluu? Ei tietenkään mitään.
      Silti rohkenen muistuttaa vanhasta periaatteesta: K.I.S.S. ( keep it simple stupid!)
      Tuli vaan mieleen.

      Poista
    3. Valitut Palat osaa "monet, yleensä, useasti" -tyyppisen kielenkäytön ylivoimaisesti parhaiten, ei sille kilparadalle kenenkään kannattaisi opinnäytteitään kiilata.

      Alentuvista asenteistakaan ei juuri ole iloa muille kuin tätä mitätöimisen keinoa käyttävälle.

      Uudelleen elpyvään keskiaikaiseen käsiterealismiin se romahtaa, tämä uuden ajan maailmaa valtavasti muuttanut ajattelu. Paluu skolastiikkaan. Ihmistieteellinen oppisivistys näyttää tietä.

      Poista
  7. Olen usein hieman ihmetellyt, miksi meillä mediassa uutisoidaan niin paljon amerikkalaisten twiiteistä, poliiseista, poliittisista avustajista ym.. Näin jälkikäteen ajatellen sillä ehkä onkin ollut positiivinen vaikutus: opimme, ettei USA-järjestelmä sovi maailman esikuvaksi eikä johtajaksi.

    USA:ssa on aina ollut merkittävä määrä valtion vastustajia, mutta viimeaikainen poliittinen loanheittopeli on mielestäni vienyt valtiovihan uusiin ulottuvuuksiin. Presidentti on tehnyt virkamiehistä kertakäyttötavaraa, ja vastustajat lokaavat rajoja tuntematta häntä ja hänen alaisiaan. Presidentin linnaa suojeleva poliisi on muuttunut pahaksi poliisiksi, jota voi paiskoa pulloilla ja ampua. Kaiken ympärillä velloo alakulttuurin ylistys alkaen marijuanan laillistamisesta ja elokuvista, joissa rikolliset ja heidän jahtaajansa ovat päätähtiä.

    Yksi BLM-liikkeen iskulauseista on kuuluisa: "Priviledge is when you think something is not a problem because you are not affected personally." Voiko hierarkia- ja valtionvastaisuutta selvemmin ilmaista? Pois yksilön velvollisuudet ja valtion oikeudet; nehän ovat lähtöisin pahasta rasisti-Trumpista ja eliitin hämärästä apparaatista!

    Jotkut intellektuellit ehkä tosissaan uskovat anarkistiseen utopiaan, jossa ei ole hierarkioita, mikään ei ole toista arvokkaampaa eikä mitään muita arvoja kuin asian palveleminen itse asiassa edes ole. Tai sitten he ottavat marijuanahenkosen ja kiihkeimmän vihan laannuttua vain sanovat julki, mikä heistä sillä hetkellä mukavimmalta tuntuu. Veikkaan jälkimmäistä. En usko BLM-porukan hännystelijöineen kovinkaan paljoa perehtyneen Nietzscheen tai anarkismin oppi-isiin.

    Individualistisille lupauksille perustettu valtio joutuu ehkä pian luopumaan niistä välineistä, joiden ansiosta se on ollut voimakas mutta jotka ovat ääriliberaalien silmissä epämiellyttäviä: tehokas poliisi, suurisilmäinen tiedustelupalvelu, globaalisti toimiva armeija.

    Onko Eurooppa tarpeeksi järkevä ottamaan onkeensa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Priviledge is when you think something is not a problem because you are not affected personally.

      Ei tuo kuvaa minusta mitään hierarkia- ja valtionvastaisuutta vaan ns solidaarisuutta: ollaan valmiita kantamaan huolta myös sellaisista yhteiskunnallisista epäkohdista, jotka eivät välittömästi kosketa itseä, tässä tapauksessa valkoiset mustista. Karkeammin sanottuna nähdään maailmaa myös oman navan ulkopuolella.

      Tietenkin käytännön elämässä omista ja toisten eduista huolehtimisella pitää olla tasapaino: joka huolehtii vain toisista on kohta itsekin avun tarvitsija.

      Poista
    2. Olen eri mieltä. Mielestäni on selvää, ettei tuo BLM-porukka todellakaan tyydy muiden avusta riippuvaisen ressukan osaan. Sen sijaan he kiinnittävät huomionsa mielestään mädännäisissä instituutioissa vallitseviin keinotekoisiin ja mielivaltaisiin esteisiin. Ratkaisuna on instituutioiden puhdistus tai korvaaminen jollakin -sama asia käytännössä.

      Perusteiltaan tuo toiminta on mielestäni kuitenkin rahvaanomaista ja perustuu pelkkään symboliikkaan. Kaikki lähtee liikkeelle yhdestä videosta, patsaita kaatamalla tulee hyvä mieli ja lopuksi Biden ottaa maskotikseen mustan naisvarapresidentin. Joku vanha valkoinen konservatiivi erotetaan jostain virasta.

      Veikkaan, että peli päättyy tähän kuten ennenkin. Kuitenkin Vihavainen on ymmärtääkseni esittänyt huolensa siitä, voivatko tietyt intellektuellit innokkaat kannattajat laajentaa nuo iskulauseet järjen- ja valtionvastaiseksi sekasorroksi.

      Francis Fukuyama jo kehotti amerikkalaisia luopumaan laumaidentiteeteistään. Mutta symboliikka elää aina vahvana rahvaan keskuudessa, pelkään. Symboleihin uskovat ihmiset leimaavat itse itsensä ihonvärinsä mukaan. Poterot tulevat luultavasti vain syventymään, kun lopulta tulee puhe tulonsiirroista.

      Poista
    3. Juuri näin. Rotuoppiahan tässä tuodaan.

      Poista
    4. "kehotti amerikkalaisia luopumaan laumaidentiteeteistään. .. Symboleihin uskovat ihmiset leimaavat itse itsensä ihonvärinsä mukaan."

      Kyllä minusta rotuopilla (= ajatuksella, että joku rotu on toista ylempi tai alempi) on hiukan eroa antirasismismiin (= vastustetaan sitä, että ihmisiä kohdallaan eriarvoisesti rodun perusteella). Juuri rasismiin perustuvaa (liioiteltua) poliisiväkivaltaa BLM-liike syntyi vastustamaan. Ei se ole itsensä leimaamista, jos vastustaa sitä, että toiset (poliisi) leimaa rodun perusteella ja kohteelee sillä perusteella väärin. Patsaiden hävittäminen on sitten ns loiskiehuntaa.

      Rautalangasta: ei sorretun rotuvähemmistön vaatimus samanarvoisesta kohtelusta ole mitään rotuoppia.

      Poista
    5. Pidätetyn kuolemasta nousi symboli, josta koko touhu sai alkunsa. Ovatko sittemmin pidemmälle viedyt protestit ja vaatimukset loiskiehuntaa vai jotain muuta, on mielipidekysymys.

      Loppujen lopuksi kiinnostaa se, mikä on totta ja konkreettista. USA:n ja esim. Suomen lait ovat epäilemättä reilut ja samat kaikille kansalaisille. Mitä siis pitäisi korjata?

      Kenties symbolinen teko riittää. Mutta on esimerkkejä muustakin. Kun Suomen somalialaisilta kysyttiin, kuinka parannetaan heidän luottamustaan Suomen poliisiin, kuului vastaus: palkataan somalialaisia poliiseja käsittelemään somalialaisten asioita.

      Rasismi voi olla kahdensuuntaista. Siitä lienee kyse Vihavaisen kommentissakin. Myönnytysten tekeminen toiselle osapuolelle symbolisten seikkojen perusteella syventää poteroita entisestään ja työntää syrjään Fukuyaman ajatukset.

      Poista
    6. Tätä kauttahan se rotuoppi tulee ja on jo tullut.

      Poista
    7. "kuinka parannetaan heidän luottamustaan Suomen poliisiin, kuului vastaus: palkataan somalialaisia poliiseja käsittelemään somalialaisten asioita."

      Siitä olen samaa mieltä, että tuo on rotuoppia eikä tuollaisiin myönnytyksiin pidä mennä. Myös vähemmistöissä voi olla rasismia.

      USA:ssa ratkaisu on rasismiin perustuvan poliisiväkivallan poistaminen. Oma ehdotukseni siihen on sen tekeminen liittovaltion rikokseksi. Paitsaiden kaatajille ehdottaisin pampun käyttöä valkovenäläiseen tapaan.

      Poista
    8. Ehdotuksesi sisältää sekä symboliikkaa että rotuoppia.

      Tarpeeton väkivalta on jo tehty rikolliseksi. Onko se liittovaltion rikos tai ei, ei lähtökohtaisesti tee siitä yhtään enemmän tai vähemmän rangaistavaa. Ele on siis symbolinen. Ylipäätään se piesty musta epäilty pikkurikollinen tuskin ensitöikseen lähtee palkkaamaan asianajajaa tai kirjelmöimään liittovaltion syyttäjälle.

      Jos videolle olisikin tallentunut joku muu kuin musta, olisiko siitä syntynyt mitään liikehdintää? Nyt kun se olikin musta, asiasta kiinnostuneet tahot julistavat tapauksen ilman muuta rasistiseksi. Millä todennat, että jokin rikos on rasistinen -videossa näkyvän ihonvärin perusteellako? Ihonväristä tulee siis peruste toiminnalle ja vaatimuksille. Tätä on rotuoppi.

      Tämä on ominaista poliittisille antirasisteille: samalla kun toitottavat, ettei rotuja ja rotueroavaisuuksia ole, he yleistävät sopivat asiat koko etnistä ryhmää koskeviksi symboleiksi ja perusteiksi lisätäkseen ns. positiivista diskriminaatiota ja pitääkseen ao. äänestäjänsä tyytyväisinä.

      Poista
    9. "Onko se liittovaltion rikos tai ei, ei lähtökohtaisesti tee siitä yhtään enemmän tai vähemmän rangaistavaa."

      Ei ole symboliikkaa vaan käytännön toimi: ongelma on siinä, että paikallis- ja osavaltioviranomaisten lait ja lainkäyttö sallivat liioiteltuja voimakeinoja käyttävien poliisien päästä kuin koira veräjästä. Liittovaltion tutkijat ja tuomioistuimet nauttivat suurempaa luottamusta.

      Itse en kiistä rotujen olemassaoloa enkä liioin sitä, että mustiin kohdistuu USA:ssa rasismia. Viimeisimmästä tapauksesta nousi kohu juuri siksi, että se oli edustava esimerkki vallitsevista tavoista, jäävuoren huippu. Jos kyse olisi ollut vain yksittäistapauksesta, se olisi johtanut poliisien tutkintaan ja pikkujuttuun paikallislehdessä.

      "yleistävät sopivat asiat koko etnistä ryhmää koskeviksi symboleiksi"

      Kyllä jos jossain maassa yhteenkin suomalaiseen kohdistetaan rikos juuri SIKSI, että hän on suomalainen, kyse on koko ryhmään eli kaikkiin suomalaisiin kohdistunut (rasistinen) rikos.

      Poista
    10. Että rikostutkinnan tai -tuomion tuloksena joku jonkun mielestä selviää kuin koira veräjästä, on subjektiivista ja mielipide. Ei kelpaa objektiiviseksi perusteeksi laille -symboliseksi kylläkin.

      Että jokin nauttii jonkun suurempaa luottamusta, on subjektiivista ja mielipide. Ei kelpaa objektiiviseksi perusteeksi laille -symboliseksi kylläkin.

      Salaliittoteorioiden luvatussa maassa ei varmasti tarvitse jäädä yksin, kun uskoo instituutioiden poliisipäälliköistä oikeusistuimiin asti olevan täynnä mätiä rikollisia. Kannattaako tällisia tai edeltäviä luulotteluja kuitenkaan ottaa poliittisten päätösten perusteiksi?

      En usko, että missään maassa poliisin ohjeistuksena toimii rotuoppi. Ohjeistuksen todennetusta rikkomisesta seuraa rangaistus.

      Edelleen siis: millä todennetaan, että videolla näkyvä rikos on rasistinen, jos ainoat havainnot ovat valkoinen poliisi ja musta mies?

      Symboliikasta kohu lähti ja symboliikkaan se luultavasti päättyy. Täytyy toivoa, että Euroopassa ollaan viisaampia ja nojataan mieluummin logiikkaan kuin symboliikkaan.

      Minulla ei ole muuta lisättävää.

      Poista
    11. Käsitykseni paikallisviranomaisten ja liittovaltion viranomaisten nauttimasta luottamuserosta perustuu tiedotusvälineiden selostamiin yhdysvaltalaisiin lähteisiin. Syykin on logiinen: paikallisviranomaiset valitaan vaaleilla ovat siten riippuvaisempia valkoisen enemmistön muodostamasta paikallisviranomaisista. Liittovaltion tuomarit valitaan pysyvästi.

      "jos ainoat havainnot ovat valkoinen poliisi ja musta mies?"

      Tämänkaltaisessa keskustelussa tuo on ihan sillä taustatiedolla, että USA:ssa rasismi on laajalle levinnyttä ja lukuisia muita vastaavanlaisia tapauksia on ollut lukuisia, ihan luonteva johtopäätös motiivista, jos videoista voidaan päätellä olleen objektiivisesti liitoiteltua (maassa käsiraudoissa olevaa pikkurikoksesta pidätettyä henkilöä, joka vastustele, kuristetaan polvella niskaa painamalla noin 8 minuuttia). Käytännössä ko poliisi - ja häänen toimettomat kollegansa - saavat tilaisuuden esittää käytökselleen ja sen motiiville hyväksyttävän syyn.

      Minullakaan ei ole muuta lisättävää tähän keskusteluun, joka on ajautunut kauas alkuperäisestä aiheesta eli edustaako BLM-liike valistuksenvastaisuutta (anti-enlightenmentia) ja jos niin millä argumenteilla (ks 14.8. Klo 19.26.

      Poista
  8. Kun katsoo nykypäivän ilmiöitä politiikassa ja kansalaiskeskusteluissa, niin ei voi välttyä ajatukselta, että järjen käyttöohjeet ja ojennusnuora on hylätty tarpeettomina, jopa haitallisina uuden uljaan maailman ideologiselle arvopohjalle ja älyllisille ajatus himmeleille.

    Orwellin teokset sen sijaan näyttävät olevan jonkinlaisten ohje- ja käyttökirjojen asemassa, mitä vallankäyttöön tulee.

    Ajattelun sijaan, kaikenlainen mielihyvän tunteen saaminen, kivat kokemukset, sekä halujen toteuttamiset näyttäisivät olevan ihmisten älyllisessä keskiössä. Syvällinen ajattelu aiheuttaa kaiketi ahdistusta, eikä siten lisää mielihyvän tunnetta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.