perjantai 30. joulukuuta 2022

Sokea viha

 

Ehrenburg-piste

 

Ilja Ehrenburg (1891-1967) oli Venäjän juutalainen kirjailija, jonka nimi hyvin tunnettiin Suomessakin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=ehrenburg ). Nimi assosioitiin usein siihen 1950-luvun poliittiseen suojasäähän (ottepel), jolle Ehrenburgin tuonniminen romaani antoi nimensä.

Venäjällä hänet muistettiin ja kai nytkin muistetaan sen sijaan parhaiten sota-ajan tulikivenkatkuisena propagandistina, joka sanoi ruman sanan niin kuin se oli: tapa saksalainen! Kyseessä oli kansalliselle tasolle edennyt viha, jota ei käynyt laimentaminen poliittisilla selityksillä, joiden mukaan kyseessä oli loppujen lopuksi ja itse asiassa luokkavastakohtiin perustuva taistelu, eihän mikään kansa sinänsä ollut paha, huono tai vihattava.

Tässä suhteessa Ehrenburgin sodanaikainen julistus tuo mieleen AKS:n Vihan veljien evankeliumin, jossa Elmo E. Kaila, Elias Simojoki ja kumppanit näkivät Suomen pelastumisen mahdollisuuden: kaikenvärisiä ryssiä oli vihattava, se oli totuus, jota Suomen kansa ei vielä ollut oppinut. Se ei osannut vihata, kuten verivihassa vihataan ja juuri tässä piili suuri kansallinen vaara.

Voidaan tietenkin sanoa, että kokonaisen kansan kaikkien edustajien vihaaminen merkitsee vaipumista syvään primitiivisyyteen, jossa vieras haju jo laukaisee primitiivireaktion ja jossa korkeammat aivotoiminnot lakaistaan syrjään eläimellisen regression tieltä. Kuitenkin myös ihmiselle tällainenkin on mahdollista ja näyttää siltä, että tämä mahdollisuus voi hyvinkin herkästi toteutua esimerkiksi sodan aikana.

Mitä Ehrenburgiin tulee, hän näytti sodan aikana päässeen Venäjällä suoranaisen palvonnan kohteeksi. Näin ainakin kertoi minulle paikallinen ystäväni Moskovassa 1970-luvun alussa. Hänen mukaansa rintamamiehet säilyttivät leikkeitä Ehrenburgin kirjoituksista mukanaan taisteluissa ja korottivat hänet sankarikseen, joka ainoana sanoi asiat niin kuin ne olivat.

Hitlerin mielettömän politiikan mukaisesti hyökkääjä tuhosi ja halveksi Venäjän kansaa kykyjensä mukaan masentaakseen sen vastarinnan, mutta tosiasiassa nostatti herättämänsä vihan äärimmilleen ja samalla allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Sota idässä oli mahdollisimman kaukana herrasmiessodasta.

Vladimir Pastuhov, suomalaistenkin hyvin tuntema Venäjän politiikan analyytikko, joka jo muutama vuosi sitten muutti Englantiin, on kirjoittanut artikkelin Ehrenburg-piste (Totška Erenburga, ks. Точка Эренбурга (novaya.media).

Tässä artikkelissa kirjoittaja pitää naiivina sitä monen venäläisen ajatusta, että Eurooppa olisi kiinnostunut kannattamaan ja ottamaan vastaan oppositiohenkisiä venäläisiä. Näin ei ole. Venäläisyys sinänsä on vastenmielistä ja vaaralliseksi koettua, etenkin Venäjän naapurimaissa. Tässä selitys siihen, miksi Dožd-kanava sai lähteä Latviasta. Nyt on saavutettu Ehrenburg-piste, jossa russofobia -aiheellinen ja ansaittu- on tullut värisokeaksi.

Kirjoittajan mielestä venäläisten emigranttien on syytä ymmärtää tilanne ja käyttäytyä sen mukaisesti eikä ihmetellä, etteivät he ole suosiossa.

Sodan aikana tapahtuu kaikenlaista ja vaikka venäläisen kulttuurin cancelointi ei nyt ihan vielä ole tullut päivän sanaksi, on sitäkin harrastettu. Moni on kerta kaikkiaan saanut tarpeekseen Venäjästä ja toivoo, ettei sellaista maata olisi koskaan ollutkaan.

Epäilemättä Pastuhov on tavoittanut jotakin oleellista Latvian tapauksesta. Maan tilanne on ollut äärimmäisen tukala ja se on vieläkin arkaluonteinen: latvialaisia on väestöstä 63 prosenttia ja loput ovat enimmäkseen venäläisiä tai muita slaaveja. Multikulturalismi, jota on pidettävä Venäjän tietoisen politiikan tuloksena, uhkaa ainakin pitkällä tähtäimellä kantakansallisuuden olemassaoloa ja tiedossa on, mitä Kremlin ”geopoliitikot” Latviasta ajattelevat.

Suomessa asiat ovat toisin. Paljon puhuttu suomalainen russofobia oli varmasti todellisuutta niin maamme itsenäistymisvaiheessa kuin sitten sodan aikanakin. Sen jälkeen kuitenkin saimme aikaan tilanteen, jossa maamme oli suorastaan hermeettisesti eristetty kaikesta venäläisyydestä. Pienimmillään venäläisten määrä maassamme oli laskettavissa pikemmin sadoissa kuin tuhansissa. Rautaesirippu ei sijainnut länsi- vaan itärajallamme.

Nykyään näyttää olevan paljonkin niitä, jotka kauhistelevat niin sanottua suomettumista, tarkoittaen sillä typerästi Suomen ulkopolitiikkaa Kekkosen aikana. Oliko se tahdotonta orjailua, joka tuotti meille kansallisen vaaran? Menetimmekö sen takia hyvät asemamme ja luisuimme surkeaksi vasalliksi?

Käytännössähän tapahtui aivan päinvastoin. Kuilun pohjalta ponnistimme vapaan maailman osaksi, ja meillä oli jo varaa aitoon ystävyyteenkin venäläisten kanssa. Ne, jotka kuvittelevat, että tuon ajan ulkopolitiikka oli tottelemista pistooli ohimolla, ovat käsittäneet kaiken aivan väärin.

Meidän Venäjä-kuvastamme hävisi tuon sangen idyllisen ajanjakson kuluessa russofobia, joka sen sijaan oli koko ajan ainakin potentiaalisesti olemassa niin sanottujen sosialististen ystävämaiden psykologiassa. Jokainen, joka on 1970-80-luvuilla keskustellut Venäjästä vaikkapa puolalaisten kanssa, tietää tämän.

Suuren ystävyyden piirissä vallitsi koko ajan epäilys siitä, että niiden politiikan sanelee Moskova noiden maiden omien etujen kustannuksella. Venäjä se oli, joka teki noista Keski-Euroopan maista väkisin Itä-Eurooppaa. Eiväthän ne halunneet olla sitä.

Suomessa sen sijaan ei koskaan herännyt edes epäilystä siitä, että täällä olisi kuuluttu itään. Sikäli kun sellaisia puheita oli, ne oli tarkoitettu ennen muuta hätkähdyttämään lukijaa (épatage). Eihän sitä tarvinnut muuta kuin matkustaa tarkoin vartioidun itärajan yli muutama satanen Suomen markkoja taskussaan. Kaikki, mitä lähes ekstraterritoriaalisilla oikeuksilla varustettu suomalainen siellä koki, vahvisti hänen vakaumustaan maansa läntisyydestä ja vapaudesta.

Se oli mukavaa aikaa ja kelpasi siinä kaveerata paikallisten venäläisten kanssa. Mitään syytä fobioille ei ollut. Venäjän vähemmistökansojen ja myös ns. kansandemokratioiden kanssa oli toisin, syistä, jotka eivät kaipaa enempää selitystä.

Nyt, kun Venäjä, vastoin koko aikakauden eetosta on ryhtynyt avoimeen sotaan naapurimaata vastaan tavoitteena sen väkivaltainen liittäminen valtaansa, on tilanne toinen kuin joskus 1960-80-luvuilla, 1990-2000-luvusta puhumatta.

Suomelle Venäjä ei ole ainakaan toistaiseksi pahaa tehnyt, mutta sitä toki on syytäkin pitää syyllisenä niihin vaikeuksiin, joita meillä muutamalla alalla nyt on.

Putin otti jossakin vaiheessa ihanteekseen Pjotr Stolypinin, kovaotteisen taantumuksellisen pääministerin, joka sai aika lailla myönteistä aikaan tukahduttaessaan kapinoivan rahvaan. Suomeen nähden Stolypinin politiikka oli typerää ja ylenkatseellista, kuten hänen kanssaan asioinut J.K. Paasikivi toteaa (Vihavainen: Haun stolypin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Putinin on nyt vallannut sama hybris, sama omasta vallastaan juopunut typeryys, jonka takia hän on peruuttamattomasti menettänyt sen, mitä piti suurimpana tavoitteenaan, naapurimaiden halukkuuden vapaaehtoiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa.

Paitsi Latviassa, ainakin Ukrainassa on jo saavutettu tuo Ehrenburg-piste, jossa ei enää erotella tietyn kansallisuuden ihmisiä heidän asenteidensa mukaan, pelkkä kansallisuus riittää.

Toivokaamme, ettei tuolle tasolle koskaan enää taannuta omassa maassamme.

 

45 kommenttia:

  1. Venäläiset Suomessa ovat vähintäänkin sikäli turvallisuusuhka, että Venäjä käyttää heitä hyväkseen muun muassa perustellessaan ja toteuttaessaan Suomen vastaisia operaatioitaan. Heidän nykyinen osuutensa - mukaan lukien vakavasti venäjänmieliset - on jo noin 10 % Suomen väkiluvusta, mikä on aivan liikaa ottaen huomioon Venäjän alttiuden voimapolitiikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla aatoksella voisi leimata kaikki, eri kansallisuudet. Teoriassa sama kuin turkkilaiset Saksassa näyttämässä mieltään jotain vastaan mitä tapahtuu Turkissa.
      Mutta lähtökohdin en kyllä ole venäläisten osoittavan mieltään. Monien muiden kyllä. Ns. omienkin ja laillinen lupahan noilla siihen on. Mitä tuo hyödyttänee on sitten asia erikseen.

      Poista
    2. Suomenvenäläisillä on ryhmänä tiettyjä erityispiirteitä johtuen Venäjän harjoittaman voimapolitiikan muodostamasta uhasta. Näin ollen, kun tällainen henkilö hakee johonkin kansallisen turvallisuuden kannalta enemmän tai vähemmän tärkeään tehtävään tai virkaan, joudutaan hänestä aina tekemään turvallisuusselvitys, joka monesti johtaa siihen, ettei henkilöä voida valita virkaan, edes silloinkaan kun tämä ei itse osoittaudu miksikään Venäjän kätyriksi.

      Poista
    3. No, Suomessa on venäjänkielisiä (monet niistä inkerinsuomalaisia ja vain harvat Venäjämielisiä) noin 80 000. Paljonkohan maassamme mahtaa siis olla asukkaita?

      Poista
    4. Yksi ryssä vastaa nykyään ainakin sataa suomalaista, sen verran on porukka täällä heikentynyt.

      Poista
    5. Vähäpätöinen ei ole myöskään vakavasti venäjänmielisten muodostama turvallisuusriski. Esimerkiksi eräs sellainen on Venäjällä kertonut suurelle yleisölle valheita venäläisten kohtelusta Suomessa ja näin tasoittanut tietä Venäjälle suorittaa operaatioita Suomea vastaan.

      Poista
  2. "Toivokaamme, ettei tuolle tasolle koskaan enää taannuta omassa maassamme."

    Toivokaamme, sillä enemmin tai myöhemmin tulee aika jolloin pitää muistaa maantiede eli pyrkiä luomaan jos ei ystävälliset niin ainakin asialliset suhteet Venäjään, joka on aina suuri suhteessa Suomeen.

    VastaaPoista
  3. "Oliko se tahdotonta orjailua, joka tuotti meille kansallisen vaaran? Menetimmekö sen takia hyvät asemamme ja luisuimme surkeaksi vasalliksi? Käytännössähän tapahtui aivan päinvastoin. Kuilun pohjalta ponnistimme vapaan maailman osaksi"

    Tuota ei voi kylliksi korostaa: sitä mikä saavutettiin Tali-Ihantalassa, puolustettiin paasikiven-kekkosen ulkopolitiikalla aikana, jolloin länsi oli hylännyt meidät NL:n etupiiriin ja asevoimalla ei enää päästy pitkälle.

    VastaaPoista
  4. Mielestäni Ukrainassa kyllä tiedetään että on paljon Putinin hallintoa vastustavia venäläisiä, eikä siellä koeta kaikkia venäläisiä vihollisiksi

    VastaaPoista
  5. Minä muistan ajan, kun sanottiin, että Suomella on ollut hyvä herraonni ja se piti paikkansa. Kyllä Kekkosen jälkeisessä Suomessa kelpasi olla ja eleä. Nyt on satavarmaa että Saulin ja hänen enkeleittensä jälkeisessä Suomessa alkaa ankeat ajat.
    ,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti, jos kokoomus ja persut päästetään valtaan...

      Poista
    2. No, ei kannata vielä hätäillä. Ei se Suomen Nato-jäsenyys ole kirkossa kuulutettu, ei lähellekään! Ensi keväänä on eduskuntavaalit, ja sitä seuraavana vuonna pressan vaalit, mutta Ukrainan sota jatkuu ja jatkuu vuosikaudet matalalla intensiteetillä hamaan tulevaisuuteen.

      Länsi ja Usa väsyvät ja kyllästyvät vuosikausia kestävään Ukrainan tukemiseen, joka ei oikeastaan johda mihinkään parempaan. Venäjä on ja pysyy, ja myös Putin on ja pysyy. En nyt tarkoita, että näin pitäisi olla, mutta realiteetit ovat kovat ja ankarat.

      Maailman sivu on kansakuntia uhrattu ja tuhottu, eikä koira perään ole juurikaan haukkunut, koska ne jotka uhraavat, hallitsevat menneisyyden lisäksi tulevaisuudenkin, lue totuuden.

      Saattaapa käydä niinkin, että Suomessa alkaa uudelleenarvioinnin aika tässä vuoden parin kuluessa, että mitä hullutuksia on menty tekemäänkin, lue Nato-asiassa, ja valtaan astuu vanhalla tutulla tavalla naapuria ymmärtävät poliitikot, sillä se takaa heille "ikuisen elämän", sanottakoon näin.

      Nato Usa:n johdolla voi perustella epäonnistumistaan Suomen Nato-politiikassaan, sillä että Turkki ja Unkari eivät halunneet Suomea Natoon, ja näinhän se teknisesti ottaen menisi, eikä Nato näin ollen menetäkään kasvojaan.

      Pakko on todeta, että Putin lienee maailman mahtavin mies. Kukaan läntinen johtaja ei mahda hänelle mitään, ei yksin eikä läntiset johtajat edes porukassakaan! En nyt tarkoita sitä, että näin pitäisi olla, mutta realiteetit ovat taas kovat ja ankarat.

      Putin on taktikko ja strategi, joka todellakin piirtelee rajoja uusiksi tuosta noin vain. Taitaapa äijä todellakin jäädä historiaan Staliniin verrattavana suurmiehenä, ja aina niissä kamppailuissa teurastetaan ihmisiä, mutta länsi voi puolustautua sillä, että se noudattaa pilkun tarkasti allekirjoitettuja sopimuksiaan, joissa se ei osallistu aseelliseen toimintaan oikeastaan missään tapauksessa. Länsi tulee lopulta suomettumaan!

      Poista
    3. Vihreät, keskusta, kristilliset, vasemmisto, ruotsidemokraatit yms. onkin hoitaneet homman hyvin kotia. Jonkun kotiin, tienne sitten kenen?
      Realisti kun sitten ymmärtää biologian kautta että se tuppaa olemaan niistä ukoista kiinni miten tuo homma menee, niin tuo asian laita ketuttanee kuin oravaa jolla käpy on jäässä. Sitä täytyy vaan toivoa parasta.

      Poista
    4. Jos jenkit jaksoivat kaksi vuosikymmentä tukea esim. Afganistania, niin kyllä Ukrainaa tuetaan vähintään yhtä kauan. Itse asiassa siellä päin taitaa vallita ajattelu, että tämä on itse asiassa edullisin tapa pitää Venäjä kyykyssä hamaan tulevaisuuteen.

      Mitään suurvaltatulevaisuutta ei Venäjällä tietenkään Aasiassa ole, vaikka sellaisesta saattavat haaveilla, lännen käännettyä heille lopullisesti selkänsä.

      Poista
  6. Tuli mieleen Ilmari Kianto : tuo köyhän miehen Ehrenburg naarassusineen ja susinarttuineen muutama vuosikymmen ennen I.E tä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hänhän oli lisäksi anarkisti ja ihmisystävä. Oli I.E. lläkin monet kasvot.

      Poista
  7. Muutama päivä sitten uutisoitiin, että joulunpyhinä oli havaittu eräässä Maarianhaminan puistossa sijaitsevan keisarinna Maria Aleksandrovnan patsaan kaulaan pujotetun hirttosilmukka. Näin siis "isänmaalliset" suomalaiset. Eihän meillä taannuta...

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti otsikon sokea viha pysyy ikuisesti poissa maastamme. Jokainen, joka on katsonut itänaapurin pääkanavien propagandaa (solovjov, popov, skabajeva, kiseljov ym, ym), tietää surullisen hyvin mitä tuo tarkoittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyllistyikö Venäjä mihinkään rikoksiin, kun pommitti raunioiksi Maripuolin teatterin?

      Poista
  9. "Paitsi Latviassa, ainakin Ukrainassa on jo saavutettu tuo Ehrenburg-piste, jossa ei enää erotella tietyn kansallisuuden ihmisiä heidän asenteidensa mukaan, pelkkä kansallisuus riittää."

    Tuo "Ehrenburg-piste" on aika hyvä ilmaus. Sehän on hyvin analoginen esim. johonkin natsien juutalais- ja "ali-ihmis"vihaan verrattuna. Mitään yksilöllistä arviointia ei välitetä tehdä (tai se on jopa suorastaan kiellettyä), vaan kaikki arvostelmat perustuvat pelkkään essentialismiin, joissa myös erilaisilla projektioilla on mitä melkoisin osuus. Ja totta tuokin, ettei kenenkään/minkään yksilön tai kansan todellakaan kannata kuvitella olevansa immuuni tuollaiselle henkiselle taantumiselle ja degeneraatioille.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  10. On ihmeellistä, että kun meillä on aivan lähinaapurissa parikin pientä maata, joissa maan kantaväestö on lähimenneisyydessä ollut vaarassa joutua vähemmistöksi omassa maassaan, eli Viro ja Latvia, ei tällaisen demografisen muutoksen mahdollisuus ole lainkaan rekisteröitynyt monikulttuurisuutta ja massamaahanmuuttoa suitsuttavien suomalaisten liberaalien ja vasemmistolaisten päänuppeihin. Tai ainakaan se ei hetkauta heitä. Suomenkielisiä tulee nykyisellä kehityksellä olemaan tämän vuosisadan puolivälissä alle puolet pk-seudun väestöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja ei nyt ymmärrä sitä, että maamme on suurvalta, jolla on myös vastuu suurpolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta ja jopa Afganistanista. Se on raskas, mutta ylpeä osa.

      Poista
    2. Aikamoinen sokean vihan piste se löytyy täältäkin.

      Poista
    3. Se on kovin ikävää. Onneksi täältä ei löydy.

      Poista
    4. Löytyy, et sinäkään selitä omaa pistettäsi, saati muiden, pois noin kevyesti.

      Poista
    5. Tiedätkös arvon anonyymi mitä tapahtuikaan "sokeana hetkenä" ?

      Poista
    6. Tiedätkö itse?
      Vai sulkeeko sinulla toinen sokea piste toisen pois?

      Poista
    7. "Suomenkielisiä tulee nykyisellä kehityksellä olemaan tämän vuosisadan puolivälissä alle puolet pk-seudun väestöstä."

      Ehkäpä ne muun kieliset sitten yhteistuumin pitänevät hyvinvointiyhteiskuntaa yllä maksamalla veroja... (Jotenkin ajatus syntyyvyydestä sitä varten että seuraavakin sukupolvi saisi passata siirtolaisia, ei oikein imartele tajuntaa. Onni onnettomuudessa, toisilla on usko sitä varten.)
      Sinänsä tienne sitten mihin suuntaan tuo kehitys sitten kehittyy? Isommissa kaupungeissa kielenkehitys on aina oma juttunsa. Siihen kun vaikuttaa niin kotimaiset murteet, mutta myös ulkomaalaiset kielet. Väki kun liikkuu, moniin suuntiin. Vikahan näissä ain kaikissa on sitten niissä jotka sielä asuu.

      Poista
  11. Vanha stadin satamakundi vaahtosi kerran kapakassa, jossa satuin samaan pöytään, että jos savolaisen kanssa sattui kaijalla kävelemään rinnakkain niin, että savolainen oli meren puolella eikä kukaan nähnyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä savolaisille olisi aina taattava turvallinen tila.

      Poista
    2. Ehdottomasti! Näin semi-savolaisena annankin uudenvuoden lupauksen, että julistaudun alkuasukkaaksi ja alan tästlähin loukkaantua intersektionaalisesti joka kerran, kun huomaan savolaisia halvennettavan. Aivan ensimmäiseksi vaadin tiukkaa sensuuria mm. Pekka Puupää-elokuville, sekä kalakukon ehdotonta nauttimiskieltoa kaikille, joista ei löydy väh. 1/4 savolaista. Se Kulttuurinen Omiminen™, nääs... ;)

      -J.Edgar-

      Poista
    3. Näin "semisavolaisena" soisin toki mahdollisuuden muillekin kuin natiiveille tutustua savolaiseen ruokaperinteeseen. Savolaiset ovat hyvin avarakatseista ja kultturellia väkeä, nääs. Tavoitteenahan ei ole omia yhtään mitään vaan edesauttaa suomalaisen ruokaperinteen voittokulkua, vai mitä J. Edgar?

      "Uus vuos tulloo, vanahan voes muistoihi sulloo"

      Hyvvee uutta vuotta plokiin!

      Poista
  12. Suomettuneisuus se vaan jatkuu, nuolennan kohde on vain vaihtunut ihan toiseen ilmansuuntaan.

    VastaaPoista
  13. "Putinin on nyt vallannut sama hybris, sama omasta vallastaan juopunut typeryys"

    Se joka seuraa Venäjän television Putinin virallisia puheita, dokumentteja Putinin matkoista, herran eri vuosien tapahtumista, jne., havaitsee selvästi, että virallinen Putin esiintyy nykyään silkkana lempeytenä pulleine poskineen ja hymyineen. Mutta paljon aikaisemmat dokumentit ajasta, kun V.V. Putin pääsi tarttumaan suurpolitiikkaan oikein lujin ottein, niin hänen naamansa oli kuin ketun ja suden ristisiitos. On itsestään selvää, että tämä ristisiitos on nykyään piilossa ja Ukraina on syypää pahuuteen.

    VastaaPoista
  14. Saattaahan tuo käydä niinkin, että ehrenburg-piste löytyy siinä vaiheessa, niin euroopassa kuin Suomessakin, kun kristinuskoon vihamielisesti suhtautuvat "siirtolaiset" ovat väkimäärissä niskan päällä? Esimerkiksi Ruotsissa tuon pisteen on arvioitu olevan jossakin vv. 2050-60.

    En oikein jaksa uskoa siihenkään, että kristityt, tai vain valkoiset eurooppalaiset suostuvat teuraaksi tuosta noin vain, kuten juutalaiset natsi-saksassa, vaan kyllä se ehrenburg-piste sijoittuu sinne kun tulta ja vettä koetetaan sekoitella, tai viimeistään sinne, kun tapellaan viimeisistä luista.

    Vaikka Ukrainan sota nyt riehuukin, ja vaikka se riehuisi vielä vuosikaudet, sekin sota aikanaan päättyy, kunhan se hienoinenkin järki tulee mukaan? Venäläiset kontra ukrainalaiset ja siihen vielä eurooppalaiset ovat liian samanlaisia jatkaakseen sotaa loputtomiin, ja sekin sota painetaan historiaan, kuten painettiin ensimmäinen ja toinen maailmansota aikoinaan.

    Mutta se sota ja terrori euroopan mantereella on todellinen ehrenburg-piste, kun valloittaja saapuu ja on riittävän moniluikuinen, eikä todellakaan suostu kompromisseihin enää missään asiassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Vaikka "länsi" nyt on yhtenäinen, niin todellinen vastakkainasettelu on lännen sisällä, ei lännen ja Venäjän välillä.

      Nythän THL julisti "rodullistettuen" suomalaisten johdolla, että statusasemiin yliopistoihin ja virka-asemiin pitäisi alkaa valita ihonvärin perusteella, ei pätevyyden. Kun siirtolaiset Euroopassa kasvavat tarpeeksi isoksi määräksi, tuo ilmiö leviää. Etniset ryhmät alkavat ajaa oman ryhmänsä etua kiintiöin ja muilla tavoilla.

      Tuossa maailmassa elämä on nollasummapeliä etnisyyksien välillä. Ja tuossa maailmassa Venäjä voidaan kokea monien eurooppalaisten mielestä lähempänä asiana kuin "länsi". Miksei erityisesti Itä-Euroopan maat saattaisi kaikesta huolimatta kokea Venäjää tulevaisuudessa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin "länttä"?

      Ja tuo kaikki tapahtuu töiden automatisaation ja tekoälyn kehityksen rinnalla.

      Poista
    2. Itse olet jo tainnut tuon pisteen ylittää...

      Poista
    3. Ihminen vain tuppaa olemaan sitä sorttia, että se hakeutuu saman näköisten ja saman mielisten seuraan, sanovat ne "maailmaa kylään kutsuvat" mitä tahansa.

      Itse olen kotoisin Pohjois-Suomesta ja sen itäisiltä osilta, ja vanhukset, ja isoisät muistelivat aikoja, jolloin raja oli vielä auki. Laukku-ryssät kulkivat reppuineen ja laukkuineen, ja kauppasivat sen aikaista kevyttavaraa ja juttu luisti. Saunakin kelpasi mainiosti, ja kirkkaan viinan ryypyt! Mutta menepä tarjoamaan tänä päivänä islamin uskoiselle naapurillesi saunaa ja kirkasta viinaa...Se olisi naapurille pahin loukkaus, mitä ikinä voisi edes ajatella!

      Summa summarum, ja loppu peleissä kannattaa nyt katsoa maailmankarttaa, varsinkin Suomen osalta. Kuulummeko EU:n myötä Lähi-itään vai ehkä kenties sinne, mitä geologia osoittaa, ja nyt ei pidä ymmärtää tahallaan väärin, ja nähdä tässä Putinin mielettömän virheen kannattajaa!

      Poista
  15. Asia eli vihan viljely itäpuolella on myös mielenkiintoinen. Siellä viljelty russofobian propagandatarkoituksiin kehitetty (en nyt muista tarkasti kuka kehitti, mutta 2000-luvun taitetta se oli) termi muistuttaa kovasti aiemmin tuntemaamme termiä "neuvostovastainen".

    Venäjän mielipidepropagandaa harjoittava johto onnistui kehittämään siis uuden termin, joilla venäläinen saattoi suojautua lännen harjoittamaa epäilystä vastaan, ja joka samalla hyödynsi venäläisten keskuudessa varsin yleisyä alemmuudentuntoa.

    Kyseinen käsite myös ehkäisee keskustelua ongelmista silloinkin, kun halutaan käydä keskustelua esim. Venäjän valtion konkreettisista teoista. Siksi käyttäessämme käsitteitä kannattaa aina miettiä, kenen kehityämiä ne ovat - ja mihin tarkoitukseen ne on kehitetty.

    Tämä sivuhuoniona hybään blogitekstiisi.

    VastaaPoista
  16. Jos joku haluaa raiskata tyttäreni ja murhata poikani ja kiduttaa minut kuoliaaksi niin viha on juuri oikea tunne.

    VastaaPoista
  17. Hyvä kirjoitus. Historiamme vain poikkeaa siinä, että jouduimme laatimaan perustuslakiimme diktatuurin edellytykset presidentille.
    Sehän sotki lopulta pitkäksi aikaa ja valitettavasti tekee sen vieläkin, demokraattinen parlamentarismi ei vieläkään toteudu Suomessa.

    VastaaPoista
  18. Hyvä kirjoitus. Ymmärrän että Venäjän hyökkäyssodan julmuudet herättävät monissa vihantunteita (niin minussakin). Se on täysin luonnollista ja ymmärrettävää. Silti erityisesti tunnettujen vaikuttajien olisi tärkeää tuntea vastuuta julkisissa ulostuloissaan. Venäläiset on ihmisiä siinä missä muutkin. Julmuudet tulee tuomita, sotaan tulee varautua, Ukrainaa tulee kaikin tavoin tukea voittoon. Mutta vihaa ja väkivaltaa ei tule lietsoa. Dehumanisointi on pahuutta teki sitä kuka tahansa. Suomen maanpuolustuksen linjassa että tehdään enemmän ja puhutaan vähemmän on paljon viisautta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.