Hunnien maine
Kuten tunnettua,
hunnit olivat kansa, joka tunnettiin säälimättömästä terroristaan kansainvaellusten
aikana.
Siinä vaiheessa
ei mikään sotajoukko yleensä kunnostautunut vihollisen alueella erityisellä
armeliaisuudellaan, joten kyseessä ilmeisesti oli todella poikkeuksellinen
raakuus tai sitten asia perustuu tehokkaaseen propagandaan.
Joka tapauksessa
hunnit ja heidän kuninkaansa Attila, Jumalan ruoska, saivat symbolisen latauksen,
joka viittasi raakaan säälimättömyteen.
Kun kiinalaiset
patrioottiset piirit aloittivat vuonna 1899 ns. boksarikapinan (oik. Yihetuan
yundong – harmonian ja oikeudenmukaisuuden osastot), kyseessä oli suora haaste
eurooppalaisille. Pekingin diplomaattikortteli saarrettiin ja sitä alettiin
tulittaa. Lähetyssaarnaajia ja muita länsimaalaisia tapettiin siellä, missä
löydettiin.
Kaiken huipuksi
keisarillinen Kiina lopulta julisti länsimaille sodan.
Kun Pekingin
kalabaliikissa oli tapettu myös Saksan lähettiläs, vaati Wilhelm II
päällikkyyttä kahdeksan valtion rankaisuretkessä jonka päälliköksi tulikin
saksalainen sotamarsalkka, vai oliko vielä kenraali Alfred von Waldersee.
Kuuluisassa
lähtöpuheessaan saksalaisille joukoille Wilhelm II viittasi hunnien aikoinaan
hankkimaan maineeseen ja kehotti saksalaisia joukkoja pyrkimään samaan ”niin,
ettei yksikään kiinalainen uskalla sataan vuoteen katsoa vinosti saksalaiseen”.
Saksalaisen
osaston saapuessa ei varsinaisia sotatoimia enää tarvittu, mutta Waldersee
työskenteli ahkerasti hankkiakseen keisarin edellyttämän maineen ja järjesti vielä
75 rankaisuretkeä. Hunnien tapaan ne ilmeisesti hävittivät sen enempää uhreihin
ja heidän mahdollliseen syyllisyyten katsomatta.
Toki muut yltivät
samanlaisiin suorituksiin. Venäjän puolelle Blagoveštšenskin kaupungissa
ajettiin koko kiinalaisväestö Ussuri-jokeen, jolloin tuhansia hukkui. Kaupungin
pormestarin on joskus mainittu olleen suomalainen, mutta kyseessä lienee erehdys.
Rankaisuretki ei
ollut vain länsimaiden järjestämä, mukana olivat myös japanilaiset, jotka
tunnetusti ylsivät äärimmäiseen tehokkuuteen hävityssodassa ainakin
1930-luvulla.
Wilhelm II:n
maine lisääntyi entisestään ”hunnipuheen” ja se kaivettiin uudelleen esille,
kun ensimmäinen maailmansota syttyi ja Saksa hyökkäsi puolueettomaan Belgiaan.
Sielläkin tosiaan noudatettiin suoranaista terroripolitiikkaa, jolla ajateltiin
ehkäistävän siviiliväestön sissitoimintaa.
Joka tapauksessa
siellä syntyi aineistoa kuohuttaviin uutisiin, jossa saksalaisten sodankäynti
leimattiin uskomattomaksi barbariaksi, joka ei kuulunut Eurooppaan eikä tälle
vuosisadalle. Kun sitä asetettiin kehyksiinsä löytyi pian Wilhelm II:n puhe,
jossa hunnien raakuus oli nostettu seurattavaksi esikuvaksi.
Niinpä
saksalaiset I maailmansodassa saivat koko ajan kantaa ”hunnien” nimitystä. Toisin
kuin Unkarissa, jossa sitä pidetään oman kansan historiaan kuuluvana, se symbolisoi Englannissa aasialaista julmuutta,
joka todella olikin historiassa yltänyt hyvin huomattuihin suorituksiin.
Kun sellaisten
kanssa oltiin tekemisissä, oli tietenkin asia otettava huomioon ja maksettava potut
pottuina, joten omat mahdolliset julmuudet olivat vain oikeudenmukainen kosto
siitä, mitä raakalaiset koko ajan tekivät omalle sivistyneelle kansalle,
siviilisen pommittamisesta zeppeliineillä ja kauaskantoisella tykistöllä aina
matkustajalaivojen upotuksiin.
Wikipedian
mukaan hunnien samaistaminen unkarilaisiin perustuu väärinkäsitykseen, eikä sana
”hunni” kuulemma enää niinkään viittaa raakalaisuuteen kuin ”hurjuuteen”.
Mitä hurjuus
sitten milläkin kielellä ja missäkin yhteydessä tarkoittaa, on toinen juttu. Ainakin
se voidaan tulkita loukkaavaksi, jos niin halutaan. Ja ainahan joku haluaa, jos
tarvetta on. Muistakoot tämän kaikki nimittelijät.
"hunnien samaistaminen unkarilaisiin perustuu väärinkäsitykseen,"
VastaaPoistaVoi siihen sekin vaikuttaa, että unkarilaisten esi-isillä madjaareilla oli keskiajalla hurja maine.
Ylipäänsä hävittyssota on liittynyt paimentolaiskansoihin: ne ovat harjoittaneet ryöstelyä, jonka päätteeksi uhrit on tapettu, kun ei ole ollut tarvetta sen paremman orjille kuin maaorjille. "Sivistetyneemmät" kansat kun ovat orjuuttaneet valoitetut kansat tai panneet ne verolle.
Muistelen kuulleeni vuosia sitten jossain radio-ohjelmassa mainittavan seuraavaa:
VastaaPoistaSuomalainen kielitieteilijä, mahdollisesti Johanna Laakso (erehtymisvaraus!), kertoi, että postkommunistisen ajan unkarilaiset itse eivät uudessa nationalismin aallossa missään nimessä halua samaistua suomalais-ugrilaisiin vaan katsovat periytyvänsä nimenomaan - hunneista!
(Tiedän varsin hyvin, että suomalais-ugrilaisuus on kielitieteen termi. Ilmeisesti unkarilaiset siis katsovat olevansa hunnien geneettisiä jälkeläisiä?)