Vallankumous ravitsemuksessa?

 

Pyramidi väärin päin

 

Monet ja varmaankin jopa useimmat uskonnot haluavat yleensä määrätä siitä, mitä ihminen saa syödä. Raamatussakin on pitkä luettelo tabuista, joihin esimerkiksi sianlihan ohella kuuluu paljon muutakin. Saastaista lihaa ei saa edes koskettaa ja sen saastuttava voima ulottuu ympäristöön muuallekin kuin vain ihmisiin.

Kristinusko lopetti ruokiin liittyvien tabujen kunnioittamisen ja vaikka Raamattu on yhä pyhä kirjamme, harva meistä edes muistaa, millaisia ruokaa koskevia kieltoja siellä on.

Näinhän Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille  (Moos. 3:11):

»Sanokaa israelilaisille: Maaeläimistä saatte syödä kaikkia nelijalkaisia, joilla on kaksijakoiset sorkat ja jotka märehtivät ruokansa. Sitä vastoin eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia; ne ovat saastaisia. Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin, sillä ne ovat saastaisia.

Kriteerit saastaisen ja sallitun välillä olivat siis loogiset, mutta premissit pysyivät salattuina. Mikä vika märehtimisessä oikein oli, luojan luomaa kun sekin oli? Vai ajatteliko Herra tässä jo ilmastonmuutosta, mutta ei viitsinyt kertoa siitä ihmisille, jotka eivät kuitenkaan olisi asiasta mitään käsittäneet?

Lisää yleisiä periaatteita kerrottiin myös merieläimistä:

»Saatte syödä kaikkia merien, järvien ja jokien eläimiä, joilla on evät ja suomut. Mutta teidän tulee inhota ja karttaa kaikkia evättömiä ja suomuttomia pikkueläimiä, joita liikkuu merissä, järvissä ja joissa, ja myös kaikkia muita vesieläimiä, joilla ei ole eviä eikä suomuja; ne olkoot teille iljetys. Älkää syökö niiden lihaa ja pysykää loitolla niiden raadoista. Kaikki evättömät ja suomuttomat vesieläimet olkoot teille iljetys.

Linnut olivat epäilyttäviä, etenkin raatoja syövät petolinnut:

»Inhotkaa ja karttakaa seuraavia siivekkäitä älkääkä syökö niiden lihaa, sillä ne ovat teille iljetys: kotka, hanhikorppikotka ja partakorppikotka, isohaarahaukka ja muut haarahaukat, kaikki korpit, strutsi, kehrääjä, lokki ja kaikki jalohaukat, varpuspöllö, merimetso ja huuhkaja, tornipöllö, pelikaani ja kalasääski, kattohaikara ja muut haikarat sekä harjalintu ja lepakko.

Sen sijaan esimerkiksi taas hiljattain muodissa olleet sirkat eivät olleet iljetys:

»Kaikki siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys. Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte kuitenkin syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle. Näistä saatte syödä kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. Kaikki muut siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys.

Varsin ankeat seuraukset tulivat jopa saastaisiin eläimiin koskemisesta. Tottahan onkin, että esimerkiksi lintujen kanssa saa yhä olla varovainen ja kannattaa kosketella raatoja vain hansikkaat kädessä. Jäniksetkin saattavat kantaa tularemiaa eli jänisruttoa, mutta onhan niitä nykyään yleisesti tapana syödä:

»Seuraavat määräykset koskevat eläimiä, joista te tulette epäpuhtaiksi. Jokainen, joka koskee niiden raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka. Jokaisen, joka kantaa pois niiden raadon, tulee pestä vaatteensa, ja hän on epäpuhdas iltaan saakka. Näitä ovat kaikki sellaiset nelijalkaiset eläimet, joiden sorkat eivät ole kokonaan kaksijakoiset ja jotka eivät märehdi ruokaansa; niitä teidän on pidettävä saastaisina. Jokainen, joka niihin koskee, tulee epäpuhtaaksi. Saastaisia ovat myös kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on käpälät. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka. Jokaisen, joka kantaa pois tällaisen eläimen raadon, tulee pestä vaatteensa, ja hän on epäpuhdas iltaan saakka. Näitä eläimiä teidän on pidettävä saastaisina.

Liskot ja jyrsijät kuuluvat meillä nykyään harvojen ruokalistalle. Näin niistä kerrottiin Mooseksen ja Aaronin välityksellä kansalle:

»Maan päällä liikkuvista pikkueläimistä ovat saastaisia seuraavat: maamyyrä, hiiri, agamaliskot, gekko, varaani, sisilisko, skinkki ja kameleontti. Nämä pikkueläimet ovat saastaisia. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka.

Huomattakoon, etteivät saastaiset eläimet saastuttaneet vain ihmistä, vaan jopa esineitäkin:

 Kaikki, mitä jonkin tällaisen eläimen raato koskettaa, tulee epäpuhtaaksi, olipa kyseessä puuesine, vaate, nahka tai säkkikangas. Tällainen esine, mihin tahansa sitä käytetäänkin, on pantava veteen ja pidettävä siinä iltaan saakka; sitten se on jälleen puhdas. Mutta saviastia, johon saastainen eläin on pudonnut, on rikottava… Leivinuuni tai liesi, jonka päälle saastaisen eläimen raato joutuu, täytyy purkaa, sillä siitä on tullut pysyvästi saastainen. 

»Jos joku koskettaa sellaista itsestään kuollutta eläintä, jonka lihaa muuten saa syödä, hän on epäpuhdas iltaan saakka. Jos joku syö tällaisen eläimen raatoa, hänen on pestävä vaatteensa ja oltava epäpuhdas iltaan saakka. Sama määräys koskee sitä, joka kantaa raadon pois.

»Kaikki maassa liikkuvat pikkueläimet olkoot teille iljetys; niitä ette saa syödä. Maassa liikkuvia matelijoita tai neli- tai useampijalkaisia pikkueläimiä ette saa syödä, sillä ne ovat iljetys. Älkää saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään tällaiseen eläimeen älkääkä muutenkaan menetelkö niin, että tulette niistä epäpuhtaiksi. Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä. Älkää siis saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään maassa liikkuvaan pikkueläimeen. Minä, Herra, toin teidät pois Egyptistä ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. Olkaa siis pyhät ja puhtaat, koska minä olen pyhä.»

Tähän päättyy nelijalkaisia eläimiä, lintuja ja kaikkia vedessä viliseviä eläviä olentoja sekä kaikkia maassa liikkuvia olentoja koskeva laki. Tämän lain avulla puhdas voidaan erottaa saastaisesta ja syötävät eläimet niistä, joita ei saa syödä.

Kuten vanhoissa uskonnoissa yleensä, kiellot ja kuvat olivat suorasukaisia, eikä ihmisillä ollut lupa odottaa Herralta varsinaisia perusteluja. Hänen oli vain toteltava.

Nykyisessä maallisessa uskonnossa ruokiin liittyviä tabuja on ainakin minun havaintojeni mukaan alkanut yhä enemmän ilmestyä uskonnottomiin länsimaihin 1960-luvulta lähtien, samaa tahtia kristinuskon hiipumisen kanssa.

Kun sydäntautien ja kovien rasvojen välinen yhteys havaittiin, alettiin tiettyjen ruoka-aineiden syöminen itse asiassa tehdä tabuksi. Rasvainen maito ja voi, sekä sianliha nousivat vähintäänkin myrkkyjen ja itse asiassa tabujen kategoriaan, jotka saastuttivat syöjänsä vähintäänkin iltaan asti. Itse asiassa ne saastuttivat loppuiäksi.

Suolan vähentäminen ravinosta oli noista ajoista lähtien parantuneiden säilytysolosuhteiden ja tuotantoketjujen ansiosta jo helppoa ja kuului asiaan. Enää ei tarvittu säilyttää lihaa ja kalaa tönkkösuolattuna ja verenpainetta voitiin vähentää suolan syöntiä vähentämällä

Mutta toki siinäkin mentiin heti äärimmäisyyksiin. Maanisuuteen taipuvaiset saivat päähänsä, ettei ihminen muka lainkaan tarvitse suolaa ja seurauksenahan on ollut runsaasti etenkin vanhusten kuolemia helteillä, kun elektrolyysin edellyttämä suola on puuttunut elimistöstä.

Voin ja kananmunien vastainen kampanja onnistui myös yli monien kohtuullisten odotusten ja moni uskoi uusia tabuja noudattamalla ainakin lähestyvänsä ikuista elämää. Pikkuhiljaa tutkimukset ovat palauttaneet nuo ruoka-aineetkunniaan.

Yleinen eläinrasvan kauhistelu vei tietenkin heti rasvattoman maidon eli kurrin juomiseen normaalin, rasvaliukoisia vitamiineja sisältävän maidon sijasta ja sianliha onnistuttiin tekemään lähes mauttomaksi. Kun se kaupan päälle vielä silputtiin ”ohuen ohueksi”, ei alkuperäisestä maukkaasta ja arvokkaasta ruuasta ollut mitään jäljellä.

Leipää, jonka sinänsä oikein arveltiin lihottavan, ei pitkään aikaan voitu syödä kohtuullisiakaan määriä hyvällä omallatunnolla ja yritettiin sitäkin vängätä joitakin ihmeellistä terveys huttuja, mikä yleensä tarkoittaa maun pilaamista.

Nythän meilläkin jo taas saa monenlaista herkullista leipää. Liian paljonhan sitäkään ei tietysti saisi syödä, kuten ei mitään muutakaan.

Amerikassa on terveysministeri Robert F. Kennedy Junior nyt ”kääntänyt ruokapyramidin väärin päin” eli nostanut ensisijaisiksi kasvisten ohella eläin- (ja myös kasvis) proteiinit, joita etenkin kasvavat lapset ja ja nuoret tarvitsevat.

Siinä hän tietenkin on oikealla asialla, kuten myös siinä, että pitää pahana erityisesti sokerin ja vehnäjauhojen ylenmääräistä kulutusta. USA:n vitsauksena oleva liikalihavuushan yleensä lähtee tarpeettomien hiilihydraattien ahtamisesta tomumajaan ilman, että niitä liikunnalla kulutettaisiin.

En puutu ”pyramidiin” sen enempää, koska en ole alan asiantuntija. Näyttää joka tapauksessa siltä, että pyramidin kääntäminen on pitkälti silmänkääntötemppu, eihän se pidä paikkaansa, että nimenomaan kaikki nuo aiemmin kirotut ja lähes tabuiksi muodostuneet ruoka-aineet olisi  nyt kauttaaltaan nostettu ylös suosioon ja kaikki muut taas kirottu.

Esimerkiksi vihannekset ovat yhä siellä leveässä (!) yläpäässä ja jauhot ja sokeri taas alhaalla. Suosittujen joukossa ovat joka tapauksessa nyt myös eläinperäiset rasvat, joiden maaninen kauhistelu ja karttaminen lienee tosiaan aiheuttanut terveydellisiä haittoja.

Toinen asia on, että nykyään ruoka ei enää ole pelkkää ravintoa, vaan myös sen niin sanoakseni taivaallista eli ”ekologista” merkitystä pidetään tärkeänä. Miten tärkeä se on, ei ole kyetty missään ilmoittamaan ja asia lienee yhtä suuressa määrinuskon asia kuin tiettyjen ruokien saastaisuus Mooseksen ja Aaronin aikoina.

Pyramidin kääntäminen on ainakin jossakin määrin silmänkääntötemppu, jolla nykyinen hallinto korostaa eroaan siihen edelliseen, joka perin pohjin ja monella tapaa suututti juurevan maalaisväestön.

Saattaa olla, että pyramidin ”kääntämisellä” on ihan oikeastikin vaikutusta ilmakehän metaanimäärään niin paljon, että se kyetään mittaamaan ja on otettava huomioon ilmastonmuutoksen hallitsemiseen pyrittäessä. Jäljelle jää kuitenkin vielä kysymys siitä, minkä arvoisena on pidettävä kasvavien lasten ja nuorten ja vanhempienkin täysipainoista ravitsemusta, jossa valkuaisaineiden saanti on avainasemassa. Erityisesti asia koskenee köyhiä.