Kaupasta kumppanuuteen
Samaan aikaan, kun Venäjä on saatettu sotakannalle ja sen julkista sanaa
tyhmistetty useinkin chauvinistiseksi perseilyksi, on myös omassa maassamme
taannuttu massapsykoosiin, joka muistuttaa jääkiekkoyleisön älyllistä tasoa.
On ollut kiinnostavaa seurata, miten joukkotiedotusvälineet
ovat omaksuneet uuden tehtävänsä ja suorittavat sitä innokkaasti
pseudototalitaarisen perinteensä mukaisesti. Jo epäilys siitä, että jollakin
voisi olla poikkeavia mielipiteitä, on riittävä syy hänen demonisointiinsa.
Koko kansallinen menneisyytemme,
erityisesti Venäjän-suhteiden kannalta, on nykyajan viisaudella leimattu joko rikolliseksi tai häpeälliseksi,
sikäli kuin ei ole kyse urhoollisista taisteluista, joissa maamme on kunnostautunut.
Riittäähän niitäkin.
Tässä tilanteessa kannattaa muistella aikoja, jolloin meillä oli yhä kaikki
syyt ajatella asioista toisin. Hyvä esimerkki on Sitran vuonna 2005 julkaisema
paperi ”Kaupasta kumppanuuteen”, joka perustui Venäjään suuntautuneiden
liikemiesten, virkamiesten ja tutkijoiden seminaareissa syntyneeseen
aineistoon.
66-sivuisessa paperissa (ks. Kaupasta
kumppanuuteen - Sitra) on napakasti esitettyjen katsausten ohella lyhyet
toimenpidesuositukset kaikille aloille. Venäjästä haluttiin jopa strategista kumppania
ja katsottiin, että Suomella oli koko EU:n piirissä harvinaisen hyvät
edellytykset päästä tässä tavallaan johtavaan asemaan. Euroopan osoittaessa taantumisen
merkkejä Venäjän talous oli sitä paitsi voimakkaassa kasvussa.
En yritä tässä analysoida paperia sen enempää, pistän tähän vain pari
otetta sen yleisluontoisista huomioista ja kehotan lukijaa tutustumaan paperiin
itse edellä olevan linkin kautta.
Tapahtuneen epäsuotuisan kehityksen jyrkkyys ja nopeus ovat hämmästyttäviä.
Sen varsinainen syypää löytyy tietenkin Kremlistä tai siitä bunkkerista, jossa hän
milloinkin piileskelee.
Pohdin aikoinaan, millainen
muistomerkki Putinista tullaan pystyttämään ja osasin jo hieman pelätä sitä,
mettä tässä saattaa käydä kuin Hitlerille, joka ei osannut lopettaa ajoissa
eikä saanut mitään muistomerkkiä (ks. Vihavainen:
Haun hitler patsas tulokset).
Mutta tässä hieman tuon mainitun paperin yhteenvedosta:
”Tulevat vuosikymmenet tuovat
mukanaan suuria haasteita. Globalisaatio etenee ja koettelee myös suomalaisen
yhteiskunnan rakenteita. Suomen talous tarvitsee merkittäviä uusia
kasvusysäyksiä, joiden avulla Suomi voi säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan ja
samalla vastata taloudellisen integraation haasteisiin. Ilman taloudellisen
kasvun edellytyksiä hyvinvointiyhteiskunnan perusteet murtuvat.
Venäjä on yksi Euroopan nopeimmin kasvavista
talouksista, ja parhaassa tapauksessa Venäjästä tulee Euroopan talouskasvun tärkeä
lähde. On Suomen etujen mukaista panostaa määrätietoisesti Venäjä-suhteisiinsa
ja edistää suomalaisten yritysten menestymistä Venäjän markkinoilla.”
…….
”Suomalaisilla on vahvaa Venäjän
liiketoimintaosaamista sekä erityisosaamista tietyillä strategisilla aloilla.
Yhdistämällä näitä vahvuuksia Suomi pystyy kehittymään johtavaksi
Venäjä-osaajaksi ainakin logistiikan, metsäteollisuuden, rakentamisen ja
teknologiateollisuuden aloilla.
Suomalaista korkeatasoista Venäjän
liiketoimintaosaamista on pyrittävä hyödyntämään kansallisesti sekä
tuotteistamaan ja kaupallistamaan kansainvälisesti huomattavasti nykyistä
enemmän. ”
……
”Suomessa suuren yleisön
asenteet ja mielikuva Venäjästä ovat osittain vanhojen ennakkoluulojen
värittämiä. Johtavaksi Venäjä-osaajaksi kehittyminen edellyttää, että Suomessa
ymmärretään paremmin kuin kilpailijamaissa, mitä Venäjällä tapahtuu....
Suomen koulutuslaitokset ovat
avainasemassa ennakkoluulojen hälventämisessä. Peruskoulussa tarjotaan
riittävästi perustietoa Venäjästä ja koululaisia innostetaan tutustumaan
Venäjän kieleen ja kulttuuriin. ”
……..
”Suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää jatkuvasti
uusia avauksia ja muutoksia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Venäjän kehityksen tarjoamat yhteistyömahdollisuudet
voivat hyvinkin olla eräs tärkeä tekijä, jonka avulla Suomi varautuu
tulevaisuuden koetuksiin ja turvaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen. Suomella
ei ole varaa olla sijoittamatta Venäjään.”
Siinähän sitä oli. Mikäli joku nauraa räkäisesti tässä paperissa
esitetyille ajatuksille, se ei välttämättä todista hänen ylivertaista älykkyyttään,
vaan paljon todennäköisemmin sitä, ettei hänellä ole kykyä ymmärtää historiaa
eli inhimillistä elämää ja sen kehityksen oikkuja.
Juuri nyt, kuten useasti ennenkin historiassa, näyttää siltä, etteivät
sotaa edeltäneiden kaltaiset (vaikka emme, luojan kiitos, itse ole olleetkaan
sodassa) olosuhteet palaa koskaan tai että ne voivat jossakin mielessä palata
vasta monen sukupolven jälkeen.
Sitähän ei kukaan tiedä, mutta historian eli elämän ominaisuuksiin
kuuluu, että se osaa yhä uudelleen yllättää. Toisinaan se yllättää myös
myönteisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita nimellä.