Venäjä-huumaa

 

Kaupasta kumppanuuteen

 

     Samaan aikaan, kun Venäjä on saatettu sotakannalle ja sen julkista sanaa tyhmistetty useinkin chauvinistiseksi perseilyksi, on myös omassa maassamme taannuttu massapsykoosiin, joka muistuttaa jääkiekkoyleisön älyllistä tasoa.

       On ollut kiinnostavaa seurata, miten joukkotiedotusvälineet ovat omaksuneet uuden tehtävänsä ja suorittavat sitä innokkaasti pseudototalitaarisen perinteensä mukaisesti. Jo epäilys siitä, että jollakin voisi olla poikkeavia mielipiteitä, on riittävä syy hänen demonisointiinsa.

      Koko kansallinen menneisyytemme, erityisesti Venäjän-suhteiden kannalta, on nykyajan viisaudella    leimattu joko rikolliseksi tai häpeälliseksi, sikäli kuin ei ole kyse urhoollisista taisteluista, joissa maamme on kunnostautunut. Riittäähän niitäkin.

     Tässä tilanteessa kannattaa muistella aikoja, jolloin meillä oli yhä kaikki syyt ajatella asioista toisin. Hyvä esimerkki on Sitran vuonna 2005 julkaisema paperi ”Kaupasta kumppanuuteen”, joka perustui Venäjään suuntautuneiden liikemiesten, virkamiesten ja tutkijoiden seminaareissa syntyneeseen aineistoon.

     66-sivuisessa paperissa (ks. Kaupasta kumppanuuteen - Sitra) on napakasti esitettyjen katsausten ohella lyhyet toimenpidesuositukset kaikille aloille. Venäjästä haluttiin jopa strategista kumppania ja katsottiin, että Suomella oli koko EU:n piirissä harvinaisen hyvät edellytykset päästä tässä tavallaan johtavaan asemaan. Euroopan osoittaessa taantumisen merkkejä Venäjän talous oli sitä paitsi voimakkaassa kasvussa.

     En yritä tässä analysoida paperia sen enempää, pistän tähän vain pari otetta sen yleisluontoisista huomioista ja kehotan lukijaa tutustumaan paperiin itse edellä olevan linkin kautta.

     Tapahtuneen epäsuotuisan kehityksen jyrkkyys ja nopeus ovat hämmästyttäviä. Sen varsinainen syypää löytyy tietenkin Kremlistä tai siitä bunkkerista, jossa hän milloinkin piileskelee.

      Pohdin aikoinaan, millainen muistomerkki Putinista tullaan pystyttämään ja osasin jo hieman pelätä sitä, mettä tässä saattaa käydä kuin Hitlerille, joka ei osannut lopettaa ajoissa eikä saanut mitään muistomerkkiä (ks. Vihavainen: Haun hitler patsas tulokset).

     Mutta tässä hieman tuon mainitun paperin yhteenvedosta:

”Tulevat vuosikymmenet tuovat mukanaan suuria haasteita. Globalisaatio etenee ja koettelee myös suomalaisen yhteiskunnan rakenteita. Suomen talous tarvitsee merkittäviä uusia kasvusysäyksiä, joiden avulla Suomi voi säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan ja samalla vastata taloudellisen integraation haasteisiin. Ilman taloudellisen kasvun edellytyksiä hyvinvointiyhteiskunnan perusteet murtuvat.

 Venäjä on yksi Euroopan nopeimmin kasvavista talouksista, ja parhaassa tapauksessa Venäjästä tulee Euroopan talouskasvun tärkeä lähde. On Suomen etujen mukaista panostaa määrätietoisesti Venäjä-suhteisiinsa ja edistää suomalaisten yritysten menestymistä Venäjän markkinoilla.”

                                                                                                             …….

”Suomalaisilla on vahvaa Venäjän liiketoimintaosaamista sekä erityisosaamista tietyillä strategisilla aloilla. Yhdistämällä näitä vahvuuksia Suomi pystyy kehittymään johtavaksi Venäjä-osaajaksi ainakin logistiikan, metsäteollisuuden, rakentamisen ja teknologiateollisuuden aloilla.

 Suomalaista korkeatasoista Venäjän liiketoimintaosaamista on pyrittävä hyödyntämään kansallisesti sekä tuotteistamaan ja kaupallistamaan kansainvälisesti huomattavasti nykyistä enemmän. ”

                                                                                                             ……

”Suomessa suuren yleisön asenteet ja mielikuva Venäjästä ovat osittain vanhojen ennakkoluulojen värittämiä. Johtavaksi Venäjä-osaajaksi kehittyminen edellyttää, että Suomessa ymmärretään paremmin kuin kilpailijamaissa, mitä Venäjällä tapahtuu....

Suomen koulutuslaitokset ovat avainasemassa ennakkoluulojen hälventämisessä. Peruskoulussa tarjotaan riittävästi perustietoa Venäjästä ja koululaisia innostetaan tutustumaan Venäjän kieleen ja kulttuuriin. ”

 

                                                                                                             ……..

”Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää jatkuvasti uusia avauksia ja muutoksia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

 Venäjän kehityksen tarjoamat yhteistyömahdollisuudet voivat hyvinkin olla eräs tärkeä tekijä, jonka avulla Suomi varautuu tulevaisuuden koetuksiin ja turvaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen. Suomella ei ole varaa olla sijoittamatta Venäjään.”

 

     Siinähän sitä oli. Mikäli joku nauraa räkäisesti tässä paperissa esitetyille ajatuksille, se ei välttämättä todista hänen ylivertaista älykkyyttään, vaan paljon todennäköisemmin sitä, ettei hänellä ole kykyä ymmärtää historiaa eli inhimillistä elämää ja sen kehityksen oikkuja.

     Juuri nyt, kuten useasti ennenkin historiassa, näyttää siltä, etteivät sotaa edeltäneiden kaltaiset (vaikka emme, luojan kiitos, itse ole olleetkaan sodassa) olosuhteet palaa koskaan tai että ne voivat jossakin mielessä palata vasta monen sukupolven jälkeen.

     Sitähän ei kukaan tiedä, mutta historian eli elämän ominaisuuksiin kuuluu, että se osaa yhä uudelleen yllättää. Toisinaan se yllättää myös myönteisesti.