Sadismin sija
uudessa yhteiskunnassa
Länsimaiden historian kuuluisin
libertiini, markiisi de Sade oli tunnetusti yksi Bastiljin vangeista, joka
virtsatorven kautta agitoi kansaa vapauttamaan yksinvaltiuden marttyyrit, mikä
sitten tapahtuikin.
Ranskan kansallispäiväkseen sitten valitsemana
väkivaltaisen kansannousun päivänä 14.7.1789 markiisi tosin oli jo siirretty
Charentonin mielisairaalaan, kun vartijat olivat kyllästyneet hänen itsevaltiuden
vastaiseen vihapuheeseensa.
Niinpä kansa sai vapautettua vain neljä
tavallista ja sangen hyvinvoipaa lurjusta. Enempää Sadea, kuin kuvitteellista ”Rautanaamiota”
ei löytynyt, jälkimmäistähän ei koskaan ollut ollutkaan. Paremman puutteessa
tyydyttiin sitten vandalisoimaan vankilan arkisto ja tappamaan sen johtaja,
jonka sydäntä sen jälkeen kannettiin voitonmerkkinä kepin nenässä halki
Pariisin.
Saden aatemaailmasta ja hänen länsimaisen
kulttuurimme johtavilta älyköiltä saamistaan arvioista olen jo pari kertaa
kirjoittanut (ks. Vihavainen:
Haun sade tulokset). Lyhyesti sanoen Sade julisti, että inhimillinen halu
on kaiken mitta. Vapaus on vapautta halunsa tyydyttämiseen ja sitä taas koko
vanha komento, ancien régime pyrki kaikkialla järjettömästi rajoittamaan.
Sade ei ollut pelkkä vulgaarin hedonismin
kannattaja, vaan kehitti ideansa sangen hienostuneelle asteelle. Muuan hänen
teoksistaan on nimeltäänkin Philosophie dans le boudoir – filosofiaa makuuhuoneessa
ja siinä hän ratkoo järjen avulla mitä yksityiskohtaisimmin erilaisia
seksuaalisen tyydytyksen mahdollisuuksia.
Tulkoon sanotuksi, että nuo Saden
esittämät erikoisuudet ovat minusta -tiedän käyttäväni nyt uskallettua sanaa- kauttaaltaan
perverssejä ja uskallan sanoa, että hänen seksuaalisuutensa on laadultaan
poikkeavaa. Uskon sen johtuvan jonkinlaisesta kehityshäiriöstä, koska
esimerkiksi evolutiiviselta kannalta se on pelkästään tuhoavaa laatua.
Tarkoitan erityisesti sitä seksuaalisuuden
kuvausta, jonka löydämme Saden teoksesta 120 Sodoman päivää (ks. Vihavainen:
Haun vapaus, mi meitä viet tulokset ).
Tuossa kirjassa pääteemana on rikos,
erityisesti lasten nöyryyttäminen ja erilainen pahoinpitely aina hengen
riistämiseen saakka. Uskonnon pilkkaaminen on viety absurdille tasolle ja
ulosteiden ja muun saastan palvonta nousee keskeiseksi rituaaliksi.
Igor Bestužev Lada uskoi hiljattain tällä palstalla
käsitellyssä ja vuonna 1998 ilmestyneessä kirjassaan, että lasten kiduttamisella
hekumointi tulee ennen pitkää läntisen huviteollisuuden tärkeäksi teemaksi. En
ole tuota alaa juuri seurannut, joten en osaa siitä mitään varmuudella sanoa,
mutta voin todeta, että näin oli asia jo Sadella.
Kun sadismin tielle on lähdetty, en näe
mitään syytä siihen, että jossakin kohtaa tulisi ”luonnollinen” raja vastaan.
Odottaisin sen tulevan korkeintaan siinä merkityksessä, että kun ihmiselle tarjotaan
mahdollisimman iljettäviä elämyksiä, moralisoidaan samalla mahdollisimman
mahtipontisesti.
Moralisointihan meillä elää yhä vahvasti
keskuudessamme, olkoonkin, että se on rajoiltaan keinotekoista ja päälle liimattua.
Se koskee erityisesti alaikäisiin sekaantumista omassa kulttuuripiirissämme ja
samaan aikaan pitää sitä normaalina muhamettilaisuudessa, jossa niin sanotun
suojelusiän raja on Koraanin mukaan yhdeksän vuotta.
Meillähän tuo ikä on nykyään kuusitoista
vuotta, vaikka neitojen vielä parisataa vuotta sitten katsottiin olleen parhaassa
naimaiässä jo pari vuotta nuorempina.
Yhtä kaikki, se mikä tapahtuu maagisen
rajapisteen toisella puolen on nyt erittäin ankarasti rangaistavaa ja paheksuttua,
kun taas sen turvallisemmalla puolella saman asian ihanuutta ei voida kylliksi
ylistää.
Enpä tosiaankaan murehdi tässä sitä, että
lapsia pyritään suojelemaan liian varhaiselta seksuaalielämältä, mikä kyllä kaiken
kaikkiaan taitaa nykyisessä länsimaisessa kulttuuripiirissä olla melko
utopistinen pyrkimys. Toki hyvään kannattaa aina pyrkiä.
Epäilemättä pedofilia on aito perversio,
vaikka siinä onkin tuo kaunis sana filia. joka viittaa rakkauteen sen monessa
merkityksessä, niin agapehen kuin erokseen. Uskon, että seksuaaliseen pedofiliaan
taipuvaiset ovat perverssejä, joita on pidettävä poikkeavina.
Kyseessä saattaa olla kehityshäiriö tai
sitten synnynnäinen taipumus. Kummassakaan tapauksessa sitä ei voi pitää yhteiskunnan
edun kannalta hyväksyttävänä, elleivät asianomaiset elimet niin määrää.
Nykyään lähdemme siitä, että pedofiiliset
teot ovat rikoslain perusteella rangaistavia, enkä itse asiassa keksi syytä
siihen, että niiden rangaistavuus pitäisi poistaa. Juristit näyttävät kuitenkin
olevan eri mieltä siitä, mikä asiasta tekee rangaistavan. Olisiko myös perverssin
mielikuvituksen luomia pedofiilisiä tuotteita eikä vain tekoja pidettävä
rangaistavina.
Olen netistä huomannut, että on annettu
rangaistuksia myös tekoälyn tuottaman lapsipornon tekemisestä ja hallussapidosta.
Minusta tämä asia kyllä on problemaattinen
ja uskon, että sen järkevään ratkaisuun voitaisiin ehkä varmimmin päästä tekoälyä
käyttämällä. Muussa tapauksessa on pelättävissä, että valtio jälleen kerran
joutuu maksamaan tuhansien ja taas tuhansien tuumaustuntien ja valtavien tekstimassojen
tuottamisen kulut ja saa tulokseksi vain jonkin mitäänsanomattoman tai jopa
perverssin latteuden.
Inhimillinen järki on kapasiteetiltaan
hyvin rajoitettu, kuten ehkä aivan erityisesti olemme saaneet huomata eräästä
tas ajankohtaiseksi tulleesta oikeusjutusta, jossa on vuosikymmenestä toiseen väännelty
samoja asioita ja päästy taas nollapisteeseen, josta sama kierre uhkaa alkaa
uudelleen.
Luulen, että tekoälyä täytyy nyt alkaa
käyttää useidenkin ammattikuntien, eikä suinkaan vähiten juristien järkeä
korvaamaan ja auttamaan, mikäli halutaan saada tolkkua asioihin, jotka useinkin
liittyvät varsin normaaleihin elämän ilmiöihin, mutta joista juristerian avulla
on rakennettu suuria ongelmia.
Markiisi de Saden käsittelemät, aikoinaan marginaaliset,
mutta nyt yhä tärkeämmät ja kulttuurisesti keskeisemmät asiat ovat sitten vielä
asia erikseen.
"Igor Bestužev Lada uskoi hiljattain tällä palstalla käsitellyssä ja vuonna 1998 ilmestyneessä kirjassaan, että lasten kiduttamisella hekumointi tulee ennen pitkää läntisen huviteollisuuden tärkeäksi teemaksi."
VastaaPoistaNoin ei tokikaan tule käymään. Kiduttaminen, pedofilia etc. ovat sairauden ilmenemismuotoja, joihin ns. normaali ihminen ei voi sortua.
Markiisi de Saden teksteihin olen tutustunut vain rajallisesti, mutta hänen kantansa uskontoihin on mielestäni oikea: ne ovat inhimilllisen pelon tuotteita. Samasta syystä, Nietzschen filosofia on aina kiehtonut: hän perusteli kantansa selkeästi.
Jo alakoulussa kantani uskontoihin oli hämärä. Opetellessamme vanhaa testamenttia, kritisoin Kainin ja Abelin tarinaa, sen outoja arvotuksia: Kuinka grillilammas on moraalisesti parempi jumaluhri,
kuin kasvisateria? Kun tämän toin esiin, uskovainen opettajamme suuttui silmittömästi.