tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kreivi Berg



Suomalaisuuden synnyttäjä?

Thomas Garoff, Kenraalikuvernööri Berg. Suomalaisuuden synnyttäjä. Helsinki, readme.fi, 2015, 327 s.

Kenraalikuvernööri, kreivi Berg on nimenä tuttu kaikille historian harrastajille, mutta kovin paljon muuta hänestä ei yleensä tiedetäkään.
Hän oli yksi niistä balttilaisista paroneista, joilla Venäjää oli Pietari Suuresta lähtien niin runsaasti siunattu. Kuten Garoff osuvasti asian ilmaisee, häntä voidaan verrata toimitusjohtajaan, joka on palkattu johtamaan kansainvälistä yhtiötä. Tällaisia imperialismin palvelijoitahan meilläkin nähtiin, hamaan Frans Albert Seyniin saakka.
Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon.
Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
Garoffin kirja keskittyy niihin muutamaan vuoteen, jotka Berg vietti Suomessa ja se sisältää paljon sellaista tietoa, jota muualta ei ole hevin löydettävissä. Ikävä vain, ettei lukijalle selviä, mistä mikin tieto on peräisin ja miten siihen pitäisi suhtautua.
Joka tapauksessa Bergin toimikausi Suomessa oli monessa suhteessa hyvin intensiivisen tapahtumisen aikaa. Krimin sota siihen liittyvine puolustusjärjestelyineen vaikutti kaikkialle. Kauppalaivaston kohtalo, ruotujakoisen sotaväen koollekutsumiseen liittyvät ongelmat, tykkiveneiden rakentaminen ja puolustuksen järjestäminen Suomen järville olivat merkittävän dramaattisia asioita aikoinaan.
Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan.
Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
Kansakoululaitos ja suomalaisuusohjelma on totuttu panemaan aivan muiden henkilöiden tiliin, mutta tässä kirjassa nostetaan voimakkaasti esille myös kenraalikuvernöörin rooli, kuten jo otsikosta voi havaita.
Oliko Berg suorastaan suomalaisuuden luoja? Tätä teesiä en vielä tältä istumalta osta. Kyllä suomalaisuusliikkeen luojat ja vetäjät löytyivät muualta, mutta ilmeisesti kenraalikuvernöörin roolia näissä tärkeissä syntyvaiheissa on syyttä vähätelty.
Asia näyttää liittyvän Bergin huomattavaan taipumukseen hankkia itselleen vihollisia. Osittain kyse saattoi olla hänen ärsyttävästä militäärisestä luonteestaan ja omahyväisyydestään, mutta myös aitoja vastakkainasetteluja oli.
Lars Gabriel von Haartmanin kanssa riidat koskivat muun muassa rautateiden ja vesiteiden suhteellista primäärisyyttä ja Snellmanin kanssa erimielisyyttä oli muun muassa sensuurista. Vuoden 1850 pahamaineisen sensuuriasetuksen poistamisessa Berg itsekin oli aktiivinen, mutta piti joka tapauksessa sensuurin säilyttämistä viisaana politiikkana.
Paradoksaalisesti Bergistä, modernisoijasta ja suomalaisuusliikkeen kannattajasta, tuli ”vihattu kenraalikuvernööri”. Asiaa selittää muun muassa hänen aktiivisuutensa: aiemmat kenraalikuvernöörit olivat antaneet suomalaisten virkamiesten huseerata rauhassa, mutta Berg sekaantui kaikkeen.
Myös ruotsinkieliset tahot, ylioppilaista senaattoreihin olivat kenraalikuvernöörin kanssa napit vastakkain. Antipatia oli molemminpuolista ja Berg kantoi suurta huolta skandinavismista, joka näytti muodostaneen aidon uhan Suomen rauhalliselle kehitykselle. Myös Ruotsin korkein johto oli huikentelevaisuudelle altista tuohon aikaan.
Onkin kiinnostavaa havaita, että Sangasten moision kasvatti toimi Suomessa tehokkaasti maan hyvinvoinnin ja kansallisen liikkeen hyväksi, vaikka hän taas Puolassa joutui verisesti tukahduttamaan kapinan ja sekaantumaan yhteen Venäjän historian häpeällisimmistä sivuista Puolan pyövelinä.
Sellaista roolia hän ei varmaan koskaan toivonut itselleen ja meidän kannattaakin miettiä niitä olosuhteita, joissa Bergin varovaisuus joka meistä voi näyttää ylimitoitetulta, ehkä myös pelasti Suomen rauhallisen kehityksen maaksi. Kyllä Suomen asia olisi huonolla politiikalla voitu tuhota myös 1800-luvulla kuten kaiketi voidaan nytkin.
Garoffin kirja on historiateokseksi hyvin omituinen. Siinä ei ole lähdeviitteitä ja kirjallisuusluettelo on aivan kummallisen suppea. Riittää, kun todetaan, että siinä esiintyy van yksi Klingen kirja. Kirjoittajan kertoman mukaan elämäkerta perustuu pitkälti erääseen lisensiaattityöhön ja selvää on, että töitä sen eteen on tehty. Kirjan arvoa laskee kuitenkin suuresti se, ettei lukija saa tietää, mihin mikin tieto perustuu ja miten esitetyt näkemykset suhtautuvat olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen.
Myös kirjan terminologia on horjuvaa ja muutenkin kirja olisi kaivannut runsaasti kustannustoimittajan työtä. Siitä huolimatta pidän Garoffin työtä monessa suhteessa ansiokkaana tietokirjana, jota on hauska lukea ja joka ainakin nostaa esille myös toisen puolen Bergin toiminnasta, jota todennäköisesti on suotta vähätelty ja mustattu.

12 kommenttia:

  1. Suomessa ritarihuoneessa oleva Berg-suku on ilmeisesti samaa populaa. Lausutaan berk.

    VastaaPoista
  2. Uusia tulkintoja tarvitaan, kiitos tästä.

    Timo Soini turvaa vanhaan pilkatessaan etteivät "lässytyskristityt" pelasta sieluja. Tulee mieleen aseveljien jutut -30 luvulta.

    VastaaPoista
  3. Kansallisbiografiassa on Kristiina Kalleisen ansiokas pienoiselämäkerta Suomen kenraalikuvernööri, Puolan käskynhaltija, kreivi Bergistä.
    Kalleinen tiivistää: ”Ennen nimitystään Suomen kenraalikuvernööriksi 1855 kreivi Fredrik Wilhelm Rembert von Berg (1794-1874), joka 1857 suomalaisen kreivin arvon saatuaan pudotti pois etuliitteen, oli ajan tavan mukaan tehnyt pitkän sotilasuran. Krimin sodan jälkeinen tilanne Suomessa oli Venäjän esimerkin mukaan otollinen monille erityisesti taloudellisille uudistuksille, joita Berg innokkaasti ryhtyi ajamaan. Bergin kenraalikuvernöörikausi mukaili Aleksanteri II:n Venäjällä liberaaliseen henkeen aloittamia uudistuksia, jotka Suomessa johtivat valtiopäivien valmistelemiseen.”
    Suomen historian muotoutumisen kannalta – itään vai länteen? – melkoisen merkittävä oli Bergin panos Suomen puolustuksessa:
    ”Krimin eli Oolannin sodan aikana Berg kunnostautui keskittämällä käytettävissä olevat joukot puolustamaan kolmea suurinta kaupunkia: Helsinkiä, Turkua ja Viipuria. Menestyksellinen puolustus säilytti Suomen pääkaupungin koskemattomana, millä oli myös poliittista merkitystä; päinvastaisessa tapauksessa suomalaisten mielipiteet olisivat saattaneet kääntyä skandinavismille ja lännelle suotuisiksi. Berg ryhtyikin lähes välittömästi rauhan tultua torjumaan skandinavismia ja kohentamaan suomen kielen asemaa.”
    Krimin sodan (1853-1856) jälkeisiin taloudellisiin uudistuksiin kuului myös uusien kauppapaikkojen, kaupunkien, perustaminen eri puolille Suomea. Kalleinen ei tätä erikseen mainitse, mutta ainakin meikäläisen mielissä kreivi Berg elää oman kotipaikkani Ikaalisten kauppalan perustaja-isiin kuuluvana.
    Kruunajaispäivänään 7. päivänä syyskuuta 1856 keisari Aleksanteri II antoi määräyksen, jonka mukaan ehdotettiin viiden uuden kaupungin perustamista Suomen suuriruhtinaskuntaan. Kaupungeiksi esitettiin Varkaus, Iisalmi, Kemi, Salo ja Ikaalinen.
    Ikaalisten mukana oloon listalla vaikutti ensinnäkin kruununvouti, kamarineuvos Carl Otto Helsingiuksella, joka hyödynsi suhteitaan sai kreivi Bergin antamaan asialle huomattavan osuutensa. http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=15305 Kamarineuvos Helsingiuksen lapsista eräs, Eugenie Gylling (1859-1945) oli dosentti Edvard Gyllingin (1881-1938) äiti, jolle Eetti kirjoitteli Petroskoista 1920-1930 –luvuilla, ennen kuin päätyi Kommunarkan teloituspaikalla 1938. https://www.geni.com/people/Eugenie-Gylling/6000000000519280546
    Ikaalisten osalta sitten kävi niin, että lähemmässä tarkastelussa tämä Pohjanmaan ja Hämeen rajamaille aiottu kaupunki osoittautui siinä määrin köykäiseksi, että kaupunkia siitä ei tullut, mutta tulipa kauppala:
    Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri II:n huhtikuun 21. päivänä 1858 antaman julistuksen mukaan "Sopivaan paikkaan Ikaalisten Kirkonkylässä pitää kruunulle ostettaman tarpeellinen maanala pienemmän kauppalan perustamiseksi." Kauppalaksi erotetun Turkin tilan alustalaisina asui 65 ihmistä (1859). Viimeisenä kauppalavuotena 1971 väkiluku oli 785. G.Th. Chiewitzin 1858 piirtämä asemakaava käsitti 28 tynnyrinalaa (12,8 ha).
    Jokunen vuosi sitten tuli käytyä Sangasten kartanossa, jonka pihapiirissä kreivi Bergin patsas komeilee.
    https://picasaweb.google.com/113679801467129695575/MarraskuuIkaalistenEtelaisellaHautausmaalla2015#6220320377604419090
    http://www.kylpylakaupunki.fi/fi/naehtaevyydet/wanha_kauppala/
    http://www.kylpylakaupunki.fi/index.php/fi/blog

    VastaaPoista
  4. Pahoittelen, linkit eivät näytä pysyvän koossa edellä.
    Terv. Veikko Huuska

    VastaaPoista
  5. Kirjaani "Rooma opettaa" sisältyy maininta kauppias Petteri Kumpulaisesta jonka "vaikerruksia" kuunneltuaan kenraalikuvernööri Berg auttoi perustamaan Iisalmen kaupungin.

    VastaaPoista
  6. Kuopion kansanedustaja Markku Rossi koki uudestiyntymisen ihmeen tultuaan mieskumppaninsa kanssa ulos kaapista. Sitä ennen hän oli tottunut vaikertamaan Helsingin herroille joiden käsiin saattoi luottaa kansan asioiden hoidon.

    Siis itäsuomalainen, joka haluaa karistaa apinan retkottamasta selästään, voi edelleen turvata vaikerrukseen.

    VastaaPoista
  7. Jostain kirjasta (Osmo Jussila?) on jäänyt mieleenmuistuma, että Helsingin ruotsinkielinen yläluokka olisi antanut tälle kentaalikuvernöörille pilkkanimen "fjeskenberg" ('hosuheikki, hätikkö'). Johtuneeko siis siitä, että Suomen eliitti oli siihen asti saanut hoidella maan asioita mielensa mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingin ruotsinkielinen yläluokka olisi antanut tälle kentaalikuvernöörille pilkkanimen "fjeskenberg" ('hosuheikki, hätikkö'). Johtuneeko siis siitä, että Suomen eliitti oli siihen asti saanut hoidella maan asioita mielensa mukaan?
      Kaiketi näinkin, mutta myös kontrasti aiempaan verkkaisuuteen lienee syynä:
      Kristiina Kalleinen määrittelee Bergin Suomessa saamaa vastaanottoa edellä mainitsemassani Kansallisbiografian pienoiselämäkerrassa nähdäkseni varsin osuvasti:
      ”Paitsi ylioppilaiden epäsuosion, tehokas ja energinen kenraalikuvernööri sai pian osakseen myös monien suomalaisten virkamiesten vihat. Vanhoilliset eivät hyväksyneet hänen taloudellisia uudistussuunnitelmiaan, liberaalit puolestaan syyttivät häntä taloudellisesta konservatismista, ja fennomaanit taas epäilivät hänen suomenmielisyyttään. Ylimmällä taholla Bergiä arvostettiin enemmän, mutta myös ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt näki hänessä hyvien puolien lisäksi monia huonojakin puolia: "Bergin vika on se, että hän on jotensakin mielivaltainen ja hätäinen lausunnoissaan." Ongelman ydin oli kenties siinä, ettei kenraalikuvernöörin energisyys sopinut yhteen suomalaisten hitaan ja rauhallisen luonteen kanssa. Hän ajoi joskus asioita sellaisella innolla, että suomalaisten tarkkaan vaalimat lait ja asetukset saattoivat joutua syrjäytetyiksi.”

      Poista
  8. "Lässyttäjäkristittyjen" lisäksi Timo Soini on kehittänyt uutta suomalaisuutta ilmaisevan "kiviterapiakommunismin".

    Vanhempaa Berg-suomalaisuutta osoittaa vast'ikään Forumin kauppakeskuksen Simonkadun puoleisen sisäänkäynnin yläpuolelle ruuvattu laatta: "Aleksis Kivi asui tällä paikalla sijainneessa teurastaja I.W.Wareliuksen talossa Westra Henriksgatan 24, vuosina 1859-60 ja 1865"

    Kiviterapiakommunistit pulttaavat parhaillaan Bergin aikaisia asenteita Laspipalatsin peruskallioon kaupunginjohtaja Anni Sinnemäen ohjauksessa. Hänen isoisänsä kuului Lapuan liikkeen IKL-pappeihin ja sitä kautta yhteys löytyy Soinin uuteen termiin jonka hän katolisena uskovaisena on luonut kiertoilmaisuksi tutulle vuorineuvokselle.

    VastaaPoista
  9. "Vuorineuvos" kelpaa myös sd-ajattelun kauneimmaksi sanaksi päätellen Jukka Gustafssonin vaikeuksista pysyä nahoissaan tavatessaan Qatarin upporikkaan prinssin Helsingissä.

    VastaaPoista
  10. Se miksi Suomi sai antonomisen aseman ja Venäjä jätti ruotsinkielisen eliitin johtamaan maata johtui kyllä siitä ettei Venäjän hallintokoneisto ollut vielä 1800-luvulla niin kehittynyt ottamaan Suomea. Mutta 1890-luvulla olitiin jo menty eteenpäin, talous kasvanut ja hallinto kehittynyt siihen malliin että Suomen osalta tämä itsenäisyys päätettiin lopettaa siihen paikkaan. Sortokausi oli itseasiassa sitä mihin Venäjä oli aina pyrkinyt mutta kyvyt varat ja värkit puuttuivat. Sinänsä tsaarin hallinnon pehmeys suomalaisia terroristeja kohtaan hämmästyttää. Joku George W. Bushin tapainen tyyppi olisi varmaan kostoksi Bobrikovin murhasta pommittanut Helsingin maan tasalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarmo ja valppaus oli kysymys kiinni horjuvan talon pystyssäpitämisessä eivätkä ehtineet suunnitella pommikoneita!

      Poista

Kirjoita nimellä.