Vihapuhe

Vihapuhe

Motto: ”Eskoni tyhmä? Se on vale ja vihapuhe,

kateudesta siinnyt!”

Nummisuutarin Topias

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, Orwellin dystopia ”1984” ei kuvaa vielä täysin kehittynyttä totalitarismia. Siinä vaiheessa toki jo oli opittu puhumaan ja ajattelemaan poliittisesti korrektilla tavalla ja jotkut olivat jopa päässeet vielä pitemmälle: oli ihmisiä, joita nimitettiin ankkapuhujiksi eikä heidän tarvinnut ajatella yhtään mitään. Poliittisesti korrektit fraasit tulivat suoraan heidän selkärangastaan.

Tällaisia ihmisiä kunnioitettiin suuresti ja jostakin saatettiin suurena kohteliaisuutena sanoa ”hän on kaksplushyvä ankkapuhuja!”

Vuonna 1984 kieli oli toki jo kehittynyt pitkälle kohti täydellisyyttä. Vääriä käsitteitä ei käytetty ja ainoa oikea diskurssi oli jokaisen tiedossa, joten aikaa ei tarvinnut tuhlata vaikkapa erilaisiin adjektiiveihin: ”hyvä” ja ”paha” riittivät pitkälle ja niiden erottaminen toisistaan onnistui jokaiselle peruskoulun käyneelle. Sama tietenkin koski sellaisia muunnelmia kuin ”kaksplushyvä”.

Onnellista oli elämä Oseaniassa vuonna 1984, vaikka onnen täydellisyyttä odotettiin vasta vuoteen 2050 mennessä. Tärkeätä joka tapauksessa oli, että ihmiset olivat jo lakanneet puhumasta väärin. Verrattain harvalukuisista toisinajattelijoista huolehti antaumuksella Rakkauden ministeriö, jonka käsittelyä syystäkin pelättiin, nimittäin ne pelkäsivät, jotka ajattelivat väärin.

 Toki kansan valtaosa ymmärsi tilansa ja soi jakamattoman kannatuksensa ylimmälle johdolle, joka edusti korkeinta ja ainoaa totuutta. Kaikki kattavan rakkauden ohella oma sijansa oli myös vihalla, jota koko kansa organisoitiin kokemaan tietyin määräajoin. Viha tietenkin kohdistettiin niihin, jotka sen ansaitsivat ja jotka eivät muuta ansainneetkaan.

Orwell ei muistaakseni mainitse kertaakaan sanaa ”vihapuhe”, mutta moinen käsite toki sopii hänen Oseaniaansa kuin nenä päähän. Oikea ajattelu ja kieli oli toki kehitetty absoluuttisen hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden palvelukseen eikä poikkeavia diskursseja tai käsitteitä tietenkään voitu hyväksyä tai suvaita.

Kuten huomaamme, vuoden 1984 Oseaniassa historia oli loppunut, mistä seurasi monia oivallisia asioita kaikille valtakunnan kansalaisille. Keskeisiä niistä oli, ettei totuutta tarvinnut etsiä, koska se kerran oli löydetty ja korollaarina oli, ettei moista etsintää tarvinnut eikä voinut suvaita.

Niinpä niitä mielipiteitä, jotka eivät tunnustaneet maailmanhistorian loppumista ja siitä johtuvia seuraamuksia ei voinut pitää normaaleina mielenilmauksina, joihin jokaisella kansalaisella on oikeus. Kyseessä olivat pahanlaatuiset taantumukselliset purkaukset. Niiden levittämisen estäminen ei ollut mitään sensuuria, vaan ihmiskunnan humaanin perinnön itsesuojelua.

Tämä kaikki toteutui jossakin määrin Neuvostoliitossa, joka oli Orwellin satiirin kohteena. Sama näyttää irvokkaasti toteutuvan nyt siinä maailmassa, joka on vuorollaan julistautunut maailmanhistorian päätepisteeksi. On uskomatonta havaita, miten suurella innolla se sopuleiksikin nimitetty joukko, joka yrittää hallita yleistä mielipidettä, nyt kannattaa ”vihapuheen” sensuroimista.

Mitäpä tämä ”vihapuhe” sitten oikein on? En ole huomannut yhtään sellaista vihapuheen kieltämisen puolustelua, joka ei itse asiassa tarkoittaisi aivan samaa kuin ennakkosensuurin voimaan saattamista.

Historiallisesti tämä on uusi ilmiö. Journalistit kilpailevat nyt ankkapuhujina ja vaativat kurittoman kansan hiljentämistä. Sosiaalinen media eli kansan ääni on tullut hallitsemattomaksi kilpailijaksi. Heillä on nyt vahva selkänoja sosiaalista mediaa hallitsevissa suuryhtiöissä. Onko vuosi 2050 oleva Orwellin vuosi?

Pelkään pahoin, ettei henkeä enää voi saada pulloon. Mikäli historian loppua ajetaan väkisin, ei pelkkä internetin sensurointi tule asiaa ratkaisemaan. Vaihtoehdot voivat olla paljon ikävämpiä.