perjantai 20. heinäkuuta 2018

Jättiläisen paluu



Jättiläinen on täällä taas

Erilaiset sekopäät, jollaisia nykyään näytään pidettävän suuressa arvossa, ovat taas viime päivinä loistaneet julkisuudessa esittelemässä niin sanottuja näkemyksiään.
Trumpin ja Putinin vierailu muodosti tilanteen, joka kannattanee merkitä aikakirjoihin suomalaisen median ja somehörhöilyn alennustilan tähän mennessä alimpana pisteenä. Ehkäpä siitä ei enää voi päästä kuin ylöspäin.
Ollessaan Venäjällä vankilassa Nikolai Bakunin kirjoitti pitkän ja falskin katumuskirjeen keisari Nikolaille (I). Siinä hän haukkui saksalaiset, mikä saattoi ollakin dokumentin ainoa vilpitön kohta. Tuon kansan perusvika oli kelpo anarkistin mielestä siinä luterilaisessa päähänpinttymässä, että jokaisella saa ja pitääkin olla oma mielipide: ein jeder kann und muss seine Meinung haben.
Nikolai ilmaisi kirjeen marginaaliin kirjoittamassaan merkinnässä olevansa samaa mieltä. Venäjällähän, kuten tunnettua, vallitsi sen sijaan keisarin henkilökohtaisesti takaama totuuden ja oikeuden (pravda) mukainen meno, joten alamaisten omat vähäpätöisen mielipiteet olisivat ainoastaan sotkeneet sitä harmoniaa, jonka hallitsijan valta turvasi.
Tällainen kuulostaa meistä varmaankin kornilta, kun olemme tottuneet siihen, että asiat ratkaistaan äänestämällä ja se Jumalan ääni, joka lopulta on kaiken mitta ja määrä, syntyy lopultakin kansalaisten pikku mielipiteistä, tai ainakin teoriassa niihin jotenkin perustuu.
Kyseessä oli kuitenkin syvästi venäläinen perinne, joka kiteytyy sobornost-käsitteessä: asioita ei ratkaista kiistelemällä ja voimia mittelemällä, vaan yksimielisesti. Oppositio ei ole oikeutettua, vaan kaikkien on alistuttava oikeudelle ja totuudelle. (Kuka muistaa vielä politbyroon?)
No, onhan tässä jo Nevasta vettä virrannut sen jälkeen, kun Nikolai hallitsi, mutta ehkäpä se on niin, että tietyt asiat muuttuvat hitaasti, kuten meilläkin on tullut tavaksi ajatella noiden kuulujen ranskalaisten annalistien jäljissä.
Jotkut asiat sen sijaan muuttuvat nopeasti. Silmiemme edessä on vähäpätöiseksi ja naurettavaksikin leimattu Venäjä noussut muutamassa vuodessa maailmanpolitiikan keskeiseksi tekijäksi, josta jokainen toimittaja nyt tuntee tarvetta tilittäytymiseen oman mielipiteensä arvoa esitelläkseen.
Kehitys on ollut hyvin verrattavissa vallankumouksen jälkeisestä täystuhosta nousemiseen, joka vei aikaa suunnilleen saman verran, pari vuosikymmentä.
Mauno Koivisto fundeerasi aikoinaan, että Venäjän ideana on lyhyesti sanoen olla suuri. Venäjä on suuri ja ellei se sitä ole, ei Venäjää voi ollakaan.
Gogol kirjoitti joskus vastaavasti, että Pietarin ideana on olla pääkaupunki. Ellei se sitä ole, ei mitään Pietaria voi ollakaan.
Nyt Venäjä on taas suuri ja Pietarikin taas oikeasti se toinen pääkaupunki, joksi sitä on aina nimitettykin sen jälkeen kun se menetti ykkössijansa Moskovalle, josta kehitettiin uutta mahtailun keskusta.
Molemmat , sivumennen sanoen, ovat myös matkailun kannalta erittäin merkittäviä, minkä ihmiset näyttävät –humoristista kyllä- huomanneen potkupallokisojen yhteydessä.
Venäjän nouseminen uudelleen suurvallaksi tapahtui näköjään monelle tarkkailijalle yhtäkkiä ja varoittamatta, mutta nyt asia yhtäkkiä näyttääkin monelle muodostuneen itsestäänselvyydeksi jopa siinä määrin, että sen uskotaan noin vain ratkaisevan vaikkapa maailman yhä ainoan supervallan politiikan…
Montako vuotta onkaan siitä, kun ministerit meillä sanoivat Venäjää Hollannin kokoiseksi ja ilmeisesti näin myös luulivat.  Kun venäläisiltä itseltään kysyttiin, tuleeko heidän maastaan vielä suurvalta ja jos tulee, niin milloin, olivat monet skeptisiä vielä aivan hiljattain. Nyt sentään jo puolet kansasta uskoo, että se on tapahtunut (https://wciom.com/index.php?id=61&uid=1540).
Sivumennen sanoen, suuruuden kannalta ei sotilaallinen voima ole venäläisten mielestä keskeistä, vaan oleellisempaa on kansalaisten hyvinvointi (https://www.levada.ru/en/2017/01/09/russia-as-a-great-power/).
Tiedän, että suomalaisessa yleisessä mielipiteessä eli siis siinä, joka täyttää tiedotusvälineiden palstat mielenilmaisuillaan, Putin on hirviö, joka olisi jollakin tavalla saatava pois asemastaan. Tämän asian tukemiseksi moni suomalainenkin tuhersi viime viikonloppuna häpäiseviä piirustuksia ja kirjoitteli ja kantoi kadulla niin viisaita iskulauseita kuin suinkin keksi.
Venäläisestä näkökulmasta katsoen asia on toki toisin, vaikka huomattava osa kansalaisia ei pidäkään Putinista. Heistä tuntuu joka tapauksessa mahdottomalta löytää ketään, jonka voisi asettaa tuon miehen rinnalle.
Entisen KGB-filuurin ansiot nyt vain ovat historialliset ja jokainen ne joutuu tunnustamaan. Aineellinen hyvinvointi ei koskaan ole ollut siinä maassa nykyisissä lukemissa ja muun hyvän ja mukavan ohella myös tuo suurvaltaisuus on palannut. Venäjä on taas olemassa, koska se on suuri.
Kaipaavatko venäläiset sitten sitä hyvää tsaaria? Eikö heidän ole luonnon pakosta ilman muuta haluttava demokratiaa kuten kaikkien muidenkin?
Vastaus tähän oli jo tuossa ylläolevassa linkissä, jonka otan tässä uudestaan: https://www.levada.ru/en/2017/01/09/russia-as-a-great-power/. Kolmasosalle nimenomaan demokratia on tärkeä ja saman verran ihmisiä on systeemin suhteen välinpitämättömiä.
Demokratianhan Venäjä joka tapauksessa valitsi Jeltsinin johdolla pari vuosikymmentä sitten, vaikka tie oli aluksi kivinen. Siitä onkin pidetty kiinni, vaikka turvallisuuselinten suuri valta onkin antanut asialle oman twistinsä, kuten nykyään sanotaan. Ehkäpä jotakin samanlaista on jossakin muuallakin: of the crooked timber of humanity, no straight thing was ever made…
Asia ei ole sen kummallisempi. Ruotsissakin Kalle-Kustaa hoitaa yksinvaltiaan eli monarkin tehtäviä ajan hengessä: Med folket i tiden. Julius Caesar puolestaan säilytti hänkin tasavallan, kuten muistamme. Kuningasta ei Roomaan koskaan tullut enää Tarquinius Superbuksen jälkeen, mistä kansa oli tyytyväinen.
Ettei minua taaskin, tavallisuuden mukaan väärin käsitettäisi, kiiruhdan ilmaisemaan mielipiteeni ja se suuntautuu vasten kaikkea Putinin ja hänen sakkinsa pahuutta. Yhtä vihainen olen kaikille muillekin maailman pahantekijöille, vaikka asialla ei taida olla yleisempää merkitystä.
Hyväksyn sen sijaan kaikki hyvät työt, olipa niiden tekijä tai aikaan saaja kuka tahansa, vaikkapa sitten itse Hitler. Mielestäni minulla on siihen velvollisuus.
Sivumennen sanoen, John Lukacs, maineikas historioitsija nimitti joskus Hitleriä seepraksi. Hitlerillä oli omat ansionsa, ne valkoiset juovat. Mustat juovathan me kaikki tunnemme.
Koska aivomme ovat varsin yksinkertaista tekoa, meillä on taipumus sotkea yhteen hyvät ja huonot asiat ja ajatella, että tietty määrä yhtä lajia kumoaa vastaavan määrän toista, ihan kuin silloin kun lapsena sotkimme vesivärejä tai sittemmin laskimme yhteen- ja vähennyslaskua koulussa.
Historia on kuitenkin syytä käsittää toisin, vaikka se edellyttää tiettyä nöyryyttä oman, useinkin jumalalliseksi ajatellun järkemme suhteen. Joskus toimi Englannissa Heaven and Hell Amalgamation Society, josta ei tässä sen enempää. Tulipahan vain mieleeni näin helteellä.
Nyt on Venäjä siis jälleen suuri ja se otetaan ainakin jossakin mielessä vakavasti kaikkialla.
Suuruus on suhteellista. Maan väkiluku on suhteellisen pieni, vaikka ei vähäinen eikä ole luultavaa, että se koskaan nousisi niihin mittoihin, joita afrikkalaiset valtiot nyt yksi toisensa jälkeen tavoittelevat ja pian kai saavuttavat. Myöskään Venäjän talous ei ole kovin imponoiva. Me eurooppalaiset voisimme yhä pitää Venäjää pikkuveljenä, mutta emme sitä enää tee.
Gogolin tavoin voisimme kai taas kysyä: Minne menet sinä Venäjän troikka? Toisin kuin parisataa vuotta sitten, Venäjä ei kuitenkaan enää ole hurjaa vauhtia kasvava puoliaasialainen mahti, vaan enemmän tai vähemmän stabiili, länsimaistunut pieni suurvalta, eräänlainen jättiläinen kuitenkin. Itse se sentään näyttää suunnastaan päättävän, vaikka emme aina sitä soisi.
Onko kyseessä maailman pienin jättiläinen vai ei, on kysymys sinänsä. Totuus on ainakin se, että se aika on mennyt, jolloin sillä voitiin pyyhkiä pöytää mennen tullen. Koetetaan nyt siis sen kanssa pärjäillä, onhan sitä nähty kummempiakin.

23 kommenttia:

  1. Venäjän idea on alistaa naapurivaltioita ja -kansakuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä näin on tapahtunut de facto ?

      Poista
    2. Aika monta maatahan itsenäistyi Neuvostoliiton romahdettua. Kyllä ne katsoivat olleensa enemmän tai vähemmän miehitettyjä ja alistettuja ennen itsenäistymistään. Ja kai täysijärkisellä suomalaisellakin pitäisi alistamispyrkimyksistä jotain havaintoja olla.

      Poista
  2. Erittäin laajassa kuvassa myös Sauli Niinistö valtakunnankoirineen taikka liberaaleja ja konservatiivisia teemoja suorastaan dynastisella kouralla yhdistelevä Merkel ovat tällaisia nettiin päästetyn ja siellä suurin piirtein kahta ohjelmaa käyttävien puoliuskonnollisten eläkeläisten ja heidän suuren suhteellisen määränsä esiin nostamia kvasimonarkkeja.

    Idässä tähän tuo lisäpotkua, ettei omaehtoista maallistumista ole koskaan tapahtunut, joten näennäisdemokraattiset kruunupäät saavat vielä hetkeksi oikeasti valtaa. Tämän mallisten "suurvaltojen", tai oikeammin sanottuna isotteluvaltojen, maksimielinikä on enää noin 20 vuotta, minkä jälkeen pitäisi kai alkaa pärjäilemään omillaan.

    Suurena ongelmana näen sen sijaan, ettei mitään hyviä esimerkkejä ole. Länsimaat ovat tietysti vieläkin omaa luokkaaansa organisatorisesti, mutta kun niiden toimintaperiaate on vieläkin kolonisaation heijastumaa - nykyään ne riistävät aseiden sijasta "sijoittamalla" - eivätkä ne ole pystyneet reagoimaan vielä edes työn muuttumiseen niissä de facto turhaksi, on vaikeaa nähdä selkeästi, mitä seuraavaksi tapahtuu.

    20 vuoden ehdoton maksimielinikä koskenee kuitenkin vastaavasti myös tätä länsimaisten rakenteellisesti sluibailemaan pakotettujen piilorikkaiden polvien somehyvyyttä. He astuvat pian siirtomaaisäntien saappaisiin, ja omaksuvat jotkin siihen sopivalla tavalla tekopyhät arvot. Ehkä se uustekopyhyyden alkemia onkin jo alkanut, näyttää vain suloisen kömpelöltä aluksi.

    VastaaPoista
  3. "Jättiläisen paluu"

    Muuttuuko tilanne, jota kuvataan sanoin "Ryssä on ryssä vaikka voissa/dollareissa paistais"? Saas nähdä.

    VastaaPoista
  4. Voidaan ainakin esittää kysymys, että on se Putin'in ansiota, etteivät kommunistit ole päässeet enää valtaan Venäjällä?

    Oikeita kommunisteja taitaa Venäjällä olle edelleen vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Voidaan ainakin esittää kysymys, että on se Putin'in ansiota, etteivät kommunistit ole päässeet enää valtaan Venäjällä?"

      Mutta eikö kogebeläinen olekin kommunismissa keitetty bolshevikki tai bolshevismissa keitetty kommunisti? Taitaa olla.

      Poista
    2. Jos katsot noita linkkejä, niin huomaat, ettei niitä kovin paljon ole, kymmenisen prosenttia ehkä. Miljoonia sentään.

      Poista
  5. ”Nyt Venäjä on taas suuri”
    Nyt Venäjä on taas suuri kommunismin superluhistumisen jälkeen.

    Seurasin aikoinaan kaikkia V.Putinin puheita kun hän tuli valtaan. Ensimmäisessä puheessaan Putin aloitti Venäjän yleistilanteen käsittelyä ja sanoi: ”Положение неисправимо” (Tilanne on korjaamattomissa).

    Ei ollut mitään epäilystäkään että kyseessä oli kommunismin superluhistuminen. Pahat kielet väittävät, että kommunismi tuli Venäjälle Lännen salaisena aseena eli tyrkyttämänä marxineen päivineen. Viisaat kielet taas väittävät että kommunismi oli venäläisten Dekabristien luomus, marxineen päivineen.

    Kommunismin superluhistuminen havaittiin ensimmäisenä Kiinassa Kulttuurivallankumouksen jälkeen, kun päivän motoksi tuli loosungi: ”Rikastukaa”. Näin USA:n rahoilla Kiinasta tuli vähitellen maailman werstas kaikkine rikkauksineen.

    Venäjällä on syntynyt, kasvanut hyvin koulutettuina jo kaksi sukupolvea intellektuelleja, jotka ovat/lienevät vailla oikeata työtä. Eikö olekin jo korkea aika liittää Venäjä maailmantalouteen? Saas nähdä.

    VastaaPoista
  6. Niinhän se yhdysvallataki on suuri, vaikka on alkanut sisäisesti mureta, eikö se eräs nimeä en tähähätään muista ennsuti neuvostoliiton romahtamisen kauanaikaa enne ku se romahti, ennustanut myäs että yhdysvallat romahtaa viellä ..

    VastaaPoista
  7. No, ei se nyt ihan niin mene, että Venäjällä ei mitään tuoteta, kunhan vain myydään hiilivetyjä ja jaetaan rahat rosvojen kesken.
    Yhdysvallat taitavat olla selvästi pahemmassa kriisissä ja siitähän olisi ehkä kannattanut myös Helsingin tapaamisen yhteydessäkin puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka iso riski on liene että Kiina ja Intia etunenässä esim irtautusivat dollareista ...

      Poista
    2. "Kuinka iso riski on liene että Kiina ja Intia etunenässä esim irtautusivat dollareista ..."

      Eivät taida ihan niin vain irrottautua. Kiina ja USA ovat keskinäisessä symbioosissa ja kiinalaisen tuotannon taso ei vielä ole sitä luokkaa että kannattaisi juuri rehvastella. Odotetaan siis ainakin 10 vuotta. Ja silloinhan alkaa Kiinaa vaivaamaan muuan orastava iso ongelma: demografinen kriisi.

      Poista
  8. Miten Neuvostoliiton aikaa koskeva akateeminen historiantutkimus Venäjällä nykyään toimii ? Meinaan onko se (edelleen) valtion ideologisen kontrollin alla ? Jos venäjällä joku esim. ottaisi tutkimuksen aiheeksi Katyn-murhien käsittelyn Neuvostoliiton aikaisessa historian kirjoituksessa, niin voiko aihetta tutkia vapaasti ? Vapauden rajoituksilla en tarkoita sitä että tietyt arkistot ovat vielä suljettuja vaan sitä johtaako tämmäisen aiheen valinta historian tutkijan hankaluuksiin ?

    VastaaPoista
  9. Tarkoittikohan proffa historioitsijalla John Lukacsia? George Lucas (huomaa sukunimen eri asu) kun taitaa olla elokuvamiehiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. György Lukács eli eri mies. Tämä tarkasteli poliittisia voimia eikä vain tarinoita. Vihavaisen päivitys oli hieno, asiaa paljon ja tuohonkin GL henkilöön kannattaa tutustua, klassikko kuten kaimansakin.

      Poista
  10. "Aineellinen hyvinvointi ei koskaan ole ollut siinä maassa nykyisissä lukemissa".
    Aineellinen hyvinvointi on kuulemma hieman jakaantunut. Aluekeskukset kehittyvät, ja hyvä niin, mutta enemmistö venäläisistä nauttii vauraudesta vain unissaan.

    VastaaPoista
  11. Hitler ja Seepra. John Maynard Keynes piti natsien ohjelmaa Saksan talouslaman tappamisessa parempana kuin Rooseveltin New Dealia. Putinin Venäjä käyttää härskisti hyväksi Voitonpäivä-kulttia pelkästään manipuloidakseen Ukrainan, Georgian, Valko-Venäjän, Kazakstanin ym entisten neuvostotasavaltojen väestöä ja luodakseen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Operetin pyörittäjä ei kuitenkaan tajua ettei nykynuorille joka kaukainen Suuri Isänmaallinen Sota merkitse juuri yhtään mitään, miksi pitäisikään.

    VastaaPoista
  12. Stalinin ja Usan talouselämän yhteistyö alkoi jo viimeistään vuonna 1930 joten Kiinan kommunistinen puolue ei ole ensimmäinen lajissaan. Neuvostoliiton sotatuotannon ja raskaan teollisuuden perustan pohjalta löytyi läntistä osaamista jota NL pyrki vaihtelevalla menestyksellä hyödyntämään. Retoriikan ja propagandan tasolla ei tietenkään NL:n historia js itseymmärrys tätä halunnut tunnustaa. Pikemminkin paukutettiin myyttiä lend-leasesta jolla oli "vain 4%:n merkitys". Marsalkka Zhukov salaiseksi luokitellussa haastattelussa 1960-luvulla totesi kuitenkin että ilman tuota apua NL ei olidi voinut jatkaa. Ihmetellä töytyy sitä voimaa jolla vastapropaganda on onnistunut jopa lännessä minimoimaan läntisen avun (jo vuodesta 1930) ja lend-leasen merkitystä. Stalinistisen tarinankertomisen voitokkuuden menestys perustuu jatkuvaan sinnikkääseen valheen tai puolitotuuden toistoon. Ja aina se jotain saavuttaa jopa historioitsijoiden keskuudessa.

    VastaaPoista
  13. Isäntä on päässyt Ylelle oikein kunnon historia-asiassa:
    https://yle.fi/uutiset/3-10314268

    VastaaPoista
  14. No totta Mooses, John Lukacsia tarkoitan, viittaan kirjaansa At the End of an Age, 2002, arvostelin joskus Kanavaan.

    VastaaPoista
  15. "Jättiläinen on täällä taas"

    Ryssä on ryssä vaikka ystävyydessä sen kyrpää hellisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ymmärrän, että tämä on se korkein taso, jolle kirjoittaja pääsee.
      Ehkä se sentään sopii paremmin jollekin muulle alustalle.

      Poista

Kirjoita nimellä.