Kaksi miljoonaa

Kaksi miljoonaa tuli täyteen

Tänään tulee täyteen kaksi miljoonaa käyntiä tämän blogin sivuilla, omani pois luettuina.

Aivan ensiksi tahdon tietenkin kiittää lukijoita, joista monet ovat kärsivällisesti jaksaneet kiinnostua kirjoituksista ja keskusteluista jo vuosien ajan.

Jotkut ovat jääneet eli siis jättäytyneet kyydistä, mikä on tietenkin normaalia kehitystä. Kiitos mielenkiinnosta joka tapauksessa.

Ilahduttavaa on ollut sekin, että keskustelu on yleensä pysynyt asiallisena ja joskus ollut hyvinkin korkeatasoista. En ole ottanut asiakseni kaikkea kommentoida, etenkään, jos olen samaa mieltä.

Vaikka jotkut näyttävät toisin luulevan, en ole myöskään koskaan poistanut yhtään kommenttia, vaikka väitetään, että bloginpitäjälläkin saattaisi olla jokin vastuu siitä, mitä toiset sen johdosta hänen palstallaan kirjoittavat.

Minusta se olisi omituista, mutta varaan nyt joka tapauksessa mahdollisuuden poistaa sellaisen kommentin, joka voitaisiin liittää blogiin vihamielisessä tarkoituksessa ja sitten syyttää siitä, ettei sitä ole sensuroitu…

Mutta kiitos nyt siis siitä, ettei mitään vastaavaa mielestäni ole vielä esiintynyt tai sitten en ole asiaa ymmärtänyt. En siis ainakaan aio missään tilanteessa kutsua mitään nettivallesmannia paikalle.

Mutta jos vielä ihmettelisin tuota kahden miljoonan lukua, niin pitää kai sanoa, että painettujen kirjojen välityksellä tuskin lienen koskaan saavuttanut samanlaisia lukijamääriä.

Onhan tavallisen tietokirjan painos vain noin tuhat -puolitoista ja uusintapainoksineenkaan taitaa levikki harvoin nousta edes viiteen tuhanteen. Vaikka yhtä kirjan kappaletta lukisikin useampi, ei niille keskimäärin koskaan kertyne edes kymmentä lukijaa. Kaksi voisi olla realistisempi luku, kirjastotkin huomioiden.

Netti on todella avannut sananvapaudelle aivan uusia mahdollisuuksia ja samalla tietenkin saanut sen viholliset liikkeelle.

Bloggaus ja vastaavat nettiesiintymiset eivät maksa mitään eikä niitä säätele mikään portinvartija. Sitä paitsi ne tapahtuvat nopeasti, ilman sitä kuukausien viivettä, joka aina on kirjan julkaisemisella.

Varjopuolena on, että nettiin varmaan pääsee itse kultakin vähemmän mietittyä tekstiä, mutta itsestähän se on kiinni. Sitä paitsi mokat voi myöhemmin poistaa, kerrotaan.

Hyvin monet kommentoivat ainakin tätä blogia nimettömänä, mikä on ihan OK. Asian varjopuoli vain on, että kun kirjoittajana näyttää aina vain olevan sama nimimerkki Anonyymi, on hänelle vaikea edes vastata.

Kaino toivomukseni on, että kommentoijat käyttäisivät nimimerkkiä, elleivät nyt omalla nimellään kehtaa esiintyä, mihin saattaa olla hyviäkin syitä.

Monen nimimerkin kanssa tässä on jo tullutkin eräänlaiseksi tutuksi ja toivottavasti yhteys jatkuu. Kuten sanottu, en suinkaan aina vastaa kommentteihin eikä tämä tarkoita sitä, että olisin samaa mieltä. Vielä vähemmän se tarkoittaa sitä, että olisin eri mieltä.

Lähden siitä, että jokaisella on oma mielipiteensä ja oikeus sen esittämiseen. Mikäli minusta joskus jostakin syystä tuntuu, että nämä sivut ovat ihan väärä paikka niille, saatan toki asiasta huomauttaa.

Mutta tähän asti on siis kaikki mennyt oikein hyvin, joten kiitoksia kaikille vielä kerran!