Mielen osoittelua

Hyvien ihmisten juhla

Mummo-vainaani lempirepliikkeihin kuului ”Ja ihmiset lisääntyivät ja samalla lisääntyi heidän pahuutensa”.

Me lapset nauroimme räävittömästi vanhan ihmisen viisaudelle, vaikka kyllä uskoimme, että nuo vanhukset eivät kyllä aikoinaan mihinkään konnuuksiin kyenneet. Vaikea oli sellaista edes kuvitella.

Nykyään tuntuu joka tapauksessa olevan normaalia olettaa, että suurin osa ihmisiä on jollakin tavalla pahoja tai ainakin huonoja. Tämä koskee siis näitä meikäläisiä, joilla ei ole ihonväri tai uskonto kohdallaan.

Tämä voi tuntua paradoksaaliselta, kun ajattelemme, millaisia määriä ihmisiä juuri hyvät asiat nyt houkuttelevat puoleensa. On paljon mielenosoituksia, juuri sellaisia, joita voimme nimittää hyvän mielen osoituksiksi ja joissa suvaitaan oikeastaan ihan mitä tahansa, paitsi tietenkin pahoja ihmisiä, jotka ovatkin suvaitsemattomia.

Toden totta. Vaikka hyvyyttään demonstroivia ihmisiä useinkin kerääntyy yhteen tuhansia, jää paikalle aina tulematta miljoonia ja heitä on aina syytä epäillä.

Miten paljon tosiaan näemmekään suoranaista epäsuopeutta, joka kohdistuu kokonaisin ihmisryhmiin tai ainakin nyt sellaiseen politiikkaan, joka suosii joitakin ihmisryhmiä toisten kustannuksella ja pakkohan ne asiat on priorisoida.

Asian paljastaa niin sanottu vihapuhe, joka hyvin usein kohdistuu lailliseen esivaltaan ja nimenomaan päättäjiin, joista Sanassa sanotaan, että he ovat saaneet valtansa Jumalalta.

Ihmisten tolkuton lisääntyminen oli asia, joka vaivasi mummoani ja hänen analyysinsä mukaan siihen liittyi ilman muuta myös pahuuden määrän kasvu.

Asia tuntuu oikeastaan triviaalilta ja niinhän sitä kai ennen yleisesti ajateltiin. Nyt kuitenkin eletään uutta aikaa. Minusta tuntuu nyt siltä, että käynnissä olevaa väestöräjähdystä kohdellaan meillä nyt hyvissä piireissä jonkinlaisena siunauksena, jonka ansiosta myös meillä poloisessa pohjolassa, jossa väestönkasvu on pysähtynyt, on mahdollista houkutella rajojemme sisälle mielin määrin muiden maiden kasvattamia kultamunia.

Olemme siis muuttuneet sanan vakiintuneessa merkityksessä siirtomaaksi eli sellaiseksi maaksi, joka vetää puoleensa muiden maiden ylijäämäväestöä. Uusi väestö tuo tietenkin mukanaan kulttuurisen pakettinsa, kuten aina ennenkin on tapahtunut.

 Uuden maailman alkuperäisväestöä siunattiin aikoinaan lukutaidolla, kristinuskolla, modernilla tekniikalla ja lääketieteellä ja niin edelleen. Kansojen symbioottinen yhdyselämä tuotti synergiaetua ja molemmat elementit kukoistivat rinnan, vailla vihapuhetta ja ennakkoluuloja, vai miten se nyt menikään.

Joka tapauksessa siirtomaihin syntyi kokonaisia dynaamisia uuden populaation hallitsemia valtioita, jopa suurvaltoja kuten Yhdysvallat ja Brasilia. Tämä oli kolonialismin suuri siunaus ihmiskunnalle.

Siirtolaisvaltio Yhdysvallat lopetti kuitenkin vapaan maahanmuuton jo noin sata vuotta sitten. Se tietenkin tarkoitti sen tuloa normaaliksi valtioksi. Eihän mikään omaa aluettaan suvereenisti hallitseva valtio voi sallia kenen tahansa tulevan alueelleen ja ryhtyvän siellä noin vain uudeksi, täysivaltaiseksi asukkaaksi. Jossakin myös se muuton raja väistämättömästi tulee vastaan ja kysymys onkin vain siitä, missä ja milloin.

Yhdysvallat oli sen verran onnistunut esimerkki kolonialismista, että sinne olisi yhä pyrkyä monista maista, vaikka maa ei houkuttelekaan siirtyjiä lupauksilla ilmaisesta ylläpidosta, luksuasunnoista ja vapaamielisistä tyttösistä.

Maan uusi presidentti on kuitenkin kovin nuiva siirtolaisvirralle, vaikka se on ollut koko valtion synnyn ja kasvamisen takana. Miksipä ne, jotka ovat nykyisen vaurauden luoneet, kuitenkaan haluaisivat enempää niitä, jotka tulevat kakkua jakamaan?

Toki useimmat siirtolaiset osaltaan myös kasvattavat kansantuloa, joka itse asiassa väistämättömästi kasvaa jo siitä, että joku elättää saapuvan uuden väestön. Ei siinä sen kummempaa taikuutta tarvita.

Eniten kansantuloa kasvattaakin kenties monivammainen potilas, jonka hoito maksaa miljoonia vuosittain. Ne summat lasketaan kaikki kansantuloon.

Mutta jopa Yhdysvallat on jo nykyään kehittynyt eräänlaiseksi kansakunnaksi, jossa tietyt arvot yhdistävät väestön valtaosaa. Niistä halutaan pitää kiinni.

Entinen siirtomaa on tuonut kulttuurinsa emämaasta mukanaan ja sen olemassaolo perustuu siihen, ettei siirtolaisvirran jatkuminen radikaalisti muuta tuon kulttuurin kannattajien suhdetta muuhun väestöön.

Tiedossa on, ettei nykyinen valtaväestö ole enää kovinkaan kauan maassa enemmistönä. Valtakieli on yhä englanti, mutta yhä useammat puhuvat espanjaa, joka hyvin mahdollisesti nousee jossakin vaiheessa suurimmaksi kieleksi.

Yhdysvallat ei ole kristillinen valtio, vaikka sen yhteiskunnassa kristillisyys on hallitseva. Se perustuu sen sijaan valituksen yleisinhimillisiksi ajatelluille arvoille, jotka sattumoisin ovat punainen vaate erinäisille uskonnoille, jotka kyllä mielihyvin käyttävät tarjottuja vapauksia hyväkseen.

Presidentti Trump on nyt halunnut lopettaa laittoman siirtolaisuuden etelästä ja näin pahoittanut monien hyvien ihmisten mielen. Hän on myös rajoittanut erinäisten muiden etnisten ryhmien, muun muassa somalien maahanmuuttoa. Onko hän siis selvästikin paha ihminen?

Luulen, että mikäli menemme hyvien ihmisten kokoontumisajoihin kysymään asiaa, saamme empimättä myöntävän vastauksen.

Toki vapaa maahanmuutto Yhdysvaltoihin loppui myös suomalaisilta ja lähes kaikilta muiltakin jo satakunta vuotta sitten. Juridisestihan USA oli vapautunut siirtomaa-asemastaan jo 1700-luvulla, joten oli aivan luontevaa, että se jo alkoi käyttäytyä suvereenin valtion tavoin ja päättää itse, keitä alueelleen halusi.

Hyvät ihmiset näyttävät kuitenkin ajattelevan, että kaikkien hyvien valtioiden velvollisuutena on toimia siirtomaina eli ottaa vastaan toisten valtioiden liikaväestöä niin paljon, kun sitä tarjoutuu tulemaan. Suomi ei tietenkään ole poikkeus.

Nyt, röyhkeästi käyttäytyvän presidentti Trumpin saapuessa maahamme, hyvät ihmiset ovat taas kokoontuneet yhteen, esittäneet nakutanssia ja muuta edistyksellisyyttä ja moittineet vakavasti roolistaan lipsuneen siirtomaan päämiestä.

Somalien edustajaksi tarjoutunut muuan herra Hussein on kuulemma halunnut muistuttaa Trumpille, miltä tuntuu, kun ei vapaasti pääse asumaan siihen maahan, jonne haluaa.

Tämä lienee epäilemättä niin sanotusti hyvä asenne, mutta kansainvälisissä suhteissa on tapana noudattaa vastavuoroisuutta. Ellei Trump päästä somaleita maahansa, niin älköön myöskään Somalia päästäkö amerikkalaisia –edes Trumpia- omaansa.

Tällainen vastakkainasettelu saattaa äkkiseltään kuulostaa epätoivottavalta. Ehkäpä se suorastaan haittaa vapaan kaupan ja muun siunauksellisen globalisaation kehittymistä.

Siitä huolimatta se on nimenomaan normaalien valtioiden normaalia käytöstä. Suomalainen, joka haluaa mennä edes käymään Yhdysvalloissa, saa alistua moniin seremonioihin aina sormenjälkien ottamista myöten.

Yhdysvalloissa hän taas joutuu noudattamaan paikallisia lakeja ja sääntöjä, jotka monissa valtioissa ovat mitä omituisimpia. Missään hän ei saa esimerkiksi juoda olutta julkisella paikalla tai edes ostaa tuota juomaa kaupasta ilman henkilöllisyystodistusta, vaikka olisi satavuotias.

On siinä hyvillä ihmisillä paheksumisen syitä.

Mutta jättiläismielenosoitus Trumpia ja Putinia vastaan keräsi vain aivan säälittävän määrän ihmisiä. Mistähän tämäkin nyt mahtaa johtua?

Ehkäpä oli ylivoimaista löytää tuhansittain sellaisia ihmisiä, jotka Trumpin lisäksi olisivat tuominneet myös Putinin ja päinvastoin?

Ilmiö on joka tapauksessa outo. Kun nyt olisi kerrankin ollut mahdollista tuoda esille hyvyytensä ja suvaitsevaisuutensa koko laajuudessaan, aina itsensä paljastamisen hyväksymisestä cis-sovinismin paheksumiseen ja rajattoman maahanmuuton kannattamiseen, makasi väki mieluummin kotonaan tai uimarannoilla ja antoi pahuuden voimien tulla vapaasti juoniaan punomaan.

Tilanne alkaa jo huolestuttaa. Olemmeko Amerikan tiellä? Tuleeko meistäkin Impivaara?

Mutta katsotaanpa. Tulee niitä mielenosoituksia vielä.