Vanha kunnon Englanti

Vanha kunnon Englanti

Englannin kielen kelvottomuutta olen manaillut aina silloin tällöin ja katson, että minulla on siihen päteviä syitä. Onhan täysin järjetöntä, että kielen oikeinkirjoituksessa ovat yhä säilyneet keskiaikaiset säännöttömyydet, minkä johdosta natiivit aikuisetkaan eivät osaa kirjoittaa sitä oikein.

Meillä saattaa olla kielivaje, kuten joku merkittävä ajattelija lienee sanonut, mutta on se anglosakseillakin. Kuvitelkaa nyt vain, että meillä pidettäisiin aikuisille tavauskilpailuja…

Mutta onhan jokaisessa kielessä puolensa ja puolensa. Englannin kielessä on ilmeisesti enemmän lainasanoja kuin missään muualla. Itse asiassa puolet akateemisen tekstin sanoista saattaa olla latinaa ja kreikkaa. Niitä myös aina silloin tällöin taivutetaan sen mukaisesti. Meillähän on keksitty omat sanat melkein joka asiaan ja elleivät ne riitä, voidaan aina tehdä englannit eli käyttää jotakin ulkomaista sanaa.

Se hyvä puoli englannissa on, että latinanlukijalle se on aika selvää tekstiä, mutta sama asia on huono puoli sille, jolla ei ole klassisten kielten taitoa. Tämä koskee myös natiiveja. Emmehän me suomalaisetkaan usein ymmärrä, mitä käyttämämme sanat ovat joskus merkinneet tai mitä ne merkitsevät joillekin muille, mutta toimeenhan sitä on tultava, kieli kuin kieli ja vaje kuin vaje.

Muuan englannin sana, joka ei johdu latinasta, on old, joka ilmeisesti on germaanisata alkuperää (vrt. alt, ålder ym.). Erityisesti englannissa sillä joka tapauksessa on myös myönteinen konnotaatio. Kun jostakin sanotaan, että se on old, ei enää tarvita mitään lisämääreitä, kuten esim. suomen kunnon/kelpo. Tämä lämmittää erityisesti vanhaa sydäntä.

Englantilaiset laulut enempää kuin skottilaisten säkkipillit eivät koskaan ole saaneet minua erityisesti innostumaan, vaikka ovathan ne vaihtelua nekin. Sea-shantyt ovat tässä suhteessa lähinnä kunnon puheviihdettä. Niissä saa välillä höristää korviaan kuullessaan sanoja käytettävän omituisesti:

As we were a-fishing off Happisburgh light
Shooting and hauling and trawling all night,
In the windy old weather, stormy old weather
When the wind blows we all pull together

Meikäläisestä tuntuisi luonnolliselta, ettei tuuli tai sää oikeastaan voi olla vanha. Korkeintaan kai sanoisimme näin siinä tapauksessa, että se on jo kestänyt liian pitkään ja liian voimakkaana samasta huonosta suunnasta. Mutta engelsmanni ilmoittaakin tykkäävänsä juuri tuosta liian kovasta ja jopa myrskyisestä tuulesta, joka pakottaa panemaan pillit pussiin ja palaamaan rantaan. Reilua meininkiä.

Vanha kunnon Englanti on ymmärrettävästi riemukas näky sille, joka saapuu vaikkapa valtameren takaa omille rannoille:

Farewell and adieu unto you Spanish ladies
Farewell and adieu to you ladies of Spain
For it's we've received orders for to sail for old England
But we hope very soon we shall see you again
We'll rant and we'll roar like true British sailors
We'll rant and we'll roar across the salt seas
Until we strike soundings in the Channel of Old England
From Ushant to Scilly is thirty-five leagues

Mikä muuten onkaan tuo league? Tarkkaan ottaen se on 3.45233834 mailia… Ja striking soundings liittyy luotaamiseen, lyijyluoti siis tapaa pohjan. Muutoin strike saattaa tarkoittaa esimerkiksi lipun laskemista: ”strike your British colours, or else we will sink you!” yrittivät merirosvot joskus komennella, mutta saivat vastaukseksi kunnon täyslaidallisen, niin että isomastokin rymisi alas kuin ukkonen. -We showed them British play…

Se oli sitä aikaa se. Britit harrastivat uskomattoman röyhkeää herruuspolitiikkaa maailman merillä ja esimerkiksi Kanarialla heidän jälkimaineensa ei juuri merirosvoista poikkea. Oswald Spengler sanoikin vanhoilla päivillään, kun hänen kirjoituksensa kävivät yhä kummallisemmiksi, että kun brittiä raaputti, löysi merirosvon. Tässä hän tietenkin sovelsi Napoleonin tokaisua venäläisistä.

Tässäkään ei kannattane liioitella. Sanon nyt sentään varmuuden vuoksi, että tunnen monta brittiä, joista en usko lainkaan pystyväni löytämään merirosvoa.

Silti kansakuntien historialla on tapana säilöä kulttuurissaan aina menneiltä ajoilta jotakin, joka ei oikeastaan kuulu mitenkään tähän päivään. Se juuri on eurooppalaistenkin kansakuntien suola, ei suinkaan mikään kuviteltu yhteys EU:ssa.

Venäjällä oli joskus muutama sukupolvi sitten ihmislaji, jota nimitettiin anglomaaneiksi. He puhuivat usein täydellisesti jo lapsena oppimaansa englantia, pukeutuivat ja ruokailivat englantilaisittain ja nauttivat myös pääosin englantilaista hengenravintoa ja urheilukin kuului kuvaan.

Itse olen pyrkinyt erottautumaan kaikenlaisista manioista, mutta aina joskus huomaan, että sisälläni asuu pieni anglofiili.

Kyse ei ole siitä, etten ymmärtäisi nykyisen Englannin olevan monessa suhteessa tylsä ja ikävä paikka etenkin alemmille kansanluokille, joihin plebeijinen vaistoni minut yhdistää.  Brittien maaninen viehtymys pallopeleihin ja nuorison harrastama kovaääninen juopottelu eivät minua erityisemmin innosta ja luulen vieläkin haistavani sikäläisessä kulttuurissa sen cantin, jota joskus pidettiin perienglantilaisena paheena.

Tietty ulkokultaisuus näyttää kuitenkin usein yhdistyvän eräänlaiseen suvaitsevaisuuteen. Kun teeskennellään, ettei vastenmielisiä ilmiöitä edes huomata, on kyseessä eräs kohteliaisuuden laji, joka minusta on aito brittiläinen.

En tosin ole varma, uskallanko käyttää tuota britti-sanaa. Sehän ei ole kovin hyvässä maineessa nykyään ja tiedän, että jotkut haluaisivat sen keinotekoisena poistettavaksi sanakirjoista. Sehän on enemmän tai vähemmän vastine venäjänkielen venäjäläinen (rossijski) sanalle, jolla myös on hieman arkaluontoinen asema.

Mutta niin kauan kuin valtakunta pysyy koossa, on sanalla selvä oikeutuksensa. Toinen asia on, miten osuvaa sen käyttö kaikissa tapauksissa on. Mielensäpahoittajien kansainvälinen liike on toki levinnyt jo kautta läntisen maailman, mutta saakoot he ansionsa mukaan.

The Spectator nykyisessä muodossaan (en siis tarkoita vanhempaa, Addisonin ja Steelen julkaisua) perustettiin vuonna 1828. Uusimman numeron pääkirjoituksessa verrataan tuota kuohuvaa aikaa nykyiseen. Silloinkaan Westminsterin herrat eivät ymmärtäneet, mitä kansa ajatteli ja mitä se halusi.

Onneksi saatiin aikaan vuoden 1832 suuri Reform Act, joka laajensi äänioikeutta. Vaihtoehtona olisi voinut olla vallankumous. Äänioikeusreformin vaatijat muuten perustivat Pall Mallille Reform Clubin, joka oli lähinnä radikaalien kokoontumispaikka ja toimii yhä, kuten niin monet muutkin klubit tuolla Lontoon clublandissa, jollainen muista maista puuttuu, meiltäkin, valitettavasti.

Ehkäpä myös vuosi 2016 muistetaan tulevaisuudessa vuotena, jolloin rappeutunut rakenne viimein romahti ja tilalle tuli uusi, arvelee Spectatorin pääkirjoittaja. Uusi ei tietysti välttämättä merkitse parempaa, mutta kyseessä on esteiden poistaminen uudistusten tieltä. -Näinhän tehtiin silloin Suuren Reformin aikana, tulee mieleen.

Siinäpä niin brittiläinen kiteytys asialle, että konservatiivinen sydämeni läikähtää iloisesti. Ei politiikka tässäkään tapauksessa ole manikealaista kahden vastavoiman nollasummapeliä, vaan vajavaista, mutta määrätietoista pyrkimystä kohti parempaa, vanhankin arvot tunnustaen.

Samassa numerossa Charles Moore kertoo kolumnissaan, miten muuan tuttava oli ilmaissut huolensa siitä, että Moore oli menossa ”kovin oikealle”.

Moore olisi halunnut nauraa koko asialle, mutta hänen keskustelukumppaninsa vaikutti kovin intelligentiltä ja luokkatietoiselta ja kyseessä olisi ollut loukkaus. Siispä oli syytä vastata laajemmin.

Moore ei loukkaantunut sanasta ”right-wing”. Hänen mielestään se ei merkinnyt moraalista turmelusta. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, sillä sehän viittasi tiukkaan ideologiseen asemaan. Sen sijaan hän piti parempana sanaa konservatiivi, koska se viittaa taipumukseeen eikä ohjelmaan.

Moore ilmoittaa kyllä olevansa innostunut Brexitistä ja hieman mielissään Clintonin ja Renzin tappiosta ja enemmän kiinnostunut kuin kauhistunut Trumpin voitosta. Toisaalta hän ei erityisemmin pitänyt aikamme suurista populistisista instituutioista, ei Putinista, ei Trumpista, Wildersistä eikä Le Penistä..

Sen sijaan Moore ilmoitti vaistomaisesti pitävänsä siitä, mitä nimittää establishment-tyyliksi, mikä tarkoittaa kohteliasta, ystävällisen huumorintajuista tyyliä, joka oikaisuja esitettäessä on taipuvainen myöntämään erheensä sen sijaan että huutaisi entistä kovempaa. Hän myös ihailee kuningatarta ja on kauhuissaan siitä, ettei alahuoneen puhemies enää käytä peruukkia.

Moore haluaisi muuttaa vain harvoja traditioita. Hän vihaa sitä, että poliitikot twiittailevat, esiintyvät tanssiohjelmissa tai käyttävät väärin parlamentaarista asemaansa.

 Mutta tämä konservatiivi ei ole mikään eliitin juoksupoika. Hän on huolissaan valtaapitävien liiallisista palkkioista ja kultaisista kädenpuristuksista ja Etelä-Euroopan nuorisotyöttömyydestä ja siitä, että pankkikriisit ratkaistaan pankkien eduksi tai että USA:n eroava presidentti ei edes tunnusta islamistisen terrorismin olemassaoloa.

Mooresta on myös nurinkurista, että kun kansa syyttää eliittiä sen virheistä, syyllistetäänkin itse kansa. Ylenmääräistä maahanmuuttoa kritisoivat leimataan rasisteiksi ja jopa äänestykseen turvautumista vaativat saavat populistin haukkumanimen. Enemmistöä myös solvataan ikään kuin se kuuluisikin hyviin tapoihin.

Mooren loppupäätelmä on yhtä huomionarvoinen kuin koko hänen tervejärkinen kolumninsa: mikäli parlamentaarisessa demokratiassa eliitin ja äänestäjien mielipiteet eroavat toisistaan suuresti, on jokseenkin varmaa, että eliitit ovat väärässä. Onpa kummallista, että tästä on nyt tullut ”oikeistolaista” ajattelua…

Tässä siis mielestäni hieno näyte siitä, mitä englantilainen konservatismi on parhaimmillaan. Itse asiassa Spectator, kun se perustettiin vuonna 1828 oli tiukasti äänioikeusreformin puolella. Sitä vastustivat toryt, joita ei kannattaisi sekoittaa aikamme konservatiiveihin, vaikka niin tehdäänkin.

Ajat muuttuvat ja sen mukana käsitteiden sisältö. Sen sijaan, että uskoisi sokeasti tämän tai tuon aatteen tarpeeksi pitkälle vietynä muuttavan maailman utopiaksi ja yrittäisi ajaa niitä yhä pidemmälle ja pidemmälle, todellisuudentajuinen konservatismi epäilee patenttiratkaisuja ja uudistusmaniaa.

Ehkäpä siinä on tärkeä osa siitä arvokkaasta perinnöstä, jota vanha kunnon Englanti on antanut koko maailmalle?