Symbolivarkaat

Symbolivarkaat ja uudet embleemit

Valtiolliset ja uskonnolliset symbolit omaavat yleensä tiettyä pyhyyttä ja niiden julkinen rienaaminen saattaa olla jopa rangaistavaa. Aina ei edes edellytetä julkisuutta. Islamin mukaan jumalanpilkka on rangaistava (kuolemalla) olipa se julkista tai ei.

Niinpä se, joka alkaa niillä leikitellä, ottaa riskin. Vanhempi väki muistaa, miten Neuvostoliiton suurlähettiläs Kovaljov joskus maljapuheessaan sanoi toivovansa, etteivät Suomen ja Neuvostoliiton suhteet enää olisi sellaiset, kuin Karjala-oluen kyljessä oleva vaakuna esittää. Kyseessä siis oli kaksi keskenään taistelevaa miekkaa.

No, eihän tämä hullumpi maljapuhe ollut. Ei siinä puututtu naapurin maakuntavaakunan oikeuteen olla sellainen kuin se oli, vaan esitettiin retorinen toivomus valtiollisten suhteiden laadusta. Se oli hyvä syy ottaa taas yhdet.

Ennen pitkää kuitenkin joku suomalainen keksi tuon tostin johdosta sanoa, etteivät vaakunat mitään ikuisuusasioita ole. Kerran maailmassa ihmiset ovat ne tehneet ja voivat ne tarvittaessa muuttaa. Muutetaanpa siis Karjalan vaakunaa!

Tavanmukainen sopulinäytelmä eteni siten, että alkoi varsinainen kirjoitusten vyöry. Lukuisissa artikkeleissa annettiin ymmärtää naapurivaltion virallisen edustajan puuttuneen suvereeniin oikeuteemme päättää vaakunoidemme laadusta. Paheksumisen myrsky seurasi eivätkä selittelyt auttaneet. Eihän asiassa ollut edes mitään selitettävää, ei nyt oltu logiikan, vaan tiedonvälityksen alueella.

Karjala-olutta valmistava panimo sai ehdotuksia: oluen nimeksi on muutettava ”Orjalan kalut” ja symboleiksi otettava sirppi ja vasara. Sitä ei tehty, mutta sen sijaan pullon kaulaan tuli kahta tuoppia esittävä kuva ja teksti ”Karjalasta kajahtaa”. ”Kovalenkoksi” nyt ristityn oluen myynti moninkertaistui. Kovaljov läksi ennen pitkää Suomesta ja yleisesti hänen vaakunapuhettaan pidettiin asian syynä.

Finlayson-niminen firma, jonka alullepanija oli muuan Suomeen saapunut skotti 1800-luvun alussa, on kunnostautunut asenteella, jota kai pitäisi nimittää edistykselliseksi, sehän näyttää designeissään pyrkivän pidemmälle kuin terve järki tai hyvä maku sallisivat.

Niinpä nyt myynnissä on homopornolla varustettuja lakanoita, minkä tarkoituksena lienee profiloitua ns. suvaitsevaisuudella. Nyt firma on sitten puuttunut Suomen vaakunaan, jonka uudesta muodosta on julistettu leikkimielinen kilpailu: Suomen leijona on varastettu, tilalle olisi saatava jotakin.

Idean ilmeisenä tarkoituksena on teroittaa tyhmän yleisön mieleen sitä, että leijona-aihe on todennäköisesti tullut meille ulkomailta eikä siis ole oikeastaan edes suomalainen. Nyt kuitenkin maassamme on piirejä, jotka pitävät tuota vaakunaa suomalaisena tunnuksenaan ja kannattavat ulkomailta suuntautuvan muuttovirran rajoittamista.

Koska tällainen mielipide on väärä ja demokratiamme puitteissa sallimaton, on muun kansanosan syytä unohtaa tuo vanha symboli ja keksiä sen sijalle uusi tai vaikkapa kokonainen liuta uusia.

Tämä on se selitys, jonka hyvällä tahdolla olen löytänyt tuolle varsin sekavasti esitetylle mainoskampanjalle. Toki tässä tapauksessa tärkeintä lienee hankkia firmalle rahaa kosiskelemalla niitä piirejä, joiden hovihankkijaksi halutaan leimautua, enkä tiedä, onko kohdeyleisön hengenlahjoja tässä tapauksessa lainkaan aliarvioitu.

Yleensähän viralliset valtiolliset symbolit ovat kelvanneet kaikkien mielipidesuuntien edustajille, sillä ne eivät kuvaa jotakin ryhmää, vaan kokonaisuutta. Esimerkiksi Yhdysvaltain kiljukotkaa tai tähtilippua voidaan kyllä käyttää myös parodioissa, mutta kenen mieleen tulisi sanoa, että joku ryhmä on ne varastanut?

Näyttää siltä, että kadonneen leijonan korvaajat haluavat esittää ja määritellä Suomen kokonaan uudella tavalla, ryhmäkuntien maana, jossa edes yhteinen symboli ei kelpaa kaikille. Onhan se ainakin innovaatio, tämä tällainen.

Vaakunamme leijona on tietenkin uros ja suoralla miekalla aseistautunut. Lisäksi se polkee käyräsapelia, joka viittaa itään. Itse asiassa se viittaa Venäjään, mutta eräiden selitysten mukaan sen varsinainen, symbolinen kohde on kyllä islam, tuo Lutherin vanha vainooja.

On selvää, ettei tämä tällainen ole maamme kaikkien fanaattisten marginaaliryhmien mielen mukaista, joten kuvaa onkin syytä muuttaa.

On se ajan mittaan muuttunutkin. Autonomian ajalla leijona astui pois sapelin päältä ja otti sen toiseen käpäläänsä. Niinpä se ei enää herjannut itää, vaan sen voitiin ajatella taistelevan sen riveissä kahdella teräaseella varustautuneena. Olisiko taas palattava samaan? Mutta riittääkö se enää?

Leijonan muuttaminen naaraspuoliseksi on helppo juttu ja kruununkin voisi sen päästä poistaa. Sehän ei tosin viittaa kuninkuuteen, vaan itsenäiseen valtioon, mutta kannattaako meidän enää sellaisella elämöidä? Eipä ole paljon, mistä nyhjästä.

Mutta miksipä oikeastaan pitäisi säilyttää vaakunassa nimenomaan leijona? Tom of Finland olisi kansainvälisesti paljon edustavampi ja ymmärrettävämpi ja antaisi maastamme suvaitsevaisen kuvan. Sitä paitsi se sopisi jo nimensäkin puolesta.

Ongelmaksi voisi kuitenkin tulla feministien ja islamistien piirissä mahdollinen tyytymättömyys, mutta ehkäpä nämä ryhmät voisivat käyttää omaa vaakunaansa. Edellisessä tietenkin olisi vulva ja jälkimmäisessä Muhammed sapeli kädessä, suoraa miekkaa polkemassa.

Mutta leijonaa suurempi epäkohta on lippumme, jonka tunnuksena on risti. On tosiasia, etteivät islamistit hyväksy ristiä missään muodossa. Heillähän ei ole edes Punaista ristiä, vaan Punainen puolikuu ja Iranissa Punainen leijona.

Puolikuista rakennettu risti saattaisi olla jonkinlainen ratkaisu, mutta pelkään, että se tuntuisi puolivillaiselta. Vino Andreaksen risti, joka saattaa olla lippumme esikuva, on jo varattu ja sekin on eräitä piirejä tavattomasti ärsyttävä ja loukkaava risti.

Luulen, että olisi innovatiivista ottaa kansalliseksi symboliksi männynkävyt, joita maassamme muutenkin on erityisen runsaasti. Ne vastaisivat lipun kansallisesta aineksesta ja jokainen ryhmä voisi makunsa mukaan luoda oman käpylippunsa ja käpyvaakunansa: kenellä olisi käpy vulvassa, kenellä turbaanissa, kenellä vaikkapa suussa. Informaatiopuolella kävyt voisi sijoittaa korviin ja silmiin.

Luova mielikuvitus ei tunne eikä saakaan tuntea rajoja! On upeaa, että meillä on Finlaysonin kaltaisia ennakkoluulottomia yrityksiä, joiden luontainen kosmopoliittisuus auttaa koko maatamme brändäytymään!