perjantai 29. syyskuuta 2017

Kylän mahdollisuudet



Kylän ongelmat

Luin kuukausi sitten laatulehti Die Zeitistä (ulkomailla on sellaisiakin) laajan artikkelin tai oikeastaan monisivuisen liitteen, joka kertoi saksalaisesta kylästä.
Kylä sijaitsee jossakin Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa kaukana kaikesta eli peräti tunnin matkan päässä lähimmästä moottoritiestä. Lähimpään kaupunkiin oli varmaankin sitten puolen tunnin matka, en muista.
Joka tapauksessa maaseudusta oli kysymys. Kylässä oli parituhatta asukasta ja aika vaatimattomat palvelut, mukaan lukien yksi Kneipe –kapakka.
En oikein muista yksityiskohtia enää, mutta se oli ainakin selvää, että kylä pärjäsi hyvin. Siellä oli parituhatta asukasta ja merkittävimpänä yrityksenä suuri sikala. Maahanmuuttajia oli parisataa, mutta he olivat aika lailla ulkona kylän touhuista.
Kylän merkittävin yhdistys oli ampujainliitto –Schützenverein. Siihen kuuluivat ilmeisesti lähes kaikki maakalaismiehet – kaikki maahanmuuttajat eivät olleet asiasta kuulleetkaan.
Nämä yhdistykset perustettiin yleensä Napoleonin sotien aikana ja niillä on siis vanha isänmaallinen taustansa, jonka kuulee vaikkapa vanhasta ”Die Wacht am Rhein” -laulusta:
So lang ein Tropfen Blut noch glüht,
Noch eine Faust den Degen zieht,
Und noch ein Arm die Büchse spannt,
Betritt kein Feind hier deinen Strand!
|: Lieb' Vaterland, magst ruhig sein, :|
|: Fest steht und treu die Wacht am Rhein! :|
Saattaa kyllä olla, että metsästys on nykyään ammuskelun varsinainen taustaharrastus tai ehkei sitä edes ole. Ampumisjuhlat ovat suuri kansanhuvi, jossa valitaan ampujakuningas. Hänen ei tarvitse olla paras ampuja, mutta mielellään sellainen, joka tarjoaa ilmaisia snapseja muulle porukalle.
Pelkkä ampuminen, ainakin ilman snapseja, on aika tylsää puuhaa, mutta kuvauksen perusteella ampumaseura on joka tapauksessa aivan keskeinen sosiaalinen sementti tuossa kylässä, joka pärjää erinomaisesti. Ei sieltä olla muuttamassa pois ja nuorisokin haluaa koulun jälkeen takaisin ja jopa löytää töitä.
En muista, löydettiinkö artikkelissa jokin selitys kylän elinvoimalle. Ehkäpä sellaista ei tarvinnut erikseen etsiä, koska muutkin kylät taitavat hyvin toimivilla alueilla olla elinvoimaisia.  Ongelmallisuus ei näyttäisi riippuvan asutuksen koosta, vaan alueesta. Joillakin entisen Itä-Saksan alueilla on toisenlaista.
Muuten, yli puolet saksalaisista asuu muualla kuin suurkaupungeissa, mikä hieman minua hämmästytti. Meillähän touhutaan kovasti yhtä ainoaa mammuttikeskusta, joka vasta olisi se ainoa oikea kehityksen kehto.
Mutta kaikenhan meillä täytyy olla suurta. Ranskassa lienee 50000 kuntaa, mikä tarkoittaa että niiden väkiluvun aritmeettinen keskiarvo on vähän yli tuhat. Miten kummassa ne siellä pärjäävät, kun meillä paljon suuremmatkin kunnat on ehdottomasti liitettävä suuremmiksi yksiköiksi. Olisiko mitenkään mahdollista, että meillä nyt on haukuttu väärää puuta?
Sankarivirkamiehet joka tapauksessa näyttävät muuttavan rajoja jonkinlaisen hurmoksen vallassa. Suuruus on kaunista. Tehdään huippuyksiköitä, kun kerran ruvetaan. Miksi tyytyä vähempään?
Mutta miten ne sitten tosiaan voivat siellä Saksassa ja Ranskassa pärjätä maaseudun idiotismissa, kuten Marx aikoinaan sanoi? Eihän siellä enää maanviljelys paljoakaan töitä tarjoa, saati nyt hyvin palkattuja. Miksi meillä ei pystytä samaan?
Luulen, että paljon on kiinni välimatkoista. Saksalaiselle tunnin matka moottoritielle –jonka varrella on kaupunki luultavasti aina kymmenen minuutin ajomatkan välein-  tarkoittaa elämistä korven keskellä. Pohjois-Suomessa kaupunkiin mennessä voi kulua useampiakin tunteja.
Saksalaisesta kylästä käsin voinee hyvin käydä töissä monessakin lähitienoon kaupungissa, mikäli sattuu asumaan Nordhrein-Westfalenissa tai muussa hyvinvoivassa osavaltiossa.
Suomessa päivittäiset työmatkat saattavat venyä useiksi tunneiksi, mikäli itsepäisesti haluaa asua maaseudulla, jossa asuminen on halpaa ja väljää. Jotkut tekevät sitäkin.
Myös meillä, kuten Keski-Euroopassa, maaseudun pitäminen asuttuna olisi hyvin monessa suhteessa kaikkein järkevin ratkaisu. Se olisi sitä sekä asumisen hinnan että ennen kaikkea muassa huoltovarmuuden ja tuon paljon puhutun resilienssin kannalta. Suurkaupunki on epävarman tulevaisuutemme kannalta kaikkein vaarallisin ja ekologisesti turmiollisin paikka.
Onneksi megatrendit näyttävät viittaavan siihen suuntaan, että etätyö on yhä useammalle mahdollista. Päivittäinen ralli töihin ja takaisin, jonka pituus saattaa olla satoja kilometrejä, ei ole kenenkään kannalta hyvä ratkaisu.
Sen sijaan voidaan hyödyntää digitekniikkaa, jonka ansiosta virtuaaliseen läsnäoloon jopa tuhansien kilometrien päässä ei suinkaan tarvita liikennevälineitä, vain valokaapeli.
Mutta entäpä se sosiaalinen puoli? Tutkittaessa parhaiten menestyneitä, luovimpia seutuja on havaittu, että ne nimenomaan ovat kaupunkeja, vieläpä monikulttuurisia, lämpimiä ja kaikelle uudelle avoimia. Maaseutuhan on kaiken tämän vastakohta, vai kuinka?
Senkin uhalla, että olen näissä kysymyksissä pelkkä puoskari, uskallan esittää, että menestyneiden keskittymien monikulttuurisuus johtuu juuri niiden vetovoimasta. Sellaisiin paikkoihin tullaan kaikkialta maailmasta. Kysymys ei siis ole siitä, että niiden vetovoima johtuisi monikulttuurisuudesta, se johtuu menestyksestä, joka ensin pitää saavuttaa. Moni slummi on monikulttuurinen, mutta innovaatioita ei vain kuulu.
Koska monet it-väki on pariutumisiässä, se pyrkii luonnollisesti parhaille pariutumispaikoille, joissa valinnoille on mahdollisimman paljon kiinnostavaa potentiaalia. Maaseutu ei tietenkään silloin kiinnosta.
Mutta maailman töitä ei tehdä huippuyksiköissä. Itse asiassa sellaisia yksiköitä on maailmassa erittäin vähän ja Suomessa tuskin ainoatakaan.
Tätä tarkoittaa, että työt tehdään pääasiassa huippuyksiköiden ulkopuolella ja niidenkin osalta paljolta etätyönä. Mielettömät kuvitelmat siitä, että maamme voisi päästä joihinkin aivan erinomaisiin tuloksiin vain ja ainoastaan tappamalla maaseudun ja kasvattamalla pienistä suurkaupungeistamme mahdollisimman isoja, kannattaa oitis unohtaa.
Menestyvä maaseutu on Euroopassa mahdollinen, kuten vaikkapa Saksan esimerkki osoittaa. Itse asiassa maaseudun suhteellinen etu näyttää koko ajan paranevan sitä mukaa kun tekniikka kehittyy.
Vastuuton ja kyyninen pienten keskusten vahingoittaminen suurempien kustannnuksella, kuten nyt vaikkapa Savonlinnan ja Kajaanin opettajankoulutuksen lakkauttaminen on käsittämätöntä sabotaasia, jollaisen estäminen olisi jokaisen hyvän hallituksen velvollisuus.
Täytyy vain toivoa, ettei moinen bakkanaali jatku.

15 kommenttia:

  1. "Myös meillä, kuten Keski-Euroopassa, maaseudun pitäminen asuttuna olisi hyvin monessa suhteessa kaikkein järkevin ratkaisu. Se olisi sitä sekä asumisen hinnan että ennen kaikkea muassa huoltovarmuuden ja tuon paljon puhutun resilienssin kannalta. Suurkaupunki on epävarman tulevaisuutemme kannalta kaikkein vaarallisin ja ekologisesti turmiollisin paikka."

    Paitsi Osmo Soininvaaran, Jan Vapaavuoren ym. kaltaistensa mielestä. Ainakin mitä Suomen Kuivalehdestä olen Odenkin kolumneja lueskellut, niin asiallisen asian ohella jonkinmoisena kaiken läpi tunkevana punaisena lankana kaikkien maamme ongelmien ratkaisuun tuntuu hänestä olevan kaupungistumisen (lue: pääkaupunkiseudun) lykkiminen eteenpäin kaikin mahdollisin keinoin. Ja sitä heterogeenistä wärinää pitää myös olla, totta kai. Asia erikseen sitten, että jossakinhan se suurkaapunnin asukkienkin ekologinen jalanjälki syntyy, ja jos nyt nykyisestä kulutustasosta voi jotain päätelmiä vetää, niin tuskinpa se ihan maailman vaatimattomammasta päästä on sekään... Ja mikäli vaikkapa jostakin hiilijalanjäljestä ihan aikuisten oikeasti niin sydäntä kylmäävää huolta kannetaan kuin annetaan ymmärtää, niin eipä se ainakaan tunnut hidastavan vaatimuksia tuottaa ulkomailta mahdollisimman paljon nuoria miehiä tänne meitinkin Impiwaaraamme, sitä "ihmisarvoista elämää" viettämään...

    Noin mualaisjuntin sukujuuret omaavana olisin taipuvainen katsastamaan asioita suunnilleen kirjoituksessa kuvatusta näkökulmasta. Toki sen myönnän, että Suomikin tarvitsee pärjäilevän pääkaupungin, jotta muukin maa voisi mennä eteenpäin, mutta siinäpä se; mikäli kaikki mahdollinen survotaan väkisten jonnekin pk-seudulle, niin siitäkin tulee samalla kuin pää ilman ruumista.

    "Moni slummi on monikulttuurinen, mutta innovaatioita ei vain kuulu."

    Tuo oli päivän paras, meinasi lentää kahvit näppikselle! Tuotapa siteeraan sopivissa asiayhteyksissä, jos blogisti sallii. ;)

    VastaaPoista
  2. Pieni hallintoyksikkö on hallittavissa ja kykenevä nopeisiin muutoksiin, ihmiset tuntevat toisensa ja sosiaalinen kontrolli toimii. Suuri on jäykkä, tehoton, todellisuudesta etääntynyt ja riskit ovat suuret. Suuruuden hulluus on suuruudenhulluutta. Huippuyksiköitä ja -yksilöitä ei luoda niitä huipuiksi nimeämällä ja ne ovat kaiken lisäksi tasa-arvon vastaisia leimaamalla muut itseään kehnommiksi. Mitkähän ovat ne muslimien aikaansaamat innovaatiot eri eloilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mitkähän ovat ne muslimien aikaansaamat innovaatiot eri aloilla?"

      Voisiko olla esim. jotakin semtexin käyttömahdollisuuksiin liittyvää? ;)

      Njoo, vakavammin puhuen, onhan islamillakin se oma kultakautensa toki ollut, mutta siitä on jo vuosisatoja, joten eipä liene enää kovin relevanttia vedota siihen nykyisiä elämänehtoja arvioitaessa.
      Sehän on loppuviimein vain eräänlainen käänteinen "orjalaivojen terva"-kortti.

      Poista
    2. Jaa, että oikein irvaillaan toisille, mutta mitä ne ovat suomenkielisten innovaatiot eri aloilla eri aikoina? Työtehoseuran keksimä kuivausritilä tiskipöydän päällä.

      Poista
    3. Ritilä on naistemme lahja vihtorien sukupolvelle. Mutta oliko nyt kännykkä vähäinen innovaatio? Tai vaikkapa tekstiviesti?

      Poista
    4. Mitä virkaa Kotihurri hoitaa? Valvoo vissiin ettei herrasmiehet ala flirttailla vieraiden kanssa, eivätkä nostele hattua kauniille venakoille?

      Poista
    5. A.I. Virtanen keksi AIV-rehun ja paremmin säilyvän voin. Viime vuosien suomalaiskeksintöjä on ainakin kehossa hajoavat ruuvit, ymmärtääkseni suomenkieliset asialla siinäkin.

      Poista
  3. 1800-luvulla julkaistiin suomenkielellä jumalanpalvelukseen ja maatalouden hoitoon liittyvää kirjallisuutta. Sittemmin jumalanpalveluskirjallisuus on korvautunut sodanpalveluskirjallisuudella. Otavan web-sivulla listatuista seitsemästä uutuuskirjasta kuusi liippaa tavalla tai toisella sotaa.

    VastaaPoista
  4. Yksi maailman isoimmista keskittymistä on Sao Paulo. Minulle ei tule mieleen mitään huippua mitä sieltä olisi tullut. Senna korkeintaan.

    VastaaPoista
  5. Valokaapelia tosiaan tarvittaisiin, mutta telia-sonera on riipinyt kuparikaapelitkin pois. Ei tarvitse Tampereeltakaan mennä kuin 35km korpea kohti. Ainoastaan ruuhkaista 3-4g dataa tarjotaan.

    VastaaPoista
  6. Olen blogistin kanssa yhtä närkästynyt Savonlinnan opettajakoulutuksen lakkauttamisesta. Jos yliopistojen itsenäisyys johtaa tällaiseen yhteiskuntavastuun kannalta ylimieliseen menettelyyn, itsenäisyyttä pitää tarkastella uudelleen. Asiaa voi verrata esim. kannattavan Kemijärven sellutehtaan lakkauttamiseen Etelä-Amerikan tehtaan eduksi. Paitsi, että opettajakoulutus heijastaa ympäristöönsä muutakin kuin aineellista. Asun täällä "voittaneella" puolella, mutta silti.
    Sain tehdä etätyötä pari vuotta ennen eläkettä. Uskomattoman paljon helpottaa arkea, kun ei tarvitse lähteä. Normaali laajakaista riitti kokouksien kuvayhteyteenkin. Mitenkähän viisasta oli päättää valokuidun levittäminen koko maahan ja antaa se kaupallisten toimijoiden tehtäväksi. Kuinka moni niistä on jo konkurssissa ja kuinka moni on maksanut yhteydestä, jota ei koskaan tullut.

    VastaaPoista
  7. Olikohan tämä kylä Stemwede tai Mehner Dorf?

    VastaaPoista
  8. Ei se ollut. Valitettavasti lehti jäi jokilaivaan Pietariin. Mutta kovasti Zeit näyttää kyliä muutenkin hehkuttavan: http://www.zeit.de/2017/38/das-neue-dorf-ralf-otterpohl

    VastaaPoista
  9. En itsekään ymmärrä, miksei nykyistä suurkaupunkikehitystä jarruteta. Syy taitaa olla newyorkilaisuuden tavoittelusta, josta olikin täällä aiemmin puhetta.

    Maaseutu-kaupunkiväittelyn polarisoituessa tosiaan jää helposti huomaamatta, että todellinen akuutti ristiriita on suurkaupunkien ja pienkaupunkien välinen. On järjetöntä, kuinka kaupunkien annetaan taantua ja infrastruktuurin valua hukkaan, vaikka yhteyksiä parantamalla ja yritystoimintaa sääntelemällä varmasti vaikutettaisiin työpaikkojen ja ihmisten sijoittumiseen.

    Valkeakoski, Salo, Varkaus, Forssa, Savonlinna, Pieksämäki, Kajaani, Heinola, Iisalmi...näitähän riittää. Annetaanko kaikkien vain kuihtua?

    VastaaPoista
  10. "Ranskassa lienee 50000 kuntaa, mikä tarkoittaa että niiden väkiluvun aritmeettinen keskiarvo on vähän yli tuhat."

    Kelpo arvaus. Ei Ranskassa ihan 50.000 kuntaa ole, mutta pitkälti yli 35.000. Ranskan kuntakartta muistuttaa erehdyttävästi hyttysverkkoa.

    https://fr.wikipedia.org/wiki/Commune_(France)#/media/File:Communes_of_France.png

    Ranskalaisen Wikipedian sivulta "Commune" löytyy kaikenlaista hauskaa nippelitietoa sikäläisten kuntien pinta-alasta, väestöstä ja nimistä.

    https://fr.wikipedia.org/wiki/Commune_(France)

    Kuudessa kunnassa ei ole ensimmäistäkään asukasta. Kunnat tuhoutuivat täysin ensimmäisen maailmansodan taisteluissa, mutta ovat edelleen olemassa kartalla - "communes mortes pour la France", kuten sanotaan.

    Kuntien nimistä lyhyin on Y, pisimmät puolestaan Saint-Remy-en-Bouzemont-Saint-Genest-et-Isson sekä Beaujeu-Saint-Vallier-Pierrejux-et-Quitteur. Suomessa lyhyin vastaava nimi on Ii, mutta millä kunnalla mahtaa olla pisin nimi? Vanhoissa (1980- ja 90-lukujen) Guinnessin Ennätyskirjoissa pisimmäksi nimeksi ilmoitettiin Kiihtelysvaara, joka nyttemmin on liitetty Joensuuhun. Luultavasti Maarianhamina on tämänhetkinen voittaja.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.