Cordova

Cordovan mennyt loisto

Jostakin syystä on aurinkorannikko jäänyt aiemmin käymättä ja niinpä siis Cordovakin. Nyt tilanne on muuttumassa.

Symbolisestihan tuo kaupunki on ollut tärkeä ja on yhäkin. Se oli niitä keskuksia, joissa arabialainen kulttuuri hetkeksi ryhtyi kehittämään tieteitä, kunnes vaipui takaisin uskonkiihkoiseen pimeyteen, jossa on sen jälkeen pysynytkin.

Hyvinhän tuo asia paikan päällä muistetaan, Averroesin pystejä on siellä täällä ja tietenkin katedraali-moskeijan muotokieli muistuttaa siitä, että lainaaminen on kätevä tapa oppia uutta ja että aina kannattaa oppia viisaammiltaan.

Ongelmaksi voi tulla tyhmyys, joka estää käsittämästä omaa tilaansa ja sen sijaan, että haluaisi oppia viisaammiltaan, alkaakin heitä opettaa.

Katoliset kuninkaat, Reyes Católicos, josta toinen oikeastaan oli kuningatar, siis naisoletettu, perustivat aikoinaan inkvisition, josta kertoo pikku näyttely Cordovan vanhassa kaupungissa.

Itse asiassa se taitaa olla näyttelyesineiltään aika samanlainen kuin vastaavat kidutusvälinenäyttelyt kaikkialla maailmassa, en tiedä, kun en ole niihin viitsinyt mennä. Kertomukset paikkakunnan tapahtumista ovat joka tapauksessa aina kiinnostavia: mitä kerrotaan tässä paikassa ja miten. Sen jälkeen tuleenkin kysymys miksi, vaikka emme tiedä siihen suoraa vastausta.

Toki tämä paikka taisi olla kaupallinen helppoheikkinäyttely, mutta kyllä siinä ihan oikeasti paneuduttiin myös inkvisition sääntöihin, vaikka totuuden etsiminen ei tainnut näytteillepanijoita kiinnostaa. Sensaatiota sen olla piti ja poliittista korrektiutta.

Uskonkiihkoiset katoiset kuninkaat toki pitivät sekä musulmaaneja että juutalaisia perkeleen lapsina, eivätkä hyväksyneet heitä katoliseen Espanjan valtakuntaan. Vaikeasta tilanteesta saattoi selvitä vaihtamalla uskontoa, mutta aina oli mahdollisuus harjoittaa yhtä uskoa julkisesti ja toista salaisesti.

Näin myös tehtiin ja muhamettilaisille tarjosi taqiya siihen valmiin reseptin. Pakkotilassa valehteleminen ei ollut eikä ole syntiä. Samanlainen näyttää olleen juutalaisten keskuudessa levinnyt käytännön filosofia.

Niinpä tarvittiin inkvisitiota, jotta totuus saataisiin selville. Sefardijuutalaisten museossa väitetään, että peräti 95 prosenttia autodafén uhreista eli juhlallisesti poltetuista kerettiläisistä olisi ollut juutalaisia. Koko tämä poltettujen (elävältä tai in effigy) määrä oli muutaman vuosisadan kuluessa noin viisi ja puolituhatta, väitettiin museossa. Paljonko se on vai vähän ja miten monta oikeasti poltettiin? Kuten tavallista, tarjolla on erilaisia lukuja, joita eri osapuolet tulkitsevat eri tavoin.

Katoliset kuninkaat näyttävät keskittyneen aika paljon juutalaisuuteen kuten myös Luther samalla aikakaudella. Sehän oli röyhkeästi kristinuskon perustotuudet kieltävä oppi, ainakin osittain. Musulmaanit sen sijaan oli jo ajettu pois Euroopasta, ainakin Saksasta, mikäli he nyt sinne asti olivat päässeetkään.

Muhamettilaisten maurien (ks. murjaanit, kr. mavros=musta) jälkeläisten eli moriskojen karkotusta, joka tapahtui sitten Filip II:n aikana, pidetään tunnetusti suurena virheenä, joka vei Espanjalta ahkeraa ja toimeliasta väestöä ja edesauttoi sen rappiota (tuolloin rappion yleisesti oletetaan olleen mahdollinen, toisin kuin nykyään, jolloin on vain edistystä).

Myös sefardijuutalaiset alkoivat jo katolisten kuninkaiden ajoista lähtien lähtien viihtyä huonosti Espanjassa ja hajautuivat ympäri Eurooppaa. Meille heitä tuli vähän, mutta toki kristinuskoon kääntynyt Christoffer Zebulon ainakin tuli ja hänhän kuului Sakari Topeliuksen esi-isiin.

Katolisten kuninkaiden ja Filipin politiikka saattoi olla turmiollista, mutta nousihan Espanja sentään edes vähäksi aikaa maailmavallaksi ja sen perinnön näemme yhä joka puolella maailmaa. Juutalaisten vainoaminen oli luultavasti omaan nilkkaan ampumista, mutta moriskot nyt ainakin kapinoivat, ehkä syystäkin, enpä tiedä. Kapinoitsijoita on joka tapauksessa ollut aina ja kaikkialla tapana rangaista (vrt. Katalonia).

Vainotuilla ryhmillä on Cordovassa ansaitsemansa museot ja niiden ympärillä on  leijuu tietty romanttinen hohde, joka tuntuu kertova menetetystä kulta-ajasta, jolloin eri kansat ja uskonnot viihtyivät harmonisessa yhteiselossa eikä ketään koskaan vainottu.

Toki todellisuus oli paljon karumpaa ja koko Espanjan valtaaminen kristinuskolle oli todennäköisesti suuri kulttuurinen edistysaskel. Arabikulttuurin kukoistuskausi oli silloin jo ohi eikä se sen jälkeen ole palannut. Toki Cordovassa ennen kristittyä kautta asui rinnakkain eri uskontojen edustajia, mutta taisipa joku aina olla muita tasa-arvoisempi.

Islamin piirissä, kuten sanottu, kyllä puhkesi kukkaan antiikin  perintöä kantava kulttuuri siihen aikaan kun siitä ei lännessä tunnettu eikä ymmärretty. Silti islamin tuhatvuotinen valtakunta Espanjassa jäi vain lupaukseksi, jonka pohjalta olisi ollut turha odottaa sitä hengen lentoa, joka Euroopassa sitten tapahtui ja josta Espanjakin pääsi osalliseksi.

On outoa ajatella, että viime aikoina islamin huomatuimmat tuotteet ovat olleet militanttiliikkeet, jotka kieltävät koko rationaalisen ajattelun ja länsimaisen kulttuurin (tätä tarkoittaa tunnettu sanapari boko haram).

Tämän trendin surkea ilmentymä, IS-kalifaatti kielsi tässä aivan äskettäin alueellaan kaikenlaisia länsimaisen kulttuurin ja yleensä kulttuurin ilmenemät tai ainakin  pahimmat niistä alkaen kirjoista (paitsi koraani) ja päätyen aina saksiin ja muihin vastaaviin epämuhamettilaisiin käyttöesineisiin. Siitäpä olisi ollut hyvä jatkaa kohti islamilaisen maailman uutta nousua…

Itse kalifaatin nimeä ja käsitettä joka tapauksessa käytettiin myös Cordovassa ja muistaakseni se oli Larin Kyösti, joka runoili:

Kun Cordovan kaliifi kerran

šimitaarilla sivaltaa

niin kaatuu miestä kuin kortta

ja värjyy Espanjan maa…

Kuitenkin kaliifi sitten nöyrtyi kauniin neitosen edessä, väittää tuo poloisen pohjolamme runoniekka. Tosiasiassa tilanne saattoi olla hieman monimutkaisempi. Espanjalaisten muutamat omituiset tavat, kuten kasvot peittävä mantilla, lienevät olleet nimenomaan arabialaista perintöä.

Toki naiset ovat miehiä hurmanneet niin kauan kuin maailma on niin sanoakseni seisonut, mutta se ei estä sitä, että yhteiskunnallisesti he jäivät mopen osille muhamettilaisessa maailmassa. Ehkäpä se oli juuri tuo naisen alistettu asema, joka itse asiassa esti islamilaisen kulttuurin kehittymisen? Ne, jotka tietävät, vastatkoot.

Kyllä Cordova kiinnostava paikka on. Garcia Lorcan mainitsemia kanelitorneja en siellä huomannut, mutta ehkäpä se oli vain runollinen kielikuva. Vai olisiko ollut kääntäjän kömmähdys?