Cordovan mennyt loisto
Jostakin syystä on aurinkorannikko
jäänyt aiemmin käymättä ja niinpä siis Cordovakin. Nyt tilanne on muuttumassa.
Symbolisestihan tuo kaupunki on
ollut tärkeä ja on yhäkin. Se oli niitä keskuksia, joissa arabialainen
kulttuuri hetkeksi ryhtyi kehittämään tieteitä, kunnes vaipui takaisin
uskonkiihkoiseen pimeyteen, jossa on sen jälkeen pysynytkin.
Hyvinhän tuo asia paikan päällä muistetaan,
Averroesin pystejä on siellä täällä ja tietenkin katedraali-moskeijan
muotokieli muistuttaa siitä, että lainaaminen on kätevä tapa oppia uutta ja
että aina kannattaa oppia viisaammiltaan.
Ongelmaksi voi tulla tyhmyys, joka
estää käsittämästä omaa tilaansa ja sen sijaan, että haluaisi oppia
viisaammiltaan, alkaakin heitä opettaa.
Katoliset kuninkaat, Reyes Católicos, josta toinen oikeastaan
oli kuningatar, siis naisoletettu, perustivat aikoinaan inkvisition, josta
kertoo pikku näyttely Cordovan vanhassa kaupungissa.
Itse asiassa se taitaa olla
näyttelyesineiltään aika samanlainen kuin vastaavat kidutusvälinenäyttelyt
kaikkialla maailmassa, en tiedä, kun en ole niihin viitsinyt mennä. Kertomukset
paikkakunnan tapahtumista ovat joka tapauksessa aina kiinnostavia: mitä
kerrotaan tässä paikassa ja miten. Sen jälkeen tuleenkin kysymys miksi, vaikka
emme tiedä siihen suoraa vastausta.
Toki tämä paikka taisi olla
kaupallinen helppoheikkinäyttely, mutta kyllä siinä ihan oikeasti paneuduttiin
myös inkvisition sääntöihin, vaikka totuuden etsiminen ei tainnut
näytteillepanijoita kiinnostaa. Sensaatiota sen olla piti ja poliittista
korrektiutta.
Uskonkiihkoiset katoiset kuninkaat toki
pitivät sekä musulmaaneja että juutalaisia perkeleen lapsina, eivätkä
hyväksyneet heitä katoliseen Espanjan valtakuntaan. Vaikeasta tilanteesta
saattoi selvitä vaihtamalla uskontoa, mutta aina oli mahdollisuus harjoittaa
yhtä uskoa julkisesti ja toista salaisesti.
Näin myös tehtiin ja
muhamettilaisille tarjosi taqiya siihen
valmiin reseptin. Pakkotilassa valehteleminen ei ollut eikä ole syntiä.
Samanlainen näyttää olleen juutalaisten keskuudessa levinnyt käytännön filosofia.
Niinpä tarvittiin inkvisitiota,
jotta totuus saataisiin selville. Sefardijuutalaisten museossa väitetään, että
peräti 95 prosenttia autodafén
uhreista eli juhlallisesti poltetuista kerettiläisistä olisi ollut juutalaisia.
Koko tämä poltettujen (elävältä tai in
effigy) määrä oli muutaman vuosisadan kuluessa noin viisi ja puolituhatta,
väitettiin museossa. Paljonko se on vai vähän ja miten monta oikeasti
poltettiin? Kuten tavallista, tarjolla on erilaisia lukuja, joita eri osapuolet
tulkitsevat eri tavoin.
Katoliset
kuninkaat näyttävät keskittyneen aika paljon juutalaisuuteen kuten myös
Luther samalla aikakaudella. Sehän oli röyhkeästi kristinuskon perustotuudet kieltävä
oppi, ainakin osittain. Musulmaanit sen sijaan oli jo ajettu pois Euroopasta,
ainakin Saksasta, mikäli he nyt sinne asti olivat päässeetkään.
Muhamettilaisten maurien (ks. murjaanit, kr. mavros=musta)
jälkeläisten eli moriskojen karkotusta,
joka tapahtui sitten Filip II:n aikana, pidetään tunnetusti suurena virheenä,
joka vei Espanjalta ahkeraa ja toimeliasta väestöä ja edesauttoi sen rappiota
(tuolloin rappion yleisesti oletetaan
olleen mahdollinen, toisin kuin nykyään, jolloin on vain edistystä).
Myös sefardijuutalaiset alkoivat jo katolisten kuninkaiden ajoista
lähtien lähtien viihtyä huonosti Espanjassa ja hajautuivat ympäri Eurooppaa.
Meille heitä tuli vähän, mutta toki kristinuskoon kääntynyt Christoffer Zebulon
ainakin tuli ja hänhän kuului Sakari Topeliuksen esi-isiin.
Katolisten
kuninkaiden ja Filipin politiikka saattoi olla turmiollista, mutta nousihan
Espanja sentään edes vähäksi aikaa maailmavallaksi ja sen perinnön näemme yhä
joka puolella maailmaa. Juutalaisten vainoaminen oli luultavasti omaan nilkkaan
ampumista, mutta moriskot nyt ainakin
kapinoivat, ehkä syystäkin, enpä tiedä. Kapinoitsijoita on joka tapauksessa
ollut aina ja kaikkialla tapana rangaista (vrt. Katalonia).
Vainotuilla ryhmillä on Cordovassa
ansaitsemansa museot ja niiden ympärillä on
leijuu tietty romanttinen hohde, joka tuntuu kertova menetetystä kulta-ajasta,
jolloin eri kansat ja uskonnot viihtyivät harmonisessa yhteiselossa eikä ketään
koskaan vainottu.
Toki todellisuus oli paljon karumpaa
ja koko Espanjan valtaaminen kristinuskolle oli todennäköisesti suuri
kulttuurinen edistysaskel. Arabikulttuurin kukoistuskausi oli silloin jo ohi
eikä se sen jälkeen ole palannut. Toki Cordovassa ennen kristittyä kautta asui
rinnakkain eri uskontojen edustajia, mutta taisipa joku aina olla muita
tasa-arvoisempi.
Islamin piirissä, kuten sanottu, kyllä
puhkesi kukkaan antiikin perintöä
kantava kulttuuri siihen aikaan kun siitä ei lännessä tunnettu eikä ymmärretty.
Silti islamin tuhatvuotinen valtakunta Espanjassa jäi vain lupaukseksi, jonka
pohjalta olisi ollut turha odottaa sitä hengen lentoa, joka Euroopassa sitten
tapahtui ja josta Espanjakin pääsi osalliseksi.
On outoa ajatella, että viime
aikoina islamin huomatuimmat tuotteet ovat olleet militanttiliikkeet, jotka
kieltävät koko rationaalisen ajattelun ja länsimaisen kulttuurin (tätä
tarkoittaa tunnettu sanapari boko haram).
Tämän trendin surkea ilmentymä,
IS-kalifaatti kielsi tässä aivan äskettäin alueellaan kaikenlaisia länsimaisen
kulttuurin ja yleensä kulttuurin ilmenemät tai ainakin pahimmat niistä alkaen kirjoista (paitsi
koraani) ja päätyen aina saksiin ja muihin vastaaviin epämuhamettilaisiin
käyttöesineisiin. Siitäpä olisi ollut hyvä jatkaa kohti islamilaisen maailman
uutta nousua…
Itse kalifaatin nimeä ja käsitettä joka tapauksessa käytettiin myös
Cordovassa ja muistaakseni se oli Larin Kyösti, joka runoili:
Kun Cordovan kaliifi kerran
šimitaarilla sivaltaa
niin kaatuu miestä kuin kortta
ja värjyy Espanjan maa…
Kuitenkin kaliifi sitten nöyrtyi kauniin neitosen edessä, väittää tuo poloisen
pohjolamme runoniekka. Tosiasiassa tilanne saattoi olla hieman monimutkaisempi.
Espanjalaisten muutamat omituiset tavat, kuten kasvot peittävä mantilla, lienevät olleet nimenomaan
arabialaista perintöä.
Toki naiset ovat miehiä hurmanneet
niin kauan kuin maailma on niin sanoakseni seisonut, mutta se ei estä sitä,
että yhteiskunnallisesti he jäivät mopen osille muhamettilaisessa maailmassa. Ehkäpä
se oli juuri tuo naisen alistettu asema, joka itse asiassa esti islamilaisen
kulttuurin kehittymisen? Ne, jotka tietävät, vastatkoot.
Kyllä Cordova kiinnostava paikka
on. Garcia Lorcan mainitsemia kanelitorneja
en siellä huomannut, mutta ehkäpä se oli vain runollinen kielikuva. Vai
olisiko ollut kääntäjän kömmähdys?
Ei naisten edes tarvitse hurmata. Niin rumaa naista ei maailmasta löydy, ettei sitä joku laittaisi.
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta; tämä blogi on yksi pakopaikoistani, kun valtamedian (yle, hs, mtv ym.) sietämättömäksi yltynyt propaganda uhkaa räjäyttää pään. Suorastaan terapeuttista on lukea tekstejä, joita poliittinen korrektius rönsyineen ei ole myrkyttänyt. Lorca teki joskus nuorena minuun valtavan vaikutuksen, suomennoksina tosin, espanjaa en osaa. Cordovan torneista katsoi kuolema, tornien väriä ei mainittu ainakaan runossa jonka tarinan muistan; elämän vertauskuvan, koskaan ei pääse perille.....muistini mukaan vapaasti "musta ratsu, keltainen kuu, laukussa oliiveja. Vaikka tunnet tien, et koskaan pääse perille Cordovaan........väsynyt ratsu, musta kuu, kuolema katsoo Cordovan torneista." Mutta entäpä tämä, muistinvaraisesti: "Granada, mustalaisten kaupunki. Kuka näki sinut ja unohti - ja kanelinruskeat tornit" Granadassa olen kerran käynyt, kauan sitten, ja muistan kanelinruskeuden, lähialueen hiekkakiven värin? Kiitos nuoruudenmuistojen herättämisestä.
VastaaPoista"Toki todellisuus oli paljon karumpaa ja koko Espanjan valtaaminen kristinuskolle oli todennäköisesti suuri kulttuurinen edistysaskel. Arabikulttuurin kukoistuskausi oli silloin jo ohi eikä se sen jälkeen ole palannut. Toki Cordovassa ennen kristittyä kautta asui rinnakkain eri uskontojen edustajia, mutta taisipa joku aina olla muita tasa-arvoisempi."
VastaaPoistaMuistelenpa jostakin kuulleeni, että (nyttemmin jo edesmennyt) avaruustieteilijä Carl Sagan oli jossakin muinoisessa haastattelussaan voivotellut, millainen onnettomuus tieteen kehitykselle (sic!) tapahtuikaan, kun Kaarle Martell voitti Poitiersissa ja pysäytti islamin tuonkertaisen invaasion Eurooppaan. Toisin käyden meillä olisi kuulemma nyt peräti siirtokunta Alfa Centaurissa... Kuinkahan sitten tuonkin kanssa lienee.
No, Sagan oli käsittääkseni omalla alallaan (kosmologia) ihan pätevä kaveri, ja tieteen popularisoijana suorastaan mestarillinen. Mutta historiasta ja kulttuurien kehityksestä hänen käsityksensä taisivat olla hieman vajavaisia elleivät peräti eriskummallisia, jos asia nyt näin hyvin nätisti sanotaan.
"Tämän trendin surkea ilmentymä, IS-kalifaatti kielsi tässä aivan äskettäin alueellaan kaikenlaisia länsimaisen kulttuurin ja yleensä kulttuurin ilmenemät tai ainakin pahimmat niistä alkaen kirjoista (paitsi koraani) ja päätyen aina saksiin ja muihin vastaaviin epämuhamettilaisiin käyttöesineisiin. Siitäpä olisi ollut hyvä jatkaa kohti islamilaisen maailman uutta nousua…"
Tämä oli hyvä!!! :D Joskus tulee väkistenkin mieleen, että jos Veikko Huovis-vainaa yhä vaikuttaisi keskuudessamme, niin eipä häneltä ihan kättelyssä nuo satiirien tykötarpeet pääsisi loppumaan. Asia erikseen sitten, että jos esim. novelli "Pystyyn marinoitu nainen" (Rasvamaksa 1973) julkaistaisiin nyt tänä päivänä, niin jokohan äijällä olisi edessä suora lento raastupaan...?
Tulipahan Cordobassa ja Sevillassa käytyä 1980-luvulla. Hienoja kaupunkeja molemmat. Ja tytöt aivan ihania.
VastaaPoistaEikös se ISIS ole (tai oli) CIA:n, Mossadin ja Saudi-Arabian tiedustelupalvelun palkkasoturiarmeija?
VastaaPoista