sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kiova kasvaa



Pikavisiitti Kiovassa

On ilmeistä, että monien mielestä on sitä hienompaa, mitä suurempia kaupungit ovat. Niinpä monet mielellään aina kertovat niistä esimerkiksi metropolialueen asukasluvun, joka useinkin on moninkertainen verrattuna ydinkaupungin vastaavaan.
Pariisin voidaan kertoa olevan vajaan kolmen miljoonan asukkaan kaupunki tai sitten kahdentoista miljoonan Molemmat luvut ovat ilmeisesti oikeita.
Noin viiden-kuuden miljoonan kaupunkeja suurten lukujen ystäville ovat Euroopassa Berliini, Manchester, Madrid ja Kiev. Samaa luokkaa on väkimäärältään myös Ruhr, jonka haluttaessa voidaan kuitenkin sanoa olevan jopa viidentoista miljoonan ihmisen koti.
Meillä Suomessa halutaan aina ehdottomasti kertoa Helsingin käsittävän vain samannimisen kunnan asukasmäärän ja huokaillaan sitten, että meillä, toisin kuin suuressa maailmassa kun ei ole noita metropoleja…
Kuten antiurbanistit jaksavat muistuttaa, kaupungistuminen on kuitenkin epäterve ja vaarallinen ilmiö, joka tarpeettomasti moninkertaistaa ne vaarat, jotka nykyaikainen elämänmuoto aiheuttaa. Suurkaupunkien resilienssi tulevissa ekologisissa koettelemuksissa on ilmeisen huono, mutta silti niiden kasvua ei näköjään kukaan kykene rajoittamaan. Tyhmimmät vihreätkin kaipaavat mahdollisimman suuria kaupunkeja.
Toisaalta suurkaupungit ovat paikkoja, joissa taloudellisen aktiivisuuden vaihtelut on helppo havaita. Muistan hyvin, miten Pietarissa aloitettiin suuren ostoskeskuksen rakentaminen Moskovan aseman viereen vuonna 1998. Kun kuuluisa defolt sitten syksyllä tuli, pysähtyi työ kuin seinään. Nosturit jäivät joutilaina törröttämään monttuunsa.
Putinin ajan öljynhinnan kehitys polkaisi kuitenkin taas vauhtia talouden kehitykseen ja siellä se valtava ylellisyyskauppojen kokoelma nyt seisoo, valmiina palvelemaan niitä, joilla on liikaa rahaa ja halua tulla sitä näyttämään.
Kuten Moskova 2000-luvun alussa, Kiova on nyt täynnä rakennusnostureita ja yhä uusia valtavia kerrostaloja nousee kovaa tahtia. Taksikuskit kertovat mielellään, että asukkaita on jo viisi miljoonaa ja lisää vain tulee. Toisaalta kyllä monet uusista asunnoista kuulemma jäävät tyhjilleen, koska hinnat ja vuokrat ovat liian korkeita. Kuplaa siis tässä pullistetaan.
Ukrainan talous näyttää piristyneen, mutta ei se tilanne kansan kannalta helppo ole ja herrojen varastelu jatkuu vanhaan tapaan, vakuuttaa taksikuski. Hukkaan siis menivät hyvät Maidanin mellakat.
Tyydynpä tässä tähän pinnallisimpaan mahdolliseen analyysiin maan talouden tilasta. Turistille se joka tapauksessa tarkoittaa erittäin halpoja hintoja ja kyllä kaupungissa virkeä toimeliaisuus näyttää vallitsevan, vaikka hyvinvointi jakaantuu kovin epätasaisesti. Tulee parinkymmenen vuoden takainen Venäjä mieleen.
Korruptio on tunnetusti se ongelma, joka vaivaa kaikkia Neuvostoliitosta erkaantuneita maita. Suomi puolestaan on kansainvälisillä mittareilla onnistunut pääsemään vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon ja se on yksi syy sen nauttimaan arvostukseen.
Suomea nimittäin arvostetaan, minkä nyt tietenkin huomaa ainakin juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä seminaarissa. Olisihan siinä ympäristössä asiaankuulumatonta puhua juhlakalusta kovin kriittisessä sävyssä.
Kyseessä on kuitenkin enemmän kuin pelkkä kohteliaisuus. Skandinaavisesti orientoituneen lukion oppilaat  ovat tehneet vaikuttavan upean filmin Suomesta. Sitä katsoo suorastaan tippa silmässä, vaikka sen historiankuva taitaa olla hieman vapaalla kädellä piirretty, mutta eipä tällaisessa yhteydessä mitään tutkimuksia voi vaatia.
Asiaankuuluvasti Suomen koululaitos saa seminaarissa kehuja ja pari entusiastia on myös innostunut naisen asemasta Suomessa. Talvisota tunnetaan ja huolimatta sen monista hyvin traagisista sivuista myös ukrainalaisten kannalta, se on ehdottoman myönteinen saavutus.
”Suomalaiset eivät luovuta”, otsikoi muuan talouskysymyksistä kirjoittava henkilö Suomea käsittelevässä erikoisnumerossa. Tietty mainehan meillä tuli joskus ansaittua.
Kuunnellessa seminaarin ukrainankielisiä esitelmiä tulee taas kerran mieleen, miten outoa oli nimittää tätä kieltä venäjän murteeksi. Nykyäänhän itäkarjalaisia murteitakin pidetään omina kielinään mutta toki jopa livvin kieli on paljon lähempänä suomea kuin ukraina venäjää.
 On selvää, että kansojen keskinäisen ymmärryksen mahdollisti aikoinaan vain kielen, siis venäjän opiskelu. Eivät virolaisetkaan Suomessa omalla kielellään pärjää.
Mutta toki venäjällä yhä pärjää Kiovassa erinomaisesti eikä se herätä mitään aggressioita. Tosiasiahan on, etteivät monet ukrainalaiset nationalistitkaan ole osanneet ukrainaa. Osa esitelmöitsijöistä puhuu täälläkin venäjää ja miksei puhuisi, sitähän kaikki osaavat.
Kestityksen ylenpalttisuudessa on muistumia vanhemmilta ajoilta ja jopa 1970-luku tulee mieleen. Lounas ei kestä tuntia tai kahta, vaan ainakin kuusi. Siinähän sitä sitten ehtii penkoa kaikki sielua vaivaavat kysymykset ja panna maailman arvot järjestykseen.
Itsenäisyyden aukiolla, Maidan nezalezhnostilla kävin viimeksi ennen tunnettuja mellakoita. Nyt oli vastapaisen talon seinään kirjoitettu lakanaan valtavin kirjaimin, että vapaus on ukrainalaisten uskonto. Teksti oli sekä englanniksi että ukrainaksi. Olikohan tämä se ammattiliittojen talo? Siinä ihan vieressä aikoinaan opiskelijoiden kanssa joka tapauksessa majailtiin hostellissa.
 Turistin bongattuaan tuli maidanilla viereen heti nuoria, joilla oli käsissään valkoisia kyyhkyjä ja jotka tarjosivat mahdollisuutta tulla valokuvatuksi niiden kanssa.
No, rauha on ainakin kaunis asia ja pitää vain toivoa, että sellainen pian maahan saataisiin. Mikään ei ole tehokkaampi tapa pilata suhteita toiseen maahan kuin riistää siltä aluetta väkivalloin.
Venäläis-gruusialaiset suhteet toimivat taas, mutta palautuvaksi ne enää ennalleen? Entäpä venäläis-ukrainalaiset? Monien ihmisyksilöiden tasolla kaikki luultavasti saattaa yhä toimia kuten ennenkin ja Putinin suosio saattaa pysyä omassa kotimaassaan korkealla, mutta poliittinen hinta naapureiden suuntaan on kova. Umpikuja näyttää täydelliseltä.
Ehkäpä Putin pääsee historiaan sekä Venäjän uuden nousun aloittajana että sen lopullisena pilaajana. Poliittisesti nuo vielä hiljattain suuret suunnitelmat euraasialaisesta blokista voi jo nyt haudata ja ellei hiilivetyjen hinta jälleen yllättäen nouse, voi samaa sanoa myös visioille taloudellisesta suuruudesta.
Vertasin joskus Venäjän ja Ukrainan erottamista toisistaan siamilaiset kaksoset erottavaan leikkaukseen. Se ei ole kivuton eikä vaaraton operaatio, mutta taisihan siitä nyt tässä tapauksessa tulla todellisuutta. Saapa nyt sitten nähdä, miten veljekset pärjäävät erikseen.

13 kommenttia:

  1. "Korruptio on tunnetusti se ongelma, joka vaivaa kaikkia Neuvostoliitosta erkaantuneita maita."

    Mistä tämä perimmiltään johtuu, ts mitkä ovat historialliset syyt verrattuna vaikka Suomeen?

    VastaaPoista
  2. "Tyhmimmät vihreätkin kaipaavat mahdollisimman suuria kaupunkeja."

    Vihreät taitavat uskoa, että tiivis kaupunkirakentaminen, varsinkin kun siihen yhdistetään paluu ns. hellahuoneasuntoihin, on tehokkain keino välttää ekokatastrofit kun muu maa jää maatalouteen ja vapaalle luonnolle. On siinä tietty logiikka.

    VastaaPoista
  3. Olin kieli- ja kaljoittelukurssilla Kiovassa keväällä 2013, jolloin Krimin ja Itä-Ukrainan kriiseistä ollut vielä tietoakaan ja Maidanilla ei virrannut veri, ainoastaan Львівське ja квас. Kuluneiden vuosien uutiset Kiovasta ja Ukrainasta ovat olleet välillä hyvinkin tuskallista luettavaa, joten tällainen kuvaus saa väistämättä hyvälle tuulelle. Mainiota, vanha Könugård on edelleen pystyssä ja ottaa auliisti vastaan vieraita Pohjolasta! Я вернусь!

    VastaaPoista
  4. ”Vertasin joskus Venäjän ja Ukrainan erottamista toisistaan siamilaiset kaksoset erottavaan leikkaukseen. Se ei ole kivuton eikä vaaraton operaatio, mutta taisihan siitä nyt tässä tapauksessa tulla todellisuutta. Saapa nyt sitten nähdä, miten veljekset pärjäävät erikseen.”

    "Saapa nyt sitten nähdä, miten veljekset pärjäävät erikseen."

    Näitä veljeksiä pitänee tarkastella ennen kaikkea historiallisesti. Parhaana asiantuntijana tässä lienee Repin, Ilja Jefimovitš (1844 – 1930), jonka maalauksista mainittua visuaalista vertailua varten mainittakoon vain seuraavat tällä kertaa:

    1. Zaporogit kirjoittavat kirjettä
    Turkin sulttaanille 1878 — 1891
    2. Ristisaatto Kurskin maakunnassa
    1880 — 1883
    3. Volgan lautturit 1873

    Mainittujen veljesten suhteita ymmärtääkseen on syvennyttävä kuitenkin syvempään historiaan kuin Ilja Repinin nerokkaat maalaukset esittelevät.

    Aikoinaan Euroopan suurvallan kuningas ja samalla vähä-älyinen Kaarle XII halusi näyttää Pietari I miten ritarillisesti Euroopan kuningas käyttäytyy. Kun Pietari I ehdotti Venäjän ja Ruotsin sotataitojen mittelön kentäksi ukrainalaisen Pultovan, Kaarle XII suostui siihen heti. Kaarle XII luuli itseään varmaankin neroksi, joten hänen ei tarvinnut suorittaa mitään tiedusteluhommia. Kun Kaarle XII armeija saapui ukrainalaisen Pultovan teinoille, niin siellä kaikki kylät olivat poltettu poroksi eikä yhtään ihmistä näkynyt. Kaarle XII suunnitteli saada armeijansa muonitusta ukrainalaisista kylistä, mutta niitä ei ollutkaan näkyvissä missään päin, puhumattakaan muonasta. Niin siinä Pultovassa kävikin: kärsivänä osapuolena olivat ukrainalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset.

    Stalinin kaudella ukrainalaisia talonpoikia, ja Ukrainassa olikin vain varakkaita talonpoikia enimmääkseen, tuhottiin nälkäkuolemaan oikein miljoonittain. Sitä eivät unohda niin ihmisten muisti kuin historiankirjatkaan. Kommunistien harmiksi tietenkin.

    Mainittakoon samalla että samaa taktiikka venäläiset käyttivät polttamalla poroksi Moskovan Napoleon-sodan aikana. Talonpojan poika Napoleon Euroopan kuninkaana tuli Venäjälle pelastamaan venäläisiä talonpoikia orjuudesta. Niin siinä vain kävi: venäläiset talonpojat ovat yhä vieläkin orjia. Olkoot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ukrainassa olikin vain varakkaita talonpoikia enimmääkseen"

      Asian selvittää se että Ukraina on ns. mustanmullan vyöhykettä, eli erittäin kelpoisaa maataloudelle. Eikä kenenkään tarvinnut mennä paskalle ja kuselle pellolle, ravintoa kasviksille maassa riitti.

      Ukrainalaisen mustan mullan historiallisesta merkityksestä puhuu jo sekin seikka, että toisen maailmansodan aikana Hitlerin junat kuljettivat ukrainalaista mustaa multaa jatkuvalla syötöllä Saksaan.

      Eläköön musta multa!

      Poista
    2. "toisen maailmansodan aikana Hitlerin junat kuljettivat ukrainalaista mustaa multaa jatkuvalla syötöllä Saksaan."

      Ihanko tosi? Minä kun olen mieltänyt, että Hitlerin tarkoitus oli siirtää saksalaisia talonpoikia sinne mustan mullan ääreen.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin tästä tosiasiasta: Suurkaupunkien resilienssi tulevissa ekologisissa koettelemuksissa on ilmeisen huono, mutta silti niiden kasvua ei näköjään kukaan kykene rajoittamaan. Tyhmimmät vihreätkin kaipaavat mahdollisimman suuria kaupunkeja". Puhdas fakta, kiitos siitä.

      Kiovassa kävin ensimmäisen kerran vuonna 1982 patriarkka Pimenin kutsusta (igumeni Panteleimonin matkaseurana/Uuden Valamon vuokraviljelijänä). Jo silloin sikäläisen eli NL:n ortodoksisen kirkko todellinen mahti yllätti, joka nyttemin on noussut jo lähes ylimitoitettuihin sfääreihin...

      Poista
    2. "Puhdas fakta"

      Viittaan kommenttini 19. marraskuuta 2017 klo 13.32.

      Poista
  6. Ukrainassa ratkaistaan Venäjän tulevaisuus. Putinin yritykset pitää Ukraina osana Venäjän etupiiriä ovat johtaneet siihen, että ukrainalaislla on valittavana joko lähentyminen mahdollisimman tiiviisti lännen yhteyteen, jopa EU:n jäseneksi, tai alistua jälleen Venäjän käskyvallan alle.

    Päästäkseen osaksi läntistä yhteisöä, Ukrainan on pakko tehdä rankkoja rakenteellisia uudistuksia joista tärkein on korruption kitkeminen. Ukrainalaisille tämä on helpompaa kuin venäläisille koska valta ei ole henkilöitynyt yhteen henkilöön ja maan johdon kierrättämisestä on jo kokemusta: Valtansa menettäneitä ei ole pahemmin vainottu.

    Venäjän pitäisi tehdä myös samat uudistukset saadakseen taloutensa kasvu-uralle, mutta sekä talousuudistukset että korruptioon puuttuminen johtaisivat todennäköisesti nykyjohdon kansansuosion romahtamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "koska valta ei ole henkilöitynyt yhteen henkilöön"

      Juuri tuosta syystä se on Ukrainassa vielä vaikeampaa kuin Venäjällä: valtaan pyrkijöitä on useampia ja kaikki tukeutuvat valtapyrkimyksissään johonkin paikalliseen oligarkkiin.

      Kylä minä olen vain odottanut aamu-uutista siitä, miten venäläiset joukot "ovat vapauttaneet vanhan venäläisen kaupungin Kiovan" ja julistaneet ikuisen veljesliiton. Ja sitten on Minskin vuoro.

      Poista
    2. Raaka-aineiden myynnistä elävälle valtiolle väestö on vain kustannuserä jonka jokainen järkevä business-mies pyrkii minimoimaan. Öljyn, kaasun ja hiilen tuotantoon ei Venäjäkään tarvitse paria miljoonaa ihmistä enempää, loppuosa pidetään sitten kurissa joko lahjomalla (oligarkit, virkamiehet, eläkeläiset) tai propagandan ja pelon voimalla. Tämän vuoksi Venäjä ei kehity.

      Ukrainassa ei ole mittavaan raaka-ainetuotantoon tarvittavia luonnonvaroja. On vain ihmisiä ja sellaisia resursseja joilla voidaan tuottaa taloudellisia arvoja ihmisten avulla. Tämä pakottaa valtion tekemään sopimuksen ihmisten kanssa kakun jaosta siten, että ihmisten halu kakun leipomiseen säilyy. Tämän vuoksi Ukraina kehittyy.

      Kun rosvo pääsee valtaan, hän kieltää rosvoamisen kaikilta muilta kuin itseltään. Kun rosvoja on useampia ja he ovat riidoissa keskenään, kansa voi kilpailuttaa rosvoja toisiaan vastaan edullisimpaan diiliin päästäkseen. Tämän vuoksi on parempi että maata rosvoaa ja tarjoaa rosvottaville suojelusta monta keskenään kilpailevaa voimamiestä kuin että valtakunta on kokonaan yhden rosvon armoilla; Rosvon, joka ostaa lähipiirinsä uskollisuuden myöntämällä luvan rosvota.

      Poista
    3. "Tämän vuoksi on parempi että maata rosvoaa ja tarjoaa rosvottaville suojelusta monta keskenään kilpailevaa voimamiestä kuin että valtakunta on kokonaan yhden rosvon armoilla"

      Tästä historiantutkijat ovat kyllä systemaattisesti eri mieltä: esimodernin valtion synnyn n. 1500-1700-luvuilla kuninkaan vallan kasvuineen lopuksi itsevaltiudeksi on yleensä katsottu lisänneen kehitystä niin hallinnon kuin talouselämän osalta. Lisäksi yhdellä suurella rosvolla on taipumus ryhtyä ns. lailliseksi esivallaksi siihen kuuluvine lakeineen ja byrokratioineen. Byrokratiaa hierarkioineen ja sääntöinen on yleisesti pidetty parempana kuin avointa mielivaltaa, mikä liittyy pikkurosvojen, jotka eivät pysty luomaa ns järjestynyttä yhteiskuntaa, valtaan, ks varhais- ja sydänkeskiajan feodalismi.

      Poista

Kirjoita nimellä.