sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Hullua menoa


Hulluuden kysymyksiä

Motto:
Joku katsoo voivansa syödä kaikkea,
mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia
Room. 14:2.

Kovinpa on korkea viranomainen(!) nyt ruvennut päätään vaivaamaan raamatun opetuksilla. Viittaan tässä tietenkin valtakunnansyyttäjän äskeiseen, ikimuistoiseen päätökseen ryhtyä selvittämään vanhoja vihapuheita.
Jo merkittävä juutalais-roomalainen toimihenkilö, Paavali, joka tosin oman todistuksensakin mukaan oli apostoleista pienin, totesi ettei evankeliumi järjellä pelannut, vaan että Jumala päin vastoin katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat (Kor. 1:21).
Sapienti sat.
Valtakunnansyyttäjän osoittama niin sanoakseni toisen kertaluvun hulluus ei todellakaan ole intellektuaalisesti kiinnostava asia sinänsä. Järkeilyn tunkeminen sinne, missä sille ei edes sen alkuperäisen esittäjän mukaan ole tilaa, on varsin säälittävä näytelmä, mutta ei pelkästään sitä.
Tulkoon vielä mainituksi, että myös tässä vihapuheessa tikun nokkaan nostettu homoseksuaalisuuden hylkääminen ja tuomitseminen on sekin erityisen selvästi alun perin tehty juuri Paavalin kirjeissä, kuten myös tuo evankeliumin hulluuden tunnustaminen.
Mutta ilman kontekstiahan me emme mitään tekstiä voi ymmärtää ja siksi kannattaa lukea ainakin koko roomalaiskirje, ettei sortuisi hölmöyteen, mikä on hulluutta pahempi asia. Hulluudessa sentään on usein niin sanoakseni metodi, kuten Hamletin salaneuvos Polonius aikoinaan huomasi ainakin tämän kyseisen prinssin kohdalla.
Asiahan on niin, että Paavali tuossa kirjeessään saarnaa nimenomaan suurta vapautta, todella reilua meininkiä aikansa mittapuulla mitaten.
Sen sijaan, että pidettäisiin kiinni kaiken maailman tabuista, jotka rajoittavat etenkin syömistä ja liikkumista (vrt. nykyisen ajan eri väriset hihhulit), hän kehottaa ottamaan rennosti ja syömään sitä, mikä maistuu. Kulkemistakaan eivät sapattisäännöt kahlitse.
Seksiin Paavali, tuo vanha nuorimies, suhtautui sen sijaan nihkeästi ja asetti kaikessa vaatimattomuudessaan itsensä esikuvaksi muillekin. Elleivät veljet ja sisaret kuitenkaan voisi itseään hillitä, heidän olisi ainakin syytä mennä naimisiin. Mutta edes avioliitossa ei seksi ollut yhtä hyvä asia kuin pidättyminen.
No, mitäpä sanoakaan, tässä asiassa Paavali oli yhtä nautintokielteinen kuin aikamme, tai sanotaan nyt uuden ajan, kuuluisin anarkisti Tolstoi.
Tolstoilla oli päähänpinttymiä, joiden syvimmästä merkityksestä en ole koskaan oikein päässyt selville, mutta ne näyttävät liittyneen jonkinlaiseen ajatukseen puhtauden ihanteesta, jolla ei ollut mitään tekemistä yliluonnollisten uskomusten kanssa.
Homoudesta en muista Tolstoin koskaan puhuneen mitään, joten valtakunnansyyttäjän ei kannattane ainakaan sillä perusteella ryhtyä valmistelemaan prosessia tuon profeetan kirjoitusten hävittämiseksi tai kätkemiseksi pois ihmisten saatavilta.
Mutta kyllähän Tolstoi syyllistyi moneen muuhun riettauteen virkakunnan ja papiston edessä. Hän kun näet otti tosissaan Jeesuksen opetukset ja osoitti kirkon ja valtion rikkovan niitä aivan häpeämättömästi, alkaen nyt vaikkapa valan vannomisesta. Lenin ei suotta arvostanut suuresti Tolstoin roolia Venäjän valtion heikentäjänä ja vallankumouksen valmistelijana.
Mutta mitä tekikään Paavali?
Paavalihan kehotti olemaan esivallalle kuuliainen ja sanoi kaiken esivallan olevan Jumalan asettamaa. Samaan aikaan hän myös vannotti seurakuntalaisia elämään nuhteettomasti, ”kuten päivällä eletään” -ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.
Totean, että tällaiset suositukset perustuivat naiiviin uskoon, jonka mukaan viimeinen tuomio oli aivan pian tulossa ja sen takia oli iltaisin ja öisinkin syytä elää kuin päivällä konsanaan, vakavasti ja arvokkaasti.
Moinen suositus on tietenkin jyrkässä ristiriidassa koko huviteollisuuden idean kanssa ja mikäli se toteutuisi, merkitsisi se nykyisen kulttuurin loppua. Mutta sehän taitaakin jo häämöttää.
Joka tapauksessa Paavalin näennäinen suvaitsevaisuus ja mairea vapauspuhe on nykykontekstissa ymmärrettävä tosiasiallisena hyökkäyksenä yhteiskunta- ja talouselämämme perusteita vastaan. Valtakunnansyyttäjälle tässä on jo ex analogia riittävästi aihetta ryhtyä vakaviin ja määrätietoisiin toimiin tällaisen sanoman levittäjiä ja tarjolla pitäjiä vastaan.
Leo Tolstoi, joka monessa suhteessa on Paavalin linjoilla, mutta suhteessaan valtioon häntä olennaisesti radikaalimpi, on tietenkin vielä paljon selvempi tapaus.
Olen koettanut miettiä, tekikö pyhä Ioann Kronstadtilainen luihusti ja arvottomasti hyökätessään Tolstoita vastaan ( Ks. https://omolenko.com/biblio/ioann_Kr_tolst.htm  Korjaus tekstiin: p.o. ”ex ungue leonem”.) Tämä pyhimyshän on asian vuoksi leimattu obskurantiksi ja opportunistiksi.
Pyhä Johanneshan on tuossa erityisen pöyristynyt siitä, että Tolstoi tuomitsee sekä vanhan että uuden testamentin vahingollisiksi kirjoiksi eli siis nykytermein sanottuna vihapuheeksi, vaikka onhan niissä paljon muutakin. Tolstoi siis asetti oman sokean järkensä jumalallisen järjen yläpuolelle ja sitä tuomitsemaan.
Mikä mies se tällainen oikein oli? Lyhyesti sanoen hän oli Pyhän Johanneksen mukaan kiljuva jalopeura (lev), joka ympäri käy etsiessään niitä, joita voisi nielaista (Это Лев рыкающий, ищущий кого поглотить. И скольких он поглотил чрез свои льстивые листки! )
Toki kirkolla on oikeus ja velvollisuuskin päättää, millaista oppia se suvaitsee keskuudessaan. Mutta valtion ja kansalaisen suhteen kanssa on hieman toisin. Valtio, joka ei ole totalitaarinen, jättää rauhaan suurimman osan ihmiselämän sfäärejä.
Usko, seksuaalisuus, ruokavalio, kotielämä ja ihmissuhteet eivät kuulu julkisen vallankäytön piiriin, vaikka ne saattavat yksilöiden uskomuksissa olla aivan keskeisiä asioita.
Tai ehkä pitäisi sanoa, etteivät ne kuuluneet esivallalle sellaisessa valtiossa, joka ei ollut totalitaarinen.
Mikäli valtion korkea edustaja alkaa tutkia, millaisia uskonnon piiriin kuuluvia hullutuksia sen piirissä saa esittää ja uskoa ja mitä ei, ollaan liukkaalla tiellä. Onhan tätä tällaistakin jo nähty ja kokeiltu ja juuri siksi onkin suhtauduttava ehdottoman kielteisesti valtion oikeuteen puuttua kansalaistensa uskomuksiin.
Ketään ei voi kieltää uskomasta, että mässääminen tai sianlihan syönti tai maidonjuonti tai juopottelu tai homoilu ovat pahasta. Yhtä selvää on, että vakaumuksensa saa myös ilmoittaa julkisesti.
 On sitten aivan toinen asia, mikäli uskovat yrittävät väkivalloin estää toisin ajattelevia noita syntejä harjoittamasta.
Mikäli suorastaan vaaditaan käyttämään väkivaltaa ja jopa kuolemanrangaistusta joitakin syntisiä kohtaan, ollaan epäilemättä jo harmaalla alueella. Onhan tässä kyseessä vallitsevan lainsäädäntömme kanssa ristiriidassa oleva vaatimus.
Mutta ellei vaatimus kohdistu yksilöihin, vaan valtioon, on kyseessä vielä eri asia. Kuka ja millä perusteella voisi kieltää vaatimasta muutoksia lainsäädäntöön? Jos maassa on sananvapaus, niin sen täytyy sallia myös vallitsevan lainsäädännön kritisoiminen.
 Jos joku haluaa vaatia meillekin sharia-lakia, lapsiavioliittoja, naisten hunnuttamista, homojen tappamista ja sianlihaa syövien ja viiniä juovien ruoskimista, niin siinähän vaatii ja toivottavasti myös esittää asiansa mahdollisimman selkeästi.
Vasta silloin, kun joku ihminen tai ihmisryhmä ryhtyy konkreettisesti omaksumaan esivallan roolia ja uhkaa tai suorastaan todella vahingoittaa niitä, jotka sen mielestä ovat syntisiä, mutta valtakunnan lain mukaan syyttömiä, on esivallan syytä kaivaa esiin miekkansa ja mennä väliin.
Mikäli esivalta sen sijaan ryhtyy teologiksi ja rupeaa tulkitsemaan pyhiä kirjoituksia kaikessa niiden abstraktisuudessa ja jumalalliseksi ajatellussa hulluudessa, ollaan jo hölmöyden äärimmäisillä rajoilla. Sitä ei enää kannata kunnioittaa hulluuden arvokkaalla nimellä.


18 kommenttia:

  1. �� N70°17'08" E30°59'14" ����
    - onkohan mikään instituutio koskaan tutkinut miten
    kiihottumisen kansanryhmää kohtaan voisi välttää?

    Auttaisikohan siihen oma syvähillitty pidättyväisyys,
    vaikka joissakin tiedoissahan sen väitetään olevan
    perversion se kaikkein äärimmäisin muoto?

    VastaaPoista
  2. Taidatko länsimaisen vapauden, siten kun se on pitkään ymmärretty, paremmin kuvata kuin tässä blogissa.

    VastaaPoista
  3. Durkheim ajatteli, ja meillä hänestä inspiroituneena esimerkiksi Erik Allardt, että kehittymättömille yhteisöille, joissa vallitsee vahva sosiaalinen sitovuus ja yhdenmukaisuuden paine, on ominaista niin sanotusti "mekaaninen" normimoraali, jolle on ominaista nimenoman tuo kaiken poikkeavuuden karsastaminen ja myös pykälien tulkitsemisen ehdottomuus. Juuri tämä sosiaalinen paine on se yhteisövoima, joka sulkee sisäänsä kaiken -- ja sen vallitessa ajatukset, puheet ja teot eivät enää erotu toisistaan, vaan koetaan kaikki jäsentymättömänä symbioosina, jota pienikin poikkeaminen yleisestä tunnustuksellisuudesta uhkaa.

    Ja kun puhumme "totalitarismista", se ei siis koskaan oikeasti tarkoita minkään sen-ja-sen ideologian tai opin vaikutusta, vaan takana on aina kokonainen yhteisöllinen kehitystaantuma, romahdus. Totalitarismi ei ole minkään vuosisadan tai -tuhannen mikään ideologia, vaan yhteisövoimien regressio, joka on kuvattavissa ja selitettävissä kehitysominaisuuksilla.

    Yhteiskuntakehityksen kokokuva on nyt meiltä katoamassa. Juuri kukaan ei huomaa että oma hulluutemme yrittää nyt epätoivon vimmalla kehittää ja pitää kiinni omista yhä todellisuudentajuttomammiksi käyvistä säännöistään. Juuri juristeriassa on tuo "mekaaninen" johdonmukaisuus suurimmillaan ja hulluimmillaan -- siinä pykälämekaanikot yhtä järjettömyyttä perustellessaan pykäävät sen tueksi toisen vielä järjettömämmän pykälän. Ja traagista on, että taustalla tapahtuva yhteisön kehitystason romahtaminen, jossa siis ajatukset, puheet ja teot alkavat taas sulaa yhdeksi ja samaksi kriminalisoiduksi klöntiksi, antaa ikään kuin tukea ja luvan juristerian vahvistumiselle sulasta hulluudesta täydelliseksi hölmöydeksi.

    Erityisen traagista tuossa totalitarismiin romahtamisessa on se, että niin sanotut kulttuuri-ihmiset ovat nytkin, kuten historiassa aina, vahvasti tukemassa tätä tunnustuksellisten totuuksien tulemista. Kulttuurinarsistit rakastavat valtaa, ja valta alkeellisimmilaan on juuri sitä että hienot ideologiat muuttuvat sanoista teoiksi. Tätä vaikuttamisen efektiä tavoitellessaan heistä tulee inhimilliselle kehitykselle sokeita idiootteja, joita vielä järjettömämmät poliittiset puoluepukarit voivat helposti hyväksikäyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "niin sanotut kulttuuri-ihmiset ovat nytkin, kuten historiassa aina, vahvasti tukemassa tätä tunnustuksellisten totuuksien tulemista."

      Tuota tosiasiaa voisit vielä avata lisää: miksi todellakin kulttuuri-ihmiset todellakin hurahtavat erilaisiin muotihulluuksiin ideologioissa. Eikö koulutuksen tai kriittisen älyllisyyden pitäisi pystyä suojaamaan moiselta. 

      Poista
    2. Siksi että he ovat heikoista heikoimpia ja tulkitsevat heikkoutensa erinomaiseksi herkkyydeksi. He messuavat sanavpauden puolesta, mutta uskaltavat heittää vain oman raamattumme tv:n viihdeohjelmassa olan yli lattialle. Kun olisi pitänyt nousta yhteen ääneen puolustamaan ja suojelemaan Salman Rushdieta, kaikki äänet julkisuudesta katosivat.

      Ja mikä antaa ihmiselle enemmän voimaa kuin identifioituminen johonkin samanmielisiä yhdistävään tunnustukselliseen "totuuteen"? -- Ei kai se ole mikään sattuma että nimenomaan suurimmalla mahdollisella pelote-efektillä operoiva totaalisen tuhon ennustus -- maailmanlopun eskatologia, "ilmastonmuutos" -- saa niin varauksettoman kannatuksen näiden heikkojen joukoissa? Juuri heikot ja pohjimmiltaan pelokkaat yksilöt kehittävät itselleen ideologisia rautaisia kuoria ja kuin luonnostaan hakeutuvat sellaisten efektien piiriin, joissa he itse pystyvät uhkaamaan kaikkia kanssaihmisiä.

      Poista
    3. Blogikirjoitus oli kyllä hyvä, todettakoon ilmeinen, mutta kyllä silti on hyvä myös muistaa, että vaikka länsimaisessa kulttuurissa on erityispiirteensä, niin suurin osa länsimaisista ihmisistä on yksilöinä kyllä sellaisia, että kulttuurimme toteutuu ja toimii enemmänkin heistä huolimatta kuin heidän ansiostaan.

      Kerran näin unkarinkielisellä foorumilla jonkun nillittävän amerikkalaisperäisesti, että joku jalkapallojoukkue matkustaa talvileirille hänen tulkintansa mukaan "hänen verorahoillaan". Mihin joku, että "sinun rahoillasi he pääsisivät laitakaupungin huoltoasemalle sossukauden jämäbussilla, senkin paskakalsari" - ja tuo oli kyllä todella viisaasti todettu. Olkoonkin, että juuri raha ei välttämättä ole järjestelmässemme kovinkaan hyvä hyödyllisyyden mitta. Tosiasia on silti, että jos normi länsimaiden saavutuksilla pröystäilijä voitaisiin jotenkin siirtää samalla genomilla ja memomilla henkilöhistorian nollaavassa "hypoteettisessa tyhjiössä" muuhun kulttuuriin ikään kuin ajamaan ohjelmana sitä vähää yksilöllisyyttä, mitä hänessä on, niin hän hautautusi kyllä perkeleen syvälle paikallisten lainpalvojien ja kunnollikkojen sekaan mussuttamaan ja määkimään.

      Tavallaan kun kulttuuri kaartuu ja uskonto vaihtuu, niin olennainen kehitysaskel on hautautuneena kaikenlaisten todellisuuteen tyytymättömien vauhkoajien ajatusten sekaan, ja orastavan ideaalin merkitsevä osa on abstraktina koottavissa ehkä muutaman yksittäisen tyypin parhaista ajatuksista. Hyvässä lykyssä tuosta uudesta todellisuudenhallinnasta toteutuu seuraavan (suureksi osaksi konservatiivien aikaansaaman) katastrofin jälkeen prosentti tai kymmenen, mutta olennaista on, ettei kysymysten kohtaamattomuus ole tässä asetelmassa todellakaan mikään ylpeilyn aihe. Tai ei ainakaan pitäisi olla.

      Mallinnetusti kultturin kaartuminen on sitä, että 49 prosenttia ihmsistä antaa olennaisiin kysymyksiin väärän vastauksen, kun taas 50 prosenttia ei huomaa kysymyksiä. Jälkimmäisestäkin voi tehdä idelleen selvästikin identiteetin. Esimerkiksi minun näkökulmastani Suomen poliittisella kartalla on tällä hetkellä kaksi "meitä ei kuunella vaikka olemme ainoat täysjärkiset" -henkistä uhripääoman keruuhaaraa, joiden molempien poliittinen kulminaatio - vihreät eli munattoman leijonan puolue ja persut eli nuubialaisen nenän vastaisen isänmurhan puolue - kerää onnistuneesti yhteiskunnan kitinä- ja narinapääomaa.

      Sananvapauden kysymykseen kulminoituu jotain. Toisille se alkaa käydä synonyymiseksi solvaamisoikeuden kanssa (minä en siis kiistä tuota oikeutta ollenkaan, huom.), toisilla taas on intressi muotoilla uusia vallan tunnusmerkistöjä, eli lopulta yhden faasin viivellä uusia solvaamis- ja kiusaamispotentiaaleja. On tavallaan lakiuskovaisuuden "vanhauskoinen" sisäkaarre, jossa vääntömomentti uhkaa pudottaa ihmisiä lain ja kunnollisuuden omaan myrskynsilmään, ja ulkokaarre, jolla "edetään" huimaa vauhtia - ympyrän kehällä nimittäin. Kunnollisuuteenromahtaneita kitisijöitä kaikki tyynni.

      Poista
  4. Onhan se kirkko paha paikka. Houkuttelee koululaisia vaikka minkälaiseen pahuuteen vai mitä tässä pelätään?

    Eikö tästä seuraa se, että mm valtiopäivien aloitukset ja päättäjäiset käymällä koko eduskunnan voimin Helsingin Tuomiokirkossa on lopetettava erittäin loukkaavana ja jopa laittomana toimintana.

    Kysyn vaan. Ehkä apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen osaa vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen ihan samaa. Yhä hullummaksi menee tämä touhu. Islamilleko tässä tietä tasoitetaan, vai mistä on kysymys, Pölönen?

      Poista
    2. Eräässä koulussa on haluttu korvata ja edellisinä vuosina korvattukin koulun joulujuhla jumalanpalveluksella. Tämä on ilmeisen laitonta. Apulaisoikeusasiamiestä siteeratakseni:

      'Koulun joulujuhla on pidetty kirkossa; juhlassa on laulettu virsiä, esitetty jouluevankeliumi ja seurakunnan pappi on pitänyt puheen. Koulun juhla on merkittäviltä osin sisältänyt uskonnollista ainesta ja sitä on siten mielestäni kokonaisuutena arvioiden pidettävä uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Koulun rehtorikin on omassa selvityksessään pitänyt joulujuhlaa ”uskonnollisesti virittyneenä”.

      Edellä kerrotun perusteella katson B:n yhtenäiskoulun menetelleen lainvastaisesti järjestämällä koulun joulujuhlan uskonnollisena tilaisuutena. Menettely on voinut loukata oppilaiden ja heidän huoltajiensa uskonnon ja omantunnon vapautta sekä oppilaiden oikeutta osallistua yhdenvertaisesti koulun joulujuhlaan.'

      Olenkin jo odottanut, että joku huomauttaa jumalanpalveluksen sisällyttämisestä valtiopäivien avajaisiin. Ilmeisesti tähän osuuteen ei kenenkään ole pakko osallistua, mutta selvästihän kyseessä on perinne, joka on vähän tiernapoikien tapaan muuttumassa koomisesta noloksi.

      Poista
  5. Tuli mieleen Boccaccio, aivan huikeaa tekstiä.

    VastaaPoista
  6. Kristillisen armon käsite voi olla kirkon opeista eniten vanutettu ja venytetty. Romukoppaan sitä ei ole koskaan heitetty, joten aina se kuitenkin roikkkunut mukana. Inkvisition aikana käsitettä muokattiin lähes taiteellisiin sfääreeihin, mutta kyllä tavallisempikin papisto on vääntänyt siitä mitä mielenkiintoisimpia esityksiä.

    Uususkoista vasemmistoliberaalisuus on hyvin mainostettuna ottanut nyt moninpaikoin pääuskonnon sijan ja heillähän on armon sijasta suvaitsevaisuus yksi pääkäskyistä. Ilmeisesti sille käy kuin armolle. Sitä venytetään ja vanutetaan aina tarpeen mukaan, jollei sitten sivuuteta silloin tällöin kokonaan. Meillähän on nyt valtakunnassa ihan oikeita ihmisiä, joille inkvisiittorin virka sopisi kuin voisilmä kaurapuuroon. Yksi etsii käsiinsä kerettiläisiä (väärin ajattelijoita) toinen noitia (vaihtoehtohoitajia) kolmas faktojen levittäjiä. On nimittäin väärin esittää oikeita faktoja, koska ne osuvat kipeimmin oikeisiin ihmisiin, jotka tarvitsevat erityissuojelua, kuten pummilla elävät, toimittajat, valtion virkamiehet, yleiset syyttäjät ja sen semmoiset. Onneksi vihapuhe rummutuksella on saatu aikaan tilanne, että kuka tahansa väärin ajatteleva voidaan osoittaa kerettiläiseksi ja kun puoskarilaki saadaan aikaiseksi niin noitien paljastaminen on helppoa kuin heinänteko.

    VastaaPoista
  7. ”mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia”

    Ilmastohysteria levisi kulovalkean tavoin. Nykyään vanhurskaat syövät vain kasveja, kieltäytyvät käyttämästä lentokoneita, vähentävät autojensa rasittamista, vihaavat lehmiä ja vasikoita, kilpailevat keskenään pyhän hysterian noudattamisessa, jne. Mitähän se huomenna tuo tullessaan?

    Se on jo tuonutkin. Eräs rouva, entinen puoluejohtaja, sai poltinmerkin. Pelastaakseen henkensä hänen on ehkä tarjouduttava marttyyriksi, koska laki on laki ja Raamattu on vain uskovaisia ja uteliaita varten. Hänen on ehkä ripoteltava tuhkaa päänsä päälle oikeudenkäynnin aikana.

    Minkälaista lisää se hysteria tuo huomenna tullessaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä voimme olla varmoja, että tuo kunnianarvoisa Rouva ei kadu sanomisiaan eikä ripottele tuhkia päänsä päälle. Ja paha sitä on katua, koska on sanonut, että Raamattu johdonmukaisesti sanamuotonsa mukaan suhtautuu kielteisesti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Tämän myösi jopa kirkolliskokous. Kiistan ydin on se, saakko kirkko tai muu uskonnollinen yhteisö tukeutua tuohon Raamatun periaatteeseen. Silloin kun luterilaisuus syntyi sen perusajatus oli, että Raamattu yksin oli uskon ja opin ylin ohje. Tämä on vielä nykyisin kirjattu (ainakin välillisesti) kirkkolakiin. Se on sitten toinen juttu noudattaako kirkko enää tuota periaatetta.

      Ruotsissa tietävästi on nimenomaisesti säädetty rangaistavaksi, jos pappi saarnaa, että homoseksuaalisuus on syntiä. Tuolla valtakunnansyyttäjän kannanotolla ollaan vahvasti menossa samaan suuntaan.

      Mutta sitä ihmettelen, mitä mahtavat imaamit meillä ja muualla asiasta opettaa...

      Poista
    2. "Tämä on vielä nykyisin kirjattu (ainakin välillisesti) kirkkolakiin. Se on sitten toinen juttu noudattaako kirkko enää tuota periaatetta."

      Räsäsen kirjoitus on viisitoista vuotta vanha, ja silloinhan samaa sukupuolta olevia pareja ei vielä vihitty juhlallisesti kirkossa.

      Koko hälinä ei siis maksa edes syötyä kananmunaa. Ei ole mistä puhua.

      Poista
    3. Kyse on siis siitä, saako kristilllisen vakaumuksen omaava lausua, että homoseksuualinen käytös on hänen mielestään syntiä vai onko tuollaisen lausuminen rangaistavaa. Homojen kirkollinen vihkiminen on toinen kysymys.

      Poista
  8. Jos kaikki miehet olisivat homoja ja kaikki naiset lesboja, ihmiskunta menehtyisi nopeasti sukupuuttoon. En keksi, mitä haittaa olisi, jos Suomessa kaikki ihmiset olisivat heteroja, Näistä premisseistä lähden johtamaan sitä, mikä on ihmiselämässä arvokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos kaikki miehet olisivat homoja ja kaikki naiset lesboja, ihmiskunta menehtyisi nopeasti sukupuuttoon."

      Tuostapa syystä ns kanttilaisen moraalin mukaan homoseksuaalisuus ei ole samanarvoista heteroseksuaalisuuden kanssa. 

      Poista
  9. Räsäsen lausumasta sätkyn saaneet eivät ota huomioon, että hänen vakaumuksensa mukaan kaikenlaiset seksikontaktit avioliiton ulkopuolella ovat syntiä. Taustalla on olettamus, että ihminen voi elää ilman seksiäkin. Tätä ei nykyään moni pidä mahdollisena, vaan kuvitellaan genitaalien suunnilleen surkastuvan ilman aktiivista käyttöä ja psyyken sairastuvan. Tämä on trivialiteetti, mutta kristillisessä vakaumuksessa ei tuomita ihmistä, vaan tekoja.
    Hjhjhj

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.