keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kulttuurimme tavoitteista


Ilmiöitä

Motto:
Saisi kuulla maailma kummakseen,
miten täälläkin taistellaan,
hyvän, kauniin, oikean voitolle
ilojuhlina riemuitaan!

Olen aina kannattanut nationalismia enkä aio lopettaakaan. Sehän merkitsee kansakunnan -natio- arvostamista ja vaalimista. Tavoitteena on luoda sellaiset olosuhteet, joissa kenenkään ei tarvitse kielensä ja kansalaisuutensa takia jäädä muita huonompaan asemaan.
Nationalismi on ollut humanismin paras kumppani ja taistelutoveri tiellä kohti ihmisyyden myönteisten mahdollisuuksien ja yleensäkin hänen kykyjensä vapauttamista. Siinä matkan varrella toki ovat kehittyneet myös kyvyt pahantekoon.
Mutta aikuiseen ihmisyyteen kuuluu juuri tuo vapaus. Se, joka ei saa asua missä tahansa, elättää itseään millä haluaa ja osallistua tasavertaisena politiikkaan, ei ole vapaa.
Se, joka ei saa ajaa autoa, kertoa mielipidettään julkisesti, kantaa asetta, käyttää omaa pankkitiliä, tai liikkua ulkona missä ja milloin haluaa, ei todennäköisesti saa paljon pahaa aikaan, mutta eipä paljon muutakaan.
Vastuu on häneltä siirretty vapauden mukana muille. Tietyssä iässä on oikein ja kohtuullista, että se on vanhemmilla.
Mutta kuten Paavali sanoo: Kun minä olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja minä ajattelin kuin lapsi. Kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on (1. Kor. 13:11).
Voimme havaita, että tällaisen on ajateltu kuuluvan sekä yksilöiden että kulttuurien kehitykseen. Naiivista primitiivisyydestä -jolla toki on omassa ympäristössään oma oikeutensa ja jopa viehätyksensä- kasvetaan ulos ja siirrytään vastuunalaisempaan ja vakavampaan vaiheeseen, tietoiseen elämään, kuten myös sanotaan.
Lapset kirmailevat kedolla ja juoksevat pallojen ja kiekkojen perässä, yrittävät pyydystää lintuja ja perhosia ja riemuitsevat viattomasti kaikesta, mikä tarjoaa heille huvia. Onhan se upeata omana aikanaan.
Kuitenkin se on vajavainen tila. Esimerkiksi kyky sosiaalisiin suhteisiin kasvaa ja kehittyy vain vähitellen. Aluksi ollaan narsistisessa symbioosissa vanhempien kanssa ja ihaillaan sekä heitä että omaa itseä.
Kyky arvioida omaa tilaansa ja arvostaa vilpittömästi myös muita saavutetaan vain vähitellen ja siihen tarvitaan myös pettymyksiä ja mielensä pahoittamisia. Quae nocent, docent sanoivat viisaat joskus.
Mitäpä syntiä salaamaan, eivät kaikki tämän maailman ihmiset koskaan pääse irti narsistisesta kehitysvaiheesta. Yleisesti ottaen sitä voi pitää heidän omana ongelmanaan, koska yhteiskuntaa ei voida rakentaa kaikkien narsistien mielen mukaiseksi. Heidän vaatimuksensa kun ovat väistämättä ristiriitaisia.
Aikuisten yhteiskunta saattaa näyttää lapsista julmalta. Kasvuiässä se pahoittaa usein heidän mielensä ja iän karttuessa käy yhä harvinaisemmaksi, että äiti tulee puhaltamaan sormeen ja pyyhkimään kyyneleitä. Kolhut on opittava kestämään ihan itse ja sitä paitsi on kyettävä sietämään niitä. Ei maailmaa voida rakentaa jokaisen mielensäpahoittajan mittojen mukaiseksi.
Suurten ikäluokkien edustajille tässä tuskin on mitään uutta. Kukapa aikamies vielä äskettäin olisikaan kehdannut valittaa mielipahaa, joka syntyi vaikka siitä, että joutui joskus käymään kirkossa tai istumaan hiljaa hautajaisissa tai lukemaan läksyjään.
Täysin absurdia olisi ollut valittaa siitä, että jotkut toiset ihmiset olisivat ripustaneet seinälleen jonkun sellaisen henkilön kuvan, josta itse ei pidä.
Mikäli tuo loukkauskivi olisi vielä ollut kansallissankari, joka on valittu suurimmaksi suomalaiseksi, olisi mielensäpahoittajan hoitoonohjauksen harkitseminen ollut luonnollinen reaktio. Ihmisen kyky normaaliin sosiaaliseen elämään olisi syystä todettu vakavasti häiriintyneeksi.
Nyt kulttuuri taitaa olla muuttumassa. Lapsenmielisyydestä on tulossa ja jo tullut uusi normaali. Se yrittää antaa normin kaikelle.
Lapsellisuutta on maailmassa, luojan kiitos, aina ollut ja sillä on ollut oma tehtävänsä ja oikeutensa. Se kuuluu niin yksilöiden kuin kansakuntien kehitykseen, mutta vain tiettyyn vaiheeseen.
Se ei kuitenkaan voi olla se taso, johon pyrkimisestä tehdään velvollisuus ja johon tyydytään. Vastuullinen aikuisuus, toisten kunnioittaminen ja toisenlaisuuden sietäminen, oikeus ja vapaus päättää itse omista arvoistaan ja päämääristään on se, mihin on pyrittävä.
On yleinen havainto, että lapsuus jatkuu nykyään yhä kauemmin. Itse asiassa se, mitä sanotaan nuoruudeksi, on pelkkää lapsuuden jatketta, jonka halutaan kestävän ikuisesti.
Aiemmin aikuisuus alkoi rippikoulun jälkeen ja oma perhe ja talous tekivät nuoroista aikuisia. Niin sanottu nuorisokulttuuri syntyi vasta muutama vuosikymmen sitten, mutta nyt se on jo hukuttanut tulvaansa aiemman korkeakulttuurin kaikkine siihen kuuluvine kasvun ja kehityksen vaatimuksineen.
Amerikassa on peräti lanseerattu termi kidults, joka viittaa ikuista nuoruutta tavoitteleviin henkisesti keskenkasvuisiin yksilöihin, jotka elävät vailla jälkeläisiä ja muita tavoitteita kuin omien aistien tyydyttäminen ja se massaviihde, joka on viritetty hieman yli kymmenvuotiaan tasolle.
Kun yhteiskuntakehityksen uudessa vaiheessa suunnilleen 1960-luvulla unelmoitiin uudesta, pluralistisesta yhteiskunnasta, kuviteltiin sen olevan autonomisten persoonien kansoittama yhteisö, jonka jäsenet pyrkivät kehittämään inhimillisiä mahdollisuuksiaan mahdollisimman pitkälle.
Nykyinen kulttuuri lapsenmielisine rokki- ja räppikultteineen, pulp-fictioineen ja tosi-TV-ohjelmineen on tuon menneen unelman karikatyyri.
Nationalismi, jolla kerran oli omat jalot ihanteensa, on abstraktisuudessaan tämän uuden yleisön käsityskyvyn yläpuolella ja sen sijaan se harrastaa lapsenmielisiä pallopelejä ja niihin liittyvää fanikulttuuria, jotka on apinoitu Englannin alaluokalta.
 On turha sanoakaan, että feminismin ideologinen rooli on tässä historiallisessa taantumisilmiössä keskeinen. Sehän julistaa yksilön velvollisuutta narsistiseen napaansa tuijottamiseen, jossa velvollisuudet delegoidaan ympäröivälle maailmalle ja oikeudet omalle itselle.
Mutta tässä on turha syventyä sen enempää näihin ilmiöihin. Niiden yhteisvaikutus kulttuurin lapsellistumiseen tulkoon vain todetuksi.
En tarkoita, että menneisyyden ihmiset olisivat eläneet jossakin ihmemaassa, missä asioilla oli oikea järjestyksensä ja kaikki tai edes useimmat kunnioittivat oikeita arvoja.
Eihän toki. Sen sijaan typeryys ja lapsellisuus eivät aiemmin olleet ihannoinnin kohteena, vaan niitä osattiin aikuisten piirissä jopa hävetä. Kansallista kulttuuria pyrittiin suurin ponnistuksin kohottamaan, eikä turhaan. Nythän tuetaan sitä, mikä edustaa matalinta tasoa.
Jos joku esimerkiksi joskus takavuosina sai tyydytystä potkupallokisoissa saadusta voitosta, vaikka ei olisikaan itse ollut pelaamassa, niin se oli toki sallittua ja ihan kivaakin, mutta nyt ei ihan aikuisten oikeasti vakava asia. Hänen terveyttään se ei ainakaan edistänyt.
Mikäli hän olisi mennyt tasavallan paraatipaikalle mölyämään ja riekkumaan sellaisen asian johdosta, olisi häntä kuitenkin syystä pidetty idioottina, vaikka moni olisikin salaa ymmärtänyt asiaa.
Mutta entäpä nyt? Myös jokaisen intellektuellina itseään pitävän kuuluu nyt fanittaa maamme potkupalloilijoita. Jääkiekkoilijat ja formulakuskit sen sijaan jätetään niille kansankerroksille, joista halutaan erottautua. Hehän ovat noita nationalisteja, joiden kanssa ei sovi olla puheväleissä.
Tämä nyt kuuluu olevan jonkinlaista uutta nationalismia, joka ei enää ole sitä vahingollista laatua, joka aikoinaan on myrkyttänyt urheilumaailmankin.
Samaa lapsellista me ollaan sankareita kaikki -vouhotusta se joka tapauksessa edustaa.
Nykyaikaisten olympiakisojen isä Pierre de Coubertin keksi jalon uusvanhan ihanteen, jonka mukaan tärkeää ei ole voittaa, vaan ottaa osaa, välttämätöntä ei ole kukistaa kilpailijaansa, vaan kilpailla hyvin.
Ja katin kontit. Potkupallofanit rökittävät mielellään vielä vihollisen kannattajatkin ja itse asiassa jopa matkustelevat ympäri maailmaa juuri sillä tarkoituksella.
Siinä se internationalismi. Sen symbolisena hahmona voi pitää (muka)kazakstanilaista Boratia, joka toivottaa: ”Vetäkää V päähänne, uzbekit”!

30 kommenttia:

  1. "Ei maailmaa voida rakentaa jokaisen mielensäpahoittajan mittojen mukaiseksi."

    Mutta nyky-Suomessa yritys on hyvä kymmenen! Seuraus: yhä useampi pysyy ikänsä narsistisena lapsena. Se on ikävää, kun meidänkin aikanamme on erilaisten mielenpahoituksen aiheiden lisäksi myös todellisia ongelmia, joihin pitäisi puuttua aikuisen otteella.

    VastaaPoista
  2. "Myös jokaisen intellektuellina itseään pitävän kuuluu nyt fanittaa maamme potkupalloilijoita."

    Kyllä kuuluu, ihan niikuin tuoretta parsaa parsakautena. Sen jälkeen siirrytään muuhuun, aikuisempaan toimintaan.

    Pisara vähempi ryppyotsaisuutta tekisi oman ja lukijoiden elämän helpommaksi, jos kerta kaikkiaan puuttuukyky nähdä jalkapallon kauneus ("shakkia vihrällä nurmella"). Sen voittaa kauneudessa vain sotilasosasto, joka taistelee elämästä ja kuolemasta, mieluiten mielestään oikean asian puolesta.

    "Älä kysy miksi vanhat ajat olivat paremmat kuin nykyiset, koska sitä et viisaudesta kysy" (San.) 

    VastaaPoista
  3. Kyllä nuo potkupallon, jääkiekon, formulan ja muiden lajien fanaattiset kannattajat ova juuri sitä samaa roskaväkeä, joka yhtyi Ranskan vallankumouksen aikana, Kiinan Punakaartin aikana, Vapaussodan aikana, Neuvostoliiton aikana, Natsiaikana mitä pahimpiin sorto- murha ja muihin älylleen sopiviin harrasteisiin. Eli juuri sitä suurta massaa jota jokainen Johtaja saa hetkessä puolelleen.

    VastaaPoista
  4. Nationalismin näkyvin nykyilmiö on kamppailu brexitin puolesta.

    VastaaPoista
  5. "lapsellista me ollaan sankareita kaikki -vouhotusta"

    Ainoastaan hiiret eivät osaa tällaista vouhotusta.

    VastaaPoista
  6. Paheksun kyllä voimakkaasti sitä, että Puurunen käytti professorin asemaansa väärin ja painosti opiskelijoita poistamaan Mannerheimin kuvan ainejärjestön seinältä. Menettely on erittäin kyseenalainen ja tuo kyllä mieleen ikävät ajat ja ikävät valtakunnat.

    Hjhjhj

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "tuo kyllä mieleen ikävät ajat ja ikävät valtakunnat"

      Nämä ikävät ajat ja ikävät valtakunnat ovat kummiskin tässä ja nyt. Valitettavasti.

      Poista
    2. Toisaalta Mannerheimin kuva seinällä tuo juuri nuo ikävät ajat, jolloin suuren johtajan kuvan seinällä pito oli pakollista ja kättä piti heiluttaa yläviistoon, mieleen.
      Vähän niinkuin persujen kannatuksesta ja touhuista muutoinkin.

      Poista
  7. Hyvää pohdintaa.
    Mutta. Ikävät ihmisen ominaisuudet liitettiin taas urheiluun. Muttei sanaakaan poliitikoista, siis etenkään puoluepoliitikoista. Tämänkertaisessa Mannerheimkaustissa lienee kysymys vasemmistolaisen professorin ei-niin-nationalistisesta "pyynnöstä" poistaa Marskin kuva häiritsemästä tulevien opettajien integroitumista vapaan itsenäisen Suomen ei-sisäänpäin-kääntyneeseen kansallismielisyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas oli taas ämmämäinen kommentti natsipersulta, vihjaileva ja ruikuttava.
      Ihan suuren mestarin oppien mukainen siis.

      Poista
  8. 7 000 hakemusta tuli ilmaiselle matkalle Hkiin, Lontoo sai 1,9 miljoonaa hakijaa arvontaan futiksen loppuottelulipuista joita myydään 60 000 kpl hintaan?

    VastaaPoista
  9. On jännä huomata kuinka tässä vuosien saatossa on ajautunut, lähes ilman omaa ansiotaan, yhteiskuntamme kultivoituneimpien joukkoon. Itse olen aina pitänyt itseäni täydellisenä diletanttina kaiken sivistyksen ja kulttuurin saralla, mutta eihän sille mitään voi, että kun aikansa elää, sitä on ehtinyt näkemään, kuulemaan ja lukemaan melkoisen määrän maailman kulttuuripääomasta. Siinä se on omakin maku kehittynyt ja niin sitä vain huomaa, ettei enää jaksa innostua samoista asioista "rahvaan" kanssa. Tämän vielä kestäisi, mutta se on jo vaikeampaa sietää, että enemmistö yliopistoväestä muodostaa kärkijoukon tälle rahvaalle.

    VastaaPoista
  10. Miten muuten määrittelet nationalismin eron patriotismistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nationalismi kannattaa kansakuntien kehittymistä, patriotismi on nimenomaan omaan kansaan kohdistuvaa kannustusta etten sanoisi fanittamista, jollainen toki saattaa saada varsin typeriäkin muotoja, mutta eipä sitä sen takia sovi tuomita.

      Poista
    2. Minä haluaisin erottaa pienten kansojen nationalismin ja patriotismin, joka on halua kehittää omaa kieltä ja kulttuuria sekä yksinkertaisesti olla olemassa suurten kansojen vastaavista, joihin yleensä liittyy imperialistinen uber alles -mentaliteetti.

      Poista
    3. Kysyin eroa siksi, että valtsikan opetuksessa käsitteet on ilmeisesti määritelty päinvastoin. Nationalismi sisältää vihan muita valtioita kohtaan.

      Poista
    4. Lienekö siinä määritelty. Pelkkä tyhmyys selittää.

      Poista
    5. Enpa enpa ole ikina tormannyt vastaavanlaiseen tulkintaan patriotismista. Nykyisessa lantisessa ja venalaisessa diskurssissa se nationalismihan on sita oman kansakuntansa sokeata fanittamista. Kun taas patriotismi korostaa yhteista isanmaata ja on huomattavasti neutraalimpi termi. Esimerkiksi Venajalla venalainen patriootti on oikein kunnioitettava asia yleisesti, niin myoskin amerikassa amerikkalainen patriootti, kun taas venalainen nationalisti tulkitaan helposti etnisen sovinismin kannattajaksi tai amerikkalainen nationalisti hyvin oikeistolaiseksi, jolla on kovin eksklusiivinen kasitys amerikkalaisesta kansakunnasta. Sama toistuu monessa muussakin lansimaassa. Ranskalainen patriootti vs nationalisti, brittilainen jne... Toki sanat ja kasitteet elavat ajan mukana. Nationalismi omasi 1800-luvulla paljon positiivisemman merkityksen sen aikaisessa ajattelussa. Niin kuin se vielakin omaa vaikkapa Intiassa ja Afrikassa. Intiassa nationalismi siis on eri asia kuin hindunationalismi, ensimmainen uskoo Intialaiseen kansakuntaan, jonka jasenia ovat kaikki intialaiset, jalkimmainen taas kansakuntaan, jonka jasenet ovat natiivien uskontojen harjoittajia.

      Poista
    6. Onpa kieroa opettaa nationalismin sisaltavan vihan muita valtioita vastaan, kovin ideologista harhaanjohtamista.

      Poista
    7. Venäjällä patriotismi on vain militarismin synonyymi.

      Poista
    8. Ja Saksassa natsin! Enpa olisi uskonut teidan alenevan journalistien tasolle.

      Poista
  11. Mielensäpahoittamisen kierre: Petelius on pyytänyt anteeksi kymmenien vuosien takaisia sketsejä, joissa näytteli saamelaista. Se taas loukkasi romaneja, koska Petelius ei samalla pyytänyt anteeksi heiltäkin.

    VastaaPoista
  12. Olen käyttänyt näistä edellä mainituista lapsuuteen juuttuneista
    henkilöistä nimitystä "ikikakara". Niitä on molempia sukupuolia
    pilvinpimein.

    Terv. Jukka

    VastaaPoista
  13. Vihavainen on loistava blogisti ja kirjoittaja. Jalkapallo ja urheilu ovat hänelle sokea piste ja vähättelyn aihe ja hän ei ymmärrä urheilun hienoutta ja suuruutta. Mens sana in corpore sano.

    Tuo lainaus on Saarnaajan kirjasta, joka pitäisi luetuttaa pakollisena peruskoulussa suuren ja ikiaikaisen viisautensa vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urheilussa ei ole mitään suurta tai hienoa...

      Poista
    2. "Mens sana in corpore sano. Tuo lainaus on Saarnaajan kirjasta,"

      Kerropa tarkka kohta, väittäisin kyllä ajatuksen tulevan antiikin kreikkalais-roomalaisesta ajattelusta.

      Miten muuten tuota ajatustasi edistää oluen ja pikaruuan nauttiminen jalkapalloa katsellen?

      Poista
  14. Miehuutt' ei, vaan tapaa moitti. Ei itse urheilussa mitään vikaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tärkeä tarkennus. Itse pidän yhtenä urheilun tärkeänä puolena nuorten miesten liiallisen aktiivisuuden/agressiivisuuden suhteellisen turvallista purkautumisväylänä.

      Poista
  15. Jalkapallosta tuli tässä mieleen unkarilaisen György Moldovan novelli "Lyömätön yksitoistikko" noin 50 vuoden takaa. Siinä jalkapallovalmentaja Afrikan-matkallaan näkee apinoiden pallottelevan taiturimaisesti kookospähkinällä kuutamoisella viidakkoaukiolla. Hän haltioituu ja hommaa koko jengin Budapestiin, missä heistä tehdään hiilikaivoksen joukkue. "Hiilikaivos" sijaitsee keskellä Budapestia, ja sinne johtaa suoraan vilkasliikenteiseltä kadulta muka joku ovikin. Moldova tietenkin ivaa maansa jalkapallohulluutta ja Unkarin tuon ajan talousjärjestelmää. Nykyaikaa, nationalismia ja patriotismia vasten tuota novellia on hyvin valaisevaa tarkastella. Kaikkea tehdään - hinnalla millä hyvänsä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.