maanantai 5. huhtikuuta 2021

Erilaista marxismia

 

Suuri aika

 

Katarina Baer, Kalle Koponen, Kiinan suurin harppaus. Päämääränä maailman valvotuin kansa. Teos 2020, 207 s.

 

Siihen, että matkustaa Kiinaan oppimaan jotakin eikä opettamaan, ei enää ole mikään sensaatio, kaukana siitä. Kiina on viimeisten 20-30 vuoden kuluessa muuttunut ratkaisevasti ja on nyt monessa mielessä maailman keskus. Muutoksen nopeus huimaa myös sikäläisiä ihmisiä, joille toki ei ole mitään uutta siinä ajatuksessa, että Kiina olisi maailman keskus. Se asia on ilmoitettu jo maan nimessä.

Joka tapauksessa olemme nyt tilanteessa, jossa länsimaat olivat aiemmin vain vähän aikaa 1960-luvulla. Silloinhan näytti siltä, että Neuvostoliiton ideologinen valtio jyrää vastustamattomalla voimallaan vapaan lännen, joka jo olikin joutunut perääntymään Elben taa ja pohjoisessakin aivan Atlantin tuntumaan.

Nyt nousemassa on Kiina, jonka valtavia -aikoinaan kaksinumeroisia- kasvulukuja luultiin kerran kuplaksi, mutta ei luulla enää.

Kuten Neuvostoliitto, myös Kiina kertoo olevansa ideologiaan perustuva valtio. Olin vähällä kirjoittaa, että ne olisivat ”julistaneet” asiaa, mutta se ei enää pidä paikkaansa. Omaan mahdottomuuteensa sortunut Neuvostoliitto kyllä julisti yhteiskuntajärjestelmänsä perustuvan tieteeseen, oikeaan supertieteeseen, jonka nimi oli marxismi-leninismi, mikä oikeastaan pitäisi suomentaa leniniläiseksi marxilaisuudeksi. Luulen, ettei kukaan aikoinaan uskaltanut tätä tehdä.

Joka tapauksessa asiaan kuului ehdoton universalismi: mikään yhteiskunta ei välttäisi muuttumista sosialistiseksi, sillä tuo asia kuului ihmisyhteiskuntien lainomaiseen kehitykseen. Neuvostoliitto, jossa niin sanottu sosialistinen vallankumous tapahtui ensimmäisenä, jopa edellytti tietävänsä tässä maailmassa parhaiten, miten se tapahtuisi muuallakin ja millaista tuo sosialismi oikein olisi.

Siitähän se riita sitten tuli myös Kiinan kanssa.

Kiina levitti aikansa aivan yhtä aggressiivisesti kommunistisen ideologiansa hyvää sanomaa koko maailmaan. Se onnistuikin tappamaan kymmeniä miljoonia kansalaisiaan nälkään toteuttaessaan tieteellistä ideologiaansa. Se oli jo niin vaikuttavaa, että suuri osa läntistä intelligentsijaa seurasi tuota esimerkkiä pyhän hartauden vallitessa.

Mutta sitten Kiina luopui ideologiastaan itse. Taivaallisen rauhan aukiolle tuotiin Konfutsen patsas, vaikka vain muutamia vuosia aiemmin pikkulapsetkin oli opetettu arvostelemaan Konfutsen ajatuksia kuten sittemmin myös Lin Piaon ajatuksia. Oli outoa ajatella, että Lin, tuo revisionistinen koira, oli onnistunut sentään kerran nousemaan puheenjohtaja Maon uskotuimmaksi ystäväksi…

Mutta nykyään, maailmanhistoriallisen menestystarinansa huipulla, Kiina ei enää olekaan vain konfutselainen. Se kertoo olevansa marxilainen, mutta kummallista kyllä, se ei ole aktiivisesti edistämässä historian välttämättömyyksien tapahtumista eli tekemässä marxilaisia vallankumouksia muuallakin maailmassa.

Tilanne on aivan uusi: Kiinan johto tietää maailmasta objektiivisen totuuden ja opettaa sen kansalleen, mutta muuhun maailmaan sitä ei yritetä viedä edes kirjoja ja muuta mediamateriaalia käyttäen.  Muut jatkakoot pimeydessään, Kiina se sen kuin porskuttaa objektiivisen totuuden tuntemisen valossa.

Tämän kirjan tekijät saivat stipendin Kiinaan ja viettivät siellä vuoden, joka pian osoittautui koronavuodeksi. Se oli eräänlainen testi, jossa valtion heikkoudet ja vahvuudet kokeiltiin.

Mitä ne sitten olivat? Ikävä kyllä, asiasta näyttää olevan niin pahoja erimielisyyksiä, ettei niitä voi sovittaa keskenään. Kannanoton on oltava poliittinen.

Ensinnäkin autoritaarinen valta esti paikallisia viranomaisia kertomasta totuutta uhkaavasta epidemiasta. Sen aiheuttaja ilmeisestikin oli syntynyt Kiinassa ja asia oli siksi maan kannalta huono. Pandemiaksi tauti kehittyi ehkä myös Kiinan kehnin politiikan takia, mutta joka tapauksessa se tavattoman drakoninen politiikka, jonka puitteissa miljoonat ihmiset eristettiin, oli myös ilmeisen tehokasta. Ehkäpä se oli mahdollista vain kiinalaisen autoritarismin vallitessa? Näinhän siellä julistetaan.

En yritä ratkaista tätä kysymystä. Tosiasia ainakin on, että myös muualla maailmassa on koronan takia onnistuttu ottamaan sellainen niskalenkki sekä vapaasta taloudesta että kansalaisvapauksista, että sitä olisi aina aikaisemmin pidetty mahdottomana. Olemme nähtävästi seurailleet tässä Kiinan jälkiä.

Kiina johtaa nyt taloudessa ja se on onnistunut nostamaan satoja miljoonia kansalaisiaan syvästä köyhyydestä aivan länsimaisen hyvinvoinnin tasolle. Kaikki eivät ole ainakaan vielä seuranneet perässä, mutta tähän mennessä suoritus on hyvin vakuuttava.

Kansa on sangen tyytyvistä, sikäli kuin voi havaita, kertoo tämäkin kirja. Mutta varmaankin on myös miljoonia ja taas miljoonia tyytymättömiä. Mikä heidän osansa on?

Länsimaissa pidetään luonnollisena, että tyytymättömät saavat korottaa äänensä ja jopa väkivaltaisia mielenosoituksia pidetään normaaliin päiväjärjestykseen kuukuvina.

Sellaisia tapahtuu Kiinassakin, mutta siellä niitä pidetään sallimattomina. Sitä paitsi maassa on otettu käyttöön valtava tarkkailulaitteiden verkosto, jonka avulla voidaan tunnistaa niin mellakoijat kuin muutkin oppositiohengen kannattajat. Heidät on sitten myös helppo kukistaa.

Pandemian kukistamiseksi kehitettiin ruumiinlämpöä mittaavia robotteja, jotka pystyivät suorittamaan tehtävänsä jo kaukaa ja jopa vaatteiden läpi. Jokaisen ihmisen valvonta ulottuu Kiinassa nyt vielä paljon länttäkin pidemmälle ja ihmisille on ruvettu antamaan ns. yhteiskuntapisteitä ja jakamaan heitä luokkiin niiden perusteella.

Kun Orwell aikoinaan kirjoitti kuuluisan dystopiansa, hänen mallinaan oli Neuvostoliitto, joka kuitenkin oli aivan liian tehoton tullakseen aidosti totalitaariseksi. Käytännössä siitä tuli kyynisten anarkistien maa, jonka kansalaiset esittivät julkisuudessa hurskasta kollektivistia.

Kiinalaista valvontaa on kuitenkin paljon vaikeampi pettää. En ota ihan vakavasti niitä väitteitä, joiden mukaan tekoäly pystyy luomaan ihmisestä mallin, joka tuntee esikuvansa paremmin kuin hän itse. Sen avulla voidaan muka melko tarkoin ennustaa, miten ihminen eri tilanteissa käyttäytyy. Niinpä maan politiikan tieteellisillä ohjaajilla on käytettävissään objektiivista tietoa siitä, millaisten tyyppien kanssa se on tekemisissä.

Kun sosialistinen yhteiskunta Neuvostoliitossa julistettiin toteutuneeksi hyväksymällä vuoden 1936 lopulla uusi perustuslaki, oli vuorossa sosialismiin sopimattomien ainesten hävittäminen niin ihmisten tietoisuudesta kuin myös heidän joukostaan. Joukkotuhonnan kohteiksi joutuivat muiden muassa myös epäsosiaaliset ihmiset.

Tässä toiminnassa vastuullisten tahojen käytettävissä oli tietenkin esimerkiksi rikosrekistereitä, mutta niin sanotusti ihmisen pään sisään ei vielä ollut pääsyä. Mahtaako nyt olla, en oikein tiedä.

Mitä johtopäätöksiä autoritaarisen ja tässä tapauksessa mahdollisesti jopa totalitaarisen valtion johto tekee käytettävissään olevasta datasta, on tietenkin poliittisen tason asia. Humanismin nimiinhän Kiinassa vannotaan, kuten vannottiin aina myös Neuvostoliitossa.

Tämän kirjan kirjoittaja joka tapauksessa näyttää olettavan, että olisi jotenkin luonnollista ja toivottavaakin, mikäli kansa nousisi ja kumoaisi nykyisen järjestyksen. Asialle näyttää olevan joissakin piireissä tiettyä tilausta ja valtiojohto näyttää kovasti sitä pelkäävän, koska on niin raskaasti sitä vastaan aseistautunut.

Toisaalta kiinalaiset näyttävät voittopuolisesti kovin tyytyväisiltä ja omasta valtiostaan ylpeiltä eivätkä ota edes orastavaa totalitarismia ylen vakavasti. Vapaus ei Kiinassa ole perinteisesti mitenkään erityisen arvostettu asia, vakaus sen sijaan on ja myös ajatus siitä, että jokaisella on yhteiskunnassa oma paikkansa, esivalta on aina taivaasta peräisin. Sitä samaahan meidänkin raamatussamme sanotaan.

Joka tapauksessa Kiinan valtio eli siis ”puolue” on saanut käsiinsä ennenkuulumattoman vallan ja sen avulla se on myös onnistunut kehittämään valtavan sensuurijärjestelmän.

Sensuuri iskee Kiinassa eri asioihin kuin meillä. Meillä facebookin, twitterin ja vastaavien alustojen käyttäjät ovat jo vuosien ajan saaneet tottua siihen, että anonyymit tahot voivat hyökätä heidän kirjoituksiaan vastaan ja bannata kirjoittajat vaikkapa kymmenen vuoden takaisesta väärästä sanasta, jonka kauhistelu ei tuolloin ollut edes muodissa.

Kiinassa sensuuria hoitavat viralliset ja niiden valtuuttamat tahot ja se pyrkii kitkemään myös esimerkiksi pornografiaa ja väkivaltaa, jotka taas lännessä näyttävät olevan kaikkien tahojen erityisessä suojeluksessa.

Mikäli Kiinan niin sanottu marxilaisuus olisi vanhaan tapaan universalistista ja hyökkäävää, kuten se oli aikanaan, olisin tilanteesta aika huolestunut. Katselen mieluummin pornoa kuin kansalaiskasvatukselle omistautuneita ohjelmia, mutta en itse asiassa panisi pahakseni, vaikka jäisin sitä vaillekin. Amerikkalainen viihdetarjonta muulta osin joutaa kyllä minun puolestani lopettaakin.

Mikäli tilanne nyt on se, että kiinalaisista yli 90 prosenttia kannattaa maansa johdon politiikkaa eikä tämä johto yritä tyrkyttää ideologiaansa koko muulle maailmalle, suhtaudun vielä aika rauhallisesti asioihin. Kuitenkin absoluuttinen valta sisältää aina suuret riskit ja nyt olemme tekemisissä sen luokan suurvallan kanssa, että se keinot myös muuhun maailmaan vaikuttamiseksi tulevat olemaan moninkertaiset Neuvostoliittoon verrattuna. Aika näyttää, miten jättiläinen tulee suhtautumaan ulkomaihin tulevaisuudessa.

40 kommenttia:

  1. Kiina pelaa ihan omilla säännöillään. Talouden nousu on perustunut läntisen teknologian härskiin kopiointiin, Kiinassahan ei mitään patentti- ja muita oikeuksia tunneta. Kiinalaiseen perämoottoriin käy Yamahan varaosat sellaisenaan. Ja siellä on turha kenenkään oikeuksiaan perätä, niitä kun ei ole. Muu on kopioitu, mutta ei laatua, vaan tuotteet ovat hyvin suurelta osin olleet käyttökelvotonta roskaa. Kiinalaisen systeemin tuonti esim Afrikkaan perustuu lainoitukseen, jolla lainoitettavasta valtiosta tulee sätkynukke, jolta viedään luonnonvarat "auttamisen" varjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo kuule kaikki kiinalaiset tuotteet roskaa ; Miten muuten se olis onnistunut laittamaan kuukävelijärobotin tallustelemaan ja lähettämään dataa Maahan ?
      Kaikki maat muuten teollisuusvakoilee; Japanikin kehittäessään autoteollisuuttaan 60-luvulla teki härskisti vakoilureissuja l'änsimaiden teollisuuteen. Nyt siitä ei kehdata puhua.

      Poista
    2. Kopioinnistahan Saksakin aloitti. Kiinan vähättelijöille suosittelisin turistireissua.

      Poista
    3. Jos me itse ostetaan sitä "roskaa" niin onko se kiinalaisten vika?
      Itse ollut hauska katsoa lastenleluja kun niitä on oman äidinkin peruja. Ne on olleet monesti joko kotimaisia tai Ruotsissa tuotettuja, sitten on oma aikaiset mitkä on eri puolella Eurooppaa tuotettu kun taas omien lasten on monesti Aasiassa päin tuotettu. (Laatu nyt ole niin kummoinen, mutta ei se kyllä tahdo nykyisin ain olla kotimaisessakaan, tosin joku kun tekee laadukasta niin on siinä ain se et ihmiset kyllä arvostaa kun huomaavat sen laadun. Tämä on vähän kun isällä moottorisahojen/ruohonleikkurien kanssa kun niistä laitteista jotain tietää niin ei sitä niihin huonoihin laita rahojaan kiinni). Olettaisin osin saman suuntaisen kehityksen käyneen muussakin vaihdannassa. Tosin tässä ei kyllä ota huomioon kauppaa venäläisten tavaroiden kanssa mitä kanssa löytyy väeltä.

      Poista
    4. Kiinalainen systeemi Afrikassa...

      +

      Ei mitään uutta, näin toimivat jo vuosisatoja sitten eri maiden tai muiden tahojen edustajat.

      Yksi asia pitää huomata myös...

      Projektien työvoimasta melkoinen osa - en pysty sanomaan suuruusluokkaa koska ei sitä voi sanoa kukaan - tulee Kiinasta.

      Eli projektit eivät työllistä paikallisia niin paljon kuin olisi ehkä mahdollista.

      Helpottaa tietysti valvontaa, yhteistoimintaa ja "yrityssalaisuuksien" piilottamista.


      On hyvä huomata miten maailman rahajärjestelmä toimii.

      Kaikista valuutoista on olemassa kaksi versiota, se mikä on maan sisällä - tai raha-alueen sisällä kun puhutaan Eurosta.

      Sen lisäksi on olemassa "toinen järjestelmä" maiden ulkopuolella.

      Varsinaista valuuttaa tärkeämpi on kuitenkin velkakirjojen markkina, koska niitä vastaan voidaan luoda synteettistä valuuttaa.

      Tämä synteettinen versio ei kovin nopeasti päädy "setelirahaksi" tai ei päädy nopeasti kiertoon sen maan sisälle jonka valuuttaa se näennäisesti on.

      Jos molemmat osapuolet hyväksyvät järjestelyn, valuuttaa on luotu täysin tai lähes tyhjästä.

      Sillä saattaa olla vastine velkakirjojen puolella, mutta saattaa olla että velkakirjojen summat tai laatu eivät kata tai peitä luotua synteettisen valuutan määrää.

      Tämän tyyppisillä järjestelyillä kaikki maat ohjaavat esimerkiksi kehitysmaita velkaorjuuteen.

      "Länsimaat" itse ovat käytännössä US-dollarin kanssa velkavankeudessa.

      Tämä sidos hidaataa maailman talouskasvua ja vääristää järjestelmän vahvimpien toimijoiden hyväksi.

      Vielä vahvimpia toimijoita ovat USA ja sille läheiset maat.

      Tilanne on muuttumassa koska suhteeton osuus valmistuksesta on siirtynyt Kiinaan.

      Varallisuutta ovat ennen kaikkea käyttökelpoiset ja hyvälaatuiset tuotteet joille on käyttöä.

      Vaurautta on tosiasiassa omistus tai selkeä käyttöoikeus maahan ja sen tuotteisiin sekä omistus tai käyttöoikeus välineisiin joilla maa muokataan viljelyä varten.

      Paperi palaa lopulta omaan arvoonsa eli nollaan.

      Koko talousjärjestelmä on kupla.

      Kiinan etu on se että siellä sentään tehdään "jotain" mutta Kiinan talous pohjautuu ulkopuolisten tahojen halulle teettää asioita siellä.

      Täällä "lännessä" on saatu tuhottua tuotanto ja siirrytty rihkaman kaupusteluun sekä erilaisten finanssikuplien rakentamiseen ja kasvattamiseen.

      Esimerkiksi suuria pääomia liikuttelevien tahojen johdon palkkiot perustuvat näiden kuplien paisumiseen.

      Samalla tuottavuudesta tai oikeasta tehokkuudesta on tullut sivuseikka ja näennäiset tavat laskea näitäkin on vääristetty suosimaan kuplien kasvua.

      Järjestelmä pyörii tämänkin takia väärinpäin.

      Velkakirjojen eli bondien markkina ohjaa koko järjestelmää ja yritysten osakkeiden arvo määräytyy kuplassa olevan velkakirjamarkkinan kautta.

      Kupla kuplan kuplan kuplassa...

      Poista
    5. Antti K, osin totta tuo kupla osin kyseenalaistan. Mitkä on ne ensimmäiset jutut mistä ihminen on riippuvainen? Ruoka ja suoja? Kun puhutaan kehitysmaista niin mitä se tarkoittaa? Oma mielipide on että ei teollistunutta.
      Matti Kääriäinen selvensi osin hyvin tuota kehityskulkua kirjassaan Kehitysmaankirous kuinka ruoan teollistuminen tuotanto teki ongelman ylituotannon hävittämisestä johonkin. Muussa tapauksessahan ruuasta olisi tullut ilmaista ja väki laiskistunut... Samalla kun taas se kotimainen tuotanto joutunut kilpailemaan ulkomaantuontia vastaan. Tämä on vähän kun pyörinyt ruoka-alalla niin kyllä sitä laadukasta ruokaa arvostetaan ihan missä päin maailmaa tahansa (tietty makutottumukset vaihtelee kulttuureittain, mut lähtökohtaisesti laadukkaista raaka-aineista saa hyvää, mutta huonolla tee hyväkään kokki mitään), mutta huonoa saa pyytämättäkin. Suomestakin ruodattiin muistaakseni traktoreita Afrikkaan ruostumaan. Toinen joutuu kiitollisuuden velkaan jostain mitä ei edes pyytänyt. Ihmiset kumminkin lähtökohtaisesti on hyviä, miten heitä kohtelee on se oleellinen.
      Ja muistaakseni Ulrike Herrmann kirjoitti kirjassaan Pääoman voitto että Puola tais olla ainoita kellä ennen teollistumista tuli edes vähän ylituotantoa viljasta maailmanmarkkinoille. Se oli muuten älyttömän hyvä kirja. Ärsytti hieman kun en osaa tuota saksaa niin olisi voinut katsoa youtubesta hänen haastatteluitaan mutta niissä kun ole monesti sitten edes tekstityksiä.
      No onneksi joku vitsii kääntää suomeksi kirjoja.

      Poista
    6. Ihmeesti löytyy ymmärtäjiä Kiinan harjoittamalle oikeudettomalle toiminnalle, kopioinnille ja roskatuotannolle... Turistina en ole Kiinassa vieraillut, mutta jotta ei tulisi väheksyttyä, niin sanotaan nyt että Kiina on merkittävä roistovaltio, sekä ihmisoikeuksiltaan että toimintatavoiltaan. Suoraan sanoen pelottaa hiukan, että sen totalitaristinen systeemi levittäytyy pikku hiljaa joka puolelle. Muistetaanpa Hong Kong ja Taiwan.

      Poista
    7. Koska en tiedä, kysyn, vaikkapa kommenttiosaston talouden tuntijoilta: Mitä merkitsee, eli mitä saattaa seurata siitä (sikäli kuin mitään), jos kansainvälistä öljykauppaa ei enää käydäkään dollareilla?

      Olen ollut ymmärtävinäni, että tähän suuntaan Kiinassa (ja Venäjällä) on jo siirtymää harkittu ja ehkä ollaan toteuttamassakin. Petrodollarit korvautuvat öljy-yuaneilla?

      Poista
    8. Jos ei asioita ymärrä, jää niiden suhteen tyhmäksi. Voi kai sen johdosta itseään onnitella, mutta ei se muuten eteen päin auta.

      Poista
    9. No, perhana: minäpä sitten onnittelen itseäni ja pahoittelen viattomaksi tarkoitettua kysymystäni, jonka oli määrä kiinnittää vaihteeksi huomiota ihan käytäntöihin, ei välttämättä näihin suurimpiin linjoihin. Itse asiassa oletan osaavani vastata kysymykseeni itsekin, ja teen niin, ihan itsekseni, kun se näille palkeille oli turhan alkeellista.

      Poista
    10. Lisäys edelliseen: maailmahan on nyt sellainen, että kaikkeen itse asiassa on valmis vastaus jo ennen kuin on kunnolla kysyttykään.

      Poista
    11. "Ihmeesti löytyy ymmärtäjiä Kiinan harjoittamalle oikeudettomalle toiminnalle, kopioinnille ja roskatuotannolle..."
      Maailma on aika paljolti sellainen kuin sen tahtoo nähdä. Kuinka paljon mediassa on parjattu Amerikkalaista oikeuskäytäntöä ja kuolemantuomioita. Joku iltalehden juttu oli missä lähi-idän työpaikkailmoituksessa haettiin mestaajaa. Tai sitten tuo muukalaislegioona mikä on oma lukunsa, asioista voi ajatella mitä tahtoo, myöskin ymmärtää. Mutta se ei missään mielessä tarkoita että sen hyväksyisi. Suomalaisena taas no parhaansa kukin yrittää niillä resursseilla mitä on suotu, tai ainakin itse tahdon niin uskoa.

      Poista
    12. Ei voi kommntoida ihan kaikkea, anteex...

      +

      Petrodollari...

      Se oli erityisesti USAn ja Saudien välinen sopimusjärjestely.

      Siitä tahtoo unohtua se, että kuviossa olivat mukana niin asekauppa kuin huumekauppa.

      Eli Saudit tekivät asekauppaa, ostivat itselleen tai myivät eteenpäin ja öljyä tuli USAan tai länteen yleensä.

      Huumeet olivat kaiken aikaa pinnan alla ja osa niiden kaupasta on niin piilossa, että vain ääriviivat näkyvät osittain.

      Joka tapauksessa eri mast tuottivat itse huumeita tai sallivat niiden kauttakulun.

      Iran-Contra-skandaalin keskiössä oli myös huumekauppa, eli kokaiini.

      Iran kävi vallankumouksen jälkeenkin kauppaa aseilla tiskin alta ja sai lännessä tuotettua materiaalia.

      +

      Energian kauppa dollareilla on ollut vähenemässä jo jonkin aikaa.

      Mm. Kiina ja putinistan ovat käyneet kauppaa myös Euroilla.

      +

      Tämä valuuttojen off-shore -markkina ei ole ongelmaton asia.

      Euro-dollari (eli USAn ulkopuolella oleva taalamääräinen valuutta tai muut maksuvälineet) eivät ole kenenkään hallinnassa.

      Keskuspankit hoitavat omien maidensa sisäistä toimintaa, valvontaa etc etc, ei oman valuutta-alueen ulkopuolista.

      IMF tai BIS tai jokin vastaava taho ei valvo kuin erittäin yleisellä tasolla taloudellista toimintaa.

      Ja ne molemmat ovat itse alistettuja mm. USAn "dollari-hegemonialle". Sen lauluja lurittelet kenen voileipäpöydästä saat syödä.

      +

      Mitä suurempi toimija on kyseessä, sitä voimattomampia "valvojat" ovat.

      Tavallisia ihmisiä ja pieniä yrityksiä valvotaan tiukasti mutta suuret saavat porsastella (sori pienet siat) niin kuin haluavat.

      +

      Valuutta on kuitenkin sivuseikka joka vie ajatukset harhaan.

      Pääasia on vallan väärinkäyttö johon kaikki maat ja muut isot toimijat ovat syyllisiä.

      Kyse on myös propagandasta - omat ihmisoikeuksien loukkaukset ovat parempia kuin toisten.

      Kylmä sota oli vielä helppoa, lännessä oli helppo vastustaa "rauhanliikettä" tai jotain vastavaa neukkulalle myönteistä tai sen etuja ajavaa tahoa tai henkilöä.

      neukkula puolestaan pyrki - ja vain pyrki - estämään "kapitalistien propagandan" pääsyn vahingoittamaan herkkiä itä-blokin asukkaita.

      Nyt tilanne on äärimmäisen paljon monimutkaisempi.

      Joku saa valittaa huonoja olojaan vankilassa sosiaalisessa mediassa. Toisesta ei saa kirjoittaa mitään ja jos on pakko kirjoittaa, niin se on oltava kielteistä.

      Kaikki suuret toimijat ovat omansalaisiaan petoja, koska niitä pyörittävillä henkilöillä ei ole moraalisia hillikkeitä toiminnalleen.

      Sokea usko miin kykyihin tai omien toimien "oikeutukseen" vertautuvat hyvin keneen tahansa itsevaltiaaseen.

      Valtias oli oikeassa, koska hän oli Valtias.

      Valta addiktoi hyvin voimakkasti ja siitä ei pääse irti kerran sen juovuttamaksi jouduttuaan.

      Se on trippi jolta ei ole paluuta.

      Kaikki valtiot ovat roistoja.

      Isossa kuvassa rosvouksen määrällä ei ole merkitystä, koska kaikki tekevät sitä, isot paljon ja pienemmät hiukan vähemmän.

      Suurin ongelma on valtava halu hallita ihmisten elämää, pienimpiä yksityiskohtia myöten.

      Hallitusten tärkein tavoite on pysyä vallassa ja ne ovat valmiita siihen millä keinolla tahansa.

      Poista
  2. Olen joksus pohtinut sitä, miten länsi vastaa Kiinan haasteeseen, jos sikäläinen keskusjohtoinen valvontasysteemi osoittautuu suorituskyvyltään ylivoimaiseksi ja jostakin kumman syystä vielä kestäväksi. Siis jos.

    Mieleen nousee nimiä ja termejä kuten Bilderberg, Great Reset, Deep State ja mitä näitä nyt on. Kaikki valvotatekniikkahan meilläkin jo on ja aika pitkälle se on jo implementoitukin kännyköiden, somen ja yleensä interetin kautta. Korona toi vielä nämä poikkeuslait ja ihmisten oikeuksien rajoitukset - tilapäisesti toki.

    Ok, salaliittoteoriaa toki tuo kaikki.

    Mutta mikä siis on se systeemi, jolla länsi ja täällä valtaa pitävät vastaavat Kiinan haasteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaukseksi tulee siirtyminen "Kiinan järjestelmään".

      Tämä siirto tapahtuu suuria pääomia hallinnoivien henkilöiden ajamana.

      Eli ne kuuluisat Marxin "Kapitalistit".

      Talous on vain tekosyy. Ne jotka eivät ymmärrä tavoitetta rauhoitetaan puhumalla suurista taloudellisista voitoista.

      Ja onhan niitä voittoja hetken tulossakin, ne mitataan kylläkin pohjimmiltaan arvottomalla valuutalla.

      Tämäkin muutos päättyy suureen katastrofiin.

      Toki sen jälkeen tilanne on erilainen, mutta lähitulevaisuudesta ei valoa juurikaan löydy.

      Poista
    2. "Vastaukseksi tulee siirtyminen "Kiinan järjestelmään"."

      Juuri tuota minunkin (sumea) kristallipalloni ennustaa.

      Pakko ottaa täällä samat konstit käyttöön kuin Kiinassa ja pitää kansat matalina ja kurissa. Ei tässä enää millään utopiahörhöilyllä, interektionaalilla ja svabodalla pärjätä?

      Kovat ajat seuraavalle sukupolvelle tulossa. Ja homma on jo meilläkin pantu ns. tulille. Kiinan tie on siis meidänkin tiemme.

      Poista
    3. "Kovat ajat seuraavalle sukupolvelle tulossa. Ja homma on jo meilläkin pantu ns. tulille. Kiinan tie on siis meidänkin tiemme."
      Sen ei ole pakko olla kova tie ja itse uskon et aina on muitakin vaihtoehtoja/tapoja ajatella asioista. Ja tuohon liittynee myös uskonnot.
      Hayakawalla oli mielenkiintoisia huomioita Symbol, status, personality kirjassaan:
      "The aims and tasks of general sementics, however numerous they may seem to be to the many students of the subject who are busy applying its formulations to the sciences, to humanistic studies, and to practical affairs in business or education, may all be regarded as parts of one large, all-embracing task namely, that of advancing human time-binding. It is the task of students of general semantics first to bring to wider scientific and public awareness the fact of time- time-binding as the central mechanism of human survival. Secondly, it is their task as citizens to encourage and strengthen those cultural institutions-economic, åolitical, or social-under which time-binding best flourishes, and to oppose those conditions which would discourage or limit time-binding. It is also their task to nurture through education or therapy or social engineering, those conditions of emotional maturity such as will ensure the fullest realization of the time-binding potential that resides in every human being.
      Fitness to survive, for human beings, does not mean aggressiveness and ferocity, as it does for beasts of prey; nor does it mean the ability to outrun enemies, like the antelope or deer; nor building protective shells around oneself, like the oyster and the tortoise. Human fitness to survive means the time-binding capacity, that is, the ability to organize communication and co-operation. It means the ability to create language; it means the ability to systematize information so that it can be remembered and recorded and passed on to others; it means the ability to create societies, which are essentially complex networks of communication. Human beings are not limited to forming face-to-face groups, as are the gibbon and the chimpanzee; they possess the immeasurably more significant ability to organize social organization at a distance and over generations of time."
      Hepulla oli kanssa mielenkiintoisia huomioita kristinuskon verkostoitumisesta (kirjoittaen jokseenkin katolilaisten ja protestanttien käyttävän symboliikkaa ajaakseen omia etujaan, mutta kun kyse on osin kirjallisten dogmien tulkinnasta mitkä vaihtelee tulkinnan ja ajankin mukaan se ei ole niin yksinkertaista. Tosin Ekholm ja Sjöding kirjoittuvat Kirjallisuuden historiassaan 1935 roomalaisten mytologiasta että olisivat valittu kansa hallinnoimaan muita kansoja ja tuomaan rauhaa ja sivistystä, mutta se nyt oli heidän näkemys. Sivistys taas on vähän kaksipiippuinen kun se monesti sotketaan siveellisyyteen, mikä taas joissain tapauksissa postetään koskettamaan naisia) ja tieteen kehityymisestä sen alta.

      Poista
    4. Pahoittelut kirjoitusvirheistä ja englanninkäytöstä.

      Poista
  3. Jos vapaus menee, ihmisyys menee. Eurooppahan on jo vähintään esifasistisessa tilassa ja Amerikkakin Bidenin porukoiden johdolla hyvässä vauhdissa. Kiina porskuttaa kunnes totalitarismin kaiken lamaannuttama sairaus myrkyttää sen sisältäpäin.

    Surkuhupaisinta on, että lännen pelastukseen voi apu tulla Venäjältä, ihan vain eimerkin takia, koska siellä eletään Venäjä edellä. Toinen vielä vahvempi pelastaja tulee tietysti Amerikasta, jossa Florida, Texas ja moni muu osavaltio on sanonut hilivilihoo Bidenin porukoiden älyttömyyksille. Trumpin kannattajat, joita tulee koko ajan lisää, ovat niitä joilla on pyssyt kotonaan ja niiden myynti on uusissa ennätyksissä. Kyse on vain siitä, että milloin ja miten valta vaihtuu. Globalistit ovat hyvin verkostoituneet, niin kuin tämän massapsykoosin aikmna olemme huomanneet. Kuitenkin heitä kannattavat kuuluvat enimmäkseen ns. lullukkaväkeen. Heitä on paljon, mutta kriisitilanteessa aika avutonta porukkaa. Euroopassa he ovat kuitenkin vahvasti vallassa, ja sen takia homma purkautuu Amerikasta. Siitä ei tule kukkaisvallankumous. Pikemminkin makkarasellainen, sillä lihaa syövät ja autoilevat miehet ovat saaneet kyllikseen ison rahan manipuloimien soijapoikein ja lattetyttöjen päällepäsmäröinnistä. Elämä ison rahan ja lääketeollisuuden määrittelemässä mallissa, ei onnistu ilman Kiinan konsteja, mutta ihmiset joilla on sitä todellista luonnetta on myös kova usko vapauden elinvoimaisuuteen. Vapaus voittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vapaus voittaa!"

      Toi on tavallaan kyllä jossain mielessä tosiaan ajattomasti noin, että ne, joiden päässä on tuulella Schengen-alue kuljettavanaan, joutuvat ulkoistamaan "vapauden" esimerkiksi autoihin ja makkaroihin. Ja tavallaan se tosiaan on juuri "voittava" meemi - sisällötön "vapaus" vaatii aina vain enemmän tilaa ympäriltään ja järjestäytymisperiaatteekseen elintilakilpailun, ja senkin ulkoaohjautuvien mallien mukaan.

      Vahinko vain, että koko tuo periaate kääntyy lopulta jossain kohtaa ouroborokseksi: esimerkiksi kun joku valtio maksimoi makkaran ja autojen tuotannon oikein tosiviagramiehen elkein, niin että se tahvoinkin oman kulttuurinsa kelkasta pudonnut elintilakilpailija joutuu lopulta pelkäämään oman lääkkeensä maistamista, niin se ei enää tietenkään kelpaakaan.

      Tämä on totta vie hauska vuosisata, tai sellaisen alku. Tai siis sellainen hapanimelä.

      Poista
    2. Tässä itse asiassa lähestytään koko tämän bloginkin alla lymyävää aavistuksen tragikoomista pohjavirtaa: kommunismitrauman loputon käsittely vetää lopulta asenteen eräänlaiseksi oudoksi uusintaotokseksi trauman kohteesta.

      Yleensä ottaenhan, Suomen sisällissota mukaan lukien, 20. vuosisata ja varsinkin sen alkupuoli oli sarja kertomuksia siitä, että kansainvälisessä merikaupassa B-osaan jääneet tahot pyrkivät väkivalloin luomaan protektionismeja, mutta globaali kultapossukerho lopulta jyräsi kaikki niiden muuriviritelmät.

      Tuntuu, että nyt sitten kommunistien edellisen vuosisadan rooli on langennut naiivien idealistien ja kaunaisten ihmisten eriasteisten koalitioiden sijaan ihan vain aidosti tyhmille.

      Poista
    3. https://www.amazon.com/Russian-Freedom-Published-Zlotnikov-Petrograd/dp/B07DPMNS29

      Vihis asiantuntijana arvostaa :)
      Liittyy myös tavallaan Antti K:n rautaiseen (kemiallinen merkki Fe) kommenttiin taloudesta.

      Poista
  4. Kirjoitit muun muassa:
    "Pandemiaksi tauti kehittyi ehkä myös Kiinan kehnin politiikan takia, mutta joka tapauksessa se tavattoman drakoninen politiikka, jonka puitteissa miljoonat ihmiset eristettiin, oli myös ilmeisen tehokasta. Ehkäpä se oli mahdollista vain kiinalaisen autoritarismin vallitessa? Näinhän siellä julistetaan."
    Tästä muistuikin mieleeni: Vielä viime vuoden helmikuussa jommassakummassa suomalaisessa iltapäivälehdessä (en valitettavasti muista, kummassa niistä) kirjoitettiin, että koska Kiina on totalitaarinen valtio, siellä voitiin helposti toteuttaa niinkin ankarat sulkutoimet kuin siellä epidemian leviämisen estämiseksi oli toteutettu. (Tosin, kuten sittemmin ilmeni, liian myöhään: tauti oli jo levinnyt muihinkin maihin.) Kirjoituksessa jatkettiin, että demokraattisissa länsimaissa sellaisiin tuskin voitaisiin ryhtyä edes tällaisen vakavan kulkutaudin sattuessa.
    Sen jälkeen ei kuitenkaan kestänyt enää montakaan päivää, ennen kuin Italiassa tosiaan ryhdyttiin lähes yhtä koviin toimenpiteisiin. Siellähän suljettiin kaikki mahdollinen. Ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin suunnilleen niin tehtiin Suomessakin. Esimerkiksi Uudenmaan maakunnan rajojen sulkeminen pariksi viikoksi oli toimenpide, jota vielä vähän aikaisemmin olisi tuskin voitu ajatellakaan.

    VastaaPoista
  5. "En ota ihan vakavasti niitä väitteitä, joiden mukaan tekoäly pystyy luomaan ihmisestä mallin, joka tuntee esikuvansa paremmin kuin hän itse."
    Ei se pystykkään. Se on vain malli sen hetkisestä ns. ideaalista. Yksilö naputtaa siinne niin sanotusti oman mielikuvansa. Vähän kuin taiteilija maalaa tai luo patsaan. Ei se keinoäly tässä mielessä eroa.
    On siinä paljon positiivisiakin puolia. Tosin myös negatiivisia. Joitain vuosia takaperin tuli kuunneltua radiota ja puhuivat kuinka puhelin "kuuntelee" (käsittääkseni tunnistaa jonkin tietyn sanan tai vastaavaa) (joitain saman tyylisiä huomioita itsekkin tehnyt, tosin miehen ystävä työskentelee tietotekniikka-alalla ja oma mielipide on että menee osin foliohattuiluksi, sitä mitä itse ei tiedä se ei satuta, mutta kyllähän meillä on itselläkin neuvolajärjestelmä (korostan että tämä on hyvä kun koetetaan auttaa), kun syntyy niin on jo ensimmäinen merkintä itsestä, miten sen näkee ja miten siihen suhtautuu on se oleellinen, pelkokin on vain tunne, toinen juttu miten realistinen se on) seuraavaksi kun selaa nettiä niin saa mainoksia mahdollisesti kyseisistä tuotteista. Joskus aijemmin oli tuo hauska vitsi että google tietää ensimmäisenä oletko raskaana kun väki hakee tietoa. Mutta siltä osin se voi olla epätarkkaa koska syy hakea sitä tietoa sitä kautta voi olla mikä vain ihan vaikka vain mielenkiinto.
    Kuin myös netin tieto on eri kuin väestön/kulttuurin.
    Pitänyt lukea tuo Wiener Norbertin kirja 60-luvulta Ihmistä, koneista ja kielestä mutta oma aika ole riittänyt. Ihan vain vinkkinä jos jollakulla on siihen kanssa mielenkiintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norbert Wiener oli lapsinero, matemaatikko, jonka ajattelu läpi elämän operoi ikään kuin "kiinteillä" alkioilla. Hän kiinnostui kielestä "kyberneettiseltä" kannalta, eli semantiikasta, mutta ymmärsi tuskin mitään mistään hahmon- ja käsitteenmuodostuksellisista tajunnallisista ongelmista.

      Wienerin kirja ilmestyi 1950, ja Pertti Jotuni käänsi sen suomeksi parikymmentä vuotta myöhemmin. Ilmestymisaikoihin maailma ei vielä ollut kuullut mitään Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta, eikä Jotunin aikaan vielä ymmärtänyt millaisiin kulttuureja koskeviin johtopäätöksiin sen pohjalta voidaan päätyä.

      Niinpä Wieneristä ei ole mitään apua siinä missä suurten kulttuurien omaehtoisuutta eli yhteismitattomuutta pitäisi ymmärtää. Siihen meitä ei auta muu kuin oman eurooppalaisen kulttuurimme parempi ymmärtäminen.

      Meidän pitäisi ensin pystyä esimerkiksi ymmärtämään niitä tajunnallisia tai kognitiivisia ominaisuuksia, joka ovat muodostaneet selviä eroja historiallisten "kulttuurikausien" välillä. Nekin ovat meille, ehkä muutamia filosofejamme lukuun ottamatta, aika lailla ulkopuolella siitä mitä sanotaan yleiseksi sivistykseksi.

      Jos meidät heitettäisiin antiikin Kreikkaan, kukaan meistä ei ymmärtäisi mitään siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Niin erilaiset olivat tajunnantilat tuolloin. Tai jos saisimme elää päivän syvällä keskiajalla -- eikä kukaan sen maailman ihminen pystyisi piirtämään esittävää kuvaa, jossa olisi näyttäytynyt syvyysperspektiivi. --

      Emmekä siis ymmärrä tällaisia perustavanlaatuisia kognitiivisia ominaisuuksia vieläkään. Edes oman uuden aikamme "kartesiolaisen rationaalisuuden" erityistä laatua emme pysty ymmärtämään. Sillä jos ymmärtäisimme, huutaisimme jokainen suureen ääneen: "Ei! Ei! Ei!" kun puhuttaisiin tänne vaeltavista aivan eriperusteisten kulttuurien edustajista.

      Poista
    2. Kiitos Seppo lisätiedosta. Itse en oikein pidä noista lapsinero määrittelyistä. Lähinnä tuo matemaattinenpuoli kiinnostaa, kun pidän matematiikkaa omansalaisena "kielenä". Jos sitä ymmärtää. Lähinnä hyvin hyödylllinen jos pitää vaikka laskea sillan kantavuus tms. Mutta väestöjen hallinnoimessa omat ongelmansa jos sen katsoo vain siltä numerolliselta katsanto kannalta. Tosin markkinavetoisessa kulttuurissa se taitaa olla osin mahdoton ajatus olla näkemättä sitä osin niin. Kuin myös osin se taitaa olla sukupolvinäkemyskin miten ymmärtää.
      Lainaan pätkän Charlie Geren Digitaalinen kulttuurista:
      "Tietokonekauden alkuaikoina koneissa oli hyvin rajallisesti muistitilaa, ja siksi ohjelmoijat pyrkivät kirjoittamaan mahdollosimman tiivistä koodia. Tästä seurasi esimerkiksi vuosilukujen merkitseminen vain kahdella viimeisellä numerolla. Siten "1965" merkittiin lyhyesti "65" (tai tarkalleen ottaen sen binaarimuunnoksena). Varhaiset ohjelmoijat tuskin kiinnittivät suurtakaan huomiota lyhennyskäytäntöön, eikä muistin jatkuvasti halventuessa ja lisääntyessä tällaiselle tiiviydelle ollut enää erityistä tarvettakaan. Mutta uuden vuosituhannen lähestyessä asiantuntijat huolestuivat siitä, että varhaisen tietokoneajan näennäisen merkityksettömällä käytännöllä saattaisi olla ikäviä seurauksia. Epäiltiin, että kellojen kääntyessä uudelle vuosituhannelle vanhaa kaksinumeroista päiväysmerkintää käyttävät systeemit eivät tunnistaisi vuosiluvun olevankin nyt 2000, vaan kuvittelisivat kyseessä olevan esimerkiksi vuoden 1900. Tällä taas olisi monenlaisia vaikeasti ennakoitavia seurauksia. Ongelmana oli se, että useat järjestelmät käyttivät edelleen lyhennyskäytäntöä vaikkei siihen olisi ollut tarvetta, ja toisaalta se, että monet varhaiset tietokoneohjelmat olivat edelleen käytössä, syvälle hautautuneena pankkien ja muiden instituutioiden ikääntyneisiin keskustietokoneisiin.
      Tämä epäilys synnytti runsaasti tuomiopäivän odotusta ja apokalyptisia kuvitelmia, usein niiden taholta jotka tällaisesta tilanteesta eniten hyötyisivät. Kuin liukuhihnalta syntyi konsulttipalveluja taistelemaan "Millenium-bugin", "Vuosi 2000-ongelman", tai "Y2K-bugin", kuten ilmiötä vaihtelevasti kutsuttiin, tuhoja vastaan. ("Y2K" oli suosituin nimitys tietokoneasiantuntijoiden keskuudessa, mikä näyttäisi viittaavan siihen suuntaan, että koko ongelman alullepannut rakkaus lyhenteisiin on muuttunut erottomattomaksi osaksi tietokonekulttuuria). Mahdollisten seurausten joukossa oli pankkijärjestelmien romahtaminen, minkä tuloksena ihmiset eivät pääsisi käyttämään tilejään, mikä taas voisi johtaa yhteiskunnallisiin levottomuuksiin ja laajemmalla tasolla kansallisiin ja globaaleihin seurauksiin pääomavirtojen häiriintyessä. Pelättiin myös, että vastaavia seurauksia voisi olla jos sosiaaliturvan maksussa esiintyisi häiriöitä. Hissit, sairaalalaitteet, ilmastointi, kaikki olivat riskivyöhykkeellä, kuten myös sähkönjakeluverkko, liikenteenohjaus ja muut digitaaliteknologiaa hyödyntävät järjestelmät (mikä käytännössä tarkoitti kehittyneen valtion infrastruktuuria kokonaisuudessaan). Karmivin uhkakuva liittyi siihen, että ydinohjukset voisivat mennä bugin vaikutuksesta sekaisin ja laukaista itse itsensä. Aseista vastaavat tahot kielsivät ponnekkaasti tällaisen mahdollisuuden, joka tuntuikin melko etäiseltä uhalta. Kaikesta huolimatta ydinpuolustusta ohjaavien tietokonejärjestelmien romahtaminen oli niin katastrofaalinen uhkakuva, että Pentagon katsoi aiheelliseksi kutsua venäläisiä sotilasasiantuntijoita ilmavoimiensa tukikohtaan Petersoniin vuodenvaihteen ajaksi tarkkailemaan amerikkalaisten varhaisvaroitusjärjestelmän toimintaa ja olemaan paikalla, jos ongelmia ilmenisi."

      Poista
    3. "Apokalypsiin uskoville Millenium-bugi näyttäytyi uskottavana Tuomiopäivän käynnistäjänä. Bugin ja symbolisesti huomattavan vuosiluvun yhteen sattuminen vaikutti varsin huolestuttavalta niidenkin mielestä, jotka eivät aivan tuomiopäivätunnelmissa olleet. Yksilön vapautta korostavat ihmiset, joota varsinkin tietokonealalla oli runsaasti, tuntuivat toivottavan tällaiset seuraukset lämpimästi tervetulleiksi; nehän hävittäisivät kaikkien yksilöä holhoavien tahojen toimintaedellytykset. Samaan aikaan hallitukset ympäri maailmaa pyrkivät estämään ongelmat vaihtelevalla innostuksella ja panostuksella. Lopulta kuten tiedämme, mitään ei tapahtunut. Uusi vuosi tuli ja meni ilman onnettomuuksia."
      "Ei silti ole syytä olla omahyväinen. Jos unohdamme ylenkatseen, jota tällainen henkiinjäämishysteria aina synnyttää, ja vahingonilon, joka itse itsensä nimittäneiden eksperttien nöyryytyksestä seuraa, Millenium-bugi nosti esiin aidosti huolestumisen arvoisia ongelmia, kuten kasvavan riippuvuutemme erittäin monimutkaisista ja usein vanhentuneista järjestelmistä. Bugi sai aikaan kuitenkin paljon enemmän kuin vain nosti nämä ongelmat esiin. Kyseessä oli apokalypsi sanan toisessa merkityksessä, apo-kalyptein, kätkettynä olleen paljastamisena tai esiintuomisena. Kuin pimeässä välähtävä salama se paljasti hetkellisesti pimennossa olleen asian tilan; maailman lähes totaalisen muuttumisen digitaalisen teknologian myötä. Tämän muutoksen koko laajuutra on vaikea käsittää, koska ainakin kehittyneissä maissa se läpäisee modenin elämäntavan kokonaisuudessaan. Useimmat joukkotiedotuksen muodot, televisio, musiikkitallenteet, elokuva, tuotetaan ja lisääntyvässä määrin jaellaan digitaalisesti. Nämä mediumit lähestyvät Internetin, Worl Wide Webin ja videopelien kaltaisia digitaalisia muodostelmia, ja näin rakentuu lähes saumaton digitaalinen mediamaisema.
      Työskennellessämme olemme myös näiden teknologioiden ympäröimiä, joko toimistoissa joissa tietokoneista on tullut korvaamattomia tekstinkäsittelyn ja tiedonhallinnan työkaluja, tai vaikkapa supermarketeissa ja tehtaissa, joissa myynnin ja tuotannon kaikkia ulottuvuuksia tarkkaillaan ja ohjaillaan digitaalisesti. Hallitukset ja muut laajat organisaatiot tavoittelevat päämääriään suurelta osin digitaaliseen teknologiaan perustuvilla keinoilla. Fyysinen raha kolikoineen ja seteleineen ei ole muuta kuin digitaalista dataa materian muotoon jähmettyneenä. Informaatio ylipäänsä on nykyään pääsääntöisesti digitaalista. Vakuutuksiin, sosiaalipaöveluihin, hyödykkeisiin, kiinteistöihin, vapaa-aikaan ja matkustamiseen, luottotoimintaan, työssäkäyntiin, koulutukseen ja lainsäädäntöön liittyvä informaatio, yhtä hyvin kuin henkilökohtaiseen identiteettiin liittyvä tieto, kuten syntymätodistukset, ajokortit, passit avioliittotodistukset, ovat kaikki saatavilla digitaalisessa muodossa.
      Tämä digitaalisen teknologian tunkeutuminen elämäämme on osa laajempaa ilmiökokonaisuutta. Viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat sisältäneet globalisaation nousun, vapaan markkinakapitalismin vahvistumisen, informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kaikkialle levittyvän läsnäolon sekä teknotieteen nopeasti kehittyneen voiman ja vaikutusvallan. Digitaalinen teknologia on tärkeä ja elimellinen osa näitä kehityskulkuja ja se on osaltaan määrittänyt kehityksen suunnan."

      Poista
    4. "Tietokoneet ovat välttämättömiä välineitä suurten teknis-tietellisten projektien vaatimien valtavien tietomäärien hallinnassa ja käsittelyssä. Tästä seuraava tieteen, median ja pääoman yhtäaikainen kehitys digitaalisen teknologian siipien suojassa synnyttää eräänlaisen pikakelausvaikutelman, jolloin kaikki näyttää tapahtuvan kiihtyvällä tahdilla ja tuottavan dramaattisia muutoksia hyvinkin lyhyessä ajassa. Tämä synnyttää sekä intomieltä että pelkoa juuri tapahtumien shokeeravan vauhdin takia. Ihminen ehtii tuskin rekisteröidä yhtä tapahtumaa ja sen mahdollisia seurauksia, kun seuraava tapahtuma jo tekee sen merkityksettömäksi. Nämä tapahtumat esittävät myös tavattomia haasteita ennakko-oletuksille, joiden välityksellä neuvottelemme omaa olemassaolon tapaamme. Tähän liittyvät muun muassa fyysisen etäisyyden merkityksen katoaminen ja materiaalisen todellisuuden liudentuminen virtuaali- ja telekommunikaatioteknologioiden seurauksena, sekä mahdollinen ihmisen ajan loppu ja niin sanotun post-ihmisen synty kybernetiikan, robotiikan sekä kognitiotieteen kehittymisen myötä.
      Ottaen huomioon kuinka tärkeää osaa digitaalinen teknologia elämässämme näyttelee, on hyödyllistä tietää mitä sana "digitaalinen" tarkalleen ottaen merkitsee. Teknisessä mielessä sillä viitataan epäjatkuvaan, erillisistä elementeistä koostuvaan tietoon. Se voi viitata niin numeeriseen, lingvistiseen kuin mihin tahansa muuhunkin systeemiin, jolla epäjatkuvia ilmiöitä on kuvattu. Viimeisen 60 vuoden aikana sanasta digitaalinen on kuitenkin tullut synonyymiteknologialle, joka on tehnyt suuren osan edellä kuvattuja ilmiöitä mahdolliseksi, eli sähköisille, digitaalisille ja binaarisille tietokoneille."
      Jotenkin kun tuon median ylitarjonnan ja markkinoiden keskellä kasvanut osaa suhtautua siihen, ain on seuraava kaaos tulossa. Pidän sitä vähän kuin kirjana. Tosin innostuin kyllä kanssa tuosta Herderistä kun joissain kirjoissa häneen viitattu, jos hänen näkemyksistä saisin sitten lisävastauksia.

      Poista
  6. Jos voidaan puhua valtion johtoajatuksesta, sellaisesta ajatusmallista, joka ohjaa valtion johtamista kautta sen historian, Kiinassa sellainen voidaan varmaan tiivistää sanoihin keskittäminen ja vakaus. Lujan keisarivallan tavoittelu ja sitä vastaan kapinointi on yksi Kiinan historian vakioasetelmista ja perusjännitteistä. Toinen on keskityksen ja hajaantumisen syklinen vuorottelu. Kyvykäs keisari kokoaa hajallaan olevan maan, keskittää hallinnon ja perustaa dynastian. Keskitetty hallinto jäykistyy, kaavamaistuu ja korruptoituu, kehitys pysähtyy, kunnes hallinto lopulta hajoaa ja sykli alkaa uudelleen.

    Maon kauden tuloksena Kiina oli maailman kurjimpiin ja köyhimpiin kuuluva maa. Dengin uudistukset saivat maan kehittymään ja vaurastumaan hämmästyttävää vauhtia. Köyhyyden poistamisessa kaikki maailman kehitysohjelmat yhteenlaskettunakaan eivät varmasti ole saaneet aikaan yhtä mittavia tuloksia. Vapauden ja kontrollin tasapainottaminen tuntui toimivan varsin hyvin ja se oli menestyksen kannalta tärkeä asia, sillä kehitys tarvitsee vapautta mutta myöskin vakautta, joka puolestaan vaatii ainakin jonkinasteista kontrollia.

    Vuoden 1982 perustuslaissa, jota voidaan pitää Dengin luomuksena, vallan keskittymistä yksinvallaksi pyrittiin torjumaan kollektiivisen johdon periaatteella ja rajoittamalla presidentin ja useiden muidenkin johtavassa asemassa toimivien virkakaudet kahteen. Vuonna 2018 Xi Jinping poisti tämän rajoituksen. Kehityssuunta näyttää kallistuneen vallan keskityksen lisääntymiseen. Aika näyttää, toistuuko keskittymisen, jäykistymisen ja pysähtymisen sykli jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä selitysmalli on toimiva: Kiina on tällä hetkellä onnistunut risteyttämään menestyksellä kommunismin puoluevallan kapitalismin taloudelliseen tehokkuuteen, mitä lienee auttanut itä-Aasialainen kollektivismin perinne. Aikaa voittaen systeemi systeemi jäykistyy ja seuraa uusi sykli. Veikkaan, että siihen menee sadasta kahteensataan vuoteen. Sitä ennen saamme katsella Kiinan ja USA:n taistelua Tyynenmeren herruudesta.

      Poista
  7. Lukaisin tuon Vihavaisen tekstin lähtökohtana olevan kirjan. Vähän häiritsi sen läähättävä paatos. Asiat kai olivat kohdallaan, niiden suhteuttaminen vähän niin ja näin.

    Vähän ihmetyttää sekin, että Kiinan valtiojohdon sisäisiä jännitteitä ei koskaan yleisjulkisuudessa käsitellä. Juuri nyt pakka siellä saattaa olla vähän sekaisin, entiseen verrattuna, Xi poikkeuksellisessa asemassa, mutta eivät hän ja hänen pääministerinsä, esimerkiksi, edelleenkään edusta samoja intressiryhmiä eikä Xin asema täysin horjumaton ole.

    Ei hänen mahdollinen syrjäyttämisensä liioin välttämättä tai edes todennäköisesti merkitse vallankumousta.

    Sitten lakkaa ihmetyttämästä: kun Biden muodosti hallitustaan, ei isommin näkynyt analyysejä siitäkään, minkälaisia erisuuntaisia voimia taustalla Washingtonissa oli ja mikä, tarkkaan ottaen, esim. ulkopolitiikassa Trumpiin verrattuna muuttuu.

    Kaiketi ketään ei kiinnosta. Reaalaikaisuus tuotti ennen kaikkea reaaliaikaisia mielipiteitä, instant-näkemyksiä. Niitä maailma on sakeanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kun Biden muodosti hallitustaan, ei isommin näkynyt analyysejä siitäkään, minkälaisia erisuuntaisia voimia taustalla Washingtonissa oli ja mikä, tarkkaan ottaen, esim. ulkopolitiikassa Trumpiin verrattuna muuttuu."

      Nyt olet väärässä: Risto Volasen blogissa on erittäin tarkka analyysi, niistä erilaisista ulkopolitiikan koulukunnista ja niiden edustajista, jotka ovat Bidenin hallinnossa. Karkea jako menee uuspatoamispolitiikan ja etupiireistä sopimisen kannattajien välillä. Luulen, että tämän vahvuus on siinä, että tämä on systeemin mies, joka saa koneiston palvelemaan tavoitteitaan.

      Poista
  8. "nimi oli marxismi-leninismi, mikä oikeastaan pitäisi suomentaa leniniläiseksi marxilaisuudeksi. Luulen, ettei kukaan aikoinaan uskaltanut tätä tehdä."

    Ihan mielenkiinnosta: kuinka niin?Miksi pelkkä käännös eri tavalla olisi ollut niin pelottavaa?
    Olen aina kuvitellut että se on ollut marxismi-leninismi ihan kronologian perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kykkä ne pelkät sanatkin sisälsivät aikoinaan valtavan merkityksen. Auta armias, jos joku meni sooloilemaan kaikkein pyhintä koskevassa asiassa.

      Poista
  9. Onko koskaan missään toteutunut totalitarismi, jolla ei olisi Johtajana elossa oleva henkilö? Totalitarismihan tarvitsee vallan personoituman, johon kaikki samaistuminen fikusoituu, olipa se sävyltään tai sisällöltään mitä tahansa.

    Ja tämä johtuu siitä, että totalitarismi ei suinkaan ole minkään ideologian ilmenemä, vaan ihan ikiaikainen, sosiaaliselle lajille ominainen yhteisöllinen taantumareaktio, jossa kaikkein alkuperäisimmät vallan mekanismit elpyvät. Vahva johtaja ja automotorisesti reagoiva kansa -- niissä fokusoituvat totalitarisstisen vallan tajunnalliset alkiot.

    Tuossa blogitekstissä kuvituskuvana oleva Marxin patsas -- olisikohan metalli jotain silumiinia -- on ostettu Lappeenrannassa kirpputorilta, jossa kävi venäläisiä kauppiaita. Myyjä selitti, että patsaan pohjassa oleva teksti tarkoitti "valmistelevaa tekijää" -- ja tulkitsin tämän niin, että marxilaisuutta ajateltiin N-liitossa nimenomaan leninisminä, jolle Marx oli ainoastaan historiallinen kantaisä.

    Kriisiytynyt ja taantuva valta tarvitsee aina elävän johtajan. Johtajalla ei oikeastaan saakaan olla "omaa" ajattelua, vaan hänen valtansa auktorisoituu nimenomaan jonkin itseään ja kaikkia aikalaisia suuremman idean nimissä. Siksi kakki totalitarismit nostavat arkaaisia ja militaristisia ihanteita pinnalle.

    Mitä Kiinaan tulee, kuvakirjoituskulttuureissa kaikki tajunnalliset alkiot ovat jo lähtökohtaiesti eri laatua kuin äännekirjoituksen kulttuurisena perusratkaisunaan omaksuneessa länsimaailmassa. Yhteismitattomuus on niin ilmeistä, että on aika tajutonta selittää itämaiden valtajärjestelmiä millään eurooppalaisen sivistyksen piirissä kehittyneillä opillisilla ideologioilla tai ismeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenin lähti siitä, ettei Marx koskaan eikä missään voinut erehtyä. Kaikki revisionismi oli isästä perkeleestä. Niin Valtio ja vallankumous kuin myös Materialismi ja empiriokritisismi tarjoavat aika hurjia esimerkkejä: teorian oikeellisuuden mitta on se,onko se uskollsiesti Marxin mukainen.

      Poista
    2. Niin. Ja varsinainen kysymys siis toistuu kun on ensin todettu tämä. Eli miksi totalitarismi tarvitsee tämän absoluuttisen -- itse asiassa absoluuttisuudessaan historiattoman -- ikuisen totuuden. Totalitarismissa on vannottava lopullisen totuuden nimiin, mikään kehittymässä oleva -- kehityshistorian omaava -- ei voi toimia absoluuttista totuutta julistavassa tunnustuksellisuudessa.

      Siksi totalitarismit elävät vain nykyhetkeä -- ne kirjoittavat historiankin uusiksi palvelemaan vain nykyhetken tarpeita. Totalitarismissa ei tapahdu vain niin, että ihmisten yksilöllinen ajattelu lakkaa -- että yleinen depersonalisaatio saa vallan -- vaan myös niin, että ajantaju amputoidaan.

      Eurooppalainen syvä keskiaika oli "totalitarismi", jonka Johtaja oli Jumala. Näitä pienempiä jumalia nähtiin sitten viime vuosisadalla muutamia. Nyt jumaloidaan "ihmisarvo- ja -oikeusideologioita" joiden "arvot" halutaan tunnustuksellisiksi ja absoluuttisiksi. Se, ettei tällainen absolutismi johda muuhun kuin sokeuteen esimerkiksi kognitiivisten kehityserojen näkemisessä ja noteeraamisessa on jo olemassaolevaa todellisuutta.

      Poista
    3. "Lenin lähti siitä, ettei Marx koskaan eikä missään voinut erehtyä."

      Ja siltikin hän oli valmis tilaisuuden tullen valmis tekemään vallankumouksen talonpoikaisella Venäjällä kun sen piti alkaa teollistuneessa Keski-Euroopassa. Itse näen niin, että tärkeintä oli aina löytää "pyhistä kirjoista" selitys kulloisellekin realipolitiikan käänteelle. Arvo Tuominen selittää tällä Kuusisen henkiinjäämisen: tämä oli mestari löytämään tuon selityksen Stalinille, joka ei ollut mikään kirjanoppinut. 

      Poista
    4. "missään toteutunut totalitarismi, jolla ei olisi Johtajana elossa oleva henkilö?"

      Kyllä se toimivillaan on ollut kollektiivista johtoa, kuten NL:ssa Stalinin jälkeen ja Kiinassa ennen nykyistä presidenttiä. Yhden henkilön vallan ongelma on vallanperimys: kun tuo henkilö syrjäytetään tai kuolee, seuraa suuria muutoksia,kun taas koĺektiivisissa järjestelmissä kaikki jatkuu kuten ennenkin, pienin painotuseroin.

      Poista
  10. Näin (kapitalisti) Friedrich Engels kirjoitti marxismista:

    ”...meidän on pakko... tehdä kommunistisia kokeiluja ja hyppäyksiä, joista itse tiedämme parhaiten, miten epäajankohtaisia ne ovat. Tällöin mennään päättömyyteen ̶ toivottavasti vain ruumiillisesti ̶ taantumus valtaa alaa ja kunnes maailma kykenee tekemään sellaisesta historiallisen arvion, meitä pidettäisiin paitsi hirviöinä, mikä meille olisi yhdentekevää, myös pässeinä, ja se on jo paljon pahempaa... (Marx, Engels, 1976, 77)”

    Venäjällä tämä marxismin päättömyys ja pässiys ymmärrettiin vasta Neuvostoliiton romahdettua, Kiinassa taas paljon aikaisemmin.

    Hypoteesinä voi olla, että kiinalaiset nuuskivat maailman tuulia jo pitkän aikaa. Asian ydin lienee siinä, että venäläiset olivat aina olleet Marxin mesenaatteja. Toisin sanoen Kommunistisen puolueen manifesti, joka julkaistiin vuonna 1848 olikin venäläisten ja Marxin yhteistyön tulos. Engelsillä ei siihen ollut osaa eikä arpaakaan, lukekaa siitä Kommunistisen puolueen manifestin kaikki esipuheet.

    ”В 1843-44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках.” (Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.; К. Маркс, Ф. Энгельс. Сочинения, Том 32, Москва, 1964, С. 472.)

    “In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot.” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)

    «По какой-то иронии судьбы именно русские... всегда были моими «доброжелателями». (Д. Рязанов, Ibid.)

    “It is an irony of fate that the Russians… have always been my ´patrons´. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.