keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Tyylipisteet ja rähmätyyli

 

Menestyksemme puutteet

 

TV:ssä tulee nyt lähihistoriasta kertova sarja, jota on kovasti hypetetty siellä ja täällä. Onhan siinä paljon sellaista asiaa, josta nykyisellä nuorisolla ei ole mitään käsitystä ja jota vanhemmatkin usein tuntevat hyvin puutteellisesti.

Onkin kiinnostavaa havaita, millaisia luonnehdintoja maamme ja kansakuntamme suorituksesta sotien jälkeen on tämän ohjelman johdosta annettu.

Nuori tutkija on nimittänyt tuota historiaa menestystarinaksi, mutta varustanut sen joka tapauksessa epiteetillä nolo. Tämän sangen kiinnostavan kiteytyksen johdosta tulee kysyneeksi, mitä muita noloja menestystarinoita meillä on tiedossamme tai mitä sellaisia historia ylipäätään tuntee?

Itselleni tulee lähinnä mieleen Ruotsin suoritus toisessa maailmansodassa, jossa se toimi Saksan luotettavana apulaisena ja teki mainion tilin myymällä sinne rautamalmia ja kuulalaakereita. Ilman tätä kauppaa Hitlerin sotakoneiston oli laskettu sodan alkuvaiheessa pysähtyvän muutamassa kuukaudessa.

Ruotsin valtion suoritus oli sen kansan kannalta mainio. Suomalaiset olisivat mielellään nähneet veljeskansan päästävän maahansa liittoutuneiden siirtoarmeijan ja ryhtymään siinä samalla pontevaan sotaan saksalaisia vastaan omalla alueellaan. Sehän olisi hyvin luultavasti ollut väistämätön seuraus ja näkynyt heti myös meillä.

Olisiko tämä sankarillinen poseeraus todella auttanut suomalaisia, on kysymys sinänsä, mutta ruotsalaisten tyylipisteet jäivät nyt joka tapauksessa aika niukoiksi, vaikka tulos oli lähinnä loistava oman maan kannalta.

Tuota meidän TV-ohjelmaamme eivät kaikki kuitenkaan ole ymmärtäneet katsoa siinä esitetyn menestystarinan näkökulmasta, vaan joku sankarillinen sielu on peräti innostunut puhumaan häpeällisestä historiastamme. Siis missä suhteessa ja kenen kannalta häpeällisestä? Monikon ensimmäistä persoonaa siinä joka tapauksessa on käytetty.

Pelkään pahoin, että tässä tapauksessa on nyt taas kerran unohtunut, kuka tässä maailmassa on kulloinkin ollut kuka ja millaisella äänellä itse kukin on päässyt puhumaan.

Nykyään, kun yksinkertaiset sielut sijoittavat Suomen ilman muuta suurvaltojen joukkoon huipputehokkaine aseineen, unohtuu helposti, että vielä 1970-luvun alussa asevelvolliset meillä pitivät henkilökohtaisena aseenaan pystykorvakivääriä, joihin ei taisteluharjoituksissa ollut varaa jakaa paukkupanoksia. Sen sijaan huudettiin ”laukaus!”, ”laukaus!” ja parhaimmassa tapauksessa ”sarja!”.

Tällaisen armeijan pelokearvo liittyi sen taisteluhenkeen, kuten se tietenkin myös aina tekee -jopa nytkin.  Olennaisen paljon riippuu siitä, miten hyvin maa ja armeija kestävät 1000-10000 ensimmäistä omaa kaatunutta.

On luultavaa, ettei tuota armeijaamme kaikesta huolimatta silloin missään kovin pahasti pelätty eikä kyllä pelätä nytkään. Pienen maan turvallisuutta ei koskaan voi taata sen oma armeija, olipa se minkälainen tahansa. Suurvalloilla on aina kaikkea enemmän ja pienen maan turvallisuus lähtee siitä, että se onnistuu pysyttelemään poissa vasaran ja alasimen välistä. Oma pieni armeija antaa tässä suhteessa vain hyvin niukasti vapausasteita, niin tarpeellinen kuin sen olemassaolo onkin.

Muistan, miten joskus 80-luvulla puhuttiin jossakin Suomen sodista ja muuan virolainen ystäväni naureskeli, että historiassahan näköjään Suomi toimi yhtenä suurvaltana muiden joukossa. Suomalaiset lähtivät aina siitä, että nimenomaan heidän omat ratkaisunsa ehdottomasti määräsivät oman maan ja vähän muidenkin kohtalon. Virolaisille ei tuota käsitystä ollut syntynyt.

No, eivät ne Suomen ratkaisut vailla merkitystä olleetkaan, mutta toki niiden merkitys oli hyvin rajallinen. Aina vain ei ole jaksettu tätä muistaa. Joskus 90-luvulla muistelen eräiden suomalaisten poliitikkojen suuresti kiihtyneen, kun Suomea oli jossakin verrattu Itä-Euroopan maihin. Sehän oli täysin väärä vertailukohde?

Vai oliko? Mikäli maamme historia halutaan asettaa sille aidosti kuuluvaan kehykseen, on ehdottomasti ymmärrettävä, että se tarkoittaa vertaamista Itä-Euroopan maihin eikä esimerkiksi Ruotsiin. Voidaanhan sitä verrata myös vaikkapa Belgiaan, kuten Stalin aikoinaan teki, mutta tämä on mielekästä vain sotavuosien osalta.

Niiden jälkeen voittajat hoitivat etupiirejään ja pienet maat toimivat niiden sallimissa rajoissa, jotka idän suunnalla olivat sangen ahtaat. Suomi oli koko Euroopassa poikkeus. Se ei joutunut suurvaltojen tahdottomaksi satelliitiksi enempää sotien aikana kuin niiden jälkeen. Suurta liikkumavaraa sillä ei toki ollut, mutta sen verran kuitenkin, että valtiollinen koskiveneemme voitiin ohjata pahimpien karien ohi. Tämä jatkui yhä sotien jälkeen.

Se, joka muistaa, millaisia olivat toisaalta Suomi ja toisaalta Itä-Euroopan maat joskus 1980-luvulla ja vielä 1990-luvullakin, ymmärtää, mitä menestystarinasta puhuminen Suomen kohdalla tarkoittaa. Se on näkökulma, josta katsoen ilmeisesti vielä on tehtävä historiallisia ohjelmia kansan valistamiseksi, jotta pysyttäisiin edes jonkinlaisessa kohtuudessa.

Onhan se toki tarpeellista muistella, miten noloja ylilyöntejä Suomen poliittisessa kulttuurissa tehtiin tuohon aikaan, mutta samalla olisi syytä ymmärtää, että sellaisia tehdään myös nyt, koko ajan.

On turha kuvitella, että viidenkymmenen vuoden kuluttua meillä voitaisiin hartaan kunnioittavasti suhtautua sellaiseen hallituksen politiikkaan, jossa Suomesta yritetään tehdä ilmastopolitiikan mallimaata, joka tekee kalliit ratkaisunsa mahdollisimman paljon edellä muita maita, joka noudattaa valikoimatonta maahanmuuttopolitiikkaa tai julistaa hallituksen kannattavan intersektionaalista feminismiä…

Hallituksen ja poliitikkojen lausunnot ovat myös nykyään usein hyvinkin noloja, ainakin myöhemmän aikakauden mittapuilla mitaten, mutta sellaistahan se historia on. Ei niistä suurta viisautta tai ylevyyttä synny myöskään silloin, kun ne asetetaan omiin yhteyksiinsä, mutta silloin ne ainakin tulevat ymmärrettäviksi.

Mitä tulee noihin niin sanotun suomettuneisuuden ajan naurettavuuksiin ja ylilyönteihin, syyllistyivät niihin käsittääkseni etupäässä journalistit, jotka myötäsukaisesti ja moralisoiden hyökkäsivät niin sanottuja toisinajattelevia vastaan ja ilman vähäisintäkään kritiikkiä nielaisivat esimerkiksi oppositioon kohdistut tolkuttomat syytökset äärioikeistolaisuudesta.

Niiden, jotka kauhistelevat tätä ilmiötä menneisyydessä, kannattaa tarkoin katsoa ympärilleen ja miettiä, olisiko mahdollista ajatella, että tässäkin suhteessa oma aikakautemme saattaa toistaa menneisyyden noloimpia ylilyöntejä. Miksi näin tapahtuu, on hyvä kysymys. Kekkonen tai Neuvostoliitto tuskin kelpaavat enää selitykseksi.

Maamme menestyksestä 1900-luvun jälkipuoliskolla en tässä viitsi edes puhua. Se oli niin loistava menestystarina, että siinä riittää ihmettelemistä niin koti- kuin ulkomaalaisillekin tutkijoille vielä pitkäksi aikaa. Ettei langettaisi liiaksi lamaavaan itseihailuun, on aina hyvä tutkia kriittisesti myös aikakausien varjopuolia. Se olisi kuitenkin ymmärrettävä tehdä tolkuttomuuksiin lankeamatta ja muistaen, kuka puhuu ja mistä lähtökohdista hän asiat näkee.

Odotan kiinnostuksella TV-sarjan jatkoa.

26 kommenttia:

  1. Väärinajattelevien mustamaalaaminen oli silloin, samoin kuin nyt, ei oikein tai väärin, vaan välttämätöntä.

    VastaaPoista
  2. 50 vuoden kuluttua voimme esittää sarjan uusintana. Tekniikka on niin kehittynyttä että voimme korvata käytetyt sanat Neuvostoliitto, suomettuminen jne, sanoilla EU, haittamaahanmuutto, ilmastonmuutos jne... eikä kukaan huomaa

    VastaaPoista
  3. Valtiovarainministeri Annika Saarikko toi loppukesällä julkisuuteen talouselämän huipulta valtiovarainministerille esitetyn huolen mielenterveyspalvelujen riittävyydestä maailman onnellisimman maan pohjamudissa. Tänään Suomenmaa esittelee puolueen ministerijohtoisen esityksen valtion rahan lisäämiseksi mielenterveystyöhön-

    Venäjän ulkoministeri kehotti kyselijöitä siirtymään historiantutkijoiden puoleen jos haluavat syyllisiä Stalinin ajan tekoihin. Tämän päivän poliitikoille ne eivät kuulu. Eikä siellä enää liene surullisen kuuuluisia mielenparantoloitakaan.

    VastaaPoista
  4. Rähmällän oleminen näyttää olevan suomalaisessa dnassa,ollaan rähmällään aina suuntaan, joka kuvitellaan itseään vahvemmaksi.
    Viidenkymmenen vuoden kuluttua, nykyiset rähmistelijät tullaan jälleen tuomitsemaan ja heiltä vaaditaan, anteeksipyyntöä väärässä ja vääränpuolella olemisestaan.
    Onneksi emme ole sitä enää seuraamassa, usiemmat meistä on jo menneisyyttä,silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on pienten maiden ja pikkukoirien ominaisuus, hyvin terveellinen.

      Poista
    2. Vaikkapa nakkikioskin jonossa, auttaa nenän terveyteen se, etteä edessä ja takana olevat isot pojat antavat sinun olla rauhassa. Ei siinä kannata liikaa huudella

      Poista
  5. Myös minun korvaani särähti tuo "nolo"-sana menestystarinan yhteydessä. Miksi moista itseruoskintaa? Hyvin muistuu mieleeni miten norjalainen tutkija Johan Galtung totesi jo 1980-luvulla, että "suomalaiset ovat ulko- ja kauppapolitiikassaan kerrassaan nerokkaita!". Vielä nytkin sama rauhan- ja konfliktintutkija kaipaa "suomalaista vaihtoehtoa maailmanpolitiikkaan" (lähde: http://www.rauhanfoorumi.fi/archives/767). Aiemmassa kommentissa toin jo esille, miten mainiolla tavalla Keijo Korhonen pani saksalaistoimittajalle jauhot suuhun: https://timo-vihavainen.blogspot.com/2021/12/diplomatian-arkipaivaa.html?showComment=1638518392725#c2747317039877738027

    VastaaPoista
  6. Nythän on sarjassa ehkä merkittävin asia se lyhyt maininta, että noottikriisin junailivat Kekkonen ja venäläiset yhdessä. Tämmöinen on käsittääkseni maanpetos. Meillä oli 25 vuotta presidentti joka teki maanpetoksen ainakin kerran, kehotti nuorisoa olemaan menemättä armeijaan, junaili kasaan asiantuntijoita jotka todistivat että venäläisten valheet olivat totta. Edellytti koko kansan tulevan mukaan valehtelutalkoisiin. Onko tällaista valtionjohtajaa ollut milloinkaan missään? No, joo Trump ja kansa tykkäsi siitä kuten meillä Kekkosesta.

    Ja muistetaanpa mitä Paasikivi sanoi:
    1. Venäläisten kirjoitukset ja radiopuheet ovat olleet alusta loppuun valhetta. Väitteet perustuvat valheisiin. Pitääkö meidän siis alistua ja mukautua venäläisten ja heidän lehtiensä perättömiin väitteisiin ja tunnustaa ne oikeiksi? Mihin tämä päättyy ja mikä on tämän tien loppupää?
    2. Me emme saavuta näiden venäläisten ja meidän kommunistiemme mielisuosiota ja tunnustusta ellemme rupea täällä kulkemaan samaa tietä kuin Puola, Tsekkoslovakia ja Balkanin maat ... Se olisi toista politiikkaa kuin minun politiikkani on. Minä en voi mennä tälle tielle, sillä se olisi kuoleman tie.
    3. Ennen kaikkea meidän tulee pitää kiinni siitä, että me itse, s.o. eduskunta ja presidentti, mutta ei Moskova, määrää, kutka henkilöt tulevat hallituksen jäseniksi. Jos me tässä annamme perään, niin se on meidän loppumme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuollaiset valehtelutalkoot olleet menossa suuressa misttakaavassa jostain vuosituhannen vaihteesta 90-luvulla hieman kevyemmin, otetaan vaikka vihapuhe(ex-neuvostovastaisuus) tai etenkin sipilän ja orpon arvot(jätkät pöllii minkä ehtii ja nauraa varmaan räkäisesti) Yleensä kun joku poliitikko avaa suunsa ja sanoo meidän arvot/tasa-arvo/ihmisarvo/rahanarvo niin tietty ei niin fiksujen lauma alkaa välittömästi toistamaan näitä jostain asiasta vääristeltyjä valheitta ja vaatimaan tuomioita toisinajattelijoille.

      Tuo trump on mainio, paljastaa vähä-älyisiä ulkomaita myöten, näkee nopealla vilkaisulla kannattaako jotain tekstiä ottaa edes tosissaan. Lähes aina kun jossain joku sanoo tai kirjoittaa Trump on se näitä gaussin käyrän vasemmalla puolella olevia valhetelutalkoo henkisiä huutelijoita.

      Poista
    2. Lisätäänpä viellä, että paasikiven teesit on kumottu jo aikoja sitten etenkin:

      2.kommunistien kasvatit nuo ex-neuvostoliito myötäilijät ovat määritelleet suomalaiset arvot rangaistuksen uhalla ja balkanin maista on tullut heidän vihollisiaan koska ne ovat hallinnostaan siivonneet nuo myötäilijät.
      3.esim. nämä hallitukset jotka on vastoin äänestystulosta kasattu tai vaikka berner... Noista niinistön arvoista varmaan saisi kirjan mutta riittäköön se kirja jossa viinanen? muistelee, kuinka arvojohtaja junaili omaisuuden whalroosille ja sopivat jo silloin presidentin palkkiovirasta...

      Poista
  7. Eläkkeellä olon hyviä puolia on, että voi seurata maailman menoa jos huvittaa tai jättää huvin vuoksi väliin.

    Telkkarin katsomisen lopetin heti, kun tajusin siellä kannatettavan maailmanhistorian laajinta rikosta.

    Rähmälläänolon vuosina YLE ihaili totalitarismia, niin että Kekkostakin hävetti ja nyt YLE palvoo lääkemafian manipuloimaa globalismia puhdasopppisemmin kuin kukaan alan mafioso. Edellisen kerran usko perustui tieteelliseen sosialismiin nyt korruptoituneeseen olettamustieteeseen.


    VastaaPoista
  8. "Pienen maan turvallisuutta ei koskaan voi taata sen oma armeija, olipa se minkälainen tahansa."

    Tässä rohkenen olla jossain määrin eri mieltä: tietenkään pieni maa ei yksinään pärjää suurvaltaa vastaan (talvisota), mutta jos suurvalta on sidottu muihin suuntiin ts käyttää vain osaa toimistaan, pieni valtio voi aiheuttaa sille vahingot, jotka ovat suuremmat kuin hyökkäyksen hyödyt, semminkin kun Suomi on tulevissa kun suuremmissa sivunäyttämö.

    Toki eniten arvostan viisasta ulkopolitiikkaa, jolla tuollainen uhka kokonaan vältetään (älykäs selviää vaikeuksista, joihin viisas ei ylipäänsä joudu). Tuossa suhteessa mainittu TV-sarja edustaa imelää jälkiviisautta, Paasikiven-kekkosen linja oli ainoa tapa pärjätä silloisen Neuvostoliiton kanssa lännen hylättyä meidät sen etupiiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin että Suomi vedetään mukaan kun toisaalla on eri intressit. Siinä missä Venäjällä enään ole tsaaria joku joka johtaa koska nyt on siihen asemaan syntynyt, löytynee niitä monarkioita kumminkin lännestä. Sillä ole niin merkitystä uskoneeko henkilö itse siihen, lähinnä uskooko muut siihen. Omansalainen fanikerho. Olettaisi että probleema taas sitten syntynee sisäpolitiikassa kun kukin vuorollaan tahtonee siihen "asemaan", ymmärtämättä juur mitään instituutiona olemisesta ja ettei se ole jotain minkä henkilö itse olisi valinnut vaan sattunut syntymään siihen.
      Sitten on vielä uskonto mikä eroaa lännessä ja idässä. Suomalaisena sitä joka tapauksessa tuppaa olemaan "vääräuskoinen" (sellainen ikuinen työmaa), (lähinnä toisen näkemyksen omaavan mielestä "väärässä") kun sattunee puhumaan sitä maailman vaikeinta kieltä. Tosin kieli nyt on vähän muutakin kuin puhetta. On eleet, tavat, jne. Demokratiassa kun taas hallinto on teknisesti väestöllä, mutta mihin se väestö taas uskonee? Ja media nyt tietty värittää omalla tavallaan, tiedä sitten onko tarkoituksella vai vahinko? Mutta jos oikeasti puhuttaisiin monikulttuurisuudesta niin pitäisi mukaan ottaa uskonnollisesti monijumalauskonnot, luonnonuskonnot jne. Ihmisillä kun tupannee olemaan erilaisia näkemyksiä ajattelulleen ja sitä myöden oikeutuksilleen.

      Poista
  9. "Pienen maan turvallisuutta ei koskaan voi taata sen oma armeija, olipa se minkälainen tahansa."

    Tämä on tietysti totta, mikäli suurvallan tavoite on vallata pieni maa hinnalla millä hyvänsä.

    Mutta hyvin harvoin se on. Ei ollut talvella 1939, ei kesällä 1944, enkä usko että on ihan lähitulevaisuudessakaan.

    Kun pieni maa on valmis tekemään valtauksen liian kalliiksi, isompi etsii helpomman reitin tavoitteeseensa.

    Nythän olemme esim. nähneet lehdissä kuvauksia Venäjän suunnitelmista pohjoisella alueella mahdollisen konfliktin sattuessa. Iso maa ei suunnitelmissaan kunnioita virallisia rajoja, vaan ihan muita asioita.

    Rauhan paras edellytys on, että maa on niin vahva, että se kannattaa jättää rauhaan.

    PS. Mitä tv-ohjelmaan tulee, niin onhan se Ylen historian tuntien virkistävän rehellinen katsaus menneeseen.

    VastaaPoista
  10. Ajatteliko tuon sarjan nimestä päättänyt - tuskin kuului tekijöihin - että nyt eletään menestystarinaa jota ei tarvitse hävetä? Mutta mikään mikä on ei pysy, kuten Vihavaisen lukijat tietävät. Nuorimmat heistä ehkä näkevät tällaisenkin Ylen suursatsauksen "EU-SUOMI, NOLO KATASTROFITARINA". -jussi n

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti dokumentin viimeisessä jaksossa oltiin sitä mieltä, että Suomen muuttuminen EU:n raaka-aine sekä työvoima reservaatiksi ja uhrattavaksi puolustusvyöhykkeeksi "on ihan eri juttu".

      Voin vain kuvitella, miten 50 vuoden päästä nähdään vaikkapa perustuslakivaliokunnan "poliittisesti tarpeellinen tulkinta" ennen jäsenyysäänestystä.

      Puhumattakaan nykyisistä poliitikoista, joille isänmaan etu ei merkitse mitään kun palkkiovirka mielessä kilpaillaan kuka on paras "mallioppilas" tai peräti EU vankilan suurin kerroshuora.

      Voidaan sitten raahata vanhuksia haastateltavaksi ja kertomaan "en minä niitä todellisia motiiveja ymmärtänyt- kansojen välistä rauhaa ja vihreää siirtymää siinä ihan vilpittämästi ajettiin ja "kaikki" sitä mieltä oli".

      Suomen poliitikot sen uuden isännän tarvitsivat kun entinen kuoli. Ei kansasta todellisia vastavoimia voinutkaan löytyä niiden YYA sulkeisten jälkeen.

      Muistan kuinka paikalliset kansankynttilät oikein vedet silmissä julisti minkälainen onni ja autuus meitä "Euroopassa" odottaisi. Ei pahin kellokas oikein tykännyt kun nitojalla laitoin paikallisen Suomi-Neuvostoliittoseuran aukeaman sen asunnon oveen nähtäville. Oli nimittäin samaisen rouvan käsialaa... Mut hei se oli silloin!

      Poista
    2. Jussi N:lle kiitos ("EU-Suomi. Nolo katastrofitarina"). Jo 1995 vuonna hollantilaiset ystäväni ja sukulaiseni kysyivat, kokemustensa perusteella, minulta: "Eikö Suomi todella ymmärrä omaa parastaan?". Suomen menestystarina (1945-1995) ei suinkaan loppunut pelkästään Nokian hitauteen. Jokin Pohjois-Euroopan EU (hansaliitto) olisi edes ollut tavoiteltava maali (siis minusta), mutta viimeistään euroon liittymisen jälkeen tuntuu olevan menoa.. Vielä 1990-luvun puolivälissä Suomi oli ihan oikeasti pohjoismainen hyvinvointivaltio. Nyt meillä on ollut jo 12 vuoden ajan nollakasvu (lähde: eräs nalle). No, onneksi akt antaa alamäkeen työntöapua..

      Poista
    3. Ihme räksytystä siitä ainoasta yhteisöstä (EU), joka tarjoaa Euroopan pikkuvaltioille edes teoreettisen mahdollisuuden pärjätä USA:lle, Kiinalle tai Venäjälle ja joka edustaa demokraattista oikeusvaltion.

      Poista
    4. Ihme räksytystä halujen herran perään kollaboraattoreiden kruunaamattoman Manu-kuninkaan opeilla.

      Poista
    5. Jatkoräksytyksenä: EEC (eli Euroopan itsenäisten valtioiden talousliitto) olisi ollut mainio vaihtoehto ja ainahan voidaan siihen palata, mutta europohjainen EU-federaatio on tuhoon tuomittu. Saat olla eri mieltä, mutta näin minä ajattelen.

      Poista
    6. "Ihme räksytystä siitä ainoasta yhteisöstä (EU), joka tarjoaa Euroopan pikkuvaltioille edes teoreettisen mahdollisuuden pärjätä USA:lle, Kiinalle tai Venäjälle ja joka edustaa demokraattista oikeusvaltion."

      Mitä tämä mystinen "pärjääminen" Kiinalle, Yhdyvalloille tai Venäjälle on? Osallistumista sivilisaatiotaisteluun ja sitä, että tunnemme mystistä kohtalonyhteyttä "eurooppalaisiin", jotka vähät välittävät Suomesta ja suomalaisista?

      Oikeusvaltiolla mehustelu EU:n yhteydessä on myös huvittavaa.

      Tietääkseni koko käsite on luotu vastaamaan mielivaltaiseen ja ennalta ennustamattomaan hallintoon ja lainkäyttöön.

      Käytännössä sieltä Brysselistä sanellaan suomelle lainsäädäntö ja meidän tehtävänämme on vain panna se toimeen oli siinä järkeä tai ei. Edes synkimpinä YYA aikoina kukaan ei voinut edes kuvitella tilennetta, jossa eduskunta on ajautunut kumileimasimen asemaan.

      Poista
  11. Wallenberg-suvun sijoitukset Suomen metalli- ja kaivosteollisuuteen alkoivat 1800-luvulla, kerrottiin Hannu Rautkallion uuden kirjan julkaisun yhteydessä jokunen viikko sitten. Kustantaja Henrik Ehrnrooth oli saapunut paikan päälle asuinsijoiltaan Pariisista saakka.

    Kävimme loppukeväästä Rooman läheisellä Ostia Antican peltolaguunilla "Saline di Ostia". Antiikin aikaan alue oli meriveden alla tuottaen suolaa. Sitä annettiin "salari" palkkioksi legioonien sotilaille, noille rautanyrkeille.

    Suolan omistus oli Paavin yrittäjälle myöntämä monopoli. Paavin katsottiin omistavan kaiken mikä oli maan alla ihmissilmän tavoittamattomissa, koska hän toimi "Jumalan joka oli ensin luonut maan ja taivaan" maanpäällisenä edustajana. Vähän samaan tapaan historian tulkinta Suomessa kuuluu nykyisin poliitikan osalta Erkki Tuomiojalle ja taloushistorian osalta Teemu Keskisarjalle.

    Tieto voi suomenkielistä alkaa ahdistaa, mutta helpottaa kunhan myöntää olevansa maanpäällä "aivotyön" kehitysmaalaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tieto voi suomenkielistä alkaa ahdistaa, mutta helpottaa kunhan myöntää olevansa maanpäällä "aivotyön" kehitysmaalaisena."

      Onhan tuo älyttömän kätevää siirtää se ajattelu toisaalle, mitäköhän varten ne aivot aikanaan ihmiselle siunattiin, eteenkään jos niitä ei saisi käyttää.

      Poista
  12. Lopputekstien mukaan Tervo on itse laatinut omat juontonsa. On todella harmillista, että näin korkeatasoinen aineisto hienoine haastatteluineeen onnistutaan tuhoamaan käsittämättömän heikolla juontamisella. Toiseksi tuo nolo menestystarina. Jos pitää diplomatiaa nolona, niin se sisältää myös naiivin oletuksen, että Suomi voisi toimia välittämättä maantieteellisestä asemastaan. Toinen tapa ajatella on pitää Suomen ulkopolitiikkaa mitä taitavimpana diplomatiana. Jos saunomisella voidaan torjua ehdotus yhteisistä sotaharjoituksista, panos-tuotos -suhde on aika hyvä. Kekkosen presidenttikaudessa riittää varmasti tutkimista. Yksi tapa aloittaa se voisi olla vertailla Ruotsin ulkopolitiikkaan, joka Ruotsin UM:n valtiosihteerin kuuluisan lausunnon mukaan oli "Suomen ulkopolitiikkaan verrattuna polttopalloa tyttökoulun takapihalla".

    VastaaPoista
  13. Toimittajaliitto. Neuvostoliiton käsikassara Suomessa aina 90-luvun alkuun. Sisältää nimilistan:

    https://web.archive.org/web/20110223220633/http://journalismi.info/fi/?x=book22

    Mustan laatikon salaisuus - miten Neuvostoliitto vaikutti toimittajiin:

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/01/02/mustan-laatikon-salaisuus-miten-neuvostoliitto-vaikutti-toimittajiin#media=36155

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Neuvostoliiton käsikassara Suomessa”

      Ryssä pröyhki aina, että heillä on Neuvostoliiton käsikassaroita Suomessa vaikka kuinka paljon. Dollareita, kaviaaria ja Stolitshnajaa piisasi.

      Poista

Kirjoita nimellä.