torstai 1. joulukuuta 2022

Kesätöissä

 

Nuoren miehen kesä

 

Juhani Konkka, Kulkurin kesä. WSOY 1943, 272 s.

 

Tämä kirja kuuluu Konkan omaelämäkerrallisiin romaaneihin ja sijoittuu 1920-luvun alkuun, ilmeisesti Karjalan kansannousua (1921-1922) edeltävään aikaan.

Kirjassa kuvattu elämänmeno on enimmäkseen samanlaista, kuin se maassamme oli ollut jo edeltäneiden vuosikymmenien aikana. Toki 1800-luvun loppu merkitsi suurta murrosta monelta kannalta, mutta tuskinpa juuri tilapäistöitä etsivän nuoren miehen kannalta.

Suhteellisen uusi asia olivat uitot, jotka tarjosivat ansiota ja entistä enemmän myös tarvittiin lastaajia, jotka poimivat vedestä tukkeja, jotka nostettiin redillä olevaan laivaan. Laivaa sitten lastattiin viikkotolkulla ennen kuin kansilastikin oli paikallaan.

Tärkein työpaikka toki löytyi maatiloilta, joilla ansio olisi voinut olla ympärivuotistakin, mutta tienestit kertakaikkisen kurjat jopa tehdastyöhön verrattuna. Toisaalta taloissa sai kesärenkikin syödäkseen, mutta miten hyvin, se vaihteli suuresti.

Säästäväsyys oli vanha kansanomainen hyve, mutta monella ja jopa monelle varakkaallakin se oli muodostunut itaruudeksi, paheeksi, jota syystäkin pilkattiin.

Kitupiikki ei kesällä syönyt muuta kuin leipää, jonka jatkoksi hörpättiin piimää ja päälle pantiin voita, joka oli päässyt härskiintymään, kun ostajat kieltäytyivät tavarasta. Sellaisessa talossa ei kesäiseen aikaan tuhlattu puita ruoankaan lämmittämiseen, saati poltettu kallista lamppuöljyä valaistuksen takia. Mutta olihan se jo poikkeus.

Luontaistaloudessa yhä elävät talolliset olivat tuohon aikaan jo harvinaisuus, mutta monelle rahan saamiseen oli vain vähän keinoja ja yksi niistä oli myydä maitorasva meijeriin ja juoda itse kurria tai kirnupiimää. Joka tapauksessa rengin palkka riippui talon ruokavarojen haltijasta, joka oli emäntä, jos talossa sellaista oli.

Nuori mies oli Inkerin pakolaisia ja Pohjois-Inkerin joukoissakin palvellut, eikä ollut vielä saanut Suomen kansalaisuutta. Asia ei satunnaisia kesätöitä etsivää nuorta miestä erikoisemmin haitannut, rahapula sen sijaan oli usein vieraana, mutta ei aina. Itse asiassa sopi haaveilla pääsevänsä vielä joskus palaamaan Inkeriin komeasti polkupyörällä ajaen. Olisivatpa naapurien leuat loksahtaneet.

Tällainen hankinta ei sentään tullut vielä ajankohtaiseksi. Sen sijaan saattoi tehdä vaikutusta tyttöihin valkoisella kesäpuvulla, jonka ansiosta nuorta miestä epäiltiin englantilaiseksi merimieheksikin, mikä viritti kauniimman sukupuolen edustajat suuriin odotuksiin ja ärsytti toisia koiraita.

Kaiken kaikkiaan kirja ei tarjoa suuria yllätyksiä eikä konstikkaita juonen käänteitä. Fabulointiin taipuvainen kirjoittaja on varmasti harjoittanut pahettaan tässäkin kirjassa, vaikka ei ole lukijalle väittänyt olevansa menneisyyden loistavan sankarin, ruhtinas Kivekkään sukua, kuten mielikuvituksessaan onkin.

Kyseessä on ennen muuta viihderomaani, jollaisia varmaan sodan aikana yleisesti kaivattiin. Aikansa oloja ja henkeä se tietenkin kuvastelee ja onhan silläkin asialla oma kiinnostavuutensa.

 

20 kommenttia:

  1. "Säästäväsyys oli vanha kansanomainen hyve, mutta monella ja jopa monelle varakkaallakin se oli muodostunut itaruudeksi, paheeksi, jota syystäkin pilkattiin."

    Kokoomuslaisuus tunnettiin närmmä jo tuolloin.

    VastaaPoista
  2. "Säästäväsyys oli vanha kansanomainen hyve, mutta monella ja jopa monelle varakkaallakin se oli muodostunut itaruudeksi, paheeksi, jota syystäkin pilkattiin."

    Tuotahan teki on Kivi kun kuvasi Simeonin loppuvaiheita tämän jäädessä Juhanin ja Venlan lasten katsijaksi. Antoi peukalonkynnen kokoisen palan leipää - luonnollisesti ilman voita - nautittuna puolikkaan päreen (!) valossa; oli siinä visu mies.

    Tuon perinteen valossa ei ollut ihme, että kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät tehdastyöhön silloin ja myöhemmin 1960-luvulla asutustiloilta.

    VastaaPoista
  3. Tälläisistä jutuista tulee nostalginen kaipuu aikoihin, jolloin ei ollut vielä syntynytkään. 😀 No, tuskinpa se niin herkkua aina oli silloinkaan. Parasta olisi ehkä ollut elää englantilaisen yläluokan jäsenenä joskus 1880-1914...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, luepa Vita Sackville-Westin Ylhäisiä ihmisiä (1949).

      Euroopan itsemurha vain siirsi nuokin ns historian roskatynnyriin.

      Poista
    2. Lisäys: parasta se olisi ollut elää Englannin tai minkä tahansa yhteiskunnan tai aikakauden yläluokan jäsenenä - paitsi Ranskassa 1789 tai Venäjällä 1917 alkaen...

      Poista
    3. La Belle Epoque, tosiaan... Ainakin joillekin. Kiitos lukuvinkistä, vastineena suosittelen B. Tuchmanin The Proud Toweria.

      Poista
    4. Ks. Blogini Sackville-Westin kirjasta.

      Poista
    5. Asioissa on aina puolensa. Joku tehnee kovasti töitä saadakseen varallisuutta, mutta ongelmansa siinäkin kun sen ylläpitäminenkin käynee sitten työstä.
      Eikä yläluokkaan kuuluminen välttämättä aina sitten mitään herkkua ole jos toiset kohtelee hyvin vain sen varallisuuden johdosta. Siinä nähdä sitten sitä ihmistä, vaan henkilöstä muodostuu jotain muuta. Näyttelijöillähän tuon helpoimmillaan huomaa, ettei väki ain ymmärrä että näyttelijä vain näytteli ei oikeasti ole sellainen persoona.

      Poista
    6. "Eikä yläluokkaan kuuluminen välttämättä aina sitten mitään herkkua ole jos toiset kohtelee hyvin vain sen varallisuuden johdosta."

      Paljon pahempaa on jos tulee huonosti kohdelluksi varallisuuden tai yhteiskunnallisen rangin puutteen johdosta. Sitä paitsi ihminen on ominaisuuksiensa, mukaanluettuna yhteiskunnallisen asemansa, summa.

      Poista
    7. "Eikä yläluokkaan kuuluminen välttämättä aina sitten mitään herkkua ole jos toiset kohtelee hyvin vain sen varallisuuden johdosta."

      Omaisuuksien luominen on työlästä ja hankalaa. Sen sijaan niiden menettäminen vaatii systemaattista asioiden laiminlyömistä.

      Kannattaa myös huomioida, että korkea yhteiskunnallinen asema tarkoittaa myös yhteyksiä ja niiden luomia mahdollisuuksia.

      Tietenkin opiskellessa vähän huvitti nämä kultalusikka suussa syntyneet, jotka piehtaroivat omatekoisissa ihmissuhde- ja tunneongelmissa isäpapan lahjoittamassa kämpässä ja kuukausiavustustakin sai duunarin palkan verran.

      Toki loppupeleissä näille erittäin hyväosaisille kävi yleensä todella hyvin. Jostain aina järjestyi hyvä työpaikka tai virka, vaikka opintomenestys olisi ollut heikkoa tai tutkinto olisi jäänyt kesken.

      Poista
    8. "Sitä paitsi ihminen on ominaisuuksiensa, mukaanluettuna yhteiskunnallisen asemansa, summa."

      Yhteiskunnallisen asema muodostuu monestakin tekijästä. Millainen yhteiskunta Suomi on? Sanoisin että Suomessa tiedolla on enemmän merkitystä kuin muilla tekijöillä jos katsotaan status tms. siksi puhutaankin koulutusyhteiskunnasta, ne on yllättävän ratkaisevia monestakin syystä. Ja ns. huono ulosanti tai sanoisinko käytöksinen henkilö voi saada asioita anteeksi, kun se vain osaa sen homman niin hyvin. (Tämä on nyt vähän huono esimerkki mutta ystävä meinasi kuolla viimeisessä synnytyksessään veren hukkaan. Lääkäri kävi jälkeenpäin asiat läpi töksähdellen ja ystävä ihmetteli sitä hoitajalle jälkeenpäin. Hoitaja totesi että hän nyt on vain sellainen ei henkilökohtaista, mutta hän on myös se joka pitää väen hengissä).
      Mutta ihminenkin on inhimillinen eikä voi tietää aina kaikkea, siksi pitäisi olla lähtökohdin itselleenkin armollinen.

      "Tietenkin opiskellessa vähän huvitti nämä kultalusikka suussa syntyneet, jotka piehtaroivat omatekoisissa ihmissuhde- ja tunneongelmissa isäpapan lahjoittamassa kämpässä ja kuukausiavustustakin sai duunarin palkan verran.

      Toki loppupeleissä näille erittäin hyväosaisille kävi yleensä todella hyvin. Jostain aina järjestyi hyvä työpaikka tai virka, vaikka opintomenestys olisi ollut heikkoa tai tutkinto olisi jäänyt kesken."

      Lähtökohdin en näe siinä mitään väärää jos vanhemmat auttaa tms. Se on vahinko ettei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia. Koskaan kun ei taas voi tietää mistä lähtökohdista ja mitä on taustalla siihen jne.
      Eikä leimaaminen johonkin ryhmään auttane. (Ymmärtänen kyllä että aivot lähtökohdin toimii stereotypiolla, jotta maailmasta saisi jollain tavoin tolkkua. Vähän kuin kuvittelisi kaikkien suomenruotsalaisten olevan rikkaita). Lueskelin yhtä mielenterveyteen liittyvää juttua missä kerrotiin vuosikymmeniä sitten aikansa hulivileiksi leimatujen lasten kirjoittaneen myöhemmin ylioppilaiksi. Lähtökohdin lapset kumminkin yleensä on erilaisia, eihän me aikusetkaan olla samasta muotista. Siksi onkin vaikeaa sanoa kenestä tulee mitäkin isona.
      Ja voinen sanoa monenlaisissa piireissä pyörineenä, että ne ovat vain ihmisiä. Toimeen olisi suotavaa tulla. Mutta tykännen kyllä enemmän siitä "rahvaan" tavasta. Sanotaan suoraan jos on jokin ongelma. Ei jääne epäselvyyksiä. Mutta yliopisto maailmaan taas kuulunee kauniit traditiot, mitkä miellän vähän uskonnollisen tyylisiksi, omalla tavallaan pitänen sitä jonain mitä soisin omalla tavallaan vaalittavana. Erona vain että ne tulee jonkin osaamisesta.
      (Ei ne koulut huvikseen ole niin vaikeita ja mielummin sitä menee osaavan henkilön käsiin kuin jonkun joka arpoo. Nuorilta taas vaaditaan koulutusta, mutta mistäköhän nuo sitä sitten saisi jos ei oteta mukaan?) Mistä se arvo muodostunee kyseiselle nimikkeelle. Ei ne tyhjästä ole syntyneet.

      Poista
    9. Ja tuli tuossa mieleen ettei ne valinnat välttämättä aina ole omia. Se että on syntynyt ns. onnellisten tähtien alla ja vanhemmat yms. ohjaa parhaan kykynsä mukaan ammatinkin valinnoissa, mutta jos ne ei sitten ole jotain mitä henkilö itse kokenee omikseen rupeaa se jossain kohtaan näkymään. Toisekseen vaatinee vahvaa itsetuntoa valita sitten siinä kohtaa toisin kuin mitä se ympäristö odottaa ja tuottaa heille pettymys.
      Perusammatteja on kumminkin laaja skaala mitä voi tehdä jos vain tahtoo osallistua, mut jos ajatellaan taideaineita vaikka joku soittaja, viulisti esim. niin että pääsisi loistavaksi ja vaikka maailmankuuluksi, vaatisi se lähtökohdin harjoittelua pienestä pitäen ja henkilöltä itseltään sitä niin sanottua intohimoa kyseiseen lajiin. Eikä nuo välttämättä siltikään riitä, arvostus kun sitten tulee jostain. (Joku tapaturma voi viedä kyvyn ja mites sitten? Kaikki kumminkaan sitten valunut siinäkään hukkaan henkilöstä voi tulla jotain muuta, mutta vaatinee asennoitumista ja sitten taas jonkin uuden opettelua. Mahdollisesti ajattelunkin uudelleen muodostamista.) Sama pätenee urheilijoihin.

      Poista
  4. ” Nuoren miehen opiskelu”

    Kommunistinen Venäjä ja kommunistinen Kiina.

    Opiskelin Neuvostoliiton yliopistossa historiaa. Siihen kuului myös ryhmätöitä. Ryhmätyön aikana professori kehtasi kertoa kaiken muun ohella myös yleisistä historiallisista asioista. Kerran hän kertoi, että Nikita Sergejevitsh Hrutshev ehdotti Kiinalle erästä projektia.

    Kommunistisen Moskovan eli KGB:n ja Nikitan mukaan, jos kerran ensimmäinen maailmansota johti yhden kommunistisen valtion perustamiseen, ja toinen maailmansota taas johti kommunistisen maailmanjärjestelmän perustamiseen, niin kolmas maailmansota tekisi koko maailman kommunistiseksi.

    Nikita Sergejevitsh Hrutshevin eli KGB:n projekti jäi Kiinassa kommentoimatta. Alkoivat Moskovan ja Pekingin räyhät.

    Kiitos professorille tiedosta!

    Ei ole mikään ihme, että Lännen valuutat lähtivät kehittämään Kiinan vaatteiden tuotantoa yms. Moskova on sylki suussa.

    VastaaPoista
  5. NIKOLAI GOGOL

    Mainittu herra/kirjailija/runoilija/ennustaja kirjoitti sitä sun tätä. Eräässä opuksessaan hän tunkeutui Ivan Ivanovitshin ja Ivan Nikiforovitshin suhteisiin. Mokomat teeskentelivät ensin rakkautta ja sitten ryhtyivät räyhäämään ja vetoamaan kansainväliseen oikeuteen.

    Mutta Nikolai Gogolilla oli myös romaani nimeltään Kuolleet sielut. Tekee mieli kulkea romaanin polkuja, mutta on pakko pysähtyä romaanin viimeiseen/filosofiseen sivuun. Se on kiusallinen ja raadollinen. Ei ole mikään ihme, että Nikolai Gogolin teoksia ei julkaistu Sankt-Peterburgissa.

    VastaaPoista
  6. Menikö Konkka konkkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni, vähäksi aikaa. Nettivaikeudet.

      Poista
    2. Nikolai Gogol:

      ”Ja kukapa venäläinen ei pitäisi nopeasta ajosta? Hänkö, joka pyrkii pyörähdyksiin ja temmellyksiin, ei sanoisi joskus: ”Hitto vieköön kaikki!” Hänkö ei pitäisi siitä? Kuinka hän voisi olla pitämättä, siihen sisältyy jotain niin riemastuttavan ihmeellistä. Tuntuu kuin jokin salaperäinen voima olisi siepannut sinut siivilleen, sinä lentäisit itse ja kaikki kiitäisi mukana: virstanpylväät kiitävät, kauppiaat kiitävät vastaan kuormavankkurien kuskipukeilla, molemmin puolin tietä vilistää metsä tummine kuusi- ja honkarivistöineen, kirveen kalkkeineen ja variksen raauntoineen, koko tie vilistää ties minne päättyvään etäisyyteen. Jotakin pelottavaa sisältyy tuohon kaiken nopeaan vilahteluun, missä ei ennätä erottaa katoavan esineen muotoja; ainoastaan taivas ylläsi ja pilvenhattarat ja pilviharsoa repivä kuu näyttävät liikumattomilta. Troikka, lentävä lintu, kuka sinut on keksinyt? Vain terhakka kansa on voinut sinut synnyttää, maa, joka ei pidä pilailusta, valtakunta, joka on levittäytynyt tasaisena tantereena täyttäen puolet maailmaa...”

      KAS KUN ja vielä kerran kas kun: eräs keisarillista verta omaava persoona väitti jo 1700-luvun lopulla, että maailma piti jakaa kahteen osaan, josta toinen kuuluisi Venäjälle ja toinen osa taas Amerikalle. Eipä ole mikään ihme, että Putin kerjäämällä kerjää tapaamista USA:n presidentin kanssa.

      Poista
    3. Virheiden korjausta.

      On: Nikolaj Gogol

      Pitäisi olla: Nikolaj Google

      Poista


    4. Kun seurasi Venäjän Televisiota, niin Vladimir Putinin naama oli aina näytillä mäkättämässä jotakin superia. Viime aikoina tämä naama katosi TV:stä. Meerkinneekö se sitä, että Putinin insinuaatiot ovat vähissä?

      Poista
    5. Ehkä punajuuri purkin kohta uskaltaa jo avata?

      Poista

Kirjoita nimellä.