Muuan virolainen

 

Nerokas originelli

 

Jaan Kross, Vastatuulen laiva. Suomentanut Eeva Lille, WSOY 1990, 428 s.

 

Jaan Krossin historialliset romaanit ja novellit on yleensä rakennettu todella eläneiden ihmisten ympärille. Usein heistä on olemassa paljonkin säilyneitä lähteitä, joskus taas vähän. Aukot Kross täyttää mielikuvituksellaan, kuten myös jokainen historioitsija joutuu tekemään.

Koska Kross on kirjailija, hän kuitenkin antaa itselleen paljon suuremman vapauden tosiasioiden suhteen: ennen muuta hän kirjoittaa fiktiota.

Viron historia, kuten melkoisessa määrin Suomenkin, on valtaväestön osalta niukasti sivistystä saaneen ja usein vähäväkisen maarahvaan historiaa. Ne, jotka kirjoittivat siitä, eivät yleensä nousseet sen parista tai edes sitä tunteneet. Poikkeuksia toki oli. Joka tapauksessa niin sanotut suurmiehet olivat harvassa.

Kun Krossilta kysyttiin vuonna 1980, olisiko Viron historiassa vielä sellaisia nimiä, joista voisi kirjoittaa elämäkerrallisen romaanin, hän mainitsi kymmenen nimeä ja niistä viimeisenä Bernhard Schmidtin, Naissaaressa syntyneen ja kasvaneen omalaatuisen, itseoppineen keksijän, joka saavutti spesialistipiireissä maailmankuuluisuuden optisten laitteiden hiojana.

Vaikka Schmidt oli yksikätinen  -toisen käden kämmen oli menetetty räjähdeleikeissä- hän kykeni uskomattoman tarkkaan käsityöhön ja selitti työskentelevänsä hiottavan lasin ääntä kuuntelemalla. Kädellä tunnustelemalla hän erotti tuhannesosamillin epätasaisuudet…

Schmidt ei ole mikään taruolento ja hänen mukaansa nimetty Big Schmidt teleskooppi toimii nykyään Mount Palomarin observatoriossa. Schmidt auttoi laitteidensa avulla löytämään tähtitaivaalta paljon uusia kohteita.

Krossille on tärkeää, että Schmidt oli virolainen eikä saksalainen, vaikka tekikin suurimman osan merkittävästä työstään Saksassa. Ilmeisesti Schmidt oli tästä asiasta samaa mieltä.

Schmidtin ura ja elämä päättyivät 1930-luvulla ja hän ehti nähdä myös natsien nousun valtaan. Ainakin Krossin mukaan hän inhosi sitä joukkoa ja lopulta joutui deliriumiin, jossa huusi täyttä kurkkua tunnista toiseen. Hän kuvitteli, että kaksimetriset russakat olivat vallanneet maan.

Luulen, että tässä vaikutti russakan ja preussilaisen välinen sanallinen yhteys. Venäjäksi, mitä Schmidt myös osasi, russakkaa tarkoittava sana on prusak, preussilainen taas on prussak.

Sankarista tuli eräänlainen suurmies lähinnä käsityötaidoillaan. Hän oli kuitenkin koko ajan kiinnostunut myös keksinnöistä, joista yksi oli kirjan otsikossakin mainittu vastatuulen laiva. Sen piti käyttämän propellia, jonka voisi myös kääntää toiseen asentoon, jolloin siitä tulisi lentokone, helikopteriksi me sellaisia nykyään nimitämme, silloin niitä ei ollut. Oli tosin olemassa espanjalaisen Juan de la Ciervan kehittämä autogiro, josta helikopterikin sitten syntyi.

Tässä kirjassa Kross näkee paljon -ja tuntuu, että kohtuuttomasti- vaivaa selvittääkseen, pidettiinkö Schmidtiä suurmiehenä ainakin ammattipiireissä ja kuinka suurena. 1980-luvulla oli vielä mahdollista haastatella monia hänet tunteneita, mutta ainakin osa haastatteluista on kyllä fiktiivisiä, sillä tämähän on romaani.

Jopa sankarin rakastajatarkin löytyi. Rousseaun rakastajatar tokaisi aikoinaan omasta kumppanistaan, että tämä oli kiinnostava hullu. Schmidtin tyttöystävä ei ole näin suorasukainen, hän oli ilmeisesti rakastunut sankariin ja jopa ymmärsi aika lailla tämän erikoisalasta, jota halusi opiskella.

Nerojen tunnuksiin luetaan usein epäsosiaalisuus ja luonteen hankaluus: he elävät omassa maailmassaan, joka ei noin vain avaudu, eikä sitä avata sivulliselle.

Normaali, tässä tapauksessa suorastaan erittäin normaali mies tuntui sitten jossakin vaiheessa myös Schmidtin kumppanin mielestä onnistuneemmalta vaihtoehdolta.

Kirjassa on aika lailla kiinnostavaa materiaalia sankarin elinympäristöistä, muun muassa Naissaaresta, jossa oli merkittävä ruotsinkielinen perinne ja jossa elettiin sangen idyllisesti siihen saakka, kunnes oli muutettava pois rakennettavan Pietari Suuren merilinnoituksen tieltä, sen toinen laitahan on Suomen rannikolla.

Naissaaren kapearaiteinen rautatie ja komea aallonmurtaja ovat peräisin jo tuolta ajalta. Myöhemminhän siellä toimi miinatehdas.