Poliittisen korrektiuden uhmaajat

 

Puolan asioista savoksi

 

Kuten tunnettua, Venäjän ja Puolan suhteet ovat vuosisatojen varrella muistuttaneet kovasti kissan ja koiran suhteita syistä, joita ei tässä tarvitse kerrata.

Puolan hävittäminen jakamalla se naapurien kesken 1700-luvun lopulla oli poikkeuksellisen moraaliton kansainvälisen politiikan tapahtuma, joka aiheutti kritiikkiä myös ulkomailla ja etenkin vallankumouksellisessa Ranskassa syntyi liike Puolan tukemiseksi.

Tämä aihe resonoi myös Ruotsissa, jossa itse C.M. Bellman pani yhden sankarinsa, Mollbergin joutumaan tappeluun Puolan takia:

 Tjenare Mollberg - Fredmans epistel 45

Till fader Mollberg rörande hans harpa, och tillika ett slags
ad notitiam, att Mollberg led oskyldigt på krogen Rostock.

Tjänare, Mollberg, hur är det fatt?
Var är din harpa, var är din hatt?
Ack, hur din läpp är kluven och stor!
Var har du varit? Svara, min bror!
Till Rostock, min far,
min harpa jag bar;
där börjas krakel
om mej och mitt spel;
och bäst jag spelte, pling plingeli plång,
kom en skoflickare hjulbent och lång,
högg mig på truten. Pling plingeli plång.

Hur såg han ut? Jo, surögd och klen,
svarta skinnbyxor, mörkblåa ben,
uppfästad hatt med guldträns och band,
randiger nattrock och käpp uti hand.
Just så såg han ut,
på västen ett spjut
satt i ett gehäng,
och när han blev sträng,
slog han i verkstan, pling plingeli pläng,
så att där darra båd' fållbänk och säng,
fönster och dörrar. Pling plingeli pläng.

Jag satt och spelte nykter och sur
Drottningens polska i Polen, G-dur;
runt kring mig satt förståndiga män;
den drack ett stop, ett halvstop drack den.
Men hur det var fatt,
slog en av min hatt,
en ann sad' åt mej:
vad fan angå dej
Polens affärer? Pling plingeli plång.
Spela ej polska men lär dig en gång
ha tand för tunga. Pling plingeli plång.

Hör, min Maecenas, hör vad som sker:
Jag satt så nöjd och drack mitt kvarter,
talte helt högt om Pol'ns konjunktur.
Veten, god'herrar, sad' jag och drack ur,
att ingen monark
i världen så stark
förmår i sitt land
förbjuda min hand
att på min harpa, pling plingeli pläng.
och det så länge där finnes en sträng,
spela en polska. Pling plingeli pläng.

Nu satt i vrån en gammal sergeant,
tvenne notarier och en stånddrabant;
de ropa: slå! skoflickarn har rätt,
Polen är straffat, dess öde utmätt.
Ur skrubben kom fram
en vindögd madam,
slog harpan i kras
med flaskor och glas.
Skoflickarn högg mig, pling plingeli plång.
bak uti nacken en skårsa så lång.
Där har ni saken. Pling plingeli plång.

Rättvisa värld, nu frågar jag sist:
Led jag ej orätt? - Mollberg, jo visst.
Lider jag ej oskyldigt? Gutår!
Harpan är sönder och näsan är sår.
Tvi, sådan förtret!
Ej bättre jag vet
än fly ur mitt land
med harpan i hand,
spela för Bacchus och Venus, kling klang,
bland virtuoser ta stämma och rang.
Följ mig, Apollo! Pling plingeli plang.

 

((228) Epistel no 45 (Tjänare Mollberg) - YouTube )

 

Onneton Mollberg joutuu itse asiassa kärsimään aivan syyttömästi suurpolitiikan takia, vaikka haluaa vain soittaa tietynlaista musiikkia. Krouvi Rostockissa poliittinen korrektius kuitenkin on kehittynyt mielettömäksi herkkätunteisuudeksi ja aivan viattomissakin symboleissa nähdään poliittinen viesti.

Aivan yhtä kireällä olivat hermot Venäjän valtakunnassa Puolan kapinoiden aikaan vuosina 1830-1831 ja 1863-1864. Kun opiskelijat Suomessa joivat puolalaisten maljan, uhkasi hirmustunut keisari lähettää heidät Siperiaan, mutta uskoi tai oli uskovinaan sentään selitystä, jonka mukaan dricka polacken tarkoitti vain maljan juomista pohjaan.

Vuonna 1863 alkanut Puolan kansannousu johti puolalaisen kansallisuuden polkemiseen nurkkaan ja koko Puolan nimen hävittämistä kartalta. Vilnan pyöveli Muravjov hankki maineensa tässä toiminnassa, hirmuvallan toteuttajana. Suomen entinen kenraalikuvernööri, kreivi Berg selvisi vähemmillä mainehaitoilla ja oli varovaisempi toimissaan.

 Tyynnyttääkseen Euroopan myrskyisiä protesteja Aleksanteri II antoi Suomen valtiopäivätyön alkaa juuri samana vuonna. Se oli tuota näyteikkunapolitiikkaa ja opetti myös suomalaisia. Oli viisaampaa karttaa koko teemaa.

Juvan suuri poika K.A. Gottlund oli kuitenkin kääntänyt savoksi Bellmanin lauluja, jotka ilmestyivät juuri tuona kyseisenä vuonna (vrt. Vihavainen: Haun gottlundin bellman tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Silloin oli Puola Suomessa yhtä kuuma aihe kuin konsanaan 1700-luvulla krouvi Rostockissa. Gottlundin Mollberg (Pöllöinen) toimii Suomessa, jossa poliisi taas löylyttää häntä Puola-teeman takia. Se nyt vain on taas asia, jota ei sovi tässä maassa kosketella. Paikallisväriä Gottlundin suomalaistettuun Bellmaniin antavat keisarillisen Venäjän edustajat, kaksi kasakkaa ja sotamies, jotka yllyttävät poliisia.

 

 

(Fredmans Epistel, N:o 45).

"Tjenare, Mollberg! hur är det fatt? hvar är din harpa?" etc.

 

 

    "Kuuleppas, _Pöllöinen_, kuinkas sa voit?

    Missäs on lakkiis, ja kantelees, hoi?

    Voi kuin sun suu on turvoksissaan!

    Missä lie ollutki juovuksissaan?" --

            Mä rouvissa söin,

            Ja leikkiä löin --

            Niin soitostain, pa'uus,

            Meill' riitapa nous';

    Ja juuri kuin soittelin -- _plingeli-pling_!

    Niin joutuipa poliisi, rutkatek, sinn' --

    Ja hakkaisi suutani -- _plingeli-pling_.

 

    "Millen se näytti?" -- Rämäkkäläin!

    Nahkaiset housut sen seärissään näin. --

    Hattu oil huopasta, reikiä täys',

    Nuttunsak nurin, ja keppi oil käiss'.

            Juur' olipa niin,

            Ja vyöllänsäkkiin

            Oil tuohesta voan

            Yks' tuppipahan;

    Ja juuri kuin suuttui, -- _pling-plingeli-pling_;

    Nyrkkinsäk pöytähän paiskaispa niin

    Jott' akkunat tärisi -- _plingeli-pling_.

 

    Soittelin, kauniist', selvänä peäss',

    Kuninkaan polskaapa Puolassa, neäts!

    Ympärin istuivat miehiä, tuoll',

    Mikä joi tuopin, ja mikä voan puol'.

            Mutt' silloin, jo vain --

            Ma korvallein sain.

            Hään kiljaisi: "viel-

            kö teköö sun miel'

   Puhua Puolasta? -- _plingeli-pleng_!

   Soitella polskia Kuninkaisten?

   Pieppäs nyt suutasi!" -- _plingeli-pleng_.

 

    Kuuleppas, kultainen, kuinkas tuo oil,

    Istuinpa, kauniist', ja tuopistain join;

    Hoastelin Puolanki asioista --

    "Tiijätten pojatpa, sanelin ma,

            Ei löyvykkään, hoi!

            Se mies, joka voi --

            Ei kuninkaskaan

            Voik, voimallahan,

    Kielteä mun soittamast' -- _plingeli-pleng_.

    Polskia panna ei estäköön ken

    Kanteleellani!" -- _pling-plingeli-pleng_.

 

    Nurkassa istui -- lempopa ties' --

    Kaksi kasakkaa, ja yks' sotamies,

    Ne huusivat: "lyök! Hään riitelee vain --

    Puola on kärsinyt, minkä se sai".

            Jo tulipakin

            Yks akkakin sinn',

            Hään lakkini vei,

            Ja kantelein, hei!

    Poliisi, pakana -- _plingeli-pling_,

    Hakkaisi suutani kepilläkin,

    Jotta se juoksi, -- _pling-plingeli-pling_.

 

    Kuulkaasta, kultaiset! kyselin siin',

    Enkös ouk viatoin? -- "Olitpa niin!"

    Empämä syyttömäst' kärsiä voik --

    Huulein on halki, ja nenäini poikk'.

            Ei mokomata

            Pahempoakaa;

            Sill' lähenpä pois,

            Ja muualla sois'

    Runojoin joukossa, -- _plingeli-pling_,

    Rakkauesta, ja viinastakin,

    Soittaa, ja laulaa, -- _pling-plingeli-pling_.

 

Gottlundin savolaistyylinen suomenkieli ei lopultakaan ottanut juurtuakseen Suomen kirjakieleksi ja sen takia ovat myös hänen ansiokkaat suomennoksensa jääneet unholaan. Niitä kannattaa kuitenkin yhä vain  lueskella, mikä nykyään käy kätevästi kotikoneelta.

Monet teemat ovat ikuisia ja on joskus aika huikeaa nähdä, miten kääntäjä on onnistunut siirtämään 1700-luvun lopun Tukholman 1800-luvun Helsinkiin.