Arkipäivän demagogiaa

 

Sallimattomat toiveet

 

Hesarin uusin kampanja-artikkeli herättää samaa myötähäpeää kuin aiemmatkin. Tieteelliseksi naamioitu kotikutoinen gallup annetaan vielä parin taatun yhteiskuntatieteilijän kommentoitavaksi ja siinähän meillä on taas vankka argumentti parlamentaarista demokratiaa vastaan ja mielipidediktatuurin puolesta…

Gallupissa havaittiin, että monille suomalaisille oli epäselvää, mitä rasismin käsitteellä Suomessa tarkoitetaan. Tämä tuskin on ihme, koska käsitettä on viime aikoina venytetty aivan tolkuttomasti viittaamaan asioihin tuhoamisleireistä karamellipapereihin. Huumoriakin on pidetty hyvin vaarallisena asiana.

Kutsutuilla ”asiantuntijoilla” on paljon sanottavaa erityisesti perussuomalaisten ilmeisen sallimattomasta rasismin tulkinnasta ja kannattamisesta ja jopa ennakkotietoa siitä, mitä hallituksen odotettavissa oleva selonteko aiheesta voisi sisältää.

Sen sijaan heidän mielipiteensä hesarin gallupissa esitettyjen kysymysten merkityksestä näyttää olevan täysin kritiikitön ja problematisoimaton. Vääränlaiset halut ja toiveet nyt vain ovat rasismia ja sehän on ehdottoman torjuttavaa kaikissa muodoissaan…

Sen sijaan ei näytä edes tulleen mieleen, että vastaukset näihin kysymyksiin eivät ilmaise ainoastaan asenteita, saati ennakkoluuloisia tai peräti irrationaalisia asenteita, vaan myös luonteeltaan poliittisia ja normaalin politiikan piiriin kuuluvia näkemyksiä yhteiskunnan toivottavasta kehityssuunnasta.

Mikäli vastaaja ennen muuta toivoo vältettävän sellaiset epäkohdat, joista saamme päivittäin lukea esimerkiksi Ruotsin ja Ranskan osalta, on asia tulkittava niin, että vastuullista pyrkimystä pitää oma maa kaikille miellyttävänä asuinpaikkana on pidetty tärkeämpänä kuin hyvesignalointia.

Haastatellut tutkijat ovat toki tuossa pinnallisessa julkaisussa innokkaasti löytäneet vain ja ainoastaan tuomittavia asenteita niistäkin tärkeistä kysymyksistä, joiden poliittista merkitystä he eivät ole viitsineet lainkaan pohtia.

Gallupissa näyttää olleen pyrkimys rakentaa moniportainen asteikko paljastettavan pahuuden erilaisten asteiden mittaamista. Joskus sellaista nimitettiin guttmansskaalaksi.

Jos aletaan niin viattomasta asiasta kuin siitä, onko hyväksyttävää vaatia parannuksia naisten asemaan islaminuskoisista maissa, löytyi tämän asenteen hyväksymää rasismin astetta (vai kuinkas tämä piti tulkita?) peräti 63:lla prosentilla vastaajista.

39 % oli sitten vielä sitä mieltä, että oli oikein vaatia, etteivät Suomeen tulevat ulkomaalaiset rasittaisi julkista taloutta, 34% piti oikeana vaatia, että tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennettäisiin, 30% hyväksyi, että vaadittiin rajoituksia sille, miten uskonto voi näyttäytyä yhteiskunnassa. Tämän kaiken merkitystä rasismin kannalta en valitettavasti ymmärtänyt ja kukaties eivät asiantuntijatkaan, koska eivät asiaan puuttuneet.

Tuomittavaa näyttää olevan, että 28% suorastaan hyväksyi sen, että voitiin vaatia Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrää vähennettävän.  Kysymyksessä on toki jokaisen suvereenin valtion suvereeni oikeus ja ainakin minut yllätti täysin asian hyväksyjien vähäinen määrä. ehkäpä se olisi vaatinut selitystä?

Vastaajista 20% hyväksyi ajatuksen, että voitiin arvostella muden kuin oman uskonnon määräyksiä tai tapoja. Mitä tämä voisi tarkoittaa käytännön tasolla, jää epäselväksi. Hyväksyykö valtaosa suomalaisista tosiaan kaikkien maiden kaikki tavat? Mitenkähän tämän tason suvaitsevaisuutta voitaisiin rankata kansainvälisesti?

Jopa 17% piti hyväksyttävänä perustella (!) suomalaisen yhteiskunnan ongelmia liian suurella ulkomaalaistaustaisten osuudella ja 16% salli vaadittavan, ettei turvapaikanhakijoita otettaisi Euroopan ulkopuolelta. 12% piti oikeana haluta etnisesti mahdollisimman (!) yhtenäistä Suomea.

Huomatkaa, etteivät vastaajat itse vaatineet mitään, vaan ainoastaan sallivat tällaisia asioita vaadittavan tai jotakin perustetta käytettävän. Tämä käsitys ainakin syntyy hesarin artikkelin perusteella. Eiköhän tämä todista lähinnä normaaliin järjenkäyttöön ja demokraattiseen politiikkaan kohdistuvalta vihamielisyydeltä. En voi kieltää sitä, että asia herättää minussa huolestumista ja kuulisin mielelläni asiasta enemmänkin.

Toisin kuin edelliset, viisi viimeistä kohtaa liittyivät sitten ilmeiseen syrjinnän pitämiseen hyväksyttävänä, jota voidaan perustellusti nimittää rasismiksi. Poikkeus on se kohta, jossa kysyttiin, oliko oikein perustella suomalaisen yhteiskunnan ongelmia suomalaisten geeniperimällä.

 Se olikin ainoa kohta, jossa geeniperimä mainittiin ja prosenttiluku oli 4. Sangen alhainen luku taitaa heijastella postmoderneja käsityksiä, joilla oli edeltäjänsä jo sodanjälkeisten vuosikymenien sosiologiassa.

Voidaan todeta, että noita muutamia selvästi syrjinnän hyväksymistä osoittavia kohtia kannattivat vain hyvin harvat vastaajat: 1% hyväksyi ihmisen nimitttelyn tämän ihonvärin perusteella, 3% piti oikeana valikoida asiakkaita ihonvärin perusteella, 5% hyväksyi ihmisten palkkaamisen ihonvärin perusteella ja 9% sen. että pyritään sellaisen lääkärin hoitoon, jonka nimi ei kuulostanut ulkomaalaiselta…

Kovin vaatimattomaksi siis jäi suomalaisten rasistisuus, mikäli sitä todella kuviteltiin näillä kysymyksillä mitattavan.

Mutta koko tämä kyhäys herättää kyllä suuremman ja periaatteellisesti tärkeämmän kysymyksen kuin se ”rasismin” etsiminen ja perussuomalaisten ”paljastaminen”, joka on ollut tarkoituksena.

Toisen käytetyn asiantuntijan mukaan gallupin tulos oli ”kylmäävä”, mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Sille asialle (joka jollakin selittämättömällä tavalla ilmeni tuossa tutkimuksessa) pitää näet olla nollatoleranssi…

Tuosta nollatoleranssista olen ennenkin kirjoittanut ja koko käsitteen käyttäminen ainakin niin epämääräisissä yhteyksissä kuin ”rasismi” on suurella todennäköisyydellä typeryyden merkki ( ks. Vihavainen: Haun nollatoleranssi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)). Parhaimmillaankin se voi olla vain demagogiaa.

Hälyttävänä joka tapauksessa pidän sitä, että tämänkin artikkelin perusteella arvioiden hesarin mukaan politiikassa siis on joitakin asioita, joiden haluaminen on kiellettyä. Sellaisia ovat sen vaatiminen (tai vaatimuksen hyvksyminen), etteivät ulkomaalaiset rasittaisi Suomen julkista taloutta, sen vaatiminen, että tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennetään tai että maahanmuuttajien määrää yleensä vähennetään. Ilmeisesti ei myöskään ole sallittua toivoa, että Suomi pysyisi etnisesti mahdollisimman(!) yhtenäisenä.

Tällaisten normien hyväksyminen ja peräti nollatoleranssi tietyille poliittisille pyrkimyksille on/olisi erittäin merkittävä rajoitus vapaalle poliittiselle järjestelmällemme ja ainoa vaihtoehtohan sitten on, ettei maahanmuuttoa säädellä koskaan eikä mitenkään ja että tällaisen politiikan seurauksia kieltäydytään ajattelemasta.

Olisi rehellistä esittää maahanmuuttoon liittyvät tavoitteet ja sitä koskevat asenteet selkeän numeerisesti, jotta tiedettäisiin, mistä on kysymys. Esimerkiksi näin: miten monta prosenttia maamme väestöstä mielestänne tulisi/saisi olla lähtöisin Afrikasta/Aasiasta/Euroopasta/Amerikasta? Olisiko mielestänne toivottavaa esittää sille rajoituksia silloin kun prosenttiosuus ylittää 10/20/30/40/50/ei koskaan?

Millä perusteella ajattelette näin? Onko syynä nationalismi/kolonialismi/imperialismi/ennakkoluuloisuus/persuisuus/rasismi/ihmisviha/natsismi/ pyrkimys välttää muissa maissa syntyneitä ongelmia/ kyky rationaaliseen ajatteluun/jokin muu? Ettekö häpeä?

Onnittelut taas hesarille.